Title: Erään äidin sääprofetia
Author: Rowena
Rating: S
Pairing: Lily/James (Lily/Severus)
Genre: Angst
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Summary: Kun sataa ja on harmaata, ei leikkipuistoon voi mennä.
A/N: Tämä osallistuu Sataseeni - 024. Perhe.
Erään äidin sääprofetia
Lokakuisen yön pimeys on tiheää pimeyttä.
Jamesin uninen hengitys on tiheää hengitystä.
Lilyn harmaa elämä on tiheää harmautta.
Tiheää harmautta ei pysty pakenemaan, se on kuin verkko Lilyn ympärillä. Pienen verkon sisällä ovat Lilyn lisäksi vain James ja Harry, ei mitään, ei ketään muuta. Ei vaihtelua, ei iloa. Ei lämpöä, koska harmaa on kylmä väri.
Nyt on yö, sen tietää siitä, että on pimeämpää kuin päivällä. Paleltaa. Lily kietoo peittoaan tiukemmin ympärilleen. James murahtaa unissaan. Lily kääntyy katsomaan. Sama James aamusta iltaan, yölläkin. Niin tuttu ja turvallinen, mutta niin harmaa.
Kohta tulee aamu. Kohta tulee pöllöposti. Kohta tulee taas ilta.
Omassa sängyssään Harry tuhisee. Äidin pikkuinen rakas. Hän ei ole harmaa, Hän on Aarre, ainoa, mitä äidillä on.
Lily nousee vuoteestaan, Jamesista hohkaava harmaus on koleampaa kuin lattialta varpaisiin tarttuva kylmyys. Lily kävelee Harryn sängyn luo, katsoo Aarrettaan. Aarre on avannut silmänsä, on hereillä, mutta aivan hiljaa.
"Sinä osaat vaieta, se on hyvä. Äitikin on vaiennut kaikki tämä vuodet", Lily kuiskaa hiljaa ja nostaa Harryn syliinsä. Aarre ei inahdakaan. Aarteen isä kuorsaa ja Lily sulkee oven takanaan.
Keittiö ei ole aivan niin harmaa kuin makuuhuone. Lily loihtii vellipullon Aarteelleen.
"Äiti rakastaa omaa Aarrettaan niin paljon, niin paljon, Harry-pieni. Äiti ei ole aiemmin tiennytkään, että näin paljon voi rakastaa."
Aarre haukottelee raukeasti ja Lily tietää valehtelevansa.
"Tai kyllä äiti on aiemminkin rakastanut, on rakastanut niin syvästi, ettei Harry-Aarre voi sitä ymmärtää, ja hyvä niin. Äiti rakastaa vieläkin, mutta shh, siitä ei saa puhua."
Aarre aivastaa. Hänellä on vanhanaikainen nuha, kiitos kylmien lattialautojen ja sumuisen harmauden.
"Äiti pyyhkii Aarteen nenän, noin. Ajatteletkohan sinä, että sinulla on harmaa äiti? Onko äiti harmaa, kun ei vie Aarrettaan edes leikkipuistoon?"
Yllättäen Lily saa ajatuksen. Ajatuksen, joka lämmittää hänen sydämensä silmänsä kaulansa rintansa vatsansa ja kätensä jossa on Aarteen vellipullo.
"Tiedätkö, sitten, kun sinä paranet tuosta nuhasta, äiti vie sinut Kehrääjänkujan leikkipuistoon. Ai miksikö? Koska äiti haluaa nähdä sen toisen Aarteensa."
Aarre rupeaa itkemään lohduttomasti. Lilyä harmistuttaa. Joskus se kultaisinkin Aarre on ainoastaan lohdutuspalkinto.
Alkaa sataa vettä. Sataa huomennakin. Ja ylihuomenna. Koko ensi vuoden sataa vettä ja on harmaata.
Leikkipuistoon ei voi mennä.
