Tarina ei ehtinyt kunnolla edes alkaa kun mun jo alkoi tehdä mieli pekonia Se varmaan maistuukin ihan erityisen hyvältä teltassa nukutun yön jälkeen, retkeilyllä kun on tapana antaa paljon hyvää lisämakua ruoille. Makuupussista ei kyllä olis kiva kömpiä pois, varsinkin kun on ollut kylmä yö. Syytä ollakin herätys päällä Ja Tommylla oli luurinsa kanssa sellainen sähellys, että varmasti heräsi ja tuli lämminkin. Tuossa tilanteessa se varmaan oli vain hyvä!

Hän näki teltan sisällä liikkuvien varjojen perusteella, että Tommy oli tunkenut kätensä ulos makuupussista ja yritti sokeasti viittoen ja huitoen sammuttaa puhelintaan. Ikävä kyllä esine värisi ja liikkui tämän jalkopäässä kuin olisi elävä. Sen lasinen ruutu vaurioituisi pian, Bucky ajatteli huokaisten, sillä Tommy oli myös alkanut potkia jaloillaan kuin se muka auttaisi asiaa.

Mä näen tän mielessäni niiiiin hyvin 😂 Kunnon sitcom-meininki.

Sitten hän suuteli tämän toistaiseksi unisisi jääneet huulet virkeiksi.

Awwww ♥ Söpöö :3 Tää oli kans musta tosi kivasti ilmaistu!
(Tuolla näyttäis muuten olevan kans typo. Oletan, että pitäisi lukea "unisiksi".)

Mukavan sympaattinen ja söpö oli koko tämä ficlet muutenkin. Vaikka Buckylla onkin ollut raskas työviikko, onneksi vastapainoksi on verkkaisia aamuja hyvässä seurassa pekonileipien kera (ja sen hyvän seuran saa myös vierelleen vaikka koko aamupäiväksi :3). Tätä lukiessa tuli itsellekin hyvä mieli Mulla alkoi myös vähän herätä mielenkiinto fandomia kohtaan, yhtään en sarjaa tiedä, mut pikagoogletuksen perusteella vaikuttaa kiintoisalta (ja Disney+:stakin löytyy kätevästi).

Ah, tämä oli söpö. <3 On ollut kurja viikko, joten kaipasin päivääni fluffya ja tiesin sinulta löytyvän sitä sopivan hoodeen muodossa. Tällainen arkinen parisuhde väittely oli hurjan suloista ja kaksikon asenteet hyvin osuvia. Tykkään tällaisesta Dracosta, joka fiksautuu johonkin domestic-tyyppiseen asiaan tai toimeen, ja hauska lisä oli, kun oikeastaan tärkeintä oli vain voittaa väittely Harryn kanssa. Tuntui jopa, että Harry tiesi tämän oikein hyvin ja halusi Dracon voittavan väittelyn, jotta Dracolle tulisi hyvä mieli. :3 Olkoon, että wokkipannu jää kaapin perukoille yhden epäonnistuneen kanawokin teon jälkeen. Kiitos tästä söpöilystä!

Nimi: Naisten kesken
Kirjoittaja: Kaniini
Ikäraja: S
Paritus: Päivi/Heini

Muuta: Kirjoittelin tätä joskus kesällä blokin kanssa painiessa ja sain valmiiksi vasta nyt. Ei kai siinä, voi sitä mökkimeininkiä marraskuussakin kirjoittaa.

---

“Älä nyt,” Heini sanoo, heittäen riisutun paitansa pukuhuoneen puiselle penkille. “Naisiahan tässä ollaan molemmat.”

“Niin, mutta kun—” Päivi yrittää, mutta Heini ei anna tämän puhua lausettaan loppuun.

“Älä,” hän toistaa vakavana, katsoen samalla Päiviä syvälle silmiin.

Hetken ajan näyttääkin siltä, että Päivi olisi sanomassa jotakin takaisin, mutta hän päästää kuitenkin irti ajatuksesta ja tuhahtaa, jatkaen riisuutumista. Paita ja housut lähtevät pois helpohkosti, mutta niiden viimeisten vaatekappaleiden kohdalla Päiviä alkaa jälleen ujostuttaa.

