Kirjoittaja: Elendir
Ikäraja: S
Genre: Romance, Angst
A/N: Rakastuin
tähän kappaleeseen ja heti iski valtava halu kirjoittaa jotain surullista. Suosittelen kuuntelemaan kappaleen samalla kun luet. Tässä siis jotain surullista. Olisi kiva jos kertoisit mielipiteesi...
Sade piiskaa ikkunoita ja omenapuun oksat riipivät ikkunaa. Istun ullakon ikkunalla katsoen ulos sateeseen. Yksinäinen kyynel vierii alas poskelleni. Taivaalla välähtää salama ja hetkeksi valo paljastaa hämähäkinseitit nurkissa. Halaan itseäni ja keinun edestakaisin heijaten itseäni. Pelko tuntuu vahvana ullakon kylmässä ilmassa ja värisyttää minua.
Katson katua, joka näkyy ikkunasta. Odotan sinua. Sade piiskaa katua kuin koittaen saada sen murtumaan ja erottamaan minut sinusta. Näen mielessäni kauhukuvia toisesta samankaltaisesta yöstä, jolloin äiti ei tullutkaan kotiin.
Sade piiskaa ikkunaa ja tuuli hakkaa omenapuun oksaa ikkunaan. Odotan äitiäni. Hän lupasi sateen katoavan ja auringon paistavan huomenna. Enkelit laulaisivat minut uneen hänen katsoessaan vieressä. Sade valuisi pois puroissa säveltäen musiikkiaan solinan sävelmillä. Niin äiti lupasi. Salamat välähtelevät ja valaisevat ullakon aina karmivaksi silmänräpäykseksi. Näen sateen seassa ajovalot ja pudottaudun pois ikkunalaudalta. Juoksen ovelle ja ulos sateeseen. Äiti ei olekaan siellä. Autosta astuu ulos vieras nainen kasvoillaan surullinen ilme. Nainen kävelee luokseni ja kyykistyy katsomaan silmiini.
”Äitisi ei tule enää kotiin.”Kauhu valtaa mieleni ja heijaan itseäni kyyneleet vuolaasti valuen. Katson toiveikkaasti ulos peläten samalla näkeväni väärät ajovalot. En kestä enää odotusta ja juoksen ovelle.
Seison kuistilla vesi valuen hiuksistani. Pelko syö sydäntäni ja kalvaa mieltäni. Ajattelen sinua ja rukoilen mielessäni.
Äiti älä anna hänen jäädä. Tuo hänet kotiin.Kadun päässä välähtää ajovalot. Juoksen portille toivo sydämessäni. Auto pysähtyy ja ovesta astuu ulos mies. Se et ole sinä. Pakokauhu valtaa mieleni ja sydämeni särkyy tuhansiksi sirpaleiksi. Itken. Itken ja karjun tuskasta ja kivusta. Jalkani pettävät ja polveni painuvat maahan. Kyyneleet sekoittuvat sateeseen.
Salama välähtää ja hetken näen. Näen sinut ja äidin. Seisotte vieressäni ja katsotte minuun. Näen loputtoman rakkauden silmissänne ja huolen puolestani. Kurotan käteni kohti sinua ja äitiä. Äiti ojentaa kätensä yrittääkseen ottaa kädestäni kiinni. Sinä sanot jotain. En kuule sinua. Salaman valo hiipuu ja alat haihtua näkyvistä. Äiti hymyilee minulle. Katsot minua kärsivästi ja toivoen. Lupaan katseellani. Lupaan rakastaa sinua ikuisesti. Aina.
Olet poissa. Kyyneleet karkaavat poskilleni. Silloin kuulen sinut.
”Olen aina kanssasi.”
