Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Sun Lee - 10.08.2008 14:21:58
-
Fandom: Twilight
Paring: Bella/Edward
Rating: K-11
Genre: romance, fluffy
Beta: Ei
Warnings: Ei spoilaa muita kirjoja - perustuu Houkutuksen jälkeiseen aikaan
Summary: Edward vie Bellan laskettelukeskukseen laskettelemaan talviloman ajaksi. Sattumalta samaan laskettelukeskukseen eksyy Bellan entisiä luokkatovereita Phoenixistä, joiden kanssa he joutuvat väärinkäsitysten vuoksi jakamaan saman mökin. Edwardin ja Bellan täytyy setviä tunteitaan enemmän kuin koskaan, sillä erinäiset väärinkäsitykset ravistelevat sitä toden teolla. Loma on päättyä kurjasti – sekä Bellan että Edwardin taholta.
A/N: Retkeilyficit ovat hauskoja. Jotkut ovat huomanneet sen jo lukiessa minun Harry Potter ficcejäni :D Jatkan samaa rataa Houkutus-ficeilläni, mutta toivottavasti ketään ei haittaa. En ole aikoihin postannut tänne nyt yhtäkään ficciäni, mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen :D Olisi kiva saada kommentteja!
***
Luku 1 Vanhoja tuttuja
Joku ravisteli minua hereille. Olin aivan liian haluton tottelemaan ravistelijaa, sillä minua väsytti aivan liikaa. Pääni nojasi kylmää ikkunalasia vasten ja melkein tunsin kylmän tuulenpuuskan kasvoillani, vaikka istuinkin sisällä lämpimässä Volvossa. Kuulin lepattavan uneni läpi jonkun huokaavan huvittuneen kuuloisena – ja sitten ravistelu lakkasi, auton ovi aukeni ja paukahti kiinni. Makasin ihan hiljaa, kuunnellen ääniä. Olimmeko me jo muka perillä?
Silloin matkustajan puoleinen ovi aukesi ja kylmä viima iski vasten kasvoja todellisempana kuin äsken. Värähdin kylmästä ja avasin silmäni vain kohdatakseni Edwardin kuvankauniit kasvot muutaman sentin päässä minusta. Edward katsoi minua huvittuneena.
”Hei, unikeko. Olemme perillä”, Edward sanoi, nostaen minut käsivarsilleen, vaikka yritin estää. Hän piteli minua lähellään ja annoin pääni valahtaa hänen vahvaa rintakehäänsä vasten. Se tuntui vielä kylmemmältä kuin ulkona puhaltava viima. Mutta en piitannut siitä.
”Mmm. Joko nyt? Eikö meillä pitänyt olla tuntien ajomatka?” ihmettelin. Edward naurahti hiljaa.
”Meillähän oli. Nukuit puolet ajomatkasta”, Edward huomautti. Rypistin kulmiani. En muistanut sitä. En muistanut edes nukahtaneeni. Haukottelin pitkään.
”No, se ei ole mikään ihmekään. Olen nukkunut viime yöt huonosti. Kiitos sinun matkasuunnitelmiesi”, puhahdin. Edward virnisti taas valloittavasti.
”Tiedän. Siksi minä annoinkin sinun nukkua. Mutta nyt me olemme täällä! Vihdoinkin! Meidän täytyy ensin ilmoittautua hotellille. Minä teen sen”, Edward lupasi ja laski minut hyvin varovaisesti maahan. Jalkani upposivat pehmeään, melkein puoleen reiteen ulottuvaan lumikerrokseen. Nyrpistin nenääni. Voi ei! Lunta! Minä vihasin sitä… vaikken ollut koskaan ennen nähnyt sitä näin läheltä. Katselin ympärilleni ihmeissäni. Niin valkoista. Joka paikka oli peittynyt paksuun valkoiseen lumivaippaan – ja sitä satoi koko ajan lisää. Hiutaleet sulivat kasvoilleni ja valuivat vetenä alas. Ravistelin hiuksiani ja hymyilin. Lumihiutaleet tanssivat alas kinoksiin. Oikeastaan kaikkialla näytti todella kauniilta. Melkein lumoavalta.
