Ja sydämmeni jäi hänen luoksensa (k11, Severus/Lily)

[Milleri]

Ficin nimi: Ja sydämmeni jäi hänen luoksensä
Kirjoittaja: Milleri
Ikäraja: k11
Genre: angst
Paritus: Lily/Severus, Lily/James
Disclaimer: Kaikki kuuluu Jolle.
Summary: Mikään ei ollut todellisempaa kuin se, että rakastin Jamesia. Paitsi että rakastin enemmän Severusta.
A/N: Lily ja Sev paritus on ihana! Siksi tykkään tehdä tällaisia ficcejä;D


"Sev..." Lily kuiskasi Severuksen rasvaiseen tukkaan.
"Mitä?" Severus kuiskasi silkinpehmeästi ja aivan hiljaa.
"En voi... Jäädä tänne. En voi".
"Miksi?" Severuksen äänestä kuulsi surumielisyys.
"Olen... Luvannut... Jamesille..."
Severus halasi Lilyä tiukemmin.
"Oletko sinä aivan varma, että haluat Jamesin?" Severus kuiskasi Lilyn korvaan.
"Olen... En. Mutta..."
"Jos kaikki vain muttailisivat, niin mitähän tapahtuisi?"
Lily siirsi huulensa Severuksen hiuksista miehen suulle. Huulet koskettivat toisiaan, ja suudelman jälkeen silmätkin kohtasivat toisensa.
"En tiedä. Minulla on niin vaikeaa, Sev! Olet varmaan ainoa jolle voin uskoutua... Ainoa joka ymmärtää." Lily kuiskasi Severuksen huulia vasten. Yksinäinen kyynel norui tytön poskelle, ja Severus pyyhkäisi sen pois.
"Nytkin perjaatteessa petän Jamesia" Lily sanoi hiljaa. "Ja sitten kun menen Jamesin luo, petän sinua!" Hänen äänensä murtui sinua -sanan kohdalla.
"En tiedä mitä pitäisi tehdä," Lily toisti.

Severuksen näkökulma:

Kyllähän minä sen tiesin, ettei Lily voinut aina olla minun. Olin hänelle liian ruma, liian rasvatukkainen ja liian omituinen. Mutta minä rakastin häntä. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta tässä julmassa maailmassa. Olin aina rakastanut.
Tiesin että hän lopulta löytäisi jonkun. Olin yrittänyt hyväksyä sen joskus etukäteen, ja olin melkein onnistunutkin. Olisin ollut onnellinen, jos Lily olisi saanut miehen, joka olisi kunnollinen. Rakastaisi häntä. Pitäisi hänestä huolta.

Mutta että James?

Nyt meni yli ymmärryksen. Miten hän oli lopulta valinnut Jamesin?
"En minäkään", kuiskasin hänelle vastaukseksi pahasti myöhässä. Vaikka tiesin, että erosta tulisi paljon tuskallisempi, halusin tämän viimeisen hetken hänen kanssaan.
Huuleni eksyivät taas hänen huulilleen.

Lilyn näkökulma

Severus oli ollut minulle kaikki kaikessa. Ollut. Olin rakastanut häntä. Rakastanut. Menneen aikamuodon ajatteleminen oli pelkkää tuskaa. Mutta... Kyllähän minä häntä vieläkin rakastin. Enää se ei vain ollut luvallista. Jokainen hänen kanssaan vietetty hetki olisi ihana, mutta samalla tuskaa, koska pettäisin Jamesia. Jokainen Jamesin kanssa vietetty hetki oli täyttä tuskaa, koska pettäisin Severusta. Mikään ei olisi enää oikein.
Olennainen kysymys on kuitenkin: Olenko minä tehnyt oikein? Sitä sietää miettiä. Olin ollut paljon onnellisempi Sevin kanssa... Mutta minähän rakastin Jamesia. Olin tajunnut sen seitsemännellä luokalla. Mikään ei ollut todellisempaa kuin se, että rakastin Jamesia.

Paitsi että rakastin enemmän Severusta.

