Alaotsikko: Sherlock Holmes, Lestrade/Holmes (Holmes/Watson), angst, one-shot, slash
Ficin nimi: Mene pois
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Sherlock Holmes
Genre: Angst, one-shot, slash
Ikäraja: K-11
Paritus: Lestrade/Holmes + Holmes/Watson-viittauksia
Vastuuvapaus: Sir Arthur Conan Doylehan se omistaa, minä en, ja en rahaakaan huvituksistani saa.
A/N: No, minulla on ollut tuo
Yhtyeen tuotanto-haaste kamalan kauan ihan kesken, mutta tossa kun Kaija Koota huvikseni yömyöhäisellä kuuntelin, niin sain kappaleesta
Pois mielestä albumilta
Viiden minuutin hiljaisuus tällaisen pienen inspiksen. En laita kuin tuon kertosäkeen näkyviin, koska muuten ne sanat eivät edes sovi. Perusajatukseni tämän takana oli, että tarkastaja Lestrade tarttee kans rakkautta <3
Mene pois
Tahdon sut pois mun mielestä
en ajatella sua enää
pois roikkumasta oven pielestä
suoraan sisään mun elämään
ei yhtään vähempää
Kaija Koo
Minä olen opiskellut alaani pitkät vuodet. Ei ole kuulkaas mitään helppoa pysyä vuosikurssinsa parhaana, jos ei ole mikään luonnonoikku. Ja luonnonoikku ”mestarietsivä” Sherlock Holmes totisesti onkin, ei kukaan täysin tavallinen ihminen yhdistä tuhkanmurusia ja kevyitä painalluksia lukkopesässä rikokseen niin järkeen käyvästi, ettei sijaa epäilykselle jää.
Niin epäreilua! Minä olen sentään eräs aikamme parhaimmista tarkastajista, Scotland Yardin luottomies. Minun sen pitäisi olla lehtien hehkuttama mahtava rikollisten armoton nappaaja. Silti minua poljetaan toistuvasti maahan, ihan maanrakoon kuin ällöttävää kastematoa.
Kateuteni on niin suurta, että joskus tuntuu, varsinkin iltaisin, kuin voisin vain haljeta raivosta.
Sherlock Holmes, mahtavin.
Sherlock Holmes, loistavin.
Sherlock Holmes, älykkäin.
Voih, olkaa jo hiljaa!
Kateuteni herra Holmesille jää itse asiassa toiseksi vain yhdelle ainoalle asialle. Tätä on erittäin vaikea myöntää, mutta niin paljon kuin herra Holmesin taitoja himoitsenkin, niin kahta kauheammin kadehdin hänen ystäväänsä tohtori Watsonia.
Ja minkä takia?
Mitä joku tavallinen lääkäri tekee kaikella sillä, mitä herra Holmes voi hänelle opettaa? Ei lääkäri kostu tarkentuneesta päättelykyvystään niin yhtikäs mitään. Silti herra Holmes ja tohtori Watson ovat äärimmäisen hyviä ystäviä ja viettävät kaiken aikansa yhdessä, oppien toisiltaan kaikkea mahdollista. Ainakaan heitä ei kovin todennäköisesti näe yksinään, missä on Watson, siellä Holmesinkin voi löytää.
Mahastani kouraisee joskus nähdä heidät yhdessä, koska minä haluaisin niin paljon sitä mitä Watson saa ilmaiseksi. Milloin olenkin kuullut kuuluisaa Sherlock Holmesin päättelyä, tahtoisin niin kovasti että hän opettaisi minua. Olisin takuulla kuin yksi iso korva, siisti ja mukava, enkä varmasti olisi kiusaksi.
Hömm, niin. Ei kai tämä nyt niin hävettävää olisi muuten... kuin, että tietysti, en minä nyt aivan
pelkällä ammattimaisella kiinnostuksella herra Holmesia ajattele kaikkia päiviä ja öitä. Varsinkin niitä öitä.
Hyvänen aika kunpa nuo pelottavan mustat silmät, joka hiljentävät kenet tahansa, viipyisivät minussa edes hetken pidempään, eivätkä kääntyisi pitkästyneinä vain pois. Voin kuvitella miltä hänen hymynsä näyttäisi, jos sellaisen joskus todistaisin muuten kuin sivusilmällä, mutta herra Holmes nauraa vain tohtori Watsonin seurassa. Minun varastossani ei ole kaskua, joka edes värähdyttäisi hänen kasvojaan.
Ehkä vuoteeni on vain liian tyhjä ja siksi olen herkkä ajattelemaan näin hävyttömiä, mutta antaisin aivan mitä tahansa, jos herra Holmes viettäisi edes yhden yön kanssani. Vaikka vain kuvajaisena. Olisi aivan riittämiin, jos saisin kokeilla miltä hänen huulensa maistuvat. Tai ehkä jos voisin suukottaa häntä hetken verran, en edes vaatisi vastakaikua.
Yksi suudelma.
Puolikas.
Edes katse.
Mutta ei sen vähempää.
Tai ehkä vain kaipaan muuten rakkautta tai mitä vain. Tekisi kuitenkin kovasti mieli kokeilla miltä juuri Holmes tuntuisi, jos hän näkisi vaivakseen ottaa minut, koska minä niin antaisin hänen koskea ja hyväillä kaikkialta... aivan kaikkialta. Sieltäkin, minne en häveliäisyyttäni ja jumalanpelkoani uskalla yksin koskea. Viis Taivaasta tai Helvetistä, mitä minä sellaisilla? Jos joku Paratiisi minunlaiselleni hirveyksiä nähneelle ihmiselle on olemassa, niin ei pääsyni voi varmasti näistä haluista tahriintua. Sherlock Holmes varmasti on ylivoimaisine aivoineen jossain korkeammalla moraalisten päätösten.
Silti siinä käykin vain niin, että todeksi ei uneni ikinä muutu ja huomennakin herra Holmes osoittaa kaiken huomionsa tohtorilleen. Kateuteni vielä pakahduttaa minut joku päivä, tukehduttaa ja tappaa.
Voi kunpa hän häipyisi mielestäni, en tahdo ajatella enää ja kiusata itseäni tulipunaiseksi ja herkäksi vain hävetäkseni ja kadehtiakseni myöhemmin. Jos vain voisin saada hänet kokonaan, mutta ei se ole mahdollista. Olisi helpompaa lakata olemasta. Hukkua Thames-jokeen, ja se olisi vain helpotus.
Toivottavasti kuolemani tulkitaan murhaksi, jotta saisivat minut perikatoon vieneen Sherlock Holmesin nalkkiin.
Sen se luonnonoikku kyllä ansaitsisi.