”Valmista”, Edward ilmoitti. Hän kanniskeli meidän molempien tavaroita ja katsoi minua hymyillen. Hän erotti varmasti ihmettelevän ilmeen kasvoillani. Edward tiesi, etten ollut koskaan aiemmin nähnyt lunta näin läheltä. Vain televisiosta. Ennen Forksiin muuttoa, olin asunut aurinkoisessa Phoenixissä. Siellä ei ollut koskaan satanut lunta.
Lähdimme astelemaan yhdessä kohti kaksitoistakerroksista hotellia, jonka valot tuikkivat yön pimeydessä. Olimme lähteneet Forksista aamulla ja ajaneet koko päivän kohti Kanadaa. Edwardin huippunopean ajotyylin ansiosta me olimme saapuneet perille puolet nopeammin kuin tavalliset ihmiset.
Laskettelukeskus Otava oli valtava. Se oli Kanadan suurimpia laskettelukeskuksia ja siellä kävi vuosittain tuhansia ihmisiä. Edward oli jo pitkään suunnitellut matkaa. Olin lähtenyt mukaan vain, koska en ollut tahtonut jäädä kotiin ilman häntä. Edward oli halunnut lähteä joko ilman minua tai minun kanssani. Olin saanut itse valita. Ja minusta se oli ollut epäreilua. Enhän minä osannut lasketella tai hiihtää. Olin jankuttanut sitä Edwardille kaksi kuukautta, mutta Edward oli luvannut opettaa minua paikan päällä. Pelkkä ajatuskin puistatti. Katkaisisin varmasti koipeni tai palaisin kotiin pää kainalossa. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuttanut hyvältä.
Astuimme sisään valaistuun hotellin aulaan, joka kuhisi ihmisiä. Katselin ympärilleni ja erotin vihaisia ilmeitä. Rypistin kulmiani ja vilkaisin Edwardiin, joka näytti äkkiä huolestuneelta. Mistä oli kyse? Mitä täällä tapahtui? Vastaanottotiskin luona riideltiin ja rähistiin. Asiakkaat näyttivät raivostuneilta. Monilla oli paljon kantamuksia mukanaan.
”Odota tässä”, Edward sanoi minulle. Jäin hämmentyneenä seisomaan paikoilleni, ja Edward laski kantamuksensa jalkojeni juureen. Hän lähti luovimaan tietään vastaanottotiskille ja sai osakseen vihaisia mulkaisuja muilta asiakkailta. Naputtelin levottomana jalkaani ja mietin, mitä ihmettä oli tekeillä.
Edward kiisteli vastaanottovirkailijan kanssa hetken – hänen enkelinkasvonsa eivät tällä kertaa tuntuneet vetoavan naiseen, jonka kasvoilla näkyi kova, tiukka ilme. Hänen vierellään seisova kauhistuneen näköinen nuori opiskelijatyttö näytti puolestaan siltä kuin pyörtyisi kohta. Mistähän tässä oli kyse?
Pian Edward palasi takaisin luokseni ja katsoi minuun päätään pudistaen.
”Joku hakkeri on peukaloinut hotellin tietokantoja, josta syystä nämä ihmiset eivät pystykään pääsemään hotelliin. Se on tupaten täynnä. Nämä kaikki ovat jo kerran tehneet varaukset ja maksaneet, mutta joku muu on nyt päässyt heidän huoneisiinsa hakkerin takia”, Edward selitti. Tuijotin häntä typertyneenä.
”Mutta miten se on mahdollista? Ovatko hekin sitten maksaneet huoneistaan?” kysyin.
”Ovat. Näyttää myös siltä, että meidänkin huoneemme on jo vallattu. Emme pääsekään hotelliin yöksi ja kaikki vuokramökit ovat jo täynnä”, Edward sanoi huokaisten. Katselin häntä harmissani. Olin odottanut ja pelännyt tätä reissua ja nyt, kun me olimme täällä ja joutuisimme ehkä palaamaan takaisin kotiin – en tahtonutkaan sitä. Minä halusin jäädä tänne aivan yhtä paljon kuin Edwardkin.
”Täytyyhän tähän löytyä jokin ratkaisu”, mutisin. Edward pudisti päätään.
