Nimi: Pekonia aamiaiseksi
Ikäraja: K11
Paritus: Harry/Luna
Genre: Fluffy, ficlet
Summary: ”Mutta Harry. Mitä parempaa ruokaa syö, sitä paremmin voi…useilla eri tavoilla.”
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat J.K Rowlingille, en saa tästä rahallista vastinetta.
A/N: Fluffya, toinen kerta peräkkäin. Mikähän minuun on mennyt? Osallistuu FF100-haasteeseen sanalla 056 – Aamiainen. Osallistuu myös Osastohaasteeseen.
Pekonia aamiaiseksi
Harry ja Luna istuivat Tylypahkan lähettyvillä majailevan järven rannalla. Harry piti Lunaa tiukasti otteessaan ja silitteli hänen vaaleita hiuksiaan. He olivat ainoat henkilöt ulkona, kun muut olivat syömässä aamiaista.
”Pitäisiköhän meidänkin mennä syömään?” Harry uteli ja suuteli Lunaa niskaan. Luna nojasi päätään Harryn päätä kohti ja vastasi:
”Ei”, Luna vastasi. ”Kyllä me pärjäämme. Sitä paitsi, siellä on aamiaiseksi jotain rasvaista aamupalaa, pekonia ja…”
”Sitä suuremmalla syyllä!” Harry iloitsi ja oli jo työntämässä Lunaa sivuun, joka kuitenkin toputteli:
”Mutta Harry. Mitä parempaa ruokaa syö, sitä paremmin voi…useilla eri tavoilla”, Luna hymyili ja katseli Harryyn merkityksellisesti. ”Otetaan esimerkiksi vaikka kärsämadot. Ne syövät kaikkea ihmisten jätöksiä ja vanhaa ruokaa ja ne eivät jaksa liikkua oikeastaan yhtään. Sekä ne voivat huonosti kaiken aikaa.”
Harry katsoi ihmetellen Lunaan ja valitti:
”Minun tekisi niin mieli pekonia ja…”
”Ei”, Luna sanoi topakasti ja katseli nyt maahan ympärilleen, kunnes löysi etsimänsä. Hän kyykistyi ja otti kätensä täyteen marjoja, Harryn katseen pyöriessä myös vähän epäsovinnallisissa paikoissa.
”Ojenna kätesi”, Luna hymyili ja Harry teki työtä käskettyä. Luna kaatoi marjat Harryn käteen ja katsoi häneen säteilevin silmin. Harry katsoi kysyvästi ja osoitti marjoja sekä suutaan ja Luna nyökkäsi.
”Ne marjat ovat ihan turvallisia.”
Harry nielaisi kuuluvasti ja laittoi kaikki marjat samalla kertaa suuhun. Hän pureskeli ja maiskutteli niitä ja vähitellen hänen kasvoilleen nousi pieni hymy.
”Hitto…nämähän ovat aika hyviä”, Harry sanoi hämmästyneenä. ”Ja oloni tuntuu jo paljon, paljon paremmalta”, hän nauroi ja otti Lunan takaisin syliinsä ja suuteli häntä huulille. ”Säästin muuten yhden marjan”, Harry hymyili, vaihtoi sen toisesta kädestä toiseen ja vei sen Lunan suun eteen ja hitaasti asetti sen hänen suuhun.
”Mitä minä sanoin. Ei kannata mennä aamiaiselle”, Luna iloitsi syödessään marjaa ja antautui syvemmälle Harryn lempeään syleilyyn.
