Nimi: Miljoona kuvaa sinusta
Kirjoittaja: Säde
Genre: Angst
Ikäraja: S
Paritus: J/S
A/N: Ahh, olipas ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa J/Sää. Kaipaisin kipeästi teidän ihanaisia kommenttejanne. (: Risuja ja ruusuja!
Ja osallistuu sataseen sanalla muisto, OTP10 (vika ficci siihen, jess!) ja angst25:een myös. (:
---
Miljoona kuvaa sinusta
Minä muistan lämmön, pehmeyden ja hymyn. Sen kaikkein kauneimman, tutuimman, sen ainoan. Silmät, ja sen katseen. Toiveikkaan. Uskalluksen ja halun, kaiken sen. Kutsun hiljaisessa yössä, yhden ainoan läpitunkevan silmäyksen iholla. Ja äänen, muistan senkin. Kevyen, leikkisän, hiljaisen kuiskauksen. Kosketuksen, jonka voimalla vuoret liikkuivat. Taivas muutti väriä ja minä lensin. Sen tunteen, kun maa katoaa jalkojen alta, ja yöt muuttuvat suudelmiksi, äänettömiksi kuiskauksiksi. Sen makeuden, sen voiman. Mahdottoman.
Minä muistan myös vakavuuden, kiellon ja komennon. Ne punaiset hiukset, sen huumaavan tuoksun. Etkä sinä vastustanut. Sanoit vain, ettei menneitä voi muuttaa. Minä intin vastaan, huusin ja raivosin. Itkin ja sinä halasit minua. Olit sinä, vaikka sanoitkin muuta. Väitit, valehtelit – ja silti, sinä olit siinä. Vierellä, lähellä, kiinni minussa. Riippuvainen. Ainoastaan minusta. Minun rakkaudestani ja sen puutteesta. Kaikesta.
Minä muistan sinut. Paremmin kuin itseni. Paremmin kuin omat käteni, kasvoni, tunteeni. Muistan sinut unista, niistä kaikkein tuskallisimmista. Menneisyydestä, kaikista niistä yhteisistä kosketuksista, hymyistä ja nauruista, rakkaudesta. Jokaisesta suudelmasta, sanasta ja hänen katseestaan. Muistan riemusta ja kivusta, menetyksestä ja sen pelosta. Epätoivosta ja valosta, ja kuinka ne sekoittuivatkaan toisiinsa. Minä muistan sinut, aina ja uudelleen. Joka ikinen hetki, joka ikinen henkäys, joka ikinen aamu.
Muistan hetkestä, jolloin ensi kerran katsoit minua, etkä enää osannut lopettaa.
--