”Ei mitään muuta kuin että hotelli joutuu maksamaan kaikille asiakkaille heidän varauksensa takaisin. Nämä asiakkaat eivät pääse minnekään yöksi enää hiihtoloman aikana”, Edward sanoi. Seisoin pettyneenä paikoillani enkä tiennyt, mitä tehdä. Kuulin, kuinka ulko-ovi aukeni taas ja ihmisiä lappoi sisään koko ajan. Aulassa kuhisi kuin siellä olisi ollut parvi muurahaisia.
”Bella!” joku huusi innostuneena. Hätkähdin ja käännyin katsomaan taakseni. Erotin vaaleatukkaisen pojan, joka huiskutti minulle pienen nuorisoryhmän luota. Nuoret näyttivät yllättävän tutuilta. Edward katsoi heidän suuntaansa silmät sirrillään. Ensin en tunnistanut poikaa, mutta sitten hänen kasvonsa palasivat mieleeni.
”Brandon!” huudahdin tyrmistyneenä. Brandon virnisti ja lähti tulemaan meitä kohti. Edward katseli poikaa varuillaan, ilme tiukkana. Brandon tuskin huomasi sitä. Hän syöksyi minua kohti ja kaappasi minut syliinsä. Ähkäisin ja olin kompastua matkalaukkuuni.
”Bella! Onpa hauskaa nähdä! Mitä sinä täällä teet?” Brandon hihkui kuin pikkupoika. Hänen vaaleansiniset silmänsä tuikkivat takkuisen, vaalean hiuspehkon alta. Rykäisin.
”Olimme tulossa laskettelemaan, mutta täällä onkin täyttä”, sanoin. Brandon nyökkäsi.
”Me kuulimme siitä jo aamulla. Joku on hakkeroinut hotellin tietokantoja, eikö olekin kamalaa? Nämä kaikki ihmiset joutuvat palaamaan koteihinsa, koska eivät mahdukaan hotellille. Heidän lomansa on aivan piloilla”, Brandon huokaisi. Katsoin häneen hämmentyneenä. Brandon – entinen luokkatoverini Phoenixistä – oli aina ollut hieman ihastunut minuun. Hän oli yrittänyt useaan otteeseen viedä minut treffeille, mutta en ollut koskaan esittänyt kiinnostusta. Minun muutettua Forksiin, Brandon oli ollut pettynyt. Aivan kuin olisi menettänyt parhaan ystävänsä, vaikka tuskin olimme edes tunteneet toisiamme.
”Niin. Mekin joudumme palaamaan takaisin Forksiin”, sanoin huokaisten. Brandon vilkaisi Edwardia ja käänsi nopeasti katseensa toisaalle. Minäkin vilkaisin häntä kulmieni alta ja näin hänen vihaisen ilmeensä. Oho! Mitähän Edward oikein kuuli Brandon ajatuksista? Miksi tämä näytti siltä kuin olisi voinut käydä Brandoniin käsiksi milloin vain?
”Ai, niin. Brandon, tässä on poikaystäväni Edward. Edward, tässä on vanha luokkatoverini Brandon Phoenixistä”, kerroin hätäisesti. Brandon nyökkäsi Edwardille jäykästi ja Edward nyökkäsi hänelle pienesti takaisin. Huokaisin sisäisesti.
”Hauska tutustua”, Brandon sanoi, tarkoittamatta sitä. Edward ei sanonut mitään.
”No, oli hauska nähdä, Brandon. Meidän täytyy varmaan lähteä takaisin kotiin”, sanoin.
Brandon kohotti kättään pyytäen meitä odottamaan.
”Minulla on ajatus. Mitä jos tulisitte meidän vuokramökillemme? Siellä on huone vapaana. Kaksi sänkyä. Meitä on siellä neljä. Tunnet meidät kaikki, Bella. Me olimme sinun vuosikurssillasi”, Brandon selitti innoissaan. Vilkaisin ovien luona norkoilevia nuoria, jotka katselivat meitä supisten. Puraisin huultani.
