Title: Siriuksen lähtö (kappale on kaikille tuttu Have a nice day kaikkien tuntemalta Bon Jovilta)
Author: Haltiamieli (minä)
Beta: Ei ole
Rating: K11
Genre: songfic
Disclaimer: Maailma Rowlingin ja hahmot, muuten ihan minun keksimääni. En saa tästä rahaa tai muutakaan korvausta, paitsi hyvän mielen ja kirjoittamisen ilon.
A/N: Tässä tätä tulee, innostuin nyt kirjoittamaan näitä one-shotteja, tässä tulee siis peräti toinen one-shottini ikinä! Ja tällä kertaa aiheena, kukas muukaan kuin lempikelmini Sirius Musta. Muaha. Ja luonnollisesti aiheena se, kun hän lähtee kotoaan myrskyisissä merkeissä... Lukemisen iloa! Ja kommentteja olisi mukava saada.
Siriuksen lähtö
Sirius paiskasi huoneensa oven kiinni. Hän kuuli etäisesti äitinsä huutavan jotain alakerrassa, mutta hän ei välittänyt. Sirius kiehui raivosta. Mustat hiukset heilahdellen hän alkoi nakkailla tavaroitaan matka-arkkuunsa. Hän kumosi kirjoituspöytänsä laatikot arkkuun, tunki kaikki mahdolliset vaatteensa kaapista arkkuun, veti oman henkilökohtaisen pikkulaatikkonsa sänkynsä alta ja nakkasi sen täpötäyteen arkkuunsa päällimäiseksi. Sirius puristi taikasauvaansa kädessään ja antoi nyt ajatuksilleen vallan lysähtäessään polvilleen lattialle.
Hän oli lähdössä pois. Lopullisesti. Äiti oli tehnyt viimeisen virheensä julistaessaan Siriukselle kiellon tavata ystäviään, ensimmäisiä ystäviään Rohkelikosta, jotka eivät olleet Mustan suvun arvoisia. Ja lisäksi rouva Musta oli vielä vaatinut Siriuksen osallistumista Voldemortin kunniaksi järjestettävään juhlaan. Sirius ärähti muistaessaan, kuinka äiti oli vetänyt Reguluksenkin mukaan ”keskusteluun”.
”Regulus on sentään ylpeä luihuinen, poika jollainen Mustan pitääkin olla! Hänellä on kunnollisia, puhdaverisiä ystäviä, joita sinä syyttä härnäät koulussa..!” rouva Musta oli huutanut.
”He eivät ole kunnollista nähneetkään! He ovat pelkkiä läpimätiä Voldemortin kannattajia, jotka unelmoivat pääsystä hänen kaapunsa helmoihin kuolonsyöjinä! He ansaitsevat sen kaiken jota me kelmit olemme tehneet ja tulemme tekemään!” Sirius oli karjunut.
”No on ainakin kunniallinen unelma haaveksia todelliselle puolelle astumisesta! Toista maata sinä olet verenpetturi- ja kuraveriystävinesi...”
Riidan loppu painui Siriuksen mielen pohjalle, kun hän alkoi pohtia minne menisi. Kuka hänen ystävistään voisi majoittaa hänet, sillä Vuotavaan noidankattilaan hänellä ei olisi varaa mennä. Hänellä oli vielä muutama minuutti aikaa päätöksen tekoon, ennenkuin äiti saisi kumottua hänen Regulukseen langettaman kirouksen. Sirius virnisti tyytyväisenä noustessaan seisomaan.
Why, you wanna tell me how to live my life?
Who, are you to tell me if it's black or white?
Mama, can you help me try to understand.
Is innocence the difference between a boy and a man.
My daddy lived a lie, its just the price that he paid.
Sacrificed his life, slaving away.
Alhaalta kuului räksähdys ja painokelvotonta manailua. Myös naapurihuoneesta kuului nyt ärjäisy. Sirius sulki arkkunsa tungettuaan sinne luutansa ja noidankattilansa ja lähti raijaamaan sitä ulos huoneestaan, loitsien sen ensin kevyemmäksi, sauva edellään.
”Sirius Musta! Mitä sinä luulet tekeväsi?” Sirius manasi räikeästi kovaan ääneen kuullessaan isänsä huudon.
”Minä lähden”, Sirius totesi synkkänä.
”Sinä mitä?” huoneensa oven avannut juuri unesta herännyt herra Musta kysyi yllättävän terävänä.
