Nimi: Kuun kasvaessa sen lapset vankistuvat
Kirjoittaja: R.H.E
Beta: -
Tyylilaji: draama, toiminta
Ikäraja: S
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaParitus: lopussa Remus/Tonks
Vastuuvapaus: Ei, en omista ketään näistä hahmoista, en edes ihanaa Remus-sutta, mutta juoni virheineen sentään kuuluu minulle. En saa tästä rahallista korvausta.
Yhteenveto: Susi kehittyy omistajansa mukana.
A/N: Olen aina miettinyt ihmissuden susipuolen kehittymistä; onko suden olemus riippumaton ihmispuolen iästä, vai kehittyykö se samaan tahtiin ihmispuoliskonsa kanssa? Tästä tuli inspa ficciin, jossa seurataankin Kuutamon kehittymistä pennusta täysikasvuiseksi. Onnistumisprosentista ei ole aavistustakaan, olisi mukavaa jos te kertoisitte sen
Numerot "lukujen" alussa tarkoittavat Remuksen ikää tapahtumien aikana.
Enjoy.
Kuun kasvaessa sen lapset vankistuvat7Hontelo, kovin raajakas susi lojui vatsallaan pölyisellä lattialla. Vielä kovin lyhyt ja pumpulisen näköinen turkki värähteli rahisevasta hengityksestä, kun ilma virtasi keuhkoista suden suuhun. Tummat silmät pyörivät kapeassa päässä eläimen yrittäessä havaita ympäristön jokaisen liikahduksen.
Suden muuhun ruumiisen verrattuna suuret tassut sätkivät, kun kynnet eivät suostuneet pitämään lankkulattialla. Pienesti ärähtäen harmaa eläin viimein kiskoi itsensä neljälle jalalle.
Ensimmäisen askeleen otettuaan se kompuroi saman tien tottumattomana tasapainottamaan ruumistaan. Kohtaloonsa tyytyen susi huokaisi ja risti paksut tassut silmiensä eteen.
11Vertahyytävä ulina raikui Tylypahkan mailla ja oli pirstoa lähellä olevat ikkunat hiekanjyviksi lattioille. Linnassa ikkunat täyttyivät oppilaiden pelokkaista kasvoista. Ilmeet vaihtelivat inhoavista epäluuloisiin ja säälivistä kauhistuneisiin, mutta kaikkien tunteiden alla kyti pakokauhun liekki.
Ruutujen takaa kasvot katosivat vasta tuvanjohtajien tultua rauhoittelemaan oppilaita.
Oli kuitenkin yksi, jota kukaan ei yrittänyt saada unohtamaan pelkonsa.
Susi oli suunniltaan. Huoneessa, johon se oli lukittu, mikään ei haissut, näyttänyt, kuulostanut tai tuntunut tutulta. Vaaleansiniset seinät olivat vaihtuneet ränsistyneisiin hirsiin, pieni yöpöytä jalkapuoleen jakkaraan ja sänky silvottuun mattoon.
Susi oli kasvanut korkeutta. Enää se ei luisunut lattialla jokaisella askeleellaan, vaan laukkasi ympäri huonetta suupielet vaahdossa ja kieli sivulla roikkuen. Pikimustat, villit silmät olivat saaneet hullunkiillon; eläin ei nähnyt eteensä, törmäili vain sokeasti seiniin ja viimeisiin ehjiin kalusteisiin.
Harmaa turkki oli menettänyt untuvaisuutensa lähes kokonaan. Karvat olivat osittain pitkiä, osittain lyhyitä, mutta kaikki takkuisia ja yltäpäältä veressä.
Tylypahkan mailla suden ensimmäiseksi ateriaksi päätyi ikkunanraosta sisään lennähtänyt pikkulintu.
12Harmaa eläin ärisi niskakarvat pystyssä sen kotiin ilmestyneille kolmelle eläimelle. Se oli yrittänyt napata eteensä ilmestyneen rotan, mutta omituinen musta koira oli heittänyt suden selälleen. Hetken tapeltuaan kiharakarvainen koira oli saanut yliotteen allaan kiemurtelevasta sudesta, joka oli lopulta antanut periksi koiran purtua sitä niskasta.
Susi uikutti surkeasti ja paljasti kurkkunsa voittajalle, joka kuitenkin yllättäen päästi sen otteestaan.
Korvat luimussa ja häntä koipien välissä susi perääntyi aivan huoneen nurkkaan, josta se mulkoili vihollisiaan. Pelottavin niistä, ehkä koiraakin kauheampi, oli sarvipäinen otus joka tuoksui herkulliselta. Susi ei kuitenkaan uskaltanut hyökätä - se ei halunnut enää joutua mustan jättikoiran höykytettäväksi.