”En oikein tiedä, Brandon…” epäröin. Vilkaisin Edwardia tukea hakien. Kaikki riippuisi hänestä. Jos Edward pystyisi asumaan viikon saman katon alla Brandonin kanssa, niin se sopi minulle. Minulla ei ollut mitään tunteita tuota poikaa kohtaan – ei ollut koskaan ollutkaan.
Edward huokaisi aivan kuin alistuneesti. Hän katsahti minuun vakavana.
”Jos sinulle sopii, niin sitten se käy”, Edward sanoi. Hän tarttui minua kädestä ja puristi lujasti. Huomasin, miten Brandon vilkaisi yhteen liitettyjä käsiämme ja näytti harmistuneelta. Edward katsoi poikaa tiukasti – lukien tämän ajatukset. Brandon ei vain tiennyt sitä.
”Kyllä se sopii. En tahtoisi palata takaisin”, huokaisin. Edward hymyili.
”En minäkään. Asia on sitten sovittu. Jos olet kysynyt ystäviltäsikin luvan”, Edward sanoi, katsoen Brandoniin. Pojan kasvoille levisi leveä hymy.
”Olen! Näimme teidät äsken ja keskustelimme asiasta. Tulkaa perässäni”, Brandon kehotti ja lähti luovimaan tietään takaisin oville. Katsahdin Edwardiin, joka huokaisi ja pudisti päätään.
”Toivottavasti teen oikein”, hän mutisi. Nyökkäsin.
”Taatusti”, vakuutin. Vaikken ollut asiasta varma itsekään.
***
Brandonin lisäksi seurueeseen kuului Jeremy Hawks, joka oli entisen kouluni koripallotähti. Hänen kainalossaan säteili cheerleader Claire Bringham, josta en ollut koskaan erityisesti pitänyt. Tunne oli kai ollut molemmin puoleinen. Claire mulkoili minua sinisillä silmillään, mutta tervehti sentään, kun astuimme heidän luokseen. Jeremy tuijotti minua ihmeissään aivan kuin olisin muuttunut paljonkin sitten viime näkemän. Neljättä tyttöä en tuntenut. Tytöllä oli tummat hiukset ja tummat silmät ja hän hymyili meille ujosti – tai lähinnä Edwardille.
”Tässä on serkkuni Sydney. Hän on täällä meidän kanssamme perhesyistä”, Brandon sanoi virnistäen ja katsoi Sydneyä, joka nyökkäsi ujosti.
”Äiti pakotti minut mukaan”, Sydney huokaisi. Katsoin häneen tuntien sympatiaa häntä kohtaan. Olihan minutkin melkein pakotettu mukaan. Melkein. Mutta ei aivan.
Huomasin Edwardin hymyilevän tytölle – ehkä liiankin tuttavallisesti. Puristin yhä häntä kädestä ja tajusin puristavani liian lujaa, sillä Edward katsoi minua kulma koholla. Hellitin otettani, vaikka tiesin, ettei Edwardiin voinut sattua. Hän oli vain ihmetellyt, miksi yhtäkkiä olin tiukentanut otettani.
”Selvä. Lähdetään sitten. Näytämme teille mökkimme”, Brandon henkäisi. Nyökkäsin. Lähdimme ulos kylmään viimaan ja katselin ympärilleni pimeässä. Ei ristinsielua missään. Vuokramökkien valotkaan eivät palaneet.
Brandonin ja muiden mökki sijaitsi kauimpana, lähellä jäätynyttä järveä, joka vilkkui puiden takana. Olin kiitollinen, kun vihdoin pääsimme sisälle lämpimään. Brandon oli ainoa, joka jäi eteiseen, kun me riisuimme takkejamme ja kenkiämme. Muut menivät suoraa päätä olohuoneeseen television ääreen.
”Täältä löytyy kaikki mukavuudet. Näytän teille ensimmäisenä huoneenne”, Brandon höpötti. Tuntui aivan kuin hän olisi omistanut mökin. Katsahdin Edwardiin, joka hymyili minulle hivenen huvittuneena. Hän tuntui ajattelevan samaa.
Meidän huoneemme sijaitsi yläkerrassa. Mökki oli vaikuttava. Se oli valtava – ja varmasti nuoret olivat maksaneet siitä paljon. Mutta heillä olikin varakkaat vanhemmat. Heidän rahoillaan he olivat aina saaneet melkein mitä tahansa.