”Lähden. Pois. Enkä palaa enää koskaan”, Sirius sanoi hitaasti ja tunkeutui yllättyneen Oljon ohitse portaat alas. Regulus istui portaiden alapäässä päätään pidellen. Se muistutti etäisesti pikaisella vilkaisulla epämuodostunutta munakoisoa, jonka väri oli räikeän punainen. Rouva Musta katsoi silmät salamoiden vanhinta poikaansa Siriusta.
”Sinä et lähde mihinkään Sirius Theodore Musta, tai muuten...!” rouva Musta alkoi huutaa raivoissaan. Sirius alkoi nauraa pilkallisesti
”Tai muuten mitä äiti rakas? Minä lähden, etkä sinä tahi kukaan mukaan estä minua siinä!” Sirius huusi.
”Sinä pysyt täällä, mikäli olet lainkaan Mustan suvun arvoinen jälkeläinen!” rouva Musta huusi.
”Jos Mustana olo merkitsee täällä asumista minä en ole Musta! Ja sinähän ilmoitit jo, etten kelpaa Mustaksi”, Sirius karjui.
”Mene sitten. Mene ja kuole kituen kuten kaikki verenpetturit ja kuraveriset! Heihin sinä kuulutkin, sillä sinä et ole Mustan nimen arvoinen todellakaan”, rouva Musta huusi.
”Hyvä! Voinpahan valita itselleni nimen, jota voin kantaa yökkäämättä ja ylpeänä siitä ettei sitä tahri teidänlaisenne velhot ja noidat! Tuolla vimmalla te ette tätä sotaa voita!” Sirius huusi.
”Sirius Theodore! Puhu siivosti äidillesi!” Siriuksen taakse tullut herra Musta huusi.
”Paraskin sanoja! Sinusta ei ole mihinkään isä, et ole yhtään sen arvokkaampi kuin kukaan normaali velhokaan! Hyvä jos pystyt taikomaan, niin saappaan alla sinä olet!” Sirius huusi pilkallisesti.
”Poika, älä puhu asioista joista et tiedä mitään!”
”Hah! Minä tiedän taatusti enemmän kuin te kaikki yhteensä ja olen tarpeeksi järkevä lähteäkseni tästä hullujenhuoneesta!” Sirius huusi.
Hän avasi oven ja astui Kalmanhanaukiolle. Yö oli jo laskeutunut ja tähdet loistivat kirkkaina sysimustalla taivaalla. Sirius asteli kotitalonsa portista kadulle.
”Sinä et ole poikani! Et tule saamaan mitään, mitä jälkeemme jää!” rouva Musta karjui ovelta.
”Etkä sinä ole äitini! Minulla ei ole enää vanhempia, te ette ainakaan sitä kutsumista ansaitse! Mitä minä teidän läpimustalla omaisuudellanne?” Sirius huusi, langetti kirouksen äitiinsä raivoissaan ja lähti juoksemaan kevyemmäksi lohdittua arkkuaan perässään raahaten. Hän kuuli huutoa ja sadattelua perästään ja väisti vaistomaisesti korvansa ohitse sujahtavan valojuovan. Hän pysähtyi ja kääntyessään huomasi isänsä juoksevan klenkaten portista kadulle sauva esille. Sirius osoitti sauvallaan isäänsä ja lähetti valojuovan tähän. Herra Musta kaatui maahan jalan pettäessä hänen altaan ja Sirius heilautti sauvakättään.
Ohhh, if there's one thing I hang on to,
That gets me through the night.
I, ain't gonna do what I don't want to,
I'm gonna live my life.
Shining like a diamond, rolling with the dice,
Standing on the ledge, show the wind how to fly
When the world gets in my face,
I say, have a nice day
Have a nice day
Räks. Poimittaislinja ilmestyi tyhjästä Siriuksen eteen ja hän hyppäsi arkku edellä bussin kyytiin.
”Minne meet?” bussinkuljettaja Ernie Rysky kysyi lainkaan yllättymättä Siriuksen vauhdikkaasta tulosta.
”Godrickin notkoon. Mutta minulla ei ole rahaa”, Sirius sanoi muistaen sen pulman. Ernie nauroi bussin ovien suhahtaessa kiinni.
”Älä sä rahasta huolehdi, Ernie tarjoo tänä iltana kaikki kyydit!” Ernie julisti.
