Kirjoittaja: Pörrö
Ikäraja: S
Genre: lievä angst
Disclaimer: Minun käsialaanihan tuo.
Summary: Toisinaan ei asiat ole helppoja.
A/N Joskus kirjoitin paperille sen, mitä kynänkärjestä tuli. Olin ehkä tavallista enemmän rikki. Tuplaraapale tämäkin.
Osallistuu vuosi raapalehtien –haasteeseen.
-----------------------------
Voisi, jos osaisi
Välillä tulee fiilis, että tahtoo kaivaa eteensä paperin ja ottaa käteensä kynän, kirjoittaa paperille kaiken, mitä päässä liikkuu, tavallaan tahtoo tyhjentää kaiken päänsä sisältä pois, paperille, josta sen voi sitten myöhemmin poimia takaisin ja pohtia silloin.
Mutta välillä kynänkärjestä ei tule paperille mitään, ei yhtään lausetta eikä sanaa, ei edes yhtä tavua tai kirjainta. Silloin tuntuu siltä, että olisi helpompi vaikka huutaa tai itkeä tai nauraa, saada pään sisällä oleva pyörremyrsky pois edes jollaintapaa.
Tai sitten voi hautoa pyörremyrskyä päänsä sisällä ja todeta, että hetken päästä pää räjähtää. Sitten voi olla liian vittuuntunut näkemään ystäviään tai olemaan heille ystävällinen. Niille tärkeimmille ihmisille huutaa eniten. Ja vaikka kuinka yrittäisi selittää, että on oikeasti pahoillaan ja ei oikeasti tarkoittanut sitä, mitä sanoi, välillä sitä vain huomaa menettäneensä osan näistä tärkeistä ihmisistä. Ihmisistä, jotka luuli tuntevansa, joihin luuli voivansa luottaa ja joille luuli voivansa puhua mistä vain. Jossain vaiheessa huomaa, että suurin osa näistä rakkaista ihmisistä on kadonnut. Pian alkaa toivoa, että katoaisi itsekin jonnekin, missä on ystäviä, joihin voi luottaa, ja jotka ymmärtävät niitä suurempiakin huolia.
Välillä haluaisi kertoa ystävilleen, kuinka tärkeitä he ovat ja kuinka pahoillaan on kaikista niistä sanoista, jotka on heitä loukannut. Mutta usein sitä ei saa millään sanotuksi.