Brandon johdatti meidät yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseen, joka oli aivan portaita vastapäätä. Hän aukaisi oven, ja astuimme sisään valtavaan huoneeseen, joka näytti avaralta ja valoisalta heti, kun sinne sytytti valot. Siellä oli iso parisänky, piironkilaatikko, valtavat ikkunat ja kirjahylly, jossa ei ollut mitään. Edward näytti tyytyväiseltä, mutta minä silmäilin parisänkyä sydän takoen.
”Kelpaa”, Edward sanoi ja laski tavaramme lattialle. Brandon virnisti.
”Hienoa. Jätän teidät nyt kahden. Nähdään aamulla. Oli todella hauskaa tavata taas, Bella”, Brandon sanoi, katsoen minua pitkään. Edwardin ilme jäykistyi taas, mutta hän ei sanonut mitään. Rykäisin.
”Niin sinuakin. Hyvää yötä”, sanoin. Brandonin hymy leveni ja poika katosi. Katselin levottomana hänen peräänsä ja pelkäsin katsoa Edwardiin.
”Eikö olekin mahtava paikka?” kysyin kepeästi.
”Mmm”, Edward mutisi. Huokaisin.
”Älä välitä Brandonista. Mitä tahansa hän ajatteleekin, se ei ole totta. Meidän välillämme ei koskaan ollut mitään”, vakuutin. Edward katsoi minua tuimasti.
”Brandon ei ajattele sitä aivan niin.”
”No, kumpaa sinä uskot? Minua vai häntä? Minä en ainakaan koskaan tuntenut mitään Brandonia kohtaan, vaikka hänellä olikin tunteita minua kohtaan. Enkä minä tunne mitään nytkään. Minä rakastan sinua, Edward”, sanoin kiihkeästi.
Edwardin ilme pehmeni ja hän veti minut itseään vasten. Hänen kasvonsa painautuivat hiuksiini ja kädet etsiytyivät vartaloni ympärille. Edward piteli minua lähellään usean minuutin, kunnes tunsin olevani taas rauhallinen ja turvassa.
”Minäkin rakastan sinua”, Edward kuiskasi hiljaa ennen kuin painoi huulensa huulilleni – ja valmistauduin kiihkeään, polttavaan suudelmaan.
Siinä eka luku. Tarkoitus olisi tehdä tästä 3-6 osainen, saa nyt nähdä, miten ideoita riittää. Mitään en ole varmaksi suunnitellut. Kirjoitan sitä mukaa kun ideoita tulee.
-
Oih! :) Tässä on todella lupaava alku.
Odotan jo innolla mitä kaikkea vuokramökillä tulee tapahtumaan..
Ihana ficci, pidän tosi paljon ja odotan jatkoa. ;)
-
Ääh, oletin tämän olevan jo valmis, kun en hoksannut kommenttimäärääkään katsoa. Nojaa, tosi kiva alku sai mielenkiintoni heräämään. Mitähän kaikkea väärinkäsityksiä tulee vielä tapahtumaan...?
Teksti oli muuten sujuvaa, muttei kovin Bellamaista, vaikka sitä tunnuttiin yrittävän hakea. Toistoa oli jonkin verran, mutta virheitä ei juuri näkynyt. Helppolukuista tekstiä, tykkäsin lukea. Kiitos, jatka pian?
-
Vihdoin tuli tähänkin osastolle jotain, mitä voisin ruveta lukemaan, olen jo vähän odotellutkin. Olen joskus lukenut sinun Houkutus-ficcejäsi jossakin, mutta ilman muuta olen kaivannut lisää :D. Mukavaa että tästä on tulossa vähän moniosaisempi ja tarinan alku oli ainakin mielenkiintoinen. Kirjoitustyylistä en osaa sanoa mitään kamalan tähdellistä, muistelisin sen olleen jokseenkin samanlaista aikaisemmissakin ficeissäsi.
Mutta, jatkoa odotellen.
//OOh, sadan viestin maaginen raja ylitettiin!