”Mistä tämä kunnia?” Sirius kysyi virnistäen ja huokaisten helpotuksesta istahtaessaan kuskin takana olevalle sängylle.
”Musta tuli tänä iltana eno! Kuvittele, mun siskokultani synnytti tänä iltana pojan, Stanin!” Ernie nauroi ja bussi lähti liikkeelle yllättäen kuin ryhmy pallolaatikosta päästessään.
Sirius kiitti onneaan että oli älynnyt istua sängylle. Hän onnistui pitämään kiinni arkustaan sängyn liukuessa uhkaavasti bussin takaosaa kohti. Hän tunki arkkunsa sängyn alle ja yritti rentoutua rojahtaessaan selälleen sängylle. Nyt hänen mielensä alkoi vasta tajuta oikeasti, mitä hän oli tehnyt. Hän oli lähtenyt. Lähtenyt pois kotoaan. Hylännyt Mustan suvun pimeyden voimien täyteisen tien ja astunut omalle, tuntemattomalle tielleen. Hän oli sanonut menevänsä Godrickin notkoon. Eikö James asunutkin siellä? Kyllä, hänen paras ystävänsä James Potter asui Godrickin notkossa. Sen paikan Sirius oli sanonut ihan alitajuntaisesti, ilman tarkempaa pohdintaa Ernielle. Oliko se jokin merkki? Avautuisiko Godrickin notkossa, Potterien kanssa Siriukselle tarkoitettu tie? Vielä oli onneksi jäljellä kaksi vuotta Tylypahkassa. Siriusta alkoi kuitenkin kaihertaa omatunto. Miksi hän oli oikeastaan lähtenyt perheensä luota? Huolimatta perheensä puhdasverisyys ja pimeyden voimien kannatus –asenteestaan, he olivat ainoa perhe joka Siriuksella oli koskaan ollut.
Ei, kelmit, Siriuksen ensimmäiset todelliset ystävät olivat hänen perheensä. Hän ei muista tarvinnut. Mutta mitä Siriuksen tulisi tehdä, kun Tylypahka olisi kahden vuoden päästä ohi?
”Älä mieti tulevaisuuttasi vielä tähtipoju”, Sirius mutisi ja naurahti Jamesin hänelle keksimälle ärsytysnimelle.
Take a look around you, nothings what it seems
We're living in a broken home of hopes and dreams
Let me be the first to shake your helping hand
Everybody, brave enough to take a stand
I knocked on every door, on every dead end street
Looking for forgiveness
What's left to believe?
”Godrickin notko!” Ernien huudahdus herätti Siriuksen. Hän oli vajonnut yllättäen uneen Pomittaislinjan hyppivässä ja meluisassa kyydissä.
”Kiitti. Ja onnea enoudesta”, Sirius sanoi hypätessään arkkunsa kanssa Godrickin notko torille. Ernien hyväntuulinen nauru jäi soimaan autiolle torille ovien sihahtaessa kiinni ja bussin kadotessa poksahtaen. Sirius huokaisi ja vilkaisi kirkkaalle taivaalle. Monet tähdet tuikkivat siellä, mutta yksi tähti loisti ylitse muiden. Sirius.
Sirius hymyili tähdelle. Hän lähti astelemaan sen suuntaan pyöreältä torilta hiljaisten talojen ohitse. Laukkuaan perässään vetäen Sirius asteli autoilla kaduilla ja vilkuili talojen ovissa lukevia nimiä. Ei näkynyt Potteria.
Kohta talot muuttuivat isommiksi ja harvempaan rakennetuiksi, niiden ympärillä alkoi olla pihaa ja hoidettua puutarhaa. Jokusen talon pihalla kasvoi jopa puita. Kuljettuaan loputtomalta tuntuvan matkan Sirius pysähtyi töksähtäen. Potter. Sirius katsoi ihmeissään edessään olevaa valkeaa taloa. Hän nielaisi ja vilkaisi rannekelloaan. Varttia vaille kaksitoista.
