Oho, onpa kivaa, että kirjoitit jatkoa! Jee! Ajattelen tätä ficciä aina välillä, se on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Kivaa, että hämis-Harry lähtee Tylypahkaan. Vissiin hän ei hämähäkkinä ole perinyt äitinsä vihreitä silmiä vaan on täysin isänsä näköinen, kahdeksaa mustaa silmää myöten. Mielelläni lukisin lisää!

Päivän paras juttu! Jatkoa tähän kenties Finin mieleenpainuneimpaan ficciin! Voi pikku Harrya, hänestä onkin tullut iso jo. Lily on edelleen hyvin lempeä äiti tälle hämislapselleen, veikkaan että Tylypahkassa hän joutuu kohtaamaan kaikenlaisia mielipiteitä. Mutta please kai jatkoa voisi tulla vähän nopeammin kuin viiden vuoden päästä, haluaisin tietää miten Harryn käy koulussa! Ja mikä hänestä mahtaa tulla isona

Kommenttiarpajaiset minut tänne toi, ja oi kuinka ihana teksti tämä olikaan! ♥

Tämä oli jotenkin niin herttainen, että tuli niin hyvä mieli lukiessa. Itse yhdistin tämän jotenkin alkukesään (varmaankin omassa kesän kaipuussa), jolloin myös treffailu maistuu vähän enemmän. Ihanaa, kun Ginny käy typerillä treffeillä - ehkä jopa tekee treffeistä huonot ja epäonnistuneet ihan vain siksi, että pääsee kertomaan käänteistä ja toteamaan treffien olleen taas huonot ja typerät.

Ihanasti tavoitettu myös huoli siitä, kun joku kertoo miettineensä asioita! Ylipäätään keltä tahansa ihmiseltä ilmoitus on hermostuttava, mutta tässä tilanteessa varsinkin Lunalta, joka viettää ajatuksissaan aikaa ja ylipäätään vähän eri puolella maailmaa (ajatuksellisesti), että kyllä minäkin huolestuisin. Mutta ihana, pieni lähtöpusu (tai montakin) ja oi. ♥ Haluan uskoa, että tulevaisuudessa Ginny vie Lunan monille loistokkaille treffeille!

Kiitos,
- Syksy

A/N: Olipa se viikko! Nyt on aika lähettää matkaan viimeisetkin osat tätä spurttia. Viimeisen osan eri kielisiin lausahduksiin käytin apuna googlea, kaikki eivät suinkaan ole kieliä joita olisin itse opiskellut, joten virheitä saattaa löytyä, mikäli tietolähteeni on puutteellinen tai sisältää virheellistä tietoa

---

Loistaa

“Kiitos, että päästit minut vihdoin sisään, Remus.”
“Ei kai minulla ole vaihtoehtoja, ottaen huomioon että pian on taas aika täydenkuun loistaa.”
“Päästit minut siis sisään vain saadaksesi juomasi?”
“Luulin, ettet ole vielä valmis muuhun.”
“Minä olen aina valmis olemaan kanssasi.”
“Mutta et paljastamaan sitä muille.”
“Niin…”
“Johtuuko se siitä, että pelkäät maineesi kärsivän? Etteivät ihmiset pelkäisi sinua enää, jos saisivat tietää sinun olevan rakastunut?”
“Ei se sitä ole.”
“Mistä sitten? Siitäkö, ettet halua olla ihmissuden kanssa?”
“Siitä, että pelkään menettäväni sinut, enkä silloin kaipaa muiden sääliä.”
“Severus, kuten sanoit kirjeessäsi, älä sulje minua - tai ketään muutakaan - pois. Minäkin rakastan sinua.”

---

Yhdeksäs

“Monellako kielellä sinä halusitkaan minun kertovan, että rakastan sinua?”
“Kymmenellä.”
“Minä rakastan sinua. Te amo. Ich liebe dich. Ik hou van jou. Seni seviyorum. Mahal kita.Taim i' ngra leat. Mi amas vin. Eg elski teg.”
“Tuo on kyllä vaikuttava määrä kieliä, mutta viimeisin oli yhdeksäs.”
“Kymmenes kieli on sellainen, ettei sitä puhuta.”
“Mikä on sellainen kieli, jota ei puhuta?”
“Sellainen, jolla saa ketjuja auki.”
“Minua on yleensä kehuttu älykkääksi, mutta nyt on sanottava, etten ymmärrä.”
“Ehkä minun täytyy sitten näyttää sinulle.”
“Nyt ymmärrän… Tai ehkä en. Voisitko vielä toistaa?”
“Kaikki kielet?”
“Vain se viimeisin. Toista se vielä yhdeksän kertaa.”

Olipa tää herttainen pieni kurkistus Lunan ja Nevillen arkeen. Pidin siitä, että tämä oli kirjoitettu Nevillen näkökulmasta minä-kertojaa käyttäen, sillä tavalla tässä pääsi ikään kuin katselemaan Lunaa Nevillen (rakastunein) silmin. Tää on aina ollut mun mielestä toimiva paritus, vaikka lopulta näistä kahdesta ei paria tullutkaan.  Tässä oli kaiken kaikkiaan ihana tunnelma ja olit kuvannut Nevillen ja Lunan aikalailla sellaisina, minkälaisina kirjat ja leffat antaa ymmärtää; rauhallisina ja vähän omissa ajatuksissaan elävinä. Ehkä ne juuri sen takia sopiikin niin hyvin yhteen. On myös hauska ajatus, että Luna pitää dekkareista enemmän kuin romantiikasta, mutta toisaalta kuitenkin käy järkeen.

Kiitos tästä ihanan hempeästä ficistä! Pahoittelut että kommenttini on melkein seitsemäntoista vuotta myöhässä