0
-
Tämä on todella hyvä. ;D Idea on lostava ja on mukavaa lukea Hokutus-fikejä, kun niitä ei olle kovin paljon. Kiitos päiväni pelastamiseta ja toivon että jatkoa tulisi pian. ;D
-
Jes, Houkutus -ficci! Idea oli todella hyvä ja ko. aiheesta on aina mukava lukea ficcejä.
Jatkoa, please.
-
Oi... Ihana. Rakastan Houkutusta ja niiden ficcien lukemista, vaikka niitä ei ole paljoa.
Oon kipee ja päätin tulle finii ettii Houkutus ficcejä. Joten tämä kuitenkin pelasti päiväni, ja siitä olen kiitollinen.
Jatkoa toivoen,
Korsetti
-
Juuri sain luettua kolmannen kirjan ja ajattelin tulla tänne viemään ajatukseni jonnekin muualle. Ja mihin päädyn? :) No, itseasiassa tämä oli juuri sitä mitä tarvitsinkin: kepeää. Pidän luvattoman paljon mustasukkaisuusdraamoista, joissa mustasukkaisuuteen ei ole aihetta. Pienet väärinkäsitykset, jotka rupeavat lumipalloefektillä muuttumaan isommiksi... ja tietenkin onnellinen loppu. Ihanaa!
Hahmosi ovat hieman OoC. Bella ehkä hieman enemmän kuin Edward, mutta minä olen siitä vain onnellinen. En pidä Meyerin Bellasta kovinkaan paljoa, ja tämä sinun on jo lähempänä sitä, minkälaisena haluaisin hänet nähdä.
Innolla jään odottamaan, että kuinka saat mutkistettua juonta! Kirjoitat hyvin ja sujuvasti. Tätä on ilo lukea.
-
Tämähän on todella hyvä ;)
Tykkään Houkutuksesta todella paljon, ja tämä onkin ensimmäinen Houkutus ficci, mitä olen ikinä lukenut. Eikä kokemus jättänyt minua todellakaan tyhjäksi.
Kaipasinkin jotain Houkutus aiheista(en kirjoja), ja onnekseni löysin tämän.
Saa nähdä, mitä mitä iki-ihanassa porukassa tapahtuukan ;D Odotan innolla jatkoa.(Teethän sen nopeasti)
Kiitos.
-
Vaikutti todella hyvältä!
Tää on myös mun eka houkutus ficci ja kyllä luen mielelläni jatkoa! =))
-
aww, rakastan bella & edward ficcejä! jään takuulla seuraamaan tätä ja odottamaan seuraavaa osaa.
~phodos
-
Seuraava osa! Tää on ihana, niin aitoa Bella-Edwardia.
Pituus oli hyvä, ei alkanut väsyttää lukiessa, en ollut löytävinäni kirjoitusvirheitä, saattaa johtua tietenkin siitä että olin niin häkeltynyt kaikesta muusta, tai sitten niitä ei vain ole.
Mutta tosiaankin lisäälisäälisää.
-
Ääääh, luulin, että tämä oli valmis. Ja sitten se loppukin kesken kaiken :(
Mutta siis pidin kovastikin. Virheitä ei osunu häiritsevästi silmiin ja luku oli sopivan mittanen.
Tämmösiä B/E ficcejä tykkään lukea!
Jäi harmittamaan kun en kerralla saanu luettua kokonaan. Lissää (::
-
En odottanut, että tässä ensimmäisessä osassa olisi ollut koko teksti, mutta katkaisit ikävästi tuohon mökkiin saapumiseen. Nyt sitten koukutuin, koska haluan nähdä mitä tapahtuu.
Bella ja Edward ovat varsin Bella ja Edwardmaisia. Ajattelin jo, että jos et kerro että Bella luultavasti tulee katkaisemaan säärensä tai kätensä, pistän sinulle heti kommenttia.
Mutta olit huomioinut senkin.
En tiedä miksi, mutta Brandonista tulee mieleen Mike Newton. Ehkäpä vain sen yksipuolisen ihastumisen takia. En kuitenkaan pidä tästä tyypistä ("haistan hankaluuksia") :D.
Todellakin, sujuvaa tekstiä. Nyt jään sitten odottelemaan, mitä tapahtuu.
