Kirjoittaja: Vesper
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Draama
Fandom: House M.D.
Paritus/Hahmot: Gregory House/Lisa Cuddy (Huddy)
Vastuuvapaus: Valitettavasti nämä kaksi hahmoa eivät ole minun kehittelemiäni tai omistamia (kelpais kyl), niistä saatte kiittää mr. David Shorea
Yhteenveto: "Sinä.. heitit sen..!"
"..tissiesi väliin. Pitäisit kaksosista parempaa huolta."
Varoitukset: -
A/N: Huddy on kaikkien aikojen suosikkiparitukseni ja ja... No, kirjotin vaan jotakin. : D
Otsikko on pätkä White Liesin kappaleesta Nothing To Give.
Lisa Cuddyn oli vaikea piilotella idioottimaisen siirappimaista kestohymyänsä, joka oli hänen kasvoillensa hetki sitten kohonnut. Naisen askeleet kopisivat kevyen puuterilumen peittämää katukivetystä vasten. Huulet olivat samaa sävyä kuin jalassa olevat punaiset avokkaat, ja tummat, löysille laineille kiharretut kutrit liehuivat vapaana pienen tuulenvireen kantamina. Hän oli juuri tulossa sokkotreffeiltä ja naisen ilmeestä pystyikin sitten päättelemään loput.
Miehen nimi oli Greg. Gregory Orwell. Kun mies oli paljastanut etunimensä, niin Cuddyn mieli oli hädin tuskin yhden sekunnin murto-osassa ehtinyt täyttyä epäilevistä ajatuksista, ja pään sisäiset kellot olivat ruvenneet hälyttämään punaista - ”peräänny, peräänny.” Mutta hän ei ollut perääntynyt. Hän olikin päättänyt antaa tälle tuntemattomalle miehelle mahdollisuuden, eikä antanut erään toisen miehen (joka ei siis tietenkään sattunut olemaan se toinen Gregory) jättämien jälkien vaikuttaa tähän asiaan.
Treffit olivat sujuneet epäilyttävän täydellisesti. Heillä molemmilla oli ollut hauskaa, ja Greg oli luvannut soittaa vielä Cuddylle – ellei hän ehtisi ensin. Greg vaikutti kaikin puolin virheettömältä: hän oli kohtelias, ihana, hauska, mukava, hyvännäköinenkin vielä.. Adjektiiveja olisi voinut listata loputtomiin. Ja Cuddyn ikäisenä sinkkunaisena sitä kiinnitti enemmän tiettyihin seikkoihin huomiota..Greg sopi täydellisesti naisen asettamiin ”ehtoihin” täydelliselle elämänkumppanille. Ja kuka tietää – ehkäpä tästä voisikin kehittyä jotakin vakavampaa.
Nainen oli kääntymässä tuttua asuntoansa kohti, kun tunsi jonkin hyvin kylmän ja märän lätsähtävän kovalla iskulla takaraivoonsa. Hän horjahti uhkaavasti eteenpäin, mutta sai viime hetkellä tuen viereisestä rakennuksesta.
”Ja MAAAALI!”
Tuon äänen kuuleminen sai Cuddy-paran äkillisesti pohjalukemiin valahtaneen mielialan vain entistäkin alemmaksi. Eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se, että päähän lätsähtäneestä lumipallosta valui hyytävää vettä ja lumisohjoa myöskin takin sisään. Perkeleen House..
”House!” Cuddy henkäisi kiihtyneenä ja oli käännähtynyt nopealla liikkeellä miestä kohden, joka seisoi tuskin kahden metrin päässä hänestä. Voi luoja – eikö hän saanut olla yhtä ainuttakaan päivää ilman tuon miehen jatkuvaa piinausta? ”Mitä helvettiä sinä oikein teet?”
”Ajattelin väijyä sinua, jotta voisin yllättää ja raiskata sinut jollakin hämärällä kujalla, mutta johdatitkin minut tänne”, mies pyöräytti suuria, sinisiä silmiänsä samalla kun nojaili kävelykeppiänsä vasten.
