Title: Syntymäpäivä
Author: Milgia
Genre: Drama, (Fluffy), songfic
Pairing: Tonks/Remus
Rating: S
Disclaimer: No ei minun, paitsi pikkuinen Nicholas ja Hyvää syntymäpäivää! kappale SIGin.
Warnings: Ei mitään.
Summary: Remus vihasi syntymäpäiviä, etenkin omiaan.
A/N: Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa Remuksen synttärificin, ja tietysti se pitää julki saada kyseisenä päivänä eli tänään 10.3. Tein tästä myös songficin SIGin Hyvää syntymäpäivää! kappaleella.
Nauttikaa, ja kommentoikaa vaikkette nauttisikaan.
”Huomenia” Tonks sanoi avatessaan verhoja, jotta auringonsäteet pääsisivät kutittelemaan Remuksen nenää.
”Huomenta.. ” Remus murahti.
Päivänsäteenä pienenä saavun silmiisi kurkistamaan
herätän sinut unestasi ja onnea toivotan
lailla perhosen silkki siipisen tulen korvaasi kuiskaamaan
sanat kaikkein kauneimmat jotka suinkin vain osaan
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en,
suukko poskellesi olkoon sellainen
Tänään oli Remuksen syntymäpäivä, hän vihasi juhlia, etenkin syntymäpäiviä, puhumattakaan omistaan, ja oli sen kertonut monesti Tonksille, mutta silti sitkeästi joka vuosi Tonks jotenkin juhlisti miehen syntymäpäiviä.
Remus raotti silmiään, ja ensi töikseen vilkaisi ympärilleen, hyvä paketin pakettia ei näkynyt, eikä ystäviä, ehkä Tonks oli jo oppinut… tai sitten ei, Remuksen peiton päällä nökötti pieni ja siististi tehty paketti, päivä oli pilalla.
”Hyvää syntymäpäivää” Tonks toivotti ja suuteli juuri herännyttä nyreää miestä poskelle.
”Etkö ole jo tajunnut että en tahdo tälläistä?” Remus mutisi.
”Olen aikoja sitten, mutta en halua jättää juhlimatta” Tonks nauroi.
”Niinpä tietysti, missäs poika on?” Remus kysyi.
”Odottaa täpinöissään alhaalla kakkusi kanssa” Tonks tiesi sanoa.
”Kakun…” Remus tuhahti.
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
hyvää syntymäpäivää toivotan
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
ja paljon onnea vaan
Oikeastaan syntymäpäiviä enemmän Remus vihasi syntymäpäiväkakkuja, kermavaahtokasoja, joissa oli täytteenä mitä milloinkin, no ei kyllä ollut kieltämistä etteivätkö Mollyn kakut olleet asia erikseen.
”Tämän pitäisi kelvata sinulle, se ei ole turhaa tavaraa” Tonks sanoi ojentaessaan paketin.
Remus avasi paketin heti Tonksin mieliksi, sieltä paljastui partasuti – ja terä. Remus hämmästyi, ensimmäistä kertaa koko hänen elämänsä aikana joku oli onnistunut lahjan ostossa.
”Kiitos” Remus sanoi oikeasti kiitollisena, kun edellisvuosina oli hieman kireästi kiittänyt.
Remus tuli Tonksin perässä keittiöön, ja hymähti nähdessään Nickin koristelemassa kakkua keskittyneesti kieli keskellä suuta.
”Isi, isi” Nick ilahtui, kiipesi alas tuolilta ja juoksi Remuksen luo kädet leveästi.
Remus otti pojan vastaan ja nosti syliinsä, saaden pojan kikattamaan.
”Y- yv- yvää syntyäpäivää” Nick yritti toivottaa.
”Kiitos” Remus sanoi.
”Isi sulle on lahja”, Nick sanoi Remuksen päästäessä pojan lattialle. Pian hän tuli takaisin mukanaan ryppyinen pahvinpalanen kädessä ja toisessa rypistynyt paketti.
Lailla hiekanjyvän pienoisen tahdon kenkääsi kutittamaan
tahdon kuulla kuinka saan sinut nauramaan
Yhden asian, soittorasian lailla, toistan yhä uudelleen
onnittelen sinua, ja teen sen suudellen
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en
suukko poskellesi olkoon sellainen
Remus katseli korttia, hymy nousi huulille. Kortti oli tehty aivan itse, siinä oli sydämiä, luuta, pikku-ukko joka kuulemma esitti isiä ja hatarin harakan varpain kirjoitettuna, ”Paljon onnnea isile T: Nick”. Remus heltyi, ja oli kuin sulaa vahaa, mörökölliydestä ei ollut enää tietoakaan.
Remus avasi ryppyisen paketin, siellä oli maailman parhain lahja, vähän suttuinen, kapea kankaanpala, johon oli painettu luutia, sydämiä, ja kaksi hahmoa. Se oli tehty rakkaudella.
”Se on kirrjanmerkki” Nick kertoi.
”Tämä on todella hieno, käytän tätä ihan aina” Remus sanoi kyyneleet silmissä, eikä valehdellut ollenkaan, hän todellakin käyttäisi sitä aina ja ikuisesti.
”Keitä nuo oikein ovat?” Remus kysyi lempeästi.
”Mä ja äiti, e-että oltais aina sun mukana” Nick kertoi.
Remus halasi poikaansa tiukasti ja purskahti kyyneliin.
”Ekkö tykkää?” Poika hämmästyi.
”Tykkään, tykkään niin… paljon että itkettää. Rakastan sinua” Remus sanoi.
”Mäkin rrakastan sua” Nick sanoi hymyssä suin.
Lailla kesäisen tuulenhenkäyksen tahdon silittää hiuksias
tulla liki, niin liki ja halia sua, rakas
voisin miljoona ruusua syliisi kantaa
tai kultaa ja timantteja lahjaksi antaa
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en
suukko poskellesi olkoon sellainen
Remus istahti pöydän ääreen poika polvellaan, hänellä oli taskussaan maailman paras lahja, tarjolla oli rakkaudella tehtyä kakkua, jota sai syödä perheensä kanssa, elämä hymyili.
Päivä oli maailman parhain syntymäpäivä koskaan, jopa Remuksen mielestä.
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
hyvää syntymäpäivää toivotan
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
ja paljon onnea vaan.