Deep, deep fantasy | Merope/Tom Valedro vanhempi, tuplaraapale, S

[Robine]

Kirjoittaja: Robine
Ikäraja: S
Paritus: Merope/Tom Valedro vanhempi
Genre: Tuplaraapale
Summary: Tom Valedro oli juuri hymyillyt hänelle.
A/N: Mikä ihme siinä on että kirjoitan koko ajan Meropesta ja Tom Valedro vanhemmasta? Ja juu, en ollut ihan varma että tuleeko tämä tänne, tavallaan on angstia, mutta tavallaan taas ei.. Tavallaan fluffya, mutta tavallaan taas ei.. valaiskaa minua ^_^ Ensimmäinen raapaleeni ja oikeastaan ensimmäinen minkä julkaisen, mutta ei ensimmäinen minkä kirjoitan. Rakentavaa kritiikkia kiitos n.n

Deep, deep fantasy

Ikkuna oli avattu, sillä se oli ainoa keino nähdä ulos. Kahdeksantoistavuotias tyttö nojasi keittiöntasoon ja kuunteli lintujen laulua ulkona. Kunpa hänkin osaisi laulaa. Tyttö ei ollut koskaan kokeillut, hänen isänsä ja veljensä olivat kieltäneet sen, siinä missä kaiken muunkin paitsi heidän palvelemisensa. Ei hän siltikään varmaan osaisi laulaa. Hänelle oli koko elämänsä ajan toisteltu kuinka kamala ja surkea ihminen hän oli, eikä hän ollut saanut kokeilla edes taikomista kuin hyvin harvoin. Siitä huolimatta Merope voisi elää nuo kamalat vuodet uudestaan ja uudestaan, kunhan hän vain saisi nähdä erästä tulevaa kartanonherraa aina silloin tällöin.

Hän antaisi sekä oman, että keiden tahansa muiden elämän Tom Valedron puolesta.

Tyttö lähti kävelemään ulos, otti luutansa ja alkoi lakaista rappusia, kuten aina joka aamu. Kauaa ei aikaa kulunut kun tieltä kuului kopsetta, ja Merope näki kuinka tummanruskea hevonen asteli arvokkaaseen tahtiin kantaen Meropen mielestä maailman arvokkainta asiaa selässään.

Ratsastaessaan ohi, Tom Valedro huomasi “palvelustytön” lakaisevan rappusia, kuten joka aamu siihen aikaan ja ensimmäistä kertaa osoitti huomaavansa sen. Kun komea mies hymyili ystävällisesti Meropelle ja nyökkäsi päätään sanoakseen “huomenta”, Meropesta tuntui että jalat pettäisivät tytön alta. Tom Valedro oli juuri hymyillyt hänelle. Tuntui kun Merope hukkuisi ja kuolisi ikuiseen uneen. Niin onnelliseen ja niin täydelliseen. Niin valheelliseen.

A/N: kommenttia sitten ^^

[Belsissa]

Paritus oli minulle suhteellisen vieras, mutta toisaalta kuitenkin aika mielenkiintoinen, eikä mikään tylsä ja tavallinen. En toki kiellä, etteivätkö tavallisetkin paritukset voisi olla hyviä.
Ficci oli mielestäni idealtaan aivan ihanan katkeransuloinen, kaikenlisäksi myös oikein realistisesti kuvattu, pitää varoa, etten sekoita tätä canoniin.  Plussaa myös siitä, että olit saanut niin paljon tunteita mahtumaan lyhyeen ficciin, vaikka niitä olisi ehkä voinut kuvailla hieman enemmän. Tosin se on täysin makuasia, sillä jonkun muun mielestä liian tunnepitoinen kirjoitus voi olla inhottavaakin luettavaa. Mielestäni olit kuvannut oikein hyvin sen, kuinka Merope Tomia palvoi, mutta Tom ylenkatsoi tyttöä. Siltikin Kolkko leijui pilvissä, kun poika ainoastaan tervehti tätä.
Tämä tökki joissain kohdissa aavistuksen verran, muttei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi kamalasti häirinnyt lukemista. Ainoastaan, jos keskittyy bongailemaan tuollaisia kohtia, kuten minä olen tavakseni ottanut one-shotteja lukiessani.

Paras kohta oli mielestäni ehdottomasti tämä:

Merope hukkuisi ja kuolisi ikuiseen uneen. Niin onnelliseen ja niin täydelliseen. Niin valheelliseen.

Uskomattoman hienosti kerrottu.

Pidin tästä, lisää ficcejä vain kehiin, Robine. 

[nami]

Aw, juuri niin kuin itse sanoit, tavllaan fluff, mut ei kuitenkaan, tavallaan angst, mut ei kuitenkaan. Loistavasti kirjoitettu, ja niin kuin Belsissa sanoi, niin paljon tunteita saatu mahtumaan näinkin lyhyeen tekstiin. Olisi mukava lukea sulta lisää ficcejä

[Robine]

Kiitoksia kommentistasi, Belsissa.
Minusta Merope/Tom Valedro Sr. paritus on omalla tavallaan kiehtova, juuri sen takia, että se on niin traaginen ja minusta hieman kammottavakin. Merope, joka rakasti enemmän kuin mitään Tomia, synnytti kuitenkin lapsen, josta tuli mahtava pimeyden lordi, ja jonka oma tunneskaala on varsin vajaa. :') Ymmärrät varmaan, mitä ajan takaa.
Itse en ole kovin tunnepitoista tekstiä kamalasti kirjoitellut, joten kiinnitän siihen enemmän huomiota vastedes. Jälkiviisaana olisin voinut tietenkin tehdä ficistä one-shotin, enkä pitää sitä raapaleen nimissä, koska jouduin alusta poistamaan aika paljon. Se ei silti tunteiden vähäisyyttä kerro, mutta tosiaan, kiinnitän siihen enemmän huomiota.
Ja kiitos edelleen kommentistasi, tarkoitus olisi lisää kirjoittaa (ja jostain muusta parituksesta )

Kiitos myös sinulle, Nami-swan, kommentista.
Tämän parituksen kohdalla tulee väkisin moinen mieleen, koska vaikka Merope Tomia rakastaakin, niin Tom ei tunne samoin, joten siitä ei koskaan täyttä fluffyä/romancea saa, mutta ei se toisaalta mikään hirvittävän angstinenkaan ole, ainakaan pintapuolisesti.
Kiitos.