// Alaotsikko: H/D, S tuplaraapale
nimi: Hetken
author: minä eli Jokuwannab
rating: S
pairing: H/D
genre: angst, romance, tuplaraapale
disclaimer: En omista Harry Potter-hahmoja enkä saa tästä rahallista palkkiota. J.K. Rowling on luonut ficissä esiintyvät henkilöt.
summary: "Annatko anteeksi jos en jaksa askeltaa?"
A/N: Sain inspiraationi Indican biisistä Rannalla. Kaunis biisi, ajankohta ja elämäni tämänhetkinen outo tyhjyys taitavat tiivistyä tähän omasta mielestäni aika hyvin. Nopea, betaton tekstintynkä on joskus juuri se asia, joka saa oman maailmani näyttämään hieman paremmalta paikalta. Toivon että edes joku tykkää tästä edes puoliksi niin paljon kuin minä.
~~
Sota ei kuulunut tänne. Sinä valuit hiljalleen, minä turruin kylmänkohmeiseksi pitäessäni sinusta kiinni. Sinä yritit sanoa jotakin, mutta minä tiesin että lupaukset, joita kuiskaisit, eivät toteutuisi koskaan. ”Hiljaa”, minä huusin ja kuiskasin. ”Älä sano. Älä lupaa.” Sinä taisit itkeä. Ainakin vähän. Yritin pysyä pystyssä ja pitää sinua seisaallaan. Jos kaatuisit, niin sitten minäkin. En halunnut liata itseäni.
Takaumat täyttivät pääni, ja niin kai sinunkin. Mieleeni tuli joululoma viimeisenä kouluvuotena, tarvehuoneessa vietetty tulentuoksuinen päivä. Minä halusin tanssia. ”Mutta rakas, minä en osaa!” sinä nauroit. Sanoin että voin viedä. ”Minulla on nälkä”, estelit vielä. Vastasin: ”Syö minut sitten.” Suostuit tanssiin, ja ohjasin kätesi olkapäälleni ja kuvittelin musiikin. Vein sinua ympäri lattiaa, paljaat jalat pehmeästi kahisten paksulla matolla. ”Vie minua!” huusit ja nauroit onnenhuumassasi, jota minäkin hengitin. Ah, sinä tuoksuit niin hyvältä.
Kyynel, pieni, vähäpätöinen, karkasi huulilleni. Pyyhkäisit sen pois karhealla peukalollasi. Hyssytit, otit rauhallisen osapuolen ja rauhoitit, annoit minun keinuttaa sinua hiljaa sylissäni. ”Annatko minulle anteeksi?” kuiskasit. ”Annatko anteeksi jos en jaksa askeltaa?” Minä myönnyin hiljaa. Pakkohan minun oli. Mitä vain jotta sinä saisit rauhasi. Mitä vain, lupasin silloin. Lupaisin tänäänkin. Lupaisin tulevaisuudessakin. Minut oli tehty lupauksista sinulle, ja tiesin etten voisi elää jos en noudattaisi lupauksiani.
”Rakas”, sanoit. ”Vie minua vielä.”
