Nimi: Odotus
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Paritus: Katriina/Venla
Genre: femme
A/N: Eh, en tiedä, mitä tästä tekstistä oikein pitäisi sanoa
Teki mieleni kirjoittaa jotain femmeä ja satuin katsomaan huuhkaja-dokkarin tänään, niin sitten tekikin mieli kirjoittaa femmeä, johon liittyy huuhkaja. Oon jo jonkin aikaa miettinyt kirjoittavani jotain luontoaiheista femmeä, mahdollisesti samaan tyyliin kuin aikaisemmin kirjoittelin pienen sarjan Aada/Mikaelia, koska pääni on täynnä pieniä luontoon liittyviä femmetuokioita, joista moniin liittyy linnut tavalla tai toisella. Tämä triplaraapale osallistuu haasteisiin Femme10 ja Vuosi raapalehtien
Leveä hymy Katriinan huulilla sai Venlan hykertelemään huvittuneena. Nuoremman tytön käsin kosketeltava innostus oli kokeneemmalle Venlalle jotakin uutta, jotakin sellaista, mikä sai hänen sydämensä särkemään. Molempien kaulassa riippui kiikarit, Katriinan ruskeissa silmissä oli uniusvaa ja tasaisin väliajoin tyttö haukotteli niin makeasti, että Venla pelkäsi tämän leukojen ratkeavan täysin.
”Kerro mulle vielä kerran, miks meidän piti lähtee näin aikasin liikkeelle?” Katriina kysyi hiljaisella äänellä ja hieroi silmiään. Venla huokaisi.
”Siä sanoit haluavasi nähdä sen pöllön?”
Katriina vain nyökkäsi, painautui lähemmäksi Venlaa, veti sisäänsä tämän savunhajua ja sujautti kylmän kätensä tyttöystävänsä kouraan. Venlaa värisytti.
”Mut en mä ajatellut, et meidän
näin aikasin pitäs lähtee.”
Venla huokaisi, painoi lämpimän suukon Katriinan poskelle ja hymyili tämän kikatukselle.
”Pöllöt on yöaktiivisia, höhlä”, Venla henkäisi, kutitti hengityksellään Katriinan kylmän punaamaa poskea ja tökkäsi huvittuneena tätä kylkeen. ”Huuhkaja pesii tuolla”, Venla osoitti kohti Forumin kattorakenteita. ”Meillä on paras mahdollisuus nähä se, jos me ollaan täällä nyt.”
Katriina ei vastannut, tuijotti vain Forumin kattoa huvittunut ilme silmissään ja käpertyi Venlan kylkeen.
”Mistä mä sen oisin voinu tietää. En oo lintuhullu, niinku toiset.” Sanojen terävyydestä huolimatta Venla tiesi, ettei Katriina ollut pahastunut, hymy tytön huulilla oli aivan liian leveä.
Hiljaisuus valtasi kattotasanteen ja aurinko alkoi maalata taivaanrantaa kullansävyillään, enteillen uutta aamua ja Venla antoi toisen käsivartensa kiertyä Katriinan hartioiden ympärille. Ihan millä hetkellä tahansa nyt. Hän pystyi tuntemaan, kuinka odotuksen humalluttava tunne täytti hänen mielensä ja sai hermostuneet perhoset lentämään ympyrää jossakin hänen sisällään. Hän pelkäsi – eikä kuitenkaan pelännyt.
”Venla!”
Katriinan hengästynyt huuto sai hänet kohottamaan katseensa ja varsin nopeasti Venla näki, mikä toisen oli niin innostuneeksi saanut. Huuhkaja. Venlan suupieliä nyki hymy, kun Katriina peitti suunsa käsillään ja vain tuijotti. Suuri lintu lensi pehmein siivin heidän edestään ja laskeutui kaniini nokassaan Forumin katolle. Venla seurasi sen liikkeitä herkeämättä kiikareillaan ja hymyili.
”Mä en tajunnu, että se on
noin iso!”
Katriinan ihastunut kuiskaus korvissaan kaikuen Venla nauroi ja kietoi käsivartensa tyttöystävänsä ympärille. Katriinan takkuiset hiukset kutittivat hänen nenäänsä ja tämän vilpitön innostus tuntui sähköistävän ilman heidän ympärillään.