Harmaankirjava susi oli saanut lihaksia sitten viime vuoden ensimmäisen täysikuun, mutta oli edelleen koivekas eikä kovinkaan jäntevä. Turkki oli muuttunut kauttaaltaan repaleiseksi varsinkin kyljistä, joista oli kadonnut pennunpyöreys.
Edelleen alistuneesti käyttäytyvä susi kävi makuulle tappionsa tunnustaneena, mutta uskalsi silti murista sitä lähestyneelle häntäänsä heiluttavalle koiralle.
14Kynnet rapisivat sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen vasten niitä kestämään tehtyä ovea. Suden kiivas läähätys kaikui huoneen seinistä, mutta se itse kuulosteli mieluummin käytävästä kuuluvia ääniä, jotka kertoivat kulkijoiden lähestyvän.
Viimein ovi aukesi ja suden korvien asento terävöityi. Se yritti luikahtaa ulos raosta, vaikka tiesikin sen toivottomaksi yritykseksi. Ovi pamahti takaisin kiinni, ja vasta kun susi oli istahtanut lenkalleen keskelle huonetta, se avautui taas. Haltioissaan eläin rymisti ovelle kieppumaan kahden suuren olennon jalkoihin.
Susi heittäytyi selälleen komeasarvisen hirven jalkoihin. Se läähätti ja inisi niin paljon kuin ehti, eikä edes yrittänyt napata kiinni sudenkokoisen koiran pään päällä kököttävään rottaan.
Hirvi puhahti ilmaa sieraimistaan ja sai suden pomppaamaan ylös sen ohutkarvaista kylkeä vasten. Hirven hieman kuritettua sitä susi päätyi seisomaan koiran vierelle paksu häntä heiluen. Kaksi koiraeläintä olivat jo suunnilleen samaa kokoluokkaa - susi oli kasvanut paljon kuluneen vuoden aikana.
Sekaisen harmaat karvaat näyttivät pörhistyneen ylpeydestä ja innostuksesta. Kerran susi innostui jopa haukahtamaan; ääni ei kuulostanut yhtään koiramaiselta, ennemminkin säälittävältä kumilelulta, mutta koko loppuyön susi virnisteli iloisena seuranpitäjilleen. Se oli viimeinkin tutustunut eläimiin, joita ei halunnut heti ensimmäisellä silmänräpäyksellä tappaa.
15Tätä susi oli odottanut koko pitkältä tuntuneen illan ajan. Eläimen korvat osottivat terhakkaina eteen päin sen suunnitellessa, miten pääsisi nopeiten ulos käytävään. Ovea pitävät ystävät vaihtoivat huolestuneita katseita, mutta susi ei olisi voinut vähempää välittää. Lihakset pullistelivat kiiltävän karvan alla, jännittyivät ja rentoutuivat taas sekunniksi eläimen punnitessa mahdollisuuksiaan. Ystävät viivyttelivät turhaan, pelkäsivät väitämätöntä. Hyökkäyksen olisi tultuva yllätyksenä.
Näennäisesti susi rauhoittui ja kääntyi korvat sivuilla roikkuen. Hengitys tiheni, mutta muuten eläin näytti rentoutuvan kokonaan.
Niin tapahtui kuin susi oli toivonutkin. Vartijat hölläsivät otettaan huojentuneina, kun ne luulivat ystävänsä unohtaneen aikeet rymistellä pää viidentenä jalkana ulos tavoittamattomiin.
Susi oli heti tilanteen tasalla. Sen silmissä välähti tyytyväisyys ja toive siitä, ettei kukaan tulisi keskeyttämään pakomatkaa. Liian pitkään se oli saanut haistella vain samoja tuttuja tuoksuja yksinäisessä huoneessaan, jossa mikään ei koskaan muuttunut.
Salamannopeasti harmaa eläin pyörähti ympäri ja singahti ovelle kuin luotijuna. Ikävä kyllä kolme muuta eläintä olivat tarkkana; ne hyppäsivät ovea vasten kauhistuneina.
Susi joutui pikaisen valinnan eteen; antaisiko se periksi nyt, kun kaikki oli jo suunniteltu valmiiksi ja vapauden kaipuun suoma adrenaliini vallannut suonet ja sydämen?
Ei ikinä.
Tassut hakkasivat raivokkaasti lattiaan eläimen kerätessä voimaa hyppyä varten. Silmäkulmastaan se huomasi, että sen aikeet oli tajuttu, mutta mikään ei enää voinut estää sutta toteuttamasta onneaan.
Tum, tum, tu-tum. Neljä raivokasta askellusta ja susi oli ilmassa. Ovi hajosi tuhansiksi puusirpaleiksi valtavan eläimen hypätessä sitä vasten koko voimallaan. Hetken verran susi ei tuntenut muuta kuin voimistuvaa, tykyttävää kipua joka solullaan, mutta sitten punaiseksi värjäytynyt maailma avautui sen silmien edessä.
