Kirjoittaja: Börje
Genret: Angst, Drama
Ikäraja: K-11
Fandom: Black Lagoon
Henkilöt: Revy, Dutch
Varoitukset: Alaikäisen ryyppäystä ja polttamista, ammuskelua, juopon kuolema
Vastuuvapaus: Tarina on min, mutta Revy ja Dutch kuuluvat Rei Hiroelle
Omistus: Natsulle, rakkaalle ystävälleni, joka anto ideankin<3
A/N: Kertoo pienen pätkän kymmenen vuotiaan Revyn elämästä. Tätä ei ole betattu, että kirjotus virheitä saattaa löytyä, vaikka itse lukaisinkin läpi.
The Last Bloody Tears
Tyttö, kymmenen vanha, käveli hitaasti pitkin tyhjää katua. Revityissä farkuissa olivat veren tahrimat sieltä täältä. Tuuli puhalsi hiljaa sekoittaen tytön ruskeat hiukset sekaisin. Kyyneleet olivat jättäneet kuivuneet jälkensä poskille.
- Rebecca... Rebecca... Revy...
Tyttö hoki hiljaista mantraa ja antoi jalkojensa pettää alta. Hän pudisti päätään ja virnisti. Hiljaa tyttö kuiskasi itselleen:
- Nimeni ei ole enää Rebecca. Kukaan ei enää kutsu minua siksi. Nimeni on Revy, muuta en tarvitse.
Revy nosti katseensa tumman sinistä taivasta kohti ja hymyili itsekseen. Enää hän ei tarvitsisi kestää muiden huolenpitoa. Hän pärjäisi yksin. Sormet kiertyivät tiukasti kotoa pöllityn pistoolin ympärille.
Jalat kuljettivat Revyn tyhjällä kadulla aina vain eteenpäin. Ihmisiä oli vain kouralla liikkeellä, mutta hekin liikkuivat sisemmällä kaupunkia. Huorien ja baarien luona. Vihdoin katu loppui ja kauempaan alkoi kuulua vähitellen ääni.
Humalaisia...
Nuoret sormet kiertyivät aseen ympärille hakien turvaa ja lohtua. Äänet lähestyivät ja puheen sorinan seasta kuului välillä naurua. Tyttö tuhahti ja sai varmuutta askeliinsa. Metri metriltä humalainen sorina kuului selvimmin ja jo nyt Revy pystyi erottamaan sanoja sieltä täältä.
- Hei kattokaah! Kattokaa mithä thuolla on! Miehen ääni huusi sammaltaen kavereilleen.
Revy jännittyi koko vartaloltaan, mutta käski jalkojaan kulkea eteenpäin. Eiväthän ne ole kuin humalaisia ja hänellä on ase. Mitä hätää hänellä muka olisi?
- Hei tyttööh.
Askeleet veivät miesporukan keskelle ja Revy painoi katseensa alas. Hänen ei täytyisi huomioida heitä mitenkään. Tyttö yritti jatkaa matkaansa, mutta kädestä kovalla otteella tarttuva käsi esti häntä. Pelästynyt katse nuosi nopeasti katsomaan nuorta miestä.
- Minnekkäsh matka? Ei noin nuori saisih olla ykshin ulkona, mies takelteli.
Revy nyrpisti nenäänsä miehen hengityksen hajun tavoittaessa hänen hajuaistinsa. Kun ote käsivarresta kiristyi Revy riuhtaisi aseen takataskustaan osoittamaan miestä. Humalainen porukkaa remahti nauruun ja pilkkasivat, ettei noin nuori edes osaa ampua.
Pamaus kaikui pitkälle hiljaisia katuja pitkin tuulessa. Revyn pistoolia pitelevä käsi tärisi ja hän katsoi kauhun sekaisin tuntein kuinka häntä pidellyt mies kaatui maahan. Verivana miehen ruumiista lähti valumaan kohti tytön jalkoja ja muu porukka lähti juosten karkuun, alkoholin karatessa verestä nopeasti.
Tuska Revyn sisällä otti vallan ja ruoka nousi pitkin ruokatorvea, aiheuttaen ikävän tunteen. Oksennus ja veri sekoittuivat toisiinsa ja jalat ottivat ohjat. Revy juoksi pitkän matkaan, ennen kuin pysähtyi ja joutui haukkomaan henkeään.
Tapoin hänet. Tuosta noin vaan... Mikä minä olen?
Yht´äkkiä hysteerinen nauru purkautui tytön suusta ja tämä kaatui maahan istumaan. Hetkeä myöhemmin nauruun sekoittui nyyhkäykset. Itku otti tytön huomaansa.
