Rikotuista lupauksista, S

[Lunella]

Rikotuista lupauksista
Beta: Päksy
Paritus: Regulus/Sirius
Genre: angst, tuplaraapale
Ikäraja: S
Varoitus: Insesti.
A/N: Munhan ei mitenkään pitäisi kirjoittaa wrimoa näiden raapaleiden ym. sijaan. <: Osallistuu FF100:een sanalla 097.  Oma valinta (huominen). Varoitan myös lievästä insestistä (joka tosin selviää myös katsomalla paritusta).
Regulus PoV

*

Kyyneleet eivät pysähtyneet. Ne valuvat vuolaina pitkin poskiani ja pyyhin tärisevin käsin niitä pois. Sänky allani on pehmeä, mutta ei suo tarvitsemaani turvaa. Ovi, jonka pistin lukkoon, on yhden loitsun päässä aukenemisesta. Täällä talossa ei ole pakopaikkaa ja on vain lukittuja ovia sekä huoneita, joiden sisältä ei pääse pois.

Veli saapuu, loitsii oven auki ja kietoo minut syleilyynsä. Hän lohduttaa, lupaa maailmasta parempaa paikkaa ja kuitenkin lähtee taas syksyn tullen pois. Hänen tummat silmänsä ovat kosteat ja tiedän hänen itkevän myös, haluavan lähteä pois ja olla kuin meitä ei olisi koskaan ollutkaan.

"Veli", hän sanoo, "älä itke."

Ei ole sanoja, joilla pyytää veljeä jäämään. Ei ole rohkeutta sanoa ajatuksia ääneen, mutta ehkä kyyneleet poskillani kertovatkin kaiken. Ehkä se, että syleilen veljeäni kuin hukkuva, kertoo sen mitä tarvitsen.

Tiedän, että huomenna koen kaiken uudestaan. Jokainen päivä on täynnä sääntöjä, jotka hiljalleen kuristavat elämän ulos sisältäni. Äiti määrää, käskee ja komentaa. Hän haukkuu tumpeloksi ja lyö lujempaa. Veli pistää silmät kiinni, on kuin mitään ei olisikaan ja se sattuu enemmän kuin sykkivä kipu ihollani äidin vihan laannuttua.

Yön tullen veli astelee taas salaa huoneeseeni. Hän silittää hiuksiani, suutelee pehmeitä poskiani ja lupaa: huomenna kaikki on paremmin.

Veljelläni ei ole ehjiä lupauksia annettavaksi.

//Nevilla korjasi ikärajan, siirsi ficin ja lisäsi varoituksen insestistä.

[Lils]

Voi miksi tätä ei ole vielä kommentoitu! Möhs.

Oli ehkä hyvin kliseistä aloittaa kyynelillä, sillä ne ovat aina vähän liian sellaisia ärsyttäviä, itkuparkuyhyy dramatisointia, sekä aivan käsittämättömän ruma sana, mutta pidin kuitenkin siitä, miten tässä ne olivat jo ohi. Ei ollut yksinäistä kyyneltä vierähtämässä poskelle, vaan nimenomaan se hetkellisyys - kuin hidastettuna katsotaan, miten niitä tulee ja tulee ja ne eivät pysähdy.

Pidin hirveästi tuosta, miten tuota taloa kuvattiin. Miljoonia huoneita, puolilukkoja, pimeitä nurkkia, silti ei yhtään piilopaikkaa, kaikki avoinna omalle perheelle vaikkei muulle maailmalle.

Regulus oli tässä erilaisena kuvattu, tässä hän ei ollut se petollinen potkijahakkaajaraiskaaja vaan veli, ja rakastuin siihen. Siriuksen ja Reguluksen suhde oli niin pitkälle veljellistä, ja kuitenkin enemmän, eikä se ollut liikaa. Ja kuitenkin se, miten lupauksia oli, miljoonittain, toisen puolesta, kuitenkaan ne eivät pitäneet vaikka kuionka yritettiin ja kaikki kaatui/kaatuu päälle.

Hitto tuli hajanaista, mutta kiitos (ja anteeksi myöhästyneestä kommentista), tämä oli hurjan nätti ja toimiva ja pidin.