Kiinnostavan rare paritus! Ja ihana otsikko muuten. Kuvaa hyvin Narcissan yläluokkaista elämäntyyliä ja asenteita, mutta kehnoa asemaa velhoyhteiskunnan vihaamana henkilönä, jota on syytä pitää silmällä.

Tämä on pelkästään jo asetelmana todella kutkuttava. Kaunis kirjoitustyylisi ja tapasi kuvailla on kuin tehty Narcissalle. Ihania yksityiskohtia riikinkukkoineen kaikkineen. Hymähdin myös tuolle, että jopa Voldemort oli helpompi emännöitävä kuin kivikasvoiset aurorit, mutta silloin Narcissalla toki oli poikansa ja miehensä tukenaan.

Ronin ajatukset Narcissasta ja koko tilanteesta kiinnostaa myös paljon! Hänellähän oli kouluaikoina todella paljon vihaa Dracoa ja muita luihuisia kohtaan eikä hän pitänyt Luciuksestakaan, koska tämä yritti jatkuvasti sabotoida hänen isänsä työtä ja mainetta. Kiinnostaa siis, millaisista lähtökohdista Ron tulee tekemään aurorin työtään Malfoyn kartanolla. Osaako hän olla ammatimainen vai onko hänellä yhä vanhoja kaunoja ja ennakkoluuloja? Toki tuo ystävällinen äänensävy paljastaa jo jotakin. Tai sitten Ron on vain kohtelias. Onhan hänet kasvatettu sellaiseksi.

Todella kiinnostava aloitus! Jään seurailemaan :3

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Fantasiaraapale vaikutti kiinnostavalta, joten siksi valitsin tämän tekstin. Olen samaa mieltä siitä, että tasan satasanaisten raapaleiden ja fantasian kirjoittaminen (etenkin yhdessä) on vaikeaa, mutta tämä on kyllä hienosti onnistunut!

Pidän siitä, miten vähin sanoin onnistut kuvaamaan Aavan rajoittunutta kartanoelämää. Pistäviä katseita, ääneen lausumattomia ajatuksia ja etiketin opettelua. Tästä tekstistä ilmenee kiintoisasti monia olemisen tasoja - on se konkretia, jossa kukaan ei sano ääneen mitään eikä ihon alle kiemurtelevia lonkeroita voi nähdä, mutta sen rinnalla on tulkinnan ja tunteen taso, jossa muiden pettymyksen voi aistia.

On varmasti raskas tilanne, että elämänpiiri on rajoittunut, mutta veri vetää samalla jonnekin ihan muualle. Aavan kaipuu ilmenee kipeän koskettavasti, ja kun hän lopulta pääsee rantaan, sen tarjoama rauha ja kuuluvuuden tunne välittyy niin ikään hienosti. Nautin myös kovasti tämän tarinan maalaamasta luonnonläheisestä ympäristöstä.

Kiehtova raapale, kiitoksia! -Walle

Ficin nimi: Suih ja oih
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Mukana: Husk/Angel & Adam
Genre: Slice of life ja humoristinen kaksimielistely, taustalla Sinner!AU

Summary: “Minulla vain on niin... hyvä olo!” Angel hengähti ja halasi itseään unelmoiva ilme kasvoillaan. “Tiedätkö sen fiiliksen, Husky, kun joku on niin kätevä käsistään ja tyydyttää tarpeet oikein kunnolla?”

A/N: En muista, mistä tämä otsikko tuli mieleen, mutta se oli olemassa jo ennen itse tarinanpätkää. 😂 Tätä voi pitää itsenäisenä jatko-osana viime vuoden joulukalenterin luukulle, jossa Angel heitti, josko Adam maalaisi hänen huoneensa seinät. ^^ Kamalia vaikeuksia oli lopetuksen kanssa, mutta eiköhän se nyt ole vihdoin ok. Osallistuu haasteisiin Otsikoinnin iloja (partikkeliotsikko) ja Väripaletti III (roosa).



***



“Sinähän olet pirtsakalla päällä”, Husk tokaisi, kun Angel suorastaan tanssahteli kohti baaritiskiä.

“Totta vieköön, beibi! Tänään on ihan mahtava päivä ja sitä sopisi juhlistaa jollain kirpsakalla!” Angel pyörähti kuin ballerina ja hypähti baarijakkaralle. “Tilaa vaan minun piikkiini!” tämä lisäsi perässään talsivalle Adamille.

“Ou jee, kylmää olutta!” Adam hengähti istahtaessaan viereiselle jakkaralle.

“Minulle jotain hedelmäistä ja kirpeää, Husky!” Angel esitti tilauksensa. “Ja omaan piikkiin tietty!”

“Vieläkö piikkisi mahtaa kattaa montakin juomaa?” Husk nauraa hörähti.

“Kattaa kattaa! Numeroitahan ne vaan ovat!” Angel myhäili itsevarmasti. “Mikään ei sitä paitsi kuulosta makeammalta kuin sanoa että ‘minun piikkiini’!”

