Title: Rikkumaton Lupaus
Genre: Jonkin moinen fluffy kait? Ja lopussa sitten aivan hyppysellinen huumoria.
Pairing: Darco Malfoy (6. v), Lucius Malfoy, Narcissa Malfoy, pienen pieni maininta Voldemortista
Rating: S
Author: Dra-Dra
Beta: Ren
Summary: Lucius ilmoittaa Narcissalle melko shokeeraavan päätöksen, josta sitten Narcissa ei aivan ilahdu. Sattumalta pieni, viaton Draco kuulee tämän keskustelun ja monet kysymykset valtaavat tämän pienen blondin pään.
A/N: Joo. Ilmoittaisin sitten, (ennenkuin alatte ihmettelemään mistä ihmeen peräkolkista tämäkin ficcari on tullut) että tämä on ensimmäinen ficcini, joten toivottavasti ymmärrätte takeltelevan tekstini
Pääasiassa kirjoittelen näitä pikku Draco one-shotteja ja niin edespäin :') Ilmoittakaa jos on väärin joku mikä tahansa juttu !
Warnings: Niinkuin nyt tuossa kommentissani lukeekin, varoitan: Ensimmäinen ficcini.
Rikkumaton LupausDraco varvisti ja varvisti, muttei millään ylettänyt keksipurkkiin.
Vain pari senttiä puuttui. Pienen pojan kasvot vääristyivät tuskaisesta ja surullisesta ilmeestä ja
epäonnistumisen tunne hyökyi Dracon sisään. Pieni kyynel vierähti hänen kasvoilleen.
Draco pyyhkäisi kyyneleen villapaitansa hihaan ja varvisti vielä kerran.
Hän onnistui vain tönäisemään purkkia, joten päätti jättää asian sikseen.
Draco oli juuri kipuamassa tuolilta alas, kun kuului äänekäs, kiukkuinen huuto,
joka kuului luultavasti hänen äidilleen. Pikkuinen platinapää säikähti huutoa rajusti ja tupsahti tuolilta lattialle.
Vapisevin jaloin hän käveli kurkistamaan olohuoneeseen.
"Sinä lupasit mitä!?" Narcissa Malfoy kiljui miehelleen, joka oli myös tuohtunut.
"En minä, ei minun pitänyt! Hän kysyi sitä ja en olisi voinut vastata kieltävästi!"
"Kyllä olisit! Olisit voinut miettiä Dracoa! Tällaisia asioita ei päätetä yksin!"
"Kyllä minä mietin! Ja mietin paljonkin!" Lucius puolusteli.
"Kuvittele nyt, Draco on vasta 6-vuotias!" Narcissa kiljui takaisin.
"Tiedänhän minä sen, mutta eihän hän nyt vielä liittyisi!"
"Hän olisi voinut välttää tämän! Hänestä ei välttämättä olisi tullut kuolonsyöjä,
mutta sinä lupasit jo hänet Pimeyden Lordille!"
"Dracon tulevaisuus oli jo selvä", Lucius sanoi hiljaisella äänellä ja lampsi pois olohuoneesta.
Narcissa jäi seisomaan aloilleen järkyttyneenä, kyynel vierähtäen hänen poskeaan pitkin.
Draco käveli takaisin keittiöön.
Kuolonsyöjä? Mikäköhän se oli? Poika vilkaisi vielä keksipurkkia.
Saisikohan hän keksipurkin, jos hän olisi kuolonsyöjä?Hän istahti tuolille ja jäi miettimään.
Miksi äiti itki? Eikö se olisi hyvä asia,
jos Draco saisi jo itsekin keksipurkin hyllyltä? Jos hän olisi kuolonsyöjä,
äidin ei aina tarvitsisi ojentaa Dracolle keksipurnukkaa. Platinapää raahasi tuolin hyllyn eteen ja kipusi sille.
Nyt hän pystyi siihen, ihan varmasti pystyi, Draco tunsi sen sisimmässään.
Hän varvisti ja huitaisi kädellään.
Onnistui! Draco hyppäsi tuolilta alas onnessaan.
"Olen Kuolonsyöjä!"
A/N2: Joo, että tällainen nyt tuli : ) Itse tuosta pidän, ensimmäiseksi ficikseni, mutta kaikkia ei voi miellyttää.
