Salaisuus S

[Mermish]

alaotsikko: Drama, hiukka angst. Ronin elämässä on jotain, josta hän ei itsekään tiedä...

Title: Salaisuus
Author: Mie ite
Genre: Drama, hiukka angst
Rating: S

Yksinäinen auringonsäde karkasi sälekaihtimien välistä, ja lävistäessään mehulasini, levitti pöydälle kaikki sateenkaaren värit. Siirtelin lasia, ja värikaistaleet levenivät, kaventuivat, suurenivat ja pienenivät, kunnes katosivat kokonaan. Huokaisin hiljaa, ja kaadoin kurkkuuni viimeiset tipat appelsiinimehua. Työ, täysin turhaa. Kukapa siitä välittäisi, jos en astuisikaan Taikaministeriöön, jos en istuisikaan työpöytäni takana. Työpöytä, niinpä niin. Taikaministeriksi ylenneen Ronin sihteerinä ei ollut niin hohdokasta kuin ihmiset luulivat. Hyvä kun mies vaivautui nyökkäämään minun suuntaani tullessaan töihin, tai lähtiessään sieltä. Sulkakynä ja ajanvarauskirja, minun työvälineeni. Ron uskoi, että minulle olisi helpompi käyttää normaalia sulkakynää, kuin loihtia nimet kirjaan.
   Katselin verhojen välistä ulos, ihmiset nauroivat toisilleen matkalla kouluihin ja työpaikoille. Jästeillä on aina hauskempaa, koska he eivät tiedä kaikkea. Vilkaisin kelloa ja astelin portaiden alapäähän. "Ronya! Ylös nyt, kohta pitää lähteä päiväkotiin!", huusin. Nostelin pöytään jugurttia ja mansikoita. Niitä minun pikku tyttöni syö, hymyilin. Pikku Ronya, vain neljävuotias, ei tiedä velhon elämästä mitään. "Huomenta äiti." hän hymyili, ja halasi minua. Punaiset hiukset tarttuivat kyyneleiseen poskeeni. Ginny ei enää ollut ainut tyttö Weasleyn suvussa. "Syöhän nyt, niin vien sinut." kuiskasin. Ronya katseli minua ruskeilla silmillään, samalla kun lappoi suuhunsa jogurttia. "Äiti, milloin isä tulee katsomaan minua? George-setä ja Ginny-täti kävivät viime viikolla. Charlie- ja Bill-sedät toissapäivänä. Fleur toi minulle tämän mekon." Pikku tyttö esitteli vaaleanpunaista ranskalaistytön mekkoa. "Kyllä sinun pitäisi tietää, että isä on niin kiireinen, ettei hänellä ole aikaa." sepitin itku kurkussa. Miten muka kerrot pienelle lapselle, että hänen isänsä ei edes tiedä hänen olemassaolostaan.
   Kun olin jättänyt Ronyan päiväkodin portille, kävelin takaisin kotiin, otin takan reunalta hopeisen lippaan, ja heitin tuleen hormipulveria. "Taikaministeriö!" sanoin ja astuin tuleen.
   Työpäivä oli lopussa, ja kaikki keräilivät tavaroitaan. Ron viipyi ihmeen kauan töissä, yleensä hän lähti aikaisemmin kuin muut. Nostin pienen laukkuni olalleni, ja jäin odottelemaan toimiston oven eteen. Kun Ron avasi oven, keräsin rohkeuteni, ja nappasin häntä kaavun liepeestä. "Kuule, mennään kahville, minulla on hieman kerrottavaa..."

A/N: Kyllä, en kerro, kuka tämän kertoo. Saatte arvailla

[Herkkuoone]

Heipä hei, päätin etsiä yöpalaksi jotain, jota ei olisi vielä lainkaan kommentoitu, joten tänne päädyin. Tämä on oikein mukava ja nautittava pikku fic ihastuttavalla idealla. Enpä ole koskaan aiemmin törmännyt ficciin, jossa Ron olisi ollut taikaministeri.

