Ymmärrätkö rakkauden? K11 | Draco/Blaise, Angst, romance, one-shot

[Natural]

Otsikko: Ymmärrätkö rakkauden?
Kirjoittaja: Natural
Genre: Angst, romance
Paritus: Draco/Blaise
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnisttatte kuuluvan Rowille on myös hänen
Beta: Eip ole
Ikäraja: K-11
Varoiukset: Kuolema, kirosana
A/N: Laitoin varuilta tuon K-13, koska en ollut varma, mutta saa sanoa jos joku muu ikäraja on soveltuvampi. Kirjoitin tämän puolenyön jälkeen ja tuo otsikko ei kai liity tähän tekstiin mitenkään, kai? Virheitä saattaa olla ja niistä saa valittaa. Anteeks kesitys, mut oli pakko kokeilla... Kommentti on aina tervetullut!
Haaste(et): OTP10, FanFiction10 sanalla 07. Taivas

Ymmärrätkö rakkauden?

Tunnen tuulahduksen vaaleissa hiuksissani. Yön viielys saa kylmät väreet selkääni. Taivaan tähdet loistavat helminauhassa synkkää taivasta vasten. Kaikki se minkä jouduin kestämään oli aivan hirveää.
*
Luulin, etten koskaan selviäisi kuolonsyöjän tehtävistäni ja Pimeyden lordi tappaisi vanhempani. Pelkäsin, mutta en tahtonut toisten tietävän. Kaikki se pimeys ja  murhe ympäröivät minua, mutta ei enää.

Olen vapaa ja pimeyden lordia ei enää ole. Mietin kuitenkin, miten olisin selvinnyt siitä ilman sinua. Olit tukenani aina. Saatoin kertoa sinulle murheeni ja sinä kuuntelit.

Myöhemmin syttyi sota ja me taistelimme. Yritin välttää muita, koska pelkäsin kuolemaa. En tiennyt missä olit ja pelkäsin pahinta. En nähnyt sinua.
Sota kesti pitkään ja monet kuolivat. Se kesti pitkään ja oli kuin maan päällistä helvettiä. Kuitenkin sodan loputtua lähdin etsimään sinua. Pian löysin sinut. Nähdessäni sinut järkytyin. Makasit maassa liikkumatta. Päällesi oli tipahtanu ikkunalasi. Päälläsi oli verta ja kasvoillasi syviä haavoja. Kävelin luoksesi ja huomasin, että ole vielä elossa. Kuiskasin nimesi ja vastasit. Katsoin veren tahrimia kasvojasi.

''Draco, vanhempasi etsivät sinua'' sanoit minulle. Tiesin, että olit oikeassa, mutta en halunnut jättää sinua.
''Teidän, Blaise, mutta en tahdo jättää sinua'' suutelin sinua hellästi otsalalle ja sinä hymyilit. Pieni hymy nousi huulilleni. Yritin nostaa sinut jaloillesi, mutta et ottanut jaloillasi tukea, vaan makasit maassa. Pian huomasin, ettet enää hengittänyt. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Tärisin.
''Blaise...'' En tahtonut uskoa, että menetin sinut. Kuolit käsivarsilleni. Katsoin taivaalle ja huomasin yhden tähden tuikkivan kirkkaamin kuin muut. Se saattoi olla kuvitelmaa, mutta uskoin sinun päässeesi taivaaseen.
Pian huomasin vanhempieni tulevan luokseni. Äitini näytti järkyttyneeltä, kuten isänikin. Äitini asetti kätensä olkapäilleni.
''Draco, tule...'' hän sanoi. Nousin maasta ja lähdin. Jätin ruumiisi taakseni.
*
Muistan sen selvästi. En voi ymmärtää, miksi juuri sinun piti kuolla? Tulen tänne usein muistelemaan sitä kaikkea mitä koin kanssasi. Jatkoin elämää, mutta opin samalla sen, mitä rakastaminen oikeasti on. Se ei ole pelkkää toisen lähellä olemista ja suudelmia. Se on ystävyyttä,  toisen välittämistä, luottamista ja toisen tukemista. Nyt ymmärrän sen.
*The end*

// Guadaloupe lisäsi otsikkoon ikärajan, muistathan jatkossa. (:

[Nekotorachan]

;_________________; Kaunis ficci kuvailit hyvin Dracon tunteet: surullista mutta totta. Voin oikeesti kuvitella Dracon pelon ko itse pimeyden lordi oli voimissaan. Siitä että Voldemort koputtaa oveen ja sanoo viileästi 'avada kedvra!' No ei ehkä hirmu tyynesti, mitä mä siitä hörisen? Kuiteski aivan lovely ficci; sillä tässä on sitä jotain..mua harmittaa Dracon puolesta kun sen paras ystävä kuol.

Ei kunnon Malfoy voi olla itkemättä - joskus tunteet jopa aidon Malfoyn kylmästä ja viileästä kuoresta purskahtavat yhtenä tsunamina. Viisauden sanoja..mutta tää oli ihana ficci! Mä rakastin tätä - sillä tää on koskettava - mulle ei tullu tippalinsiin..muutenkin mul on angsti olo. Miah, mua kosketti tää koko ficci. Ja vielä kaupan päälle Happoradion Lumen alle biisi niin..<3 Ah, tää oli hiiiirmu ihana ficci! Joo ny tuli pitkä gomma.

Nekotin kävi täällä ja tassutelee nyt muualle.

