romance, angst?, fluffy || Hermione/Ron, Hermione/Cedric, Cedric/Cho || S
Title: Ne sanat mielessään hän nukahti
Genre: romance, angst?, fluffy
Pairing: Hermione/Ron, Hermione/Cedric, Cedric/Cho
Rating: S
Summary: Olikohan Ronilla tunteita Hermionea kohtaan?
Disclaimer: Suuri kiitos kuuluu J. K. Rowlingille, joka omistaa hahmot ja Tylypahkan.
Warnings: Kirjoitusvirheitä varmasti löytyy.
A/N: Halusin kirjottaa ficin, jossa olisi mukana Cedric, koska Cedric on aika söötti mielestäni. Halusin myös Hermionen mukaan, ja lopulta lisäsin vielä muutaman hahmon. Pian olikin sitten valmista.
---
Hermione katsoi punatukkaista poikaa pitkään. Oliko hän ihastunut?
”Moi Hermione!” poika huusi huomatessaan Hermionen.
”Moi Ron”, Hermione tervehti.
Kyllä vain pojan nimi on Ron. Hän on Hermionen yksi ystävistä. Olikohan Ronilla tunteita Hermionea kohtaan?
Ron juoksi nopeasti Hermionen luokse.
”Mitä sä teet?” hän kysyi tytöltä.
”Luen, kuten näet”, Hermione vastasi hieman koppavasti.
”Öö… tietenkin mä sen huomaan, mutta siis sä kattelit mua”, Ron huomautti.
”Enhän”, Hermione äyskäisi.
”Juuhan…”, Ron vastusti.
”En! Heippa vaan, minä menen kirjastoon, jossa saan edes hetken rauhaa!” Hermione sanoi ärtyneen, ja nousi ylös penkiltä jolla istui.
Hän suuntasi suoraan kirjastoon. Melkein kukaan tylypahkalainen ei ollut kirjastossa.
’Ainakin saan omanrauhan’, Hermione ajatteli, ja istahti yhteen tuoliin.
Hän avasin kirjan siitä mihin oli jäänyt.
”Anteeksi, mutta voiko tähän istua?” kuului tuttu ääni Hermionen vierestä.
Hermione laski kirjan käsistään, ja vilkaisi kuka oli puhunut. Hänen edessään seisoi Cedric Diggory, komea Puuskupuh.
”Siitä vaan”, Hermione sanoi, ja tarrasi taas kirjaansa.
Pomminlailla kuului seuraava kysymys:
”Olisiko sulla lainaksi kynää?”
Hermione nyrpisti hieman nenäänsä, mutta ojensi taskustaan ottamansa kynän ystävällisesti. Hän jatkoi kirjan lukua innoissaan.
’Tuskin hän enää kysyy tai pyytää mitään’, Hermione ajatteli, mutta eihän se niin ollut.
Cedric kysyi taas kerran jotain:
”Mitä sinä luet?”
Hermione kohotti katseen kirjastaan.
”Mitä se sulle kuuluu!?” Hermione äyskäisi.
”No kun… no kun…” Cedric änkytti.
”No kun mitä!?” Hermione kysyi lähes raivoissaan.
Cedric kurkottautui lähemmäs tyttöä, ja antoi pienenpusun tämän huulille.
Hermione katsoi poikaa ihmeissään.
’Voi ei… mitä minä voisin sanoa? Ja entä jos olenkin ihastunut Roniin? Sano jotain järkevää… Sano jotain järkevää… Voi ei, en pysty siihen’, Hermione ajatteli.
”Ai…” Hermione sanoi hämmästyneenä.
Cedric Hermionea silmiin pitkään.
”Niin… tuota noin…” Cedric änkytti taas kerran. ”Mä olen… siis… ehkä vähän… ihastunut suhun.”
Hermionen hengitys kiihtyi. Hän ei tiennyt mitä sanoa.
”Okei”, Hermione sai sanottua.
’Mitä tuo ’okei’ on? Minun olisi pitänyt taas sanoa jotain järkevää. Miksi en pysty puhua järkevästi hänen seurassaan?’, tämä kaikki pörräsi Hermionen ajatuksissa.
”Mutta entä Cho?” Hermione kysyi.
’No tuo on ainakin hyvä alku järkevälle puheelle’, Hermione ajatteli.
”Jätän hänet. Näen vain sinut”, Cedric kertoi.
”Siis olette vielä yhdessä, mutta pussasit silti minua!?” Hermione lähes huudahti.
”Öö… joo…” Cedric vastasi.
”En voi uskoa tätä! Pojat ovat kyllä ihan hirveitä!” Hermione äyskäisi, pamautti kirjansa kiinni, ja marssi kirjastosta ulos.
Hermione tepasteli suoraan Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, ja siellä tyttöjen makuusaliin.
’Pojat ovat kyllä hirveitä’, Hermione ajatteli illalla ennen nukahtamistaan.
Kyynel vieri hänen poskelleen.
’Inhoan poikia.’
Ne sanat mielessään hän nukahti.
---
A/N2: Hyvä jos jaksoit lukea loppuun. Kommenttia? ^^
