Ekan luvun nopeus johtuu siitä, että aloitin oikeastaan tällä. Mutta joka tapauksessa, saatte taas uutta lukua ja sitä saatte odottaa hieman pidempään!
dahliette, Kiitos ja jatkoa tulee
Vloom, Joo, jatkossa tulee pidempiä. Kiitos kommentistasi!
Luku 1
Ensimmäiset tunnit
Titanicissa Harry Kalkaros, Rafael Kalkaros, Lily Kalkaros ja Severus Kalkaros kävelivät kaikki neljä satamassa ja ihastelivat Titanicia, vuosisadan upeinta höyrylaivaa. Titanic oli sinä päivänä, 10. huhtikuuta lähdössä neitsytmatkalleen tarkoituksenaan ylittää Atlantin valtameri määränpäänään New York.
”Ehkä löydän matkalla jonkun uskomattoman komean nuoren miehen”, Rafael, perheen kahdeksantoista ikäinen tyttö huokaili. Rafael oli perinyt äitinsä punaiset hiukset ja isänsä mustat silmät.
”Draco on tuolla!” Harry, perheen kuudentoista ikäinen poika, sanoi välittämättä ollenkaan sisarensa puheista uskomattoman komeista miehistä. Harry oli jo lähtemässä parhaan ystävänsä luokse suureen ihmismassaan, mutta Severus sai pojasta kiinni ennen kuin tämä kerkesi ottaa askeltakaan.
”Oletko hullu? Näetkö tuon ihmismassan? Hukkuisit sinne ennen kuin kerkeisit tavata taikajuomia!” Severus sihahti pojalleen vihaisesti.
Harry tuhahti.
”Jäitä hattuun. En kai minä nyt tuonne hukkuisi”, poika mutisi, vaikka ei ollutkaan asiasta täysin varma.
”Kuuntele isääsi äläkä väitä vastaan”, Lily, Severuksen vaimo, sanoi. ”Me olemme sitä paitsi muutenkin menossa Malfoyiden luokse, sillä nousemme laivaan heidän kanssaan”, nainen jatkoi katsoen kelloaan.
Harryn kasvot muuttuivat iloisimmiksi.
”Mennään jo!” poika hoputti vanhempiaan ja yhä komeista miehistä haaveilevaa siskoaan. Rafaelinkin kasvot muuttuivat iloisemmiksi, sillä Malfoyilla oli yhdeksäntoista ikäinen nuori poika, joka kantoi nimeä Daniel. Rafael oli jo pitkään katsonut poikaa sillä silmällä, mutta Daniel ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota.
Niin Kalkarosten perhe siis asteli vaaleiden Malfoyiden luokse. Lily halasi Narcissaa, perheen vaimoa, Luciusta, perheen miestä, Dracoa, perheen nuorinta poikaa ja Danielia, kaikista vanhinta poikaa. Rafael tervehti ujosti Danielia, sen sijaan Harry hymyili miehelle ystävällisesti.
”Joko olet saanut paikan Hienoista huispaustarvikkeista?” poika kysyi ystävänsä isoveljeltä.
Daniel nyökkäsi.
”Hienoa. Voit sitten antaa minulle aina alennusta”, Harry virnisti.
Draco tönäisi ystäväänsä olkapäähän.
”Sitä sinä vain ajattelet. Halvempaa kauppaa”, poika sanoi.
”Ehei. On minun päässäni muitakin ajatuksia”, Harry sanoi jo nauraen.
Rafael pyöritteli silmiään. Lily sen sijaan hymyili poikansa sanoille.
Pian kahdeksan henkinen epämääräisen näköinen porukka pääsi jo Titaniciin sisälle. Severus oli ottanut Harrya kaiken varalta takinliepeestä kiinni, pojan vastusteluista huolimatta. Rafael sen sijaan käveli jutellen Danielin kanssa niitä näitä. Draco käveli Harryn vierellä käyden läpi kaikki viime ajan koulujuorut. He kävivät molemmat koulua Tylypahkassa, jossa Harryn isä Severus oli opettajana. Harry ja Draco kuuluivat molemmat luihuisten tupaan.
”Meidän hyttimme onkin tässä”, Lucius Malfoy sanoi vaimolleen Narcissalle ja kaksikko katosi hyttiin numero 130. Draco ja Daniel katosivat hyttiin numero 131. Harry ja Rafael joutuivat kävelemään vielä vähän aikaa ennen kuin pääsivät hyttiin, jonka ovessa oli kultaiset numerot 134. Lily ja Severus asustivat hytissä 135.
Harry heilautti hetkessä itsensä alapedille ja heitti matka-arkkunsa yläpedille. Rafael katosi saman tien vessaan laittautumaan illallista varten.
”En ymmärrä tyttöjä. Te vain laittaudutte ja laittaudutte. Laitat taas hiuksiasi tämän tunnin ja pistät hatun päähäsi niin kukaan ei näe hiuksiasi kuitenkaan”, Harry huomautti.
”En laita hattua”, Rafael huomautti vessasta. ”Ja suosittelisin sinunkin harjaavan edes kerran viikossa hiuksesi. Ne ovat nimittäin aika kamalassa kunnossa”, hän jatkoi.
Harry tuhahti.
”Pidä huoli omista asioistasi, siskoseni”, hän sanoi.
”Samat sanat”, Rafael tokaisi.
”Jaa, taidan mennä hakemaan Dracoa”, Harry sanoi ja nousi seisomaan. Samassa hytin ovi aukeni ja Draco ja Daniel astuivat sisään.
”Luit ajatukseni. Olin juuri tulossa hakemaan sinua tutkimaan laivaa”, Harry tervehti parasta ystäväänsä.