Rauhoututtuaan Revyn mielessä ei kieppunut yksikään ajatus. Vihdoin mieli oli täysin tyhjä. Kolme päivää se oli ollut täynnä katumusta, täydellinen sekasorto, mutta nyt se oli hiljaa. Hymy kohosi Revyn rohtuneille huulille.
- Enää en kadu mitään. En ainakaan yhdenkään elämän lopettamista, Revy lupasi itselleen ja tuuli hyväili kasvoja, kuivattaen kyyneleet poskilta.
Kuin tuuli olisi pyyhkinyt pölyt pois Revyn omastatunnosta. Se taas puhdas ja tällä kertaa Revy ei antaisi sen likaantua helposti.
***
Hampaat upposivat sämpylään ja selkä osui viileään seinään Revyn istuessa. Jalkoja särki ja pohkeeseen tulleet naarmut tihkuivat verta. Mikään ei kuitenkaan haitannut tytön mieltä sillä hetkellä. Viimeiseen kolmeen päivään verrattuna hänellä oli kaikki hyvin. Omatunto keveänä jälleen, vapautuneena ainaisesta selittämisestä muille, Revyn mieli ei olisi voinut olla enää parempi.
Katse kohdistui vastapäiseen seinään, johon oli spray-maalilla kirjoitettu isoin taiteellisin kirjaimin: Kärsimys.
Huvittunut nauru pyrki ulos Revystä, eikä tyttö vastustellut yhtään. Sana kuvasi hyvin elämää ja koko kaupunkia jossa Revy asui. Kärsimys paistoi esiin jokaisessa paikassa minne ikinä katseensa käänsi lepäämään. Kojuilla, baareissa, perheissä -joita ei kokonaisina montaa elänyt-, lapsissa, jotka olivat joutuneet kaduille.
Elämä kohtelee miten kohtelee ja siihen tulee tyytyä. Marisiminen ei auta, se ei auta koskaan.
***
Revy hiipi mahdollisimman huomaamattomasti sisälle baarin ovista. Tupakan ja alkoholin haju otti tytön vastaan suloisella tuoksullaan ja humalainen nauru ja puhe tunkeutui mieleen heti.
Revy nousi korkealle jakkaralle istumaan ja antoi katseensa kiertää ympäri baaria. Käsi eksyi taskulle ja kaivoi sieltä ne muutamat kolikot mitä hän oli saanut pöllittyä joltain sammuneelta juolpolta. Äkkiä näkökenttään kuitenkin eksyi tupakka ja Revy nosti tarkkaavaiset silmänsä vieressään istuvaan mieheen. Mies oli kalju, tumma ihoinen, aurinkolasit silmillään ja suu virneessä.
- Poltatko?
Revy pudisti päätään, mutta otti miehen tarjoaman tupakan. Hän laittoi sen varovasti huuliensa väliin ja mies kaivoi taskustaan sytkärin ja sytytti tupakan palamaan. Ensimmäinen hengenveto oli kauhea ja Revyn oli pakko yskäistä pari kertaa. Se tuntui ikävältä kurkussa, mutta rohkeasti Revy veti toiset henkoset ja puhalti savut suustaan ulos.
- Jos yrität ostaa viinaa, niin se jää yritykseksi.
- Mistä niin päättelit?
-Vaikka tämä onkin kaiken maailman hullujen kansoittama kaupunki onkin, ei täälläkään myydä viinaa alaikäisille.
- Aina voi kokeilla, Revy tuhahti ja päästi huokaisten savut keuhkoistaan.
Nikotiini lähti mukavasti kiertämään veren mukana ja toi kevyen olon tunteen kroppaan. Mies naurahti ja tilasi kaksi kaljaa tiskin takana häärivältä naiselta.
- Minkä ikäinen olet?
- Kymmenen, mitä se edes sinua kiinnostaa? Revy kysyi riitaa haastavalla äänellä, vaikka tiesi, ettei pärjäisi miehelle, jos tämä hermostuisi.
- Dutch, kaksikymmentä, mies sanoi rauhallisesti ja joi suullisen eteensä saamasta kaljasta.
Toisen tuopin hän työnsi Revyn nenän eteen ja tyttö tarttui siihen epäilevästi, mutta nosti sen kuitenkin huulilleen.
- Revy.
Revy sanoi ennen kuin hörppäsi tuopistaan. Juoma ei ollut mitenkään hyvää, mutta sitä joi.
Muutaman tunnin kuluttua Revy oli jo jonkinlaisessa hiprakassa ja vaahtosi suureen ääneen kuinka mielipuolinen ja julma maailma oli.
Sitähän maailma on. Julmaa ja mielipuolista, kuitenkin, tupakan ja alkoholin voimin siitä saattoi selvitä. Ainakin jos Revy tulisi selviämään Dutchin tarjoamassa työssä.
Maailma näytti hetken selkeämmältä paikalta elää.