Olet muistanut tekstissäsi kivasti kappalejaon, mutta suosittelen tekemään kappalejaon mieluummin enterin painalluksella, että kappaleiden väliin ja tyhjä rivi, kuin sisentämällä. Sisentäminen toimii kirjoissa, mutta ficeissä kannattaa suosia enter-rivinvaihtoa, koska se helpottaa tekstin lukemista ja tuo äkkiä tekstiin kuin tekstiin lisää pituutta. Saman neuvon annan myös puheenvuorojen asetteluun: ne kannattaa aloittaa aina omalta riviltään, niin ficin lukeminen on miellyttävämpää, kun kaikki puheenvuorot eivät ole samassa pötkössä.

Tykkäsin hurjasti tuosta lopetuksesta, sillä vaikkei sitä suoraan kerrotakaan, voi lukija mielessään kehitellä teorioita siitä, mitä tuo minähenkilön kertoma asia koskee. Luulen, että en ole ainoa, joka tulee siihen päätelmään, että asia koskee Ronyaa, minäkertojan ja Ronin lasta, josta Ron ei edes itse tiedä. Olisi muuten kivaa saada tähän jokin jatko ficlet, sillä ainakin minun mieltäni kutkuttaa se, miten Ron mahtaa suhtautua uutiseen, joka pian pamautetaan päin hänen kasvojaan. (:

Hmm.. Jos minun pitäisi arvata jotakuta tarinan kertojaksi, niin sanoisin ehkä Hermionen, koska en vain saa karistettua päästäni ajatusta siitä, että Hermione toimisi Ronin sihteerinä ja hänellä olisi vielä lapsi miehen kanssa, josta Ron ei edes itse tietäisi. Voin olla oikeassa tai sitten hyvin kaukana hakoteillä, oikeaa vastausta kun en tiedä. Halusit kuitenkin arvauksia, joten laitoin sitten omani.

Kiitoksia tästä!
~ Herkku.

[SuklaaKissa]

Nappasin tämän täysin sattumanvaraisesti Godrickin notkosta pitkästä, pitkästä aikaa.
Ensin olin ihan pihalla siitä, kuka kertojana on, enkä kyllä tiedä sitä vieläkään... Se ei kuitenkaan haittaa, koska arvoituksellisuus tuntuu sopivan tähän mukavasti.
Pidin tietystä yksityiskohtaisuudesta, joka näkyi esimerkiksi sulkakynistä puhuttaessa ja siinä, kuinka kuvailet appelsiinimehun juomista ja auringonsäteitä. Sälekaihtimen läpi karkaava auringonsäde toimi noin sivunmennen sanoen hyvänä aloituksena, paljon parempana kuin suoraan tilanteesta kertominen
Työn turhuuteen hyppääminen tuli ehkä hieman liian nopeasti ja irrallisesti aloituksen jälkeen, mutta ei häirinnyt mitenkään suunnattomasti. Olisin kaivannut hieman hitaammin etenemistä muutenkin, nyt aavistus töksähtävyytttä paistaa läpi. Saattaa tosin olla vahvasti mielipide- ja tottumuskysymys, kun yleensä lueskelen pitkästi kerrottua, runsaasti kuvailua sisältävää tekstiä (tai sitten äärimmäisen karsittua tekstiä, mutta palaan aiheeseen). Eli tykkäsin tästä yksinkertaisen, mutta pohdintaa herättävän aiheen takia; lisäksi hahmojen asettelu oli mielenkiintoinen.

Olen samaa mieltä Herkkuoonen kanssa kappalejaosta, enter on netissä selkeämpi kuin sisennys.

Ginny ei enää ollut ainut tyttö Weasleyn suvussa.

Tämä sulatti sydämen! Ja Ronya on muuten ihana nimi.

(Anteeksi lyhyys, ajatuksia olisi ollut enemmänkin, mutta sellainen ikävä juttu kuin aika hankaloittaa elämääni...)