Cuddy hymähti. Niimpä tietysti. Miten hän oli voinut edes odottaa vaihteeksi jotakin järkevää ja sarkasmitonta vastausta tuon miekkosen suusta? Niin monta kertaa naisen oli tehnyt mieli antaa toiselle kenkää, mutta ironisesti sairaalan vihatuin mies sattui myöskin olemaan koko maan paras diagnosoija.
”Selvä. Jos sinulla ei muuta asiaa ollut, niin mene kotiisi ja jätä minut rauhaan.” Cuddy yritti vielä epätoivoisesti pelastaa kampaustaan ja kaapi lunta pois takaraivostaan. ”- Ja heitä tuo lumipallo maahan. Nyt. Heti”, nainen lisäsi entistäkin kiihtyneempänä, kun huomasi Housen toisessa kädessä olevan epämiellyttävän yllätyksen.
”Okei, äiti.” House kimitti korkealla äänellänsä, mutta ei ollut aikeissakaan luopua pallostansa. Ei ainakaan ihan vielä.
Cuddy päästi ilmoille turhautuneen ärähdyksensä, pudisteli päätään ja keskittyi taas hiuksiensa pelastamiseen sulavalta lumelta. House käytti kuin käyttikin tilaisuuden hyväksi. Hän kohotti kättänsä, ja..
”Aaaah, House!”
”Säästäisit nuo huudot makuuhuoneen puolelle, ihmiset tuijottavat. Vaikka en minä kyllä sitä pahakseni pistänyt..”
Lumipallo oli löytänyt uuden paikkansa Cuddyn kaula-aukosta. Nainen oli jättänyt takkinsa ehkä hivenen turhan avonaiseksi, mutta olihan tämä ollut äskettäin treffeillä, eikä olisi mitenkään osannut arvata Gregory Housen ilmestyvän tyhjästä paikalle, tai varsinkaan sitä, että tämä rupeaisi pommittamaan naisparkaa lumipalloilla! Vaikka syytä kyllä olisi. Housesta ei ikinä voinut olla varma.
"Sinä.. heitit sen..!"
"..tissiesi väliin. Pitäisit kaksosista parempaa huolta."
Cuddy siristi silmiänsä uhkaavasti, ottaen kiivaan askeleen lähemmäs miestä, kenkien korot kopisten katua vasten äänekkäästi. ”En jaksa typeriä leikkejäsi nyt! Mitä oikein haluat?!”
”Hän on liian nuori sinulle.”
Äkkiä Cuddyn raivosta kavenneet silmät suurenivat silkasta hämmästyksestä ja epäymmärryksestä. ”Sinä väijyit minua, kun olin treffeillä! Uskomatonta!”
”Oletko joku puumanainen, vai miksi deittailet puolet ikäistäsi nuorempia pojankloppeja?”
”Mitä? En ole deittaillut ketään ainakaan puoleen vuoteen, ja Greg on sitä paitsi 31!”
”Voi Cuddy, ei sinun olisi tarvinnut nimetä häntä minun mukaani! Ja olet edelleenkin pian nelikymppinen.”
Tummaverikkö puri hampaitansa niin kiivaasti yhteen, että tarkasti kuunnellut olisi voinut kuulla jopa siitä aiheutuneen narskuvan äänen. Myöskin hänen rystysensä olivat vitivalkoiset nyrkkiin puristamisesta. Cuddy teki kaikkensa, ettei hyökkäisi sillä hetkellä Housen kimppuun, sillä vaikka toinen sen ansaitsisikin, niin muualla ei katsottaisi hyvällä pomoa, joka pahoinpitelisi alaisiansa henkihieveriin.