“Reippaasti vaan,” Heini sanoo hymyillen, itse jo täysin riisuutuneena. Päivi yrittää olla tuijottamatta, mutta huomaa sen olevan yllättävän vaikeaa. Heinin vartalo on vain niin kertakaikkisen täydellinen; kauniit rinnat, kaunis vyötärö, kaunis lantio, kaunis vatsa, kauniit reidet, kauniit käsivarret, ja hieman navan alapuolella hentoista karvaa, joka peittää sen kaikkein kauneimman. Yritäpä siinä sitten kilpailla Afroditen kanssa, varsinkin kun itse on mitä on.

Päivi pakottaa itsensä katsomaan muualle ja ottaa syvään henkeä. Hän kurottaa selkänsä taakse, avaa rintaliivien hakaset ja laskee rintsikat pinon päälle muiden riisuttujen vaatteiden sekaan. Eihän vaatteen alta mitään paljastu, pelkkä litteä rintakehä vain. Päivi oli puoliksi odottanut, että Heini kysyisi, mitä varten hän rintaliivejä edes käyttää, kun eihän hänellä mitään rintoja ole, mutta niin ei kuitenkaan tapahdu.

Sitten on jäljellä enää se viimeinen. Päivi hivuttaa pikkuhousut hitaasti reisiensä yli, paljastaen itsensä Heinille kokonaan sentti sentiltä. Vasta kun alushousutkin ovat löytäneet tiensä vaatepinoon, Päivi uskaltaa katsoa Heiniin, puoliksi olettaen hänen olevan täysin tyrmistynyt näystä — ikään kuin hän ei muka tätä ennen olisi tiennyt, mitä Päivin jalkojen välistä löytyy.

“No niin. Sitten saunaan,” Heini kuitenkin sanoo, ilman että hymy hänen kasvoillaan näyttäisi edes pienintä merkkiä epävarmuudesta.


Saunassa on kuuma — niin kuin saunassa nyt yleensä tuppaa olemaan. Heini istuu ylimmäisellä lauteella, heittäen lisää löylyä harva se minuutti. Päivi istuu hänen vierellään, yrittäen taistella tiensä tuskallisen kuumuuden läpi — eihän sitä nyt niin nynneröksi voi ruveta, että siirtyisi istumaan alemmille lauteille, vaikka lämpömittari näyttääkin lähemmäs yhdeksääkymmentä astetta.

“Tiedätkö,” Heini huokaa heitettyään jälleen kerran lisää vettä kiukaalle, “sulla on ihan uskomaton vartalo.”

“...Mitä?” Päivi katsoo tätä kuin hullua. Ehkä kuumuus oli saanut Heinin sekoamaan lopullisesti, eihän tässä mistään muusta voinut olla kyse.

“Ihan totta!” Heini naurahtaa. “Sulla on tuollaiset pitkät ja kauniit jalat ja käsivarret… Ja sä oot ihan mielettömän laiha. Ihan kuin joku malli, tai jotain.”

“Mutta mä olen—”

“Ei mua haittaa,” Heini sanoo nopeasti, tietäen täsmälleen mitä Päivi oli aikeissa sanoa.

“...Ai jaa,” Päivi sopertaa hiljaa ja kääntää katseensa alas, omaan vartaloonsa. Ajatus siitä, että se olisi millään lailla miellyttävä Heinille tuntuu utopistiselta, mutta tällä hetkellä se on todellisuus.

“Säkin olet tosi kaunis,” Päivi mutisee pian. Heini huokaisee ja kääntää katseensa pois, näyttäen jotenkin vaikealta. “Mitä?”

“Ei mitään,” Heini mongertaa. Hänen huuliltaan lähtee hiljainen, itseään vähättelevä naurahdus.  “Mä en vain ihan täysin allekirjoita tuota.”

“Mitä? Ai sä et muka ole kaunis?” Päivi ihmettelee. “Miten ihmeessä?”

“No, kun…” Heini mutisee kiusaantuneena, hermostuneisuudesta syntyneet hikikarpalot sekoittuen saunan kuumuudesta syntyneisiin hänen ihollaan, “kun mä olen tämän kokoinen.”

“Mitä?”

Heini pyöräyttää silmiään ja tuhahtaa, sylkien sanan ulos suustaan kuin se olisi myrkkyä. “Läski.”

