Title: Mystinen vastakohta
Author: Kleopatra
Beta: Amca
Pairing: poika/?
Rating: S
Genre: Angst, romance?, fluff?
Summary: "Se siitä unohtamisesta, kun saa yöllä
hetkellisen, raivostuttavan intokohtauksen, saa rohkeutensa kokoon
yhtäkkiä, salareittejä pitkin löytää rakkaansa luo."
A/N:tota.. tääkin oli vanhassa finissä ja ainoa mitä muistan siitä, on se että ette tykänny kommentoisa sitä*jäätävä ääni* tykkäisin saada jotain palautetta, rakentavaa tietenkin mieluiten mutta palaute yleensäkin on jo hieno asia.
***
Miksi juuri vastakohdat viehättävät? Miksi vastakohdista tulee
rakastetut? Miksi, miten toisiaan vihaavista ihmisistä tulee ne, jotka
rakastavat toisiansa kuolemansa asti? Miten siihen päädytään?
On vaikea rakastaa ihmistä, jota vihaa, joka vihaa - on vaikea vihata
ihmistä jota rakastaa. On vaikea kertoa, mitä todella ajattelee, kun
pelkää toisen reaktiota. Kun pitäisi sanoa: “Rakastan sinua”,
suusta tulee epämääräistä örinää ja sanat: “Katoa
silmistäni”. Kun pitäisi sanoa kiitos haukkumisesta tai
kohteliaisuudesta sanookin: ”Ei kiinnosta”. Kun haluaisi halata
toista ja rakastaa, lopputulos onkin nyrkinisku toisen ivan
vääristämille kasvoille.
Sitä miettii koko ajan mielessänsä: "Hän ei ole arvoiseni,
hän ei ole arvoiseni…". Vain lohduttautuakseen, vain
kieltääkseen totuuden, vain unohtaakseen.
Se siitä unohtamisesta, kun saa yöllä hetkellisen, raivostuttavan
intokohtauksen, saa rohkeutensa kokoon yhtäkkiä, salareittejä pitkin
löytää rakkaansa luo. Se siitä kun saa herätettyä rakkaansa,
napattua unisen otuksen syliinsä, kannettua tämän syrjään
käytävään, se siitä ujoudesta ja vihasta. Se siitä, kun toinen
nojaa sylissäsi sinuun, kylmällä käytävällä.
Varovasti, tahattomasti sitä haluaa herättää otuksen kertoakseen,
mitä haluaa.
Varovasti ravistelin pojan olkapäätä ja sain hänet havahtumaan
hereille, tämä nuuhkaisi ilmaa ja puhalsi sen selvästi nauttien
ulos. Sisälläni muljahti jotain. Se oli nyt sanottava, se mitä
ajattelin. Kuiskasin hiljaa odottavaan tyhjyyteen sanat:
“Rakastan sinua”, saaden ilman muuttumaan hieman pelästyneeksi,
varautuneeksi, tiesin pojan tajunneen, kuka olin. Poika irrottautui
hieman minusta, ja tiesin tämän tuijottavan minua, vaikken sitä
pimeässä voinutkaan nähdä. Poika alkoi hapuilla käsillään
hiuksiani, hapuilla poskiani, nenääni, huuliani, kuin varmistuakseen
kuka olin. Sydämeni ympärille kietoutui jotain narua, se puristi
rintaani, odotin pojan seuraavaan liikahdusta.
Poika silitteli poskiani, tunnusteli kulmissani olevia lävistyksiä,
huulikorujani, korvakorujani.
Poika lopetti, tiesin tämän tekevän ratkaisevan siirtonsa. Tunsin
painon siirtyvän lähemmäs minua, tunsin hengityksen, tunsin
suudelman heilauttavan korua korvassani. Olin jähmettynyt, olin
shokissa.
Paino katosi sylistäni, hiljaiset askeleet kaikkosivat, ovi sulkeutui.
Olin yksin.
Ahdistus painoi sisustaani, mitä oikein olin ajatellut?
***
A/N:Muistaakseni paritus oli ron/draco
(piiiist! ron oli se lävistys miäs
)
// Scarlett vaihtoi ikärajan suomenkieliseen