(Btw, loistava aihe kirjoittaa hiihtoretkestä, sellaista en olekaan vielä lukenut :) )
Petturi
-
jatkathan samaan malliin ;D Nää E/B ficit on niin kivoja ;)
Kun alotin lukee, kelasin eka et hei, millos Bella on vapaaehtosesti lähteny laskettelemaan ;D :o ;D Mutta selityshän löytyi!
Tykkäilin kovasti, jatkoaaa ???
-
Ihanaa. Oli todella ihanaa<3 Ilmeisesti mustasukkaisuutta luvassa XD Jatkoa pian?
Missä rakentava??
-
Oli tosi kiva alku! Odotan jatkoa innolla. Luin myös sun ficin vuotiksessa, ja sekin oli tosi hyvä. Vierotusoireet Houkutuksesta on suuret ja ficit auttaa siihen ;D
-
Ihana! jatkoa ja nopeasti ;D
-
oioioi, jatkoa nopeasti! Mua vaan pelottaa ton Brandonin serkku. Siinä on jotain hämärää. Mut, jatkoa tulemaan nopeasti! :-----)
Jatkoa odotellessa,
Cappi.
-
Pidin ficistäsi, en ole ennen lukenut mitään hiihto/laskettelu aiheisia ficcejä, joten juonesta plussaa. Mitäköhän mustasukkaisuusdraamoja tässä vieläkin syntyy..
Kirjoituksesi oli hyvää, enkä löytänyt virheitä. Yksi ainoa asia, josta huomauttaisin (tämä ei kyllä liity itsessään yhtään itse tarinaan..) olisi tämä:
Minäkin rakastan sinua”, Edward kuiskasi hiljaa ennen kuin painoi huulensa huulilleni – ja valmistauduin kiihkeään, polttavaan suudelmaan.
Siinä eka luku. Tarkoitus olisi tehdä tästä 3-6 osainen, saa nyt nähdä, miten ideoita riittää. Mitään en ole varmaksi suunnitellut. Kirjoitan sitä mukaa kun ideoita tulee.
Tuossa ei siis sinänsä ole mitään virhettä, mutta olisi hyvä, jos laittaist tuon tarinan lopetuksen jälkeen jonkun ´viivan´ tms. Nyt vaikuttaa mielestäni siltä, että tuo sinun oma kommenttisi olisi osa ficciä...
Eipäs sitten muuta, laitathan jatkoa! ;)
-Yumi
-
Hyvä alku. Mä vaan haluaisin tietää mitä se Brandon ajattelee :D jotenki se jäi vaivaamaan. mutta hyvä ficci on. Jatkoa vaan lisää. ;)
-
Hyvä alku, minunkin mielestä. : )) Kiva että tällainenkin, päästään vähän kauemmas forksista. Ja kiva kun tuli noita entisiä kavereitakin. : ))
Jatkas ihmeessä. ; )
-
Aiotko jatkaa vielä, olisi kiinnostavaa kuulla tätä lisää...? : ))
Pliis, jatkathan, on niiiin ihana...?
~Suklaamurunen
-
Ihana alku<3
Jatkoa odottelen innolla, ja tekisit mut ikionnelliseksi, jos jatkaisit pian tätä:)
Kirjoitusvirheitä en oikeastaan löytänyt, ja teksti ja juoni menee todella hienosti.
Cindy
-
Jatkoa! Tänne ja heti!
Tämä oli aivan ihana.
Edward mustasukkaisena. Voi kuinka söpöä!
I love it
-
hophophopitihop, jatkoa lisää! Haluun lukea! :D
Piilotus-upitus
-
ihana alku. <3 ootan innol mitä siel mökill tapahtuu. : D oot taitava kirjottaa ja näin. enkä huomannu mitään virheitä, en kyll ettinykkää. : DD
nopeesti jatkoa. ;><3
-
Aivan järkyttävän hyvä!! Ihana.. <3 Toivottavasti Brandonista ei koidi harmeja...if u know what I meen xD
Haluisin tietää, mitä Brandon ajattelee, joten voisit myös kirjoittaa Edwardin näkökulmasta :D
Jatkoa pian lisää!!!
Tällipaju-
-
Uppistauppista.. jatkas nopeesti, alkaa vieroitