Nimi: Merihädässä
Kirjoittaja: Sateenkaarimonni
Genre: draama, (kevyt) romance
Ikäraja: S
Paritus: Severus/Lily
Vastuuvapaus: Kaiken takana on J.K. Rowling - käytän vain hänen hahmojaan ja maailmaansa karusti hyväkseni, omaksi ilokseni ja kehittyäkseni kirjoittajana. Palkaksi saan vain enemmän tai vähemmän hyvän mielen.
A/N: Ensimmäinen ficcini ikinä. Pientä ja sievää, teki mieli söpöillä. o/
Merihädässä
Mustahiuksinen poika astui askeleen eteenpäin. "Lily... Minä rakastan sinua", hän kuiskasi varovaisesti katse luotuna kiviseen lattiaan. Hetkeksi hänen ajatuksensa herpaantuivat, sitten hän punastui ja nosti katseensa päättäväisemmin kasvoihin edessään.
Näky oli niin väärin. Silmät eivät olleet vihreät, vaan tummat. Peilin kulmassa oli säröjä ja haaleassa valaistuksessa hän näytti normaaliakin kalpeammalta. Poika epäröi taas nähdessään luisevat kasvonsa ja orvon olemuksensa, mutta pian hänen mieleensä nousivat taas ne kauniit piirteet, joita hän oli niin usein salaa tutkiskellut.
"Lily, minä rakastan sinua!" hän toisti, nyt paljon itsevarmemmin. "Olen aina rakastanut! Minä... minä..." Poika vaipui hiljaisuuteen, miettien miten jatkaisi. "En ikinä haluaisi loukata sinua ja vaikket sinä haluaisikaan minua, tulen rakastamaan sinua edelleen. Olet kaunein tapaamani tyttö..."
Avautuvan oven ääni sai pojan hätkähtämään. Hän käännähti kannoillaan ja puna levisi salamana nuorille kasvoille. Ovelle oli ilmestynyt eräs hänen luokkatoverinsa, joka katseli häntä hetken hiukan kummastuneena. "Mitä sinä täällä teet? Luulin, että sinulla olisi tunti", tunkeilija kysyi kulmat kohollaan. Peilin edessä seissyt poika vilkaisi vanhaa, ruosteista kelloa ranteessaan. Kaavun helmat hipaisivat kylmää peiliä hänen lähtiessään sanaakaan sanomatta hakemaan laukkua sänkynsä päältä.
Hän pinkaisi juoksuun. Oleskeluhuone vilahti ohi kaavun liehuessa perässä. Joku naurahti vieressä, ehkä syynä oli tuo hontelo lepakkopoika. Sillä ei kuitenkaan juuri nyt ollut väliä, pojalla oli kiire kiire kiire...
Käytävässä hän seisahtui kuin seinään. Lily odotti siellä, silmissään harmistunut ilme ja suu suloisesti mutrussa.
Nyt. "Lily, minä-" poika aloitti. "Sev! Missä sinä viivyit, me myöhästytään!" tyttö keskeytti ja tarttui hänen käteensä. Lily lähti kiskomaan ystäväänsä pitkin käytävää ja Severus roikkui lämpimässä kädessä kuin pelastusrenkaassa.