”Tiedätkös..” Cuddyn lopulta onnistui pikakelata mielessään rauhoittavia asioita ja rentouttaa olemustaan. ”Minä en välitä paskaakaan siitä, mitä sinä ajattelet. En jaksa sinua enää. Olen yrittänyt olla ystävä sinulle, mutta se ei vain onnistu. Sen sijaan sinä onnistut kerta toisensa jälkeen pilaamaan päiväni. Oletko nyt tyytyväinen?” Nainen ääni värisi vieläkin raivosta, ja hän onnistui hädin tuskin pidättelemään siniharmaisiin silmiinsä kihonneiden kyyneleiden purkautumista. Cuddy oli väsynyt tähän jatkuvaan riitelyyn ja Housen kiusantekoon. ”Jos olet mies, niin tajuaisit häipyä pois, ennen kuin minun tarvitsee uudestaan käskeä.”
House ei sanonut mitään. Mies vain tuijotti edessään seisovaa naista hiljaisena ja ilmeettömänä. Kuin hän tietäisi menneensä nyt liian pitkälle, mutta kuitenkaan tietämättä sitä, miten tällaisessa tilanteessa kuuluisi reagoida.
Cuddy huokaisi syvään, pudistellen taas päätänsä pettyneenä. Nyt hän ei voinut enää estää pienen kyyneleen valumista poskellensa. Hänen odotuksensa Housen suhteen olivat taas olleet liian korkealla, mutta silti.. Nainen olisi halunnut kuulla edes jonkinlaisen anteeksipyynnön miehen huulilta. Mutta ei – siinä hän edelleenkin vain tuijotti Cuddya sanomatta mitään.
Hän käännähti pois Housen luota ja oli ottamassa askelia kohti asuntonsa ovea, kun tunsi suuren käden kietoutuvan ranteellensa. Tummaverikkö ehti juuri ja juuri kääntyä takaisin Housea kohti, kun toinen oli painanut huulensa vasten naisen omia. Cuddyn silmät laajenivat aluksi järkytyksestä, mutta sitten hän tekikin jotakin täysin odottamatonta: hän suuteli takaisin ja sulki silmänsä, antautuen kokonaan suudelmalle. Nainen kuuli kävelykepin kalahtavan katua vasten ja antoi oman käsilaukkunsa tehdä sille seuraa, kun upotti kätensä Housen harmaiden hiuksien sekaan, tuntien miehen vetävän samalla häntä vain entistäkin lähemmäksi toisen kehoa. Jonkin ajan kuluttua heidän oli pakko irtaantua vastahakoisesti toistensa huulilta, ettei kumpikaan heistä pökertyisi hapenpuutteeseen. House hengitti hyvin raskaasti, kuten myöskin Cuddy vähintäänkin yhtä hengästyneeseen sävyyn. Sydämien sykkeet olivat väkisinkin olleet nousujohteessa koko sen suudelman aikana.
Äkkiä House kuitenkin perääntyi Cuddyn kasvoilta askeleen verran ja haparoi nostamaan kävelykeppiänsä pois kadulta. ”Anteeksi.” Ja pam, mies olikin jo hyvää vauhtia lähdössä ja kääntyi heti seuraavan kulman taakse, pois naisen näköpiiristä. Cuddy jäi siihen hölmistyneenä seisoskelemaan kadulle, tismalleen siinä asennossa, mihin House oli hänet jättänyt. Hetken hengitystänsä tasailtuaan nainen sitten vihdoinkin kurottautui nostamaan kadun tasolle tippuneen käsilaukkunsa, pyyhkäisi hiuksia silmiensä edestä ja jatkoi matkaansa asuntonsa ovelle. Ennen kuin hän kaivoi avaimensa laukustansa, hän otti sieltä pienen paperilappusen. Gregin puhelinnumero. Tummaverikkö rytisti lappusen nyrkissään ja pudotti sen kukkapenkkiin.
Yhden asian hän oli tänään ainakin tajunnut. Hänen elämäänsä mahtuisi vain ja ainostaan yksi Gregory.