“Ymmärrän. No kerro toki, aurinkoinen. Mitä on meneillään?” Husk hymähti. Oli mukava nähdä Angel niin perinpohjaisen hilpeänä.

“Minulla vain on niin... hyvä olo!” Angel hengähti ja halasi itseään unelmoiva ilme kasvoillaan. “Tiedätkö sen fiiliksen, Husky, kun joku on niin kätevä käsistään ja tyydyttää tarpeet oikein kunnolla?”

“Mitä vittua sinä horiset...?” Adam köhähti ja kallisti oluttuoppiaan vaarallisen paljon poimiessaan sen tiskiltä. Husk virnisti tämän häkeltyneelle reaktiolle. Angel näytti olevan leikkisällä tuulella, ja piristipä pieni suunsoitto ja kiusoittelu hänenkin päiväänsä.

“Aaa, onhan se vallan mukavaa. Tämä kaveriko sinut tyydytti hyvin?” Husk nyökkäsi kohti Adamia.

“Ooh, jep!”

“Enkä!” Adam pärskähti ja katsahti Huskia hyvä ettei säikähtäneenä. “Ei tuo ole... Ei me olla mitään sinun selän takana –”

Kieltämättä Adamin hötkyily lämmitti Huskia, vaikkei mustasukkaisuuteen aihetta ollutkaan.

“Nooh, turha ujostella! Ihan lattiasta kattoonhan sinä roiskit ja vetelit!” Angel hykersi siemaistessaan Huskin sekoittamaa drinkkiä.

“Niin, minä vähän niin kuin maalasin huoneesi seinät?” Adam pyöräytti silmiään ja ryysti ärhäkästi oluttaan.

“Päätit siis vihdoin, mitä väriä haluat huoneeseesi?” Husk kysäisi Angelilta. Tämä oli tampannut pinkin ja vaaleanpunaisen välillä monta päivää.

“Joo, ja viime kädessä se oli kumman helppo päätös!” Angel sanoi ja nojautui lähemmäs kuin olisi ollut aikeissa kertoa mehukkaan juorun. “Arvaas miten se kävi.”

Husk nojasi baaritiskiin korvansa höröllä ja kasvonsa vain pienen etäisyyden päässä Angelista. “Kerro.”

“Tämä söötti sarvipää tässä järkeili pari järkeilyä värisävyistä ja sitten vain otti...!”

Adam purskahti tuoppiinsa.

“...tilanteen haltuunsa! Joten roosaisen ruusuiselta siellä nyt näyttää! Tosi suloinen väri ja rentouttaa tunnelmaa, toisin kuin tällainen sähäkämpi sävy!” Angel virkkoi nykien pinkin puseronsa hihaa.

“Hyvä valinta ja järkeily”, Husk kehaisi.

Angel hymyili herttaisen ilkikurisesti. “Sitten ei mennytkään kuin suih ja oih, kun oli maalipurkit auki ja tämä uros tela ojossa –”

“Voi turpa umpeen nyt jo.” Adam katsahti Angelia merkitsevästi, mutta tämän suupieli nytkähteli väkisinkin virneeseen.

“Ja miten jykevät ja päättäväiset liikkeet, ai ettien että...”

“Se oli maalaamista eikä mitään nussimista!”

“...oli kuule tämä poika ihan sulaa vahaa!” Angel huokaisi dramaattisesti teeskentellen pökertyvää.

“Kuulostaa siltä, että sinulla oli kiva maalaustuokio”, Husk hekotti kertoilulle.

“Sen voit uskoa! Oli kyllä antoisaa puuhaa!”

“Ethän sinä vitun hyväkäs edes tehnyt siellä mitään!” Adam huomautti, ja Angel soi tälle viattomuutta henkivän poseerauksen.

“Noh, ei pidä paikkaansa! Olisit nähnyt ne mielikuvat, joita minä maalailin koko ajan! Sitä paitsi sinä et edes halunnut apua, joten suksipa kuuseen!”

“Hah, suksi itse! Olisit muutenkin ollut vaan tiellä!”

“No jaa, kivempi se oli jäädä paria remppareiskavideota kuvaamaan”, Angel myhäili silmäänsä iskien. “Kelpaa niiden voimalla vähän härnäillä itseä myöhemmin...”

“Kuule siitä vain”, Adam tyrskähti. “Saamarin tolvana... Pitikin tehdä niin hyvä diili.”

“Voithan vielä perua, kulti.”

“Ai nyt kun olen jo tehnyt osuuteni? Vitut.”

“Sitä minäkin! Juu tosiaan, sovittiin kolme selkähierontaa huoneeni maalaamisesta”, Angel valaisi Huskia Adamin kanssa tehdystä sopimuksesta.

“Ei hullumpi vaihtokauppa. Olet aika hiton taitava hieroja”, Husk kehaisi, ja Angel sipaisi hänen tassuaan säteilevä hymy huulillaan.