Päivi tuijottaa Heiniä silmät suurina. Olihan se totta, että Heini oli vankkarakenteisempi, mutta ei hän ollut koskaan nähnyt sitä mitenkään huonona asiana. Päinvastoin, se vain lisäsi Heinin pisteitä Päivin silmissä; tämän ruumiinrakenne tuntui melkein kuin korostavan kaikkia niitä muotoja, joista Päivi piti.

“...Mitä sitten?” Päivi kysyy hiljaa. Nyt on Heinin vuoro tuijottaa Päiviä, kuin tämä olisi menettänyt järkensä.

“Mitä sitten?” Heini toistaa. “No sitä sitten, että eihän tämä nyt ole millään mittapuulla kaunista.”

“Mun mielestä on,” Päivi mutisee.

Sitten on hiljaista. Saunassa kuuluu pelkkä palavien klapien iloinen ritinä kiukaan tulipesässä, kun Heini miettii Päivin sanoja.

“Ihanko oikeasti?” hän kuiskaa. Päivi nyökkää.

Sitten on taas hiljaista.

“Voi helvetti, että mä rakastan sua,” Heini huokaisee, heittäen sitten lisää löylyä. Päivi antaa pienen hymyn kaartua huulilleen.


Pian naiset astuvat ulos tulikuumasta saunasta, aikeissa juosta raikkaaseen järviveteen, jota keskikesän aurinko on heille koko päivän lämmittänyt. Päivi nappaa uimapukunsa naulasta.

“Mitä sä teet?” Heini kysyy naurahtaen. “Eihän tuonne nyt mitään uikkareita laiteta. Nakuna vaan.”

“No totta helvetissä laitan uikkarit,” Päivi mutisee vastaan. “Muutenhan kaikki näkee.”

Heini naurahtaa uudestaan. “Ketkä kaikki? Ja mitä ne muka näkee?”

“No mökkinaapurit!” Päivi tuhahtaa. “Ja tiedät kyllä hyvin mitä ne näkee.”

Heini huokaa, puhuen astetta hennommalla äänellä. “Ei siellä ketään ole. Ja vaikka olisikin, niin ei ne mitään näe. Mutta kyllä sä saat noi laittaa, jos niin haluat. Kukin tyylillään.”

Päivi huokaisee, empii hetken, mutta päätyy kuitenkin laittamaan uimapuvun ylleen. Heini nyökkää, ja pari astuu ulos saunarakennuksesta, kävellen pitkospuita pitkin laiturille. Heini laskeutuu portaita pitkin veteen ensin, eikä Päivi voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miltä tämän alaston vartalo näyttää ilta-auringossa. Täydelliseltä.

Kun Päivikin on päässyt veteen, Heini lipuu hänen luokseen. Sanomatta sanaakaan, pieni hymy kasvoillaan, Heini nojaa eteenpäin ja painaa huulensa Päivin omille. Vasta silloin Päivi tuntee kaiken epävarmuuden haihtuvan pois kehostaan, ja hän vastaa suudelmaan ehkä vähän liiankin innokkaasti. Hampaat kolahtavat yhteen, mutta Heiniä ei haittaa; tämä vain nauraa Päivin huulia vasten.

“Ihana,” hän mutisee hiljaa suudelman päätyttyä. Heinin äänessä on sellaista lempeyttä, jota Päivi ei koskaan ennen ole kuullut.

Hetken aikaa on vain he kaksi ilta-auringon maalaamassa järvenrannassa. Ympäröivä luontokin tuntuu olevan pysähtynyt, ei kuulu edes linnunlaulua tai koivunlehtien havinaa. Eikä kumpikaan tahdo hetken loppuvan koskaan.

Marraskuu on sellaista aikaa, etten aina oikein tiedä, kaipaanko enemmän jo talvea vaiko kesää takaisin, mutta tätä lukiessa oli ihana palata taas hetkeksi kesäfiiliksiin ♥ Tykkään näistä sun Katulapsi-versen tarinoista, vanhanaikaisuus viehättää, ja musta on kiva miten näistä löytyy mukavasti kotoisuutta ja vähän jännitystäkin found family -tropen yllen kiedottuna. Tässäkin tarinassa oli just niitä, kesän huoletonta taikaa, kotoisaa tohinaa kasvimaan ja muun parissa, mutta vähän jännitettäkin ihan vain jo pelkän selviämisenkin nimissä. Kesä on samaan aikaan pitkä ja lyhyt, ja talveen pitää varautua hyvissä ajoin.

