Songfic: Rascal Flatts - What hurts the most
Author: Jaleine
Hahmot: Bella
Rating: K-11
Fandom: Twilight, Houkutus
Genre: Songfic
Disclaimer: Ficissä käytetyt hahmot eivät kuulu minulle, eivät myöskään laulun sanat
Warnings: -
Summary: Eli ihan tällainen perus songfic Bellan mietteistä Edwardin lähdön jälkeisenä aikana, sijoittuu siis Uusikuun tapahtumiin.
A/N: Lyhyt kokeilu, lukekaa ja kertokaa mielipiteenne!
I can take the rain on the roof of this empty house
That don't bother me
I can take a few tears now and then and just let ‘em out
Istuin vuoteellani. Sadepisarat ropisivat katolle kuvastaen omaa mielialaani. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani kun annoin mieleni vajota muistoihini, muistoihin minusta ja Edwardista. Upeasta, täydellisestä Edwardista, jota rakastin sydämeni pohjasta. Ei, rakastin ei ole oikea sana, rakastanhan häntä yhä sydämeni pohjasta. Ainoa ongelma on, että Edward ei ole täällä. Hän ei enää rakasta minua. En ollut hänelle mitään muuta kuin hetken huvitus.
I'm not afraid to cry every once in a while even though
Goin' on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I'm okay
But that's not what gets me
Kyyneleet valuivat yhä vuolaammin kun upposin syvälle onnellisiin ja rakkauden täyteisiin muistoihini. Muistin ensimmäisen kerran, kun olimme niityllämme. Ensimmäisen suudelman. Kaikki hänen hellien käsiensä ja huuliensa kosketukset. Iloiset hetket Edwardin perheen kanssa. Kaikki ne hetket olivat menneisyydessä, sillä nyt hän oli poissa. Hän ei enää halunnut minua. En voinut sanoa, että sydämeni olisi särkynyt, sillä minusta tuntui kuin rinnassani olisi ollut tyhjä aukko siinä, missä sydämeni oli ennen sykkinyt rakkaudesta Edwardiin. Olin pelkkä varjo entisestäni. Yritin esittää, että kaikki oli hyvin, mutta tiesin, että en onnistunut siinä kovinkaan hyvin. En osannut enää puhua muille, minulla ei ollut mitään sanottavaa. Kaikki mitä tein ennen, ennen Edwardia, tuntui turhalta, tarpeettomalta. Elämäni ei ollut mitään ilman häntä.
What hurts the most
Was being so close
And havin' so much to say
And watchin' you walk away
Muistin sen päivän metsässä, jolloin Edward oli tehnyt tyhjäksi kaikki ne sanat ja lupaukset, joita hän oli minulle antanut. Hän vei pois rakkautensa, meidän yhteisen tulevaisuutemme, minun ystäväni ja perheeni, kaiken. Muistin sen typerryttävän tunteen, kun Edwardin sanat upposivat mieleeni ja ymmärsin, että hän oli lähdössä. Kun ymmärsin että koko hänen perheensä lähtisi, eikä minulle jäisi enää mitään. Kun hän käveli pois luotani, hän vei mukanaan kaiken, minkä vuoksi olin elänyt.
And never knowin'
What could've been
And not seein' that lovin' you
Is what I was tryin' to do
Nyyhkytykset raastoivat rintaani, kipu entisen sydämeni kohdalla oli sietämätön. Tuntui aivan kuin olisin repeytymässä kahtia. Jos Edward ei olisi lähtenyt, minulla voisi nyt olla kaikki se, mitä haaveilin saavuttavani hänen kanssaan. Voisin olla kuolematon, olisimme yhdessä ikuisesti. Minulla olisi kuolematon perheeni, jonka kanssa voisin jakaa kaikki iloni ja suruni. Olisin vihdoinkin Edwardin veroinen, en vain varjo hänen täydellisyydestään.
It's hard to deal with the pain of losin' you everywhere I go
But I'm doin' it
It's hard to force that smile when I see our old friends and I'm alone
Still harder gettin' up, gettin' dressed, livin' with this regret
But I know if I could do it over
I would trade, give away all the words that I saved in my heart
That I left unspoken
Vilkaisin yöpöydälläni olevaa kelloa. Viisarit näyttivät, että kello oli vartin yli neljä iltapäivällä. Kohta minun pitäisi nousta sängyltäni ja pyyhkiä kyyneleeni, laittaa kasvoilleni tekohymy ja tehdä Charlielle päivällistä. Oli tarpeeksi hankalaa teeskennellä normaalia koulussa oleville ystävilleni, jotka hekään eivät uskoneet että olin kunnossa. Vielä hankalampaa se oli Charlien edessä, joka kuitenkin tunsi minut paremmin kuin yksikään luokkatovereistani, olihan hän sentään oma isäni. Oli uskomatonta, miten hankalaa noinkin pienen tehtävän suorittaminen oli, eihän minun olisi tarvinnut kuin nousta vuoteeltani ja nousta ylös. Vielä vaikeampaa kaikki tämä oli aamuisin, kun heräsin yksin vuoteellani ja jouduin jälleen kerran muistamaan, mitä kaikkea olin menettänyt. Tuntui, kuin olisi vain parempi jäädä paikoilleen ja toivoa, että koko maailma vain unohtaisi minut aivan kuin Edward, ja voisin vain nukkua iäisyyteen, uppoutua onnellisiin muistoihini paremmista ajoista. Mutta se ei ollut mahdollista. Minun täytyi nousta ja esittää normaalia tytärtä Charlielle ja sitten voisin palata huoneeseeni ja märehtiä kurjuudessani.
Voi, mitä antaisinkaan jos voisin palata takaisin noihin aikoihin, kun Edward vielä oli luonani. Ehkä jos olisin tehnyt jotain toisin, kaikki olisi vielä hyvin. Jos en olisi mennyt Alicen järjestämiin syntymäpäiväjuhliin, tai jos olisin antanut Edwardin avata lahjani puolestani, mitään tästä ei olisi tapahtunut. Jos vain olisin antanut Edwardin ostaa minulle kalliita lahjoja ja viedä minut kalliisiin ravintoloihin, ehkä hän silloin ei olisi kyllästynyt minuun näin pian.
What hurts the most
Is being so close
And havin' so much to say
And watchin' you walk away
And never knowin'
What could've been
And not seein' that lovin' you
Is what I was tryin' to do
Ehkä…
