Hmm, vuoroin vieraissa käydään! Halusin vähän tehdä tutkimuksia väitteestäsi, jossa sekleästi annoit minun ymmärtää, ettet sinä osaisi kirjoittaa kovin hyvin.
Huijari. : D
Niin siis, H/R-on oikein kiva paritus, ja siksi päätinkin kommentoida juuri tätä, plus tietysti muutamien epäkohtien vuoksi myös. Eli siis, sanoit minun tekstissäni olleen hassuja sanamuotoja, sen myönsinkin auliisti, joten nyt on minun vuoroni sanoa, että sinultakin löytyi vähän sellaisa omituisuuksia, kuten heti ensimmäisessä lauseessa musapätkän jälkeen:
Punaisia kiehkuroita sormet pyörittivät ympärilleen
Myöntänet, ettei tuokaan ole aivan tavallisimmasta päästä oleva sanamuoto? : D
Punertava hiuksisen silmissä paistoi väsymys
ja alkoivat ne hiljalleen sulkeutua,
Hmm, tässä korreloivan pronominin paikka on vähän hassu, ja lisäksi punertavahiuksinen kirjoitetaan yhteen. Lause voisi olla ymmärrettävämpi muodossa "Punertavahiuksisen silmissä paistoi väsymys, jonka myötä ne alkoivat hiljalleen sulkeutua," esimerkiksi, jolloin pronominin paikka olisi ihan oikea. (:
Niin ja "sydämeen mahtuu vain yksi ämmä" kuten opettavainen sananlasku kertoo. Eli tekstisi lopussa löytyy sellainen typotus. (:
Huomasin, ettei sinulla ole betaa, ja se näkyi kyllä hieman myös muussakin tekstissäsi, joten ajattelin, että jos vastaisuudessa tarvitsisit sellaista, niin tässä olisi yksi vapaaehtoinen johon voisi ottaa yhteyttä.
(m4tleena@hotmail.com) Kaiken kaikkiaan tämä oli söpö, lyhykäinen ficci, joka oli oikein suloinen tunnelmapala; ei liian pitkä, muttei mikään yhden lauseen suherruskaan. Vaikka olisihan tuo biisi varmasti inspiroinut pidempäänkin muilla lyriikoilla, mutta hyvä näin, tämä ei jäänyt jankkaamaan heidän rakkauttaan tai tunteitaan, vaan vain yksinkertaisesti avautui pieneen, yksittäiseen hetkeen, joka kertoi jo kaiken.
Kiitos tästä (:
¤ DN ¤