Vicky piti kesästä, oli aina pitänyt. Hän nautti auringosta, vaikka se pakottikin hänet hylkäämään rakkaan nahkatakkinsa, eivätkä kaupungin pahanhajuiset ojat ja suihkulähteet haitanneet häntä.
--
Kit ei pitänyt lämmöstä. Hän hikoili helposti, ja varsinkin toreilla auringon paahde tuntui sietämättömältä.

Kivasti lapsista löytyy sekä niitä, jotka nauttivat kesästä ja sen lämmöstä, ja niitä, joiden mieleen se ei todellakaan ole. Mutta yhtäkaikki kesänkin läpi on kestettävä. Onneksi viilennyskeinoja löytyy aina. (Ihana myös Kitin muisto isästään ja auringonnoususta ♥)

Illalla he pitivät juhlat kartanolla ja söivät paistettua lohta ja herkkutatteja, jälkiruuaksi omenapiirakkaa syksyn ensimmäisisistä omenoista.

Tässähän alkaa jo olla meno tasoa Viisikko, ainakin ruoan suhteen Nää sun katulapsitarinat on muuten just sellaisia, että olisin mielelläni lukenut lapsena näistä kirjoja! Näitä lukiessa palaan lapsuuden tunnelmiin ja muistoihin, kun luin Viisikoita sun muita.

Kiitos tästä ♥ Hyvä jäädä katulasten tavoin odottamaan lähestyvää talvea.

Voltron on vajaan kuukauden kuluttua poistumassa Netflixistä, ja sen innoittamana päätin katsoa sarjaa vähän suomeksi ja japaniksi, nyt kun on vielä mahdollisuus siihen. Aiemmin olen katsonut koko sarjan vain enkuksi. Selvästi olen myös niin tottunut alkuperäisiin ääniin, että toiset ääninäyttelijät hahmoilla eivät tuntuneet sopivan kauhean hyvin 😅 Varsinkin suomesta tuli sellainen fiilis, että vaikka onkin hyviä ääninäyttelijöitä (kuten vaikka Peter Pihlström ja Aksu Palmén), äänet ja hahmot eivät ihan mätsää. Kaipa niihin olisi tottunut ajan kanssa, mutta ehkä nyt ei jää pahemmin harmittamaan, jos ei suomen- tai japaninkielistä versiota myöhemmin enää löydä. (Japanidubissa Shirolla oli kyllä ihana ääni... ♥)

On kyllä sääli, että Voltron poistuu Netflixistä, varsinkin kun sitä on mainostettu Netflix-originaalina. Netissä oli kuitenkin osattu selittää, että vaikka se onkin myös sitä, sarjan oikeudet kuuluvat Dreamworksille, jonka kanssa Netflixin sopimus on loppumassa. Sieltä on siis lähdössä/lähtenyt muutakin Dreamworksin tuotantoa. Yksi pieni positiivinen seuraus tällä sarjan poistumisella on tosin ollut minulle - olen nimittäin vähän innostunut ficcailemaan siitäkin! Mitään en ole vielä tosin saanut läheskään valmiiksi, mutta Maissinaksun kanssa asiasta keskustelemisen myötä mieleeni muistui vanhoja unohtamiani fici-ideoita, jotka haluan toteuttaa! En olisi varmaan ikinä muistanutkaan niitä, jos Voltron ei olisi palannut mieleen (juurikin sen lähtemisen myötä). Muutenkin tuli vähän taas intoa sarjaa kohtaan, koska onhan se ongelmistaan huolimatta hyvää viihdettä

Saapi nähdä, tuleeko Voltron myöhemmin katsottavaksi johonkin muuhun palveluun. DVD-julkaisuja on käsittääkseni jonkin verran, muttei koko sarjasta. Kyllä mä toivon, että koko sarja pysyisi ihan virallisesti saatavilla tulevaisuudessakin. (Ja kyllä sopisi kaikki kaudet julkaista DVD:inä.)