“Puhe oli muuten perusteellisesta selkähieronnasta, jos pääsi unohtumaan”, Adam täsmensi tuoppinsa takaa.

“Jep, aivan! Saat vielä nähdä, miten perusteellinen minä osaan olla”, Angel virkkoi kulmiaan vihjailevasti kohotellen.

“Sehän mahtavaa.” Adam kulautti viimeiset hörpyt juomastaan ja röyhtäisi perään. “No joo, meikä häipyy. Kiitti vain!”

“Eipä kestä.” Husk poimi tyhjän tuopin tiskiltä.

“Etkö jää katsomaan näitä pätkiä?” Angel huikkasi heilutellen puhelintaan Adamin selälle.

“Nääh, nauttikaa te vaan näkymistä oikein urakalla!” Adam naurahti ja heilautti kättään kääntymättä heitä kohti.

“No mutta totta kai!” Angel liversi ja käänsi puhelintaan Huskin katsottavaksi.

“Pitääkö minun varautua johonkin härskiin?” Husk kysäisi huvittuneena.

“Nääh, tämä on sieltä aivan kesyimmästä suunnasta!” Angel virkkoi ja kelasi videon kohtaan, jossa Adam oli juuri saanut yhden seinistä maalatuksi. “Mutta tiiraapa tuosta lopputulosta!”

Husk hymähti hyväksyvästi katsellessaan siistiä ja tasaista työnjälkeä. Pehmeä ja hattaramainen vaaleanpunainen sävy tosiaan rauhoitti huoneen tunnelmaa tekemättä siitä lainkaan pitkäveteistä.

“Onpa jotenkin herkullinen”, Husk totesi. Eikä hänen kommentillaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Angel juuri parahiksi zoomasi Adamin työhaalareiden peittämään takalistoon.

“Mm, onhan se”, Angel tokaisi takaisin.

“Tarkoitin tuota seinää!”

“No niin minäkin! Mistä muusta muka olisi voinut olla kyse?” Angel virnuili ja rapsutti häntä leuan alta. Kenen tahansa toisen tekemänä moinen paijailu olisi saanut Huskin polttamaan päreensä saman tien.

“Pitäisikö minun kasata sinulle toinenkin juoma, jotta saisit tuolle suuvärkillesi muuta tekemistä kuin tuo helkkarin hihittely?” Husk tiedusteli ja huiskaisi hännällään Angelin poskipäätä.

“Hmm, en minä kyllä lasiin syljeskelisi, beibi”, Angel myhäili ja sujautti puhelimensa taskuunsa esiteltyään tarpeeksi huoneensa uutta ilmettä. Toisella kädellään tämä näperteli Huskin henkseliä. “Mutta tiedätkö, kaikki tuo kiusiminen ja tuhmien puhuminen teki olosta aika, miten sen nyt sanoisi... tuhman.”

Husk tyrskähti. “Varsinainen runosielu.”

“Hah, annas kun houkuttelen sinustakin esiin vähän runoilumieltä...” Angel hihkaisi ja kierähti sulavasti baarijakkaralta tiskille ja siitä polvilleen hänen eteensä baarin puolelle.

Ron ja Narcissa eivät ole hahmot, joita olisi ensimmäisenä ajattelemassa toisilleen paritettuina, mutta siksipä mulla heräsikin uteliaisuus, miten aiot parituksen toteuttaa! (Molemmat myös kuuluvat lempparihahmoihini niin senkin takia on kiva lukea molemmista samassa ficissä ) Asetelma on tässä muutenkin mielenkiintoinen ja näen tässä paljon potentiaalia! Hurt/comfort on ihanaa ♥

Narcissalla on selvästikin todella raskas ja vaikea tilanne, ja mua surettaa hänen puolestaan Vaikka hän itse välttikin Azkabanin, ei ole helppoa kun puoliso ja lapsi sinne päätyivät, ja itse on kotiarestissa ihan yksin. Kivikasvoiset aurorit eivät kuulosta mukavalta "seuralta". Varmaan ihan hiton ahdistavaa, jos joku vain vahtii tuntien ajan eikä puhu yhtään mitään. Ja että sellainen tilanne on jatkunut viikkoja! Onneksi Ron tulee ja muuttaa tilanteen ♥ Pieni mutta selvä muutos jo heti ensimmäisenä päivänä :3 Olenkin utelias näkemään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten hahmojen välit tästä lähentyvät. 

Voih, olen roikottanut tätä lukulistallani joulusta asti (eli vain 3kk) ja nyt vasta sain aikaiseksi palata tämän pariin, vaikka kevät jo kolkuttaakin. Ja voi suloisuutta, voi pientä Regulusta, kun hän on ollut niin surkeana. Tämä oli todellista hurt/comfortia ja ihan tosi comfortia, ihanaa ❤️❤️ Täytyypä lukaista tämä ensi jouluna uudelleen, kun oli lopulta niin sympaattinen joulutunnelma!