Öhm. Miksi en ole aikaisemmin huomannut tätä raapaletta, onhan tämä sentään lempiparituksellani kirjoitettu. Pitäisi varmaan joskus oikeasti ihan kunnolla käydä lävitse muitakin osastoja kuin noita romanssi -ja draamapuolia. Silloin voisi oikeasti löytyä jotain sellaista luettavaa, jossa on se oma lempiparitus mukana.
Tuota noin niin. Raapaleita on aina niin kauhean vaikea kommentoida järkevästi, mutta ainakin yritys hyvä kymmenen, jos ei muuta. Vaikka Severusta ei pahemmin tässä mainittukaan, on hän hyvinkin IC:ksi kuviteltavissa. Hieman kylmä ja ehdottoman tunteettoman oloinen. Vaikka eihän hän oikeasti ole tunteeton, kyllä ihanalla liemimestarillamme on tunteet. Hän vain peittää ne harvinaisen hyvin kaikilta. Vain harvat oikeasti tietävät mitä hän tuntee sydämessään, sillä vain harvat uskovat, että hän edes omistaa sydäntä.
Hermione on hieman toisenlainen kuin kirjoissa on kuvailtu, en usko, että hän pysyisi tunneilla hiljaa, jos tietäisi asioista enemmän kuin muut oppilastoverinsa, mutta olisihan se aika outoa, jos hän käyttäytyisi kuin nirppanokkainen kaikentietäjä heti sen jälkeen kun hänet oltaisiin jätetty. Mahdotontahan se olisi.
Minä rakastuin, sitten minut petettiin. Ei, ei petetty, hylättiin. Severus Kalkaros, minä en ikinä anna tätä anteeksi. En ikinä!
Rakkaus on kummallinen asia. Toisinaan rakastamisesta seuraa vain ja ainoastaan surua. Severus on mies johon ei välttämättä kannattaisi rakastua, mutta omille tunteilleenhan ei tunnetusti voi mitään. Jos rakastuu niin sitten rakastuu. Silloin on vain pakko hyväksyä se tosiasia, ettei rakkaus välttämättä ole elinikäistä vaan se voi loppua ihan yhtäkkiäkin.
Kiitos tästä hienosta tekstistä. Oho, tulipa tästä itse ficciin verrattuna pitkä kommentti.