Daniel kurkisti vessaan, jossa Rafael laittoi hiuksiaan. Vessasta kuului tytön säikähtynyt kiljaisu ja Danielin nauru. Harry pyöritteli silmiään.
”Miten minulla on epäilys siitä, että noiden kahden välillä on jotain?” hän kysyi Dracolta, joka naurahti.
”Tiedä häntä. Lähdetäänkö jo?” blondi kysyi innoissaan.
”Ette voi lähteä kahdestaan kiertelemään!” Rafael huusi vessasta.
Harry huokaisi syvään.
”Voidaanpas. Me ei olla mitään pentuja enää”, hän vastasi.
Taas kerran hytin ovi aukeni ja tällä kertaa sisään astuivat Lily ja Severus pitäen toisiaan käsistä kiinni ja Lucius ja Narcissa.
”Täälläkö kaikki ovatkin?” Narcissa kysyi ovelta.
”Joko te olette valmiit tutustumiskierrokselle?” Lucius kysyi välittämättä vaimonsa kysymyksestä.
”Harry ja Draco aikoivatkin juuri lähteä kahdestaan”, Rafael kanteli astuessaan ulos vessasta.
Harry näytti kieltään isosiskolleen.
”Kantelija”, hän mutisi, mutta niin hiljaa, että vain Rafael kuuli sen.
”Tulkaa jo”, Lily sanoi. ”Mennään kannelle, minä ainakin haluan heittää hyvästit Englannille”, hän jatkoi.
”Heittää hyvästit? Emmehän me Amerikkaan jää”, Harry huomautti, mutta hänen äitinsä ei välittänyt vaan käveli jo ulos hytistä.
Kahdeksan henkinen porukka lähti yhtämatkaa kävelemään kantta kohti. Harry käveli Dracon kanssa, mahdollisimman kaukana vanhemmistaan, jotka kävelivät käsi kädessä. Lucius ja Narcissa kävelivät kärjessä Luciuksen näyttäessä tietä, heidän perässään tulivat Lily ja Severus, heidän perässään taas Rafael ja Daniel ja viimeisenä Harry ja Draco.
”Harryn ainakin pitäisi kävellä isän vieressä”, Rafael irvaili pikkuveljelleen.
”Kita kiinni”, Harry vastasi.
Draco hymyili pakostakin sisaruksien väliselle kiistalle.
He astuivat upealle laivan kannelle. Harry huokaisi ihastuksesta. Laivan kansi oli täynnä ihmisiä, mutta silti he pääsivät melko helposti kaiteelle. Harry nojasi kaiteeseen ja vilkutti Titanicin saattajajoukolle.
”Nähdään taas pian, Englanti”, Lily sanoi Harryn vierestä ja hymyili aurinkoisesti. Hän kääntyi Luciuksen puoleen.
”En ole tainnut vielä kiittää sinua lipuista”, nainen sanoi ja Lucius hymyili.
”Ei tarvitsekaan. Ilo oli minun puolellani. Sain paljon ilmaisia lippuja töistä ja on aina paljon mukavampaa matkustaa suuressa joukosssa. Ai, kas ministeri!” hän sanoi ja uppoutui saman tien keskusteluun taikaministeri William Stonen kanssa.
”Ministeri, tässä on vaimoni Narcissa”, Lucius esitteli. ”Tässä vanhempi poikani Daniel”, hän jatkoi ja osoitti Danielia, joka kumarsi ja kätteli taikaministeriä. ”Ja tässä nuorin poikani Draco”, hän lopetti ja osoitti Dracoa, joka otti isoveljestään kerrankin mallia ja teki samalla tavalla.
”Tässä puolestaan on erittäin hyvä ystäväni Severus Kalkaros”, Lucius jatkoi esittelyään ja Severus nyökkäsi kohteliaasti taikaministerille, joka hymyili vastaan. ”Hänen vaimonsa Lily Kalkaros ja heidän lapsensa Rafael ja Harry”, hän lopetti ja sekä Rafael että Harry hymyilivät kohteliaasti taikaministerille, joka kätteli heistä jokaista.
”Onpa teitä suuri joukko!” Stone sanoi. ”Titanicin kunniaaksi kutsun koko joukon viettämään illallista kansssani”, hän jatkoi ja hymyili. ”Huhujen mukaan itse kapteeni Smith on myös tulossa”, hän lisäsi.
Lily henkäisi.
”Otamme kutsun ilomielin vastaan, ministeri”, Lucius sanoi. ”Tai ainakin meidän perheemme ottaa”, hän lisäsi.
Severus hymyili.
”Minun ei tarvitse edes kysyä vaimoni mielipidettä tällaisessa asiassa, joten otan kutsunne vastaan”, hän sanoi.
Stone vastasi Severuksen hymyyn ja löi käsiään yhteen.
”Hienoa. Me näemme sitten illallisen merkeissä”, hän sanoi.
”Varmasti, ministeri”, Lucius vakuutti.
Stone hymyili vielä kerran ennen kuin lähti kävelemään kohti kapteenin hyttiä.
”Uskomatonta”, Lily huokaisi heti.
Severus naurahti.
”'Uskomatonta' taitaa olla sana, jonka tulemme kuulemaan sinun suustasi usein tämän matkan aikana”, hän hymyili kiusoittelevasti vaimolleen.
Kaikki nauroivat ja hymyilivät toisilleen. Pian sen jälkeen he lähtivät kukin omaan hyttiinsä pukeutumaan illalista varten. Tuollaiseen juhlahetkeen pääsi vain kerran elämässään!