Vapaus.
Susi kiisi läpi pimeän onkalon täysikuun valaisemalle pihamaalle, jossa kokonaan uudet hajut ottivat sen valtaansa ja veivät paratiisiin. Eläimiä, pieniä ja suuria jokapuolella, jostakin tulvahti myös tuoreen ihmisveren rautainen tuoksu.
Harmaan salaman takana juoksivat myös hirvi, koira ja rotta henkensä edestä. Kun susi huomasi ne, se venytti itsensä kovempaan vauhtiin kuin koskaan aikaisemmin. Kerrankin sen lähes täysikasvuisen lihansyöjän lihakset saivat oikeutta; ne eivät valittaneet, vaikka susi rääkkäsi itsensä yhä kovempaan vauhtiin. Se oli löytänyt tuoreen jäljen, joka johdatti suoraan lähimpään kylään.
Susi oli sekoamassa. Sen villieläimen vaistot johdattivat kulkijaa täysin epäröimättä, pyytäen yhä vain suurempaa vaihdetta. Jalat kuitenkin alkoivat jo menettää tehoaan. Se matka, minkä karkulainen oli ystäviinsä kasvattanut, alkoi kaventua huolestuttavasti. Epätoivoinen ilme välähti mustissa silmissä. Sen oli pakko onnistua.
Sitten, vain sekunteja myöhemmin, susi näki kuun katoavan pilvien taakse. Painovoima iski eläimen jäseniin imeäkseen pois väärän veren, ja antoi vetäistä mukanaan mustuuteen, johon katosi koko maailma eläimen ympäriltä.
17Täysikasvuinen harmaa susi nojasi ikkunalautaan tassut nostettuna sen päälle. Tummien silmien katse seurasi tarkkaavaisena rauhallisen lähitienoon elämää täysikuun valaistessa koko näkymää lempeästi. Yö nukutti syliinsä linnut, kaniinit, peurat ja thestralit, joita susi oli viime reissullaan nähnyt ensi kertaa.
Tänä yönä eläimen ystävät eivät jostakin syystä olleet ilmestyneet paikalle, mutta susi ei kantanut kaunaa. Se olisi kyllä palavasti halunnut päästä irrottelemaan lumisella maalla, remuamaan mustan koiran kanssa ja kiitämään kilpaa sarvipää vastustajanaan, mutta sen täytyi myöntää olevansa itsekin hieman uninen. Juoksemaan ehtisi myöhemminkin.
Ravattuaan huoneen kahdesti ympäri susi laskeutui kerällä kangassuikaleiden päälle. Juuri ennen nukahtamistaan susi kuunteli tuulten huminaa lumisissa puissa ja outoa hyminää jossakin tavoittamattomassa.
Sisimmässään susi tiesi, että jokin oli muuttumassa lopullisesti. Se oli vain pieni, jäytävä tunne vatsanpohjassa, mutta yhtä vakuuttava kuin tämä hetki.
36Vaaleanharmaa, tuuheaturkkinen susi makoili tyytyväisenä massiivisen työpöydän alla. Sen tummat silmät säteilivät älykkäinä katseen kiertäessä tyhjänpuoleisessa huoneessa. Suden lähes valkoinen kuono oli ylväästi pystyssä, vaikka eläin nuokkuikin melkein nukahtamispisteessä.
Elämänkokemus oli tuonut mukanaan viisauden, jota susi käytti hyväkseen. Enää se ei säikkynyt jokaista kuulemaansa ääntä, vaan lepäsi tyytyväisenä. Lisäksi, ensimmäistä kertaa, se tunsi olonsa mukavaksi. Se tunsi ympäristönsä täydellisesti.
Toisella korvalla susi kuunteli oven takana lausuttuja sanoja.
"Remus, kun muutoksesi on ohi, minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa. Se liittyy tietysti meihin, mutta myös johonkin ihanaan, uuteen asiaan elämässämme. Uuteen vaiheeseen.Susi tiesi lauseiden takana olevan henkilön, tiesi rakastavansa häntä koko rauhattomasta sydämestään ja tiesi, että oli olemassa muutakin kuin tämä lukittu huone ja sen varjot.
Susi tiesi, että ulkopuolella olevassa maailmassa se oli jotain muuta kuin peto, jotain muuta kuin vaarallinen eläin.
Ylväs eläin kohotti katseensa ovelle ja vinkaisi vastaukseksi.
Oven läpi soljuva ääni oli sudelle kuin täysikuun pimentänyt aurinko.
"Minäkin rakastan sinua, Remus."***
The end.