Minua tavallaan helpotti myöntää se itselleni mielessäni. Mutta tavallaan ei. Olin menossa Jamesin kanssa naimisiin ensi viikolla. En ollut valinnut oikein. Enkä ollut ikinä tiennyt, että minusta tulisi kolmiodraaman aiheuttaja. En ollut koskaan tiennyt, että minusta tulisi paha ihminen.
"Tiedän, mitä ajattelet" Sev kuiskasi ja silitti tukkaani. "Älä inhoa itseäsi liikaa."
Severus tunsi minut läpikotaisin. Oikea sielukumppani. Olin valinnut väärin, täysin väärin.
"Severus... Minä olen valinnut väärin. Tiedän sen. En voi elää elämääni sen kanssa. Mutta joskus vain on pakko... pakko... pakko lähteä," kuiskasin, ja luse jäi soljumaan hiljaisuuteen.
"Tiedän," Severus sanoi hiljaa, surumielisellä äänellä. "Tiesin sen aina. Silti se on vaikeaa".
Katsoin hänen mustiin silmiinsä ja tiesin hänen rakastavan minua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Siksi oli paljon vaikeampi jättää hänet taaksensa.
Mustista silmistä kuvastui muutakin. Kaikki tärkeimmät muistoni... Kun olin päässyt Tylypahkaan, Severus oli pitänyt minua kädestä. Silloin hän oli täysin erilainen, kuin mies, jota katsoin silmiin nyt. Suloinen, arka koulupoika. Hän oli sanonut rakastavansa minua ensimmäistä kertaa neljännellä luokalla. Silloin oli talvi...

Heitin lumipallon Seviä kohti, ja hän väisti nauraen. Vastauspommi kiisi minua kohti miltei heti, väistin sen vain nipin napin.
"Älä nyt minua tapa!" Nauroin.
"En tietenkään, minähän rakastan sinua!"
"Voi Sev!" Olin sanonut ja heittäytynyt hänen kaulaansa.

Niistä huolettomista päivistä oli aikaa. Tajusin vasta nyt, kuinka paljon kaipasin sitä. Elämää vain Sevin kanssa.
Sev oli koko elämäni. Kohtaloni. Sitten minä menin ja sekoitin Jamesin asiaan...

Suutelin häntä viimeisen kerran ja irrottauduin hellävaroen syleilystä. Sieluni jäi hänen syliinsä.

"Hyvästi", kuiskasin. Severuksen silmissä oli rakkauden ja kaipuun sekainen katse. "Minä rakastan sinua" sanoin vielä särkyneellä äänellä ennenkuin suljin oven. Ja jätin sydämmeni oven toiselle puolen.


Kommatkaa ihmeessä! Tulen iloiseksi jokaisesta kommentoijasta!!:D Kritiikkiä voi antaa - se onkin tervetullutta kun olen vasta kirjoittamisen alkutaipaleella;--)

[Milleri]

Nyyh, kukaan ei ole vastaillut...;( No, samantekevää, jatkan silti;D

Osa 2

"Lily?" James kysyi huolissaan. Lily oli ollut viimeiset päivät hyvin poissaoleva.
"Mitä?" Lily vastasi värittömällä äänellä.
"Onko jokin vialla?" James kysyi otsa rypyssä.
"Ei, minulla on kaikki ihan hyvin..." Lily valehteli.
James kietoi kätensä hellästi Lilyn ympärille, ja pakotti vihreiden silmien katseen omiin silmiinsä.
"Kerro minulle, minä en suutu", hän kuiskasi pehmeästi myötätunto silmissään. Lily oli hiljaa.

Jamesin näkökulma:

Katsoin, kuinka Lily puri huultaan miettien, mitä sanoisi. Minä olin Lilyn tuleva aviomies, että kaipa hän voisi kertoa huolensa minulle?! Minä kyllä kuuntelisin, minä kyllä ymmärtäisin - olin rakastanut Lilyä siitä hetkestä lähtien, kun näin hänet. Noin hyvännäköinen tyttö, miksipä ei? Mutta sitten se hyvännäköinen tyttö oli mennyt niin hiljaiseksi. Hänen silmissään ei ollut viime päivinä näkynyt sitä lämpöä ja rakkautta, mitä olen niin usein niissä nähnyt. Ei edes vihaa, ei kylmyyttä... Ei... Ei mitään. Ne olivat viime aikoina olleet kuin ontot, tyhjät. Aivan kuin sielu olisi lähtenyt niiden sydämmestä. Aivan kuin...

"Hetkinen! Ei kai sinua ole suudellut ankeuttaja..." Mutta ennen kuin pääsin ankeuttaja -sanan kohdalle, tiesin, että häntä ei ollut suudellut ankeuttaja. Ei hän muuten olisi syleilyssäni täysjärkisenä.
"Ei," Lily sanoi samalla värittömällä äänellä.
"Ihan kuin olisit... Menettänyt elämänhalusi!" Arvasin.
Hän huokaisi. "Hyvä on, minä kerron."

Lilyn näkökulma

Tällä hetkellä mikään ei merkinnyt minulle mitään. Voisin kertoa Jamesille, voisin tehdä ihan mitä vain...
Niinpä kerroin koko jutun.
"Ja olen pettänyt teitä molempia!" Lopetin kertomukseni itkien, sekä osoittaen ensimmäistä kertaa jotain tunnetilaa viikkoon.
Hän rentoutui ilmiselvästi hyvillään siitä että olin jättänyt Sevin.
"Kyllä sinä siitäohi pääset. Lupaan, että pääset", hän lupasi. Sitten hän kumartui lähemmäs, ja hänen huulensa hipaisivat minun huuliani.
"En oikein tiedä", Sanoin avuttomana.
"Elämästä ei ikinä tiedä", hän sanoi suudellen minua taas.
Huuleni nousivat johonkin hymyntapaiseen, mutta se oli ilottomin hymy, mitä ikinä olin hymyillyt.


Joo, tällainen vähän lyhyempii pätkä tällä kertaa;> Vastailuja?

[Suklaamurukeksi95]

Kiinnostuin heti, sillä tässä oli yksi lempiparituksistani Mukavaa luettavaa, josta jäin kaipaamaan enemmän kuvaavaa kerrontaa hahmoista, ajatuksista ja miljööstä.

Otsikossa tulisi lukea sydämeni.

"En tiedä. Minulla on niin vaikeaa, Sev! Olet varmaan ainoa jolle voin uskoutua... Ainoa joka ymmärtää."

ainoa, jolle!

"Nytkin perjaatteessa petän Jamesia" Lily sanoi hiljaa.

periaatteessa

Tiesin että hän lopulta löytäisi jonkun.

Tiesin, että

Mutta joskus vain on pakko... pakko... pakko lähteä," kuiskasin, ja luse jäi soljumaan hiljaisuuteen.

lause

Aivan kuin sielu olisi lähtenyt niiden sydämmestä. Aivan kuin...

Kuten otsikossakin, sydämestä. Hyvä muistisääntö on, että sydämeen mahtuu vain yksi 'ämmä'

"Kyllä sinä siitäohi pääset. Lupaan, että pääset", hän lupasi.

Ja tuosta puuttuu välilyönti.

Suosittelen betaa, kun sinulla noita kirjoitusvirheitä livahtaa välillä. Jatka kuitenkin ihmeessä, jos vielä olet jatkoa suunnitellut! Luvun olisi kyllä parempi olla pidempi

[Milleri]

JEEEE eka kommentti! Kiitos, jatkan jos jaksan;D Ja kirjoitusvirheiden kanssa pitäisi kyllä olla tarkka, niitä lipsahtelee. Sitten kun tajuan kunnolla, mikä beta on, otan sellaisen??
Mutta kiitos paljon:)

[Suklaamurukeksi95]

Beta on siis oikolukija, rehtorin kansliasta löydät lisätietoja
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=3.0
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=11.0

[Milleri]

Kiitti, en aluks ehtiny kunnoll kattoo rehtorin kansliaa, joten nyt äkkiä sinne!:D