Ficin nimi - Huone numero kaksitoista
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - Angst, Drama
Paritus - Draco/Theodore
Vastuuvapaus - Kaikki tunnistettava Rowlingin luomaa, minä vain lainaan, enkä saa rahaa tästä.
Haasteet :
12+ virkettä XIV
A/N - Äh. Väänsim tän kanssa todella kauan, mut sain sentään valmiiksi! Osallistuu tosiaan
12+ virkettä haasteeseen ja sanalista löytyy lopusta.
Huone numero kaksitoista
Nuhjuisen hostellin huone numero kaksitoista alkoi hämärtyä aurinkoisen päivän painuessa mailleen. Viimeiset auringon säteet rikkinäisten sälekaihtimien raoista osuivat Theodoren päälakeen Dracon rinnalla. Draco kuuli sängyn takana olevan seinän sisältä rapinaa, todennäköisesti rotta, ruttoepidemia riehui siellä päin varmasti edelleen, vaikka muualla sitä ei ollut vuosisatoihin, oli sen hostellin pakko olla poikkeus saastaisuudellaan. Draco ei edes tahtonut ajatella minkä taudin sieltä pystyisi mukaansa saamaan, jos he eivät olisi taikoneet sänkyyn kaikkia tietämiään puhdistusloitsuja. Draco hivutti kättään alaspäin kunnes tavoitti Theodoren käden. Miehen puristus oli tiukka Dracon lomitettua heidän sormensa.
Theo kääntyi vatsalleen ja onnistui raapaisemaan varpaankynnellään Dracoa pohkeeseen saaden miehen sihahtamaan kivusta. Draco kuitenkin hymyili katsoessaan Theodoren olemusta, tummat hiukset olivat pörrössä ja päälaelta sojotti töyhtö kohti kattoa. Draco silitti epäkohdan alas, Theolla on pakko olla jonkinlainen mutaatio päänahassaan, kenelläkään ei voinut olla niin montaa pyörrettä kuin sillä miehellä. Jo kouluaikoina Draco oli haaveillut keksivänsä jonkin loitsun, jolla poistaa edes osa niistä, aamut olisivat olleet nopeampia, kun Theon hiusten laitossa ei olisi kestänyt ikuisuutta.
”Pitäisi kohta lähteä", Theo mutisi ja Draco tiesi, että pian tulisi jälleen aika hävittää kaikki todisteet, lakaista kaikki mahdollisimman pitkälle, avaruuden syvimpiin kolkkiin.
Draco siirsi katseensa Theodoresta hostellin kuluneen keltaiseen tapettiin. Kaikki unohdettaisiin taas kahdeksi kuukaudeksi, Dracolle jäisi vain lasinen pullo liukastetta kartanon työhuoneen laatikkoon odottamaan. Mitään muuta ei saisi jäädä, muuten elämä jatkuisi, päiväkodin eteisessä tervehdittäisiin korrektin viileästi, vaimojen kautta lähetettäisiin terveisiä, heidän tavatessa brunsseillaan. Työ tapaamisissa hento kosketuskin olisi liikaa. Mikään ei saisi viitata niihin jaettuihin tunteihin jästihostellin huoneessa numero kaksitoista. Huomenna taas nautittaisiin kello viiden tee vaimojen kanssa ja puhuttaisiin kuinka olohuoneen matto kaipaisi uudistusta tai kotitonttujen täytyisi pyyhkiä pölyt tarkemmin. Sitä ei saanut vihata, he olivat valinneet sen, kaikki oli tarkoin suunniteltua. Kaikesta huolimatta, he eivät voineet päästää toisistaan, jo silloin kuin molempien kyynärvarsiin lyötiin pääkallotatuoinnit käärmekielineen he olivat tavanneet epäsäännöllisen säännöllisesti, irti päästäminen oli mahdotonta.
”Mennään jo", Theodore tuhahti, miehen sanoista ei paistanut läpi ilkeys, kuten moni luulisi, Draco kuuli sen ahdistuneen pohjavireen, joka sanoissa majaili.
Theo ei tahtonut lähteä, mutta pelkäsi sortuvansa, jos jäisi. Draco silitti Theodoren rypistyneitä kulmia ja nyökkäsi. He nousivat, pukeutuivat ja palauttivat huoneen tavalliseksi, poistivat taikuuden jäljet. Draco heitti rypistyneen nenäliinan taskustaan roskakoriin, yritti vältellä lähtöä käymällä taskujaan läpi, mitä tahansa, että saisi edes minuutin lisäaikaa.
”Onko meidän pakko palata?” Draco kysyi silmissään eksynyt katse, äänessään epätoivo.
”Älä ole idioottimainen", Theo ärähti, mutta asteli halaamaan miestä painaen huulensa vielä toisen huulille.
Sanalista:
1. aurinkoinen
2. päälaki
3. rutto
4. tahto
5. kunnes
6. tiukka
7. varpaankynsi
8. töyhtö
9. mutaatio
10. haaveilla
11. avaruus
12. keltainen
13. pullo
14. päiväkoti
15. hento
16. viitata
17. tee
18. vihata
19. tatuointi
20. ilkeys
21. silittää
22. tavallinen
23. nenäliina
24. eksynyt
25. idioottimainen