Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Paritus: miettikääpä sitä
tyylilaji: draamafluff
Yhteenveto: Hän ei koskaan puhunut sinulle.
Vastuuvapaus: Row'n hahmoi!
Kirjoittajalta: Piiiiitkästä aikaa iski inspiraatiokärpäsenpurema. Paritusluntti: Kirjoitettu FF100:an sanalle 72. Korjattu, eli AS/S:ää
Koska betaa ei ole, vihreistä saa ilmoitella.
Now, enjoy!
Autatko minua?
Hän ei koskaan puhunut sinulle. Hän saattoi katsoa, muttei puhunut. Sinä yritit joskus, mutta hän kääntyi poispäin. Silloin hänen isoveljensä tuli aina kysymään, mitä yritit, muttet sanonut mitään. Et edes tiennyt, mitä yritit.
Kerran hän istui viereesi tunnilla. Silloinkaan hän ei puhunut. Ihmettelit sitä, sillä tunnilla oli pakko keskustella jotenkin. Hän hoiti sen viestein. Tunnin jälkeen hänen pikkusiskonsa tuli hakemaan veljeään kuin hälytettynä. Sinä kävelit tämän vieressä koettaen puhua tälle.
”Mitä ihmettä sinä oikein teet?”
Tuijotit tyttöä. ”Miten niin?”
Tyttö ei sanonut mitään, tarttui vain veljensä käsivarresta kiinni ja vei hänet pois. Tuijotit heitä hämmentyneenä.
Joskus päätit kysyä ystäviltäsi.
”Etkö sinä tiedä?”
”Tiedä mitä?”
”Hän ei ole puhunut sen jälkeen, kun aloitti koulun. Hänen isänsä on käyttänyt häntä jokaisella tuntemallaa parantajalla, mutta kukaan ei ole osannut auttaa häntä. Epäilevät kai jotakuta isän vihollista syypääksi.”
”Ai.”
Päätit, että alat lukea lehtiä.
Taikuuden historian tunnilla olit nukahtamaisillasi juuri, kun Binns kertoi Sir Alexanderista.
”Hänet oli loihdittu mykäksi.”
Et ollut ainoa, joka höristi korviaan. Lähes kaikki tytöt kuuntelivat tarkemmin, sillä hän oli komea.
”Loitsun piti olla ikuinen, mutta Lady Mariellen suudelma sai hänet jälleen puhumaan.”
Tytöt huokaisivat ihastuneina ja alkoivat miettiä, kehen heistä hän mahtoi olla ihastunut. Sinä mietit samaa asiaa, muttet silloin tajunnut miksi.
Erään liemitunnin jälkeen hän antoi sinulle lapun.
'Haluatko auttaa minua kotitehtävissäni?'
Nyökkäsit. Hän pyysi sinua seuraamaan ja sinä seurasit. Menitte kirjaston nurkkapöytään ja hän kaivoi esiin taikuuden historian kirjan.
Kun hän avasi kirjan Sir Alexanderin kohdalta, tuijotit sitä pitkään mitään sanomatta.
'Autatko minua?'
”Miten?”
Hänen ollessaan selittämäisillään hänen veljensä astui kirjastoon.
”Mitä sinä teet hänen kanssaan?” veli kysyi.
”Me teemme läksyjä.”
Veli murahti. ”Varmasti.”
Katsoit, kun veli vei hänet ja toivoit, että saisit tietää, missä sinun piti auttaa ja miten.
Seuraavalla viikolla hän istui taas viereesi.
'Seuraa minua tunnin jälkeen.'
Nyökkäsit vain ja koetit kuunnella opettajaa. Saitte liemen lopulta valmiiksi ja tunti loppui. Seurasit häntä tähtitorniin.
Hän ojensi sinulle lapun.
'Suutele minua.'
Tuijotit häntä ihmeissäsi. Aloit myös tajuta omia ajatuksiasi. Panikoit.
”En minä voi”, kuiskasit ja aioit lähteä, mutta hän ehti sinua ennen ovelle.
Ennen kuin ehdit tehdä mitään hän suuteli sinua ja katosi ovesta. Tuijotit hänen peräänsä kykenemättä tekemään mitään.
Ystäväsi tuijottivat sinua pitkään seuraavina päivinä.
”Mikä sinun on?” he kyselivät vuorollaan. Näytit kalpealta etkä osannut vastata.
”Ei mikään.”
Kukaan ei uskonut sinua.
”Mennään jo tunneille”, sanoit nopeasti eräänä päivänä, kun he olivat rasittavimmillaan. Juoksit liemientunnille ennen kuin tajusit, että hän istuisi vieressäsi.
Istahdit paikallesi ennen kuin hän oli tullut ja koetit hänen tullessaan olla kuin häntä ei olisikaan.
”Kiitos.”
Käännähdit tuijottamaan häntä etkä ollut ainut.
”Sinä – puhut?”
Hän nyökkäsi ja hymyili. ”Tiesin, että se toimisi.”
Sydämesi jätti yhden lyönnin väliin.
”Niinkö?”
Nyökkäys.
”Miksi?”
”Tunnin jälkeen. Seuraa vain minua.”
Opettaja ilmaantui luokkaan ja katsoi hänkin pitkään mykkää poikaa, joka taas puhui.
Seurasit häntä jälleen tähtitorniin.
”Miksi?”
”Miksi luulet? Miksi luulet Lady Mariellen suudelman auttaneen Sir Alexanderia? Miksi luulet sisarteni koettaneen pitää minut kaukana sinusta?”
Tuijotit häntä.
”Mutta... tytöt?”
Hän nauroi.
”Sinä.”
Hän käveli eteesi ja suuteli sinua. Tällä kertaa hän ei lähtenyt saman tien pois etkä sinä enää ihmetellyt vaan suutelit häntä takaisin.