Ohhh, if there's one thing I hang on to
That gets me through the night
I ain't gonna do what I don't want to
I'm gonna live my life
Shining like a diamond, rolling with the dice
Standing on the ledge, show the wind how to fly
When the world gets in my face
I say, have a nice day
Have a nice day
Sirius huokaisi alkaessaan nyt miettiä, miten hänen ystävänsä vanhemmat suhtautuisivat hänen ilmestymiseensä näin yhtäkkiä keskellä yötä. Mitä jos he lähettäisivät Siriuksen takaisin kotiinsa? Silloin hänen pitäisi mennä käymään Peterin luona. Ja jos sielläkin hänet hylättäisiin, Remuksen luokse. Remuksen luokse pääsyä Sirius epäili vahvasti, joten silloin hänellä ei olisi paikkaa mihin mennä. Ehkä Vuotavan noidankattilan Tom antaisi Siriukselle nukkumispaikan työpaikkaa vastaan? Tietysti hänellä olisi Alphard –setä, yksi niistä harvoista sukulaisista joiden luokse hän uskaltaisi mennä. Vaikka sieltähän hänen äitinsä häntä ensimmäisenä etsisi, jos sattuisi jostain syystä häntä kaipaamaan.
Sirius ravisti päätään ja katseli Potterien taloa. Parissa ikkunassa paloi valot. Alhaalla... ja ylhäällä yhdessä nurkassa. Sirius säpsähti. Olisiko yläikkuna Jamesin? Sirius ei uskaltanut noin vain astella ovelle, hänen täytyisi jotenkin ilmoittaa tulostaan... Ilmoittaa. Peilit. Sirius manasi typeryyttään ja avasi arkkunsa. Viileä yötuuli heilutti hänen hiuksiaan hänen alkaessa penkoa arkkuaan. Hänellä ja Jamesilla oli näppärät peilit, kunhan hän vain olisi muistanut pakata sen kiiressä mukaansa.
”Jes”, Sirius sihahti sormensa tavatessaan kylmän ja liukkaan pinnan arkkunsa pohjalla. Varovasti hän veti sieltä esiin kämmenen kokoisen peilin. Sirius virnisti ja sulki arkkunsa hiljaa. Hän katsoi peiliin ja henkäisi:
”Sarvihaara.”
Vähän aikaa odotettuaan peiliin ilmestyivät Jamesin yllättyneet kasvot.
”Anturajalka! Mistä tämä kunnia?” James kysyi.
”Karkasin kotoa ja olen nyt teidän talon ulkopuolella”, Sirius kertoi virnistäen.
”Hetkinen. Karkasit kotoa? Ja olet nyt missä?” James äimistyi. Sirius huokaisi, mutta esti eräiden valittujen sanojen tulemista huulilleen.
”Taidat olla vähän uneliaana Sarvihaara. Minä. Olen. Teidän. Talon. Ulkopuolella”, Sirius virnisti ja puhui liitoitellun hitaasti. Jamesin silmät välähtivät yllättyneisyyttä ja samassa hänen kasvoilleen ilmestyi kovinkin tuttu virne.
”Mikset heti sanonut! Odota, avaan ikkunan...”, Jamesin ääni hiipui, hän ilmeisesti jätti peilin johonkin. Sirius nosti katseensa peilistä ja huomasi ylänurkkaikkunan avautuvan. Tuttu pörröpää tähyili sieltä kadulle. Sirius heilautti kättään ja James nyökkäsi ikkunasta. Ikkuna sulkeutui ja kohta James katsoi taas peiliin.
”Todellakin sinä olet siellä. Minun pitäisi varmaan kertoa ensin äidille ja isälle, että olet tulossa ennenkuin koputat”, James virnuili.
”Samaa minäkin ajattelin Sarvihaara. Mutta vauhtia nyt, täällä on kylmä”, Sirius murahti. James nauroi ja peili tummeni. Sirius työnsi peilin taskuunsa noustessaan seisomaan.
Now when this world keeps trying, to drag me down
I've gotta raise my hands to stand my ground
Well I say, have a nice day
Have a nice day
Have a nice day
”Mitä sinä siellä seisoit? Tule nyt Anturajalka!” Jamesin iloinen ääni huhuili avautuneelta ovelta. Sirius virnisti ja veti arkkunsa avautuneesta portista. Samalla hän otti ensimmäisen askeleen itsenäisessä elämässään, poissa sukunsa ennakkomielipiteistä, vapaana menemään ja tekemään mitä tahtoi.
”Onko sinulla normaalistikin tapana tulla näin myöhään, varoittamatta kavereillesi asumaan nuoriherra Musta?” ärtynyt naisen ääni tiuskaisi. Se kuului ilmeisesti Jamesin äidille. Sirius irvisti. Tai ainakin melkein vapaana.
A/N: Kommentit olisi todella kivoja. Tietäisin kannattaako minun jatkaa one-shotteja.