[Natural]

Nekotorachan kiitos ihan sairaasti ihanasta kommentista. Oli ihanaa tulla koulusta kotiin ja huomata, että joku on kommentoinut ja tykännykkin mun ficciä. Oli myös kiva kuulla, että olin saanut tehtyä tästä koskeettavan, kun siihen tähtäsin. Kiitos ihanasta kommentistasi!

[Resonanssi]

Ihanaa lukee taas sun ficci

''Blaise...'' En tahtonut uskoa, että menetin sinut. Kuolit käsivarsilleni. Katsoin taivaalle ja huomasin yhden tähden tuikkivan kirkkaamin kuin muut. Se saattoi olla kuvitelmaa, mutta uskoin sinun päässeesi taivaaseen.
Oih, tää kohta oli lempparini, olihan se todella kaunis.
Jotenkin toi Dracon tuska tarttuu muhunkin.

Tähden tuikinnasta plussapisteet Hyvin kaunista<3

Olisin toivonu vähän enempi kuvailua siihen kun Blaise kuoli, se jäi vähän tyhjäksi silleen, että yhtäkkiä Blaise olikin haavoittunut ja sitten yhtäkkiä kuoli.

Niin ja Pimeyden lordi kirjotetaan isolla, koska kuolonsyöjät kutsuu Voldemortia niin, eli se on tavallaan nimi

[Natural]

Resonannssi kiitos ihanasta kommentistasi! Piristi todella kovasti! Ja oops ton Pimeyden lordin kanssa (olen taas ollut ajatuksen kanssa liikkeellä) Kiva kun huomautit! Kiitos!

[Eulalia]

Kerrassaan kivasti toteutettu synkistelyficci, tykkään Draco/Blaise -parituksesta, joten oli ihan nannaa päästä lukemaan. Keskitystä en ehkä tyylikeinona tässä kokenut tarpeelliseksi, koska koko teksti kursivoituna oli jo itsessään aika hyvin tunnelmaa ja menneisyyteen kohdistuvaa kaipuuta korostava tehokeino. Mutta tajuan kyllä, että kaikkea on pakko kokeilla, itsekin tekisi mieli kikkailla keskityksen kanssa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi ficciä, johon se sopisi.

Itse ficci oli mielestäni sopivan koskettava, Dracon suru oli riipaisevaa, mutta ei lyönyt yli. Ehkä tuo toisen käsivarsille kuoleminen oli vähän yllätyksetön valinta, mutta toteutit sen kuitenkin ihan mukavasti, tuli kyllä surku, kun Blaise kupsahti Jotenkin pidin hassuna sitä, että Draco lähti niin vain vanhempiensa mukaan, vaikka oli juuri menettänyt Blaisen. En tiedä, mihin viittasit Luciuksen ja Narcissan yllätyksellä, mutta joka tapauksessa olisin ehkä kaivannut Dracolta vähän enemmän vastahakoisuutta tuohon lähtemiseen. Hmm... Pidin siitä, että käytit Dracoa minäkertojana, se auttoi samaistumaan ja pääsemään sisään Dracon tuskaan paremmin. Lopun viimeiset virkkeet olisivat normaaliolosuhteissa minusta ehkä vähän turhan kliseitä, mutta nyt olen jotenkin kovin vastaanottavaisella mielialalla, ja tykkäsin niistä kovasti Kaiken kaikkiaan kiva ficci taas, kiitokset siis sinulle

Eulalia

[Natural]

Eulalia kiitokset vain itsellesi rakentavasta palautteesta. Kiva kuulla mitä voisin parantaa ja tälleen Mä se sit osaan ihan oikeesti vastata kommentteihin -.- Kiitos!

[sennamiila]

Okei, varoitan, nyt ei ole tulossa mitään järkevää, koska käytin kaiken aivokapasiteettini tuon edellisen ficin kommentoimiseen Siitä tuli muuten aikas pitkä kommentti... En tiennyt osaavani tehdä semmoisia

Okei, okei, nyt aloitan. Tätä oli kiva ja helppo lukea. Tuo kursivointi toi oman, jännän lisänsä tähän ficciin. Dracon sisällä oleva suru ja tuska oli kuvattu hienosti ja koskettavasti ja häneen pystyi tosiaan samaistumaan (varmaan eka kerta, kun mä sanon tällein). Muutenkii toi minäkertoja oli hyvä valinta, koska oon nyt tosi kiintyny sellaisiin. Ja vaikken Dracosta kyllä erityisemmin pidäkään, nautin silti tämän lukemisesta.

Katsoin taivaalle ja huomasin yhden tähden tuikkivan kirkkaamin kuin muut. Se saattoi olla kuvitelmaa, mutta uskoin sinun päässeesi taivaaseen.

Tähtiä <3 Vähän niinku mullakii. Tosin mulla se yks vaan sammu ja ne kaks muuta loisti kirkkaasti

Pahoittelen kommentin vajautta ja epämääräisyyttä, mutta edellinen kommentointi vei kaikki sanat ja voimavarat ja kaiken muunkin

Kiitän tästä
sennamiila

[Natural]

sennamiila kiitos jälleen ihanasta kommentista! Ei se haittaa vaikkei tämä ollut yhtä pitkä kuin äskönen, silti tämä pirsti... ööh... aamuyötäni? Kiva että olet tykännyt ja tälleen vaikket Dracosta niinkään tykkää. Joo ja mulla pyörii tähtiä pää ympärillä Kiitos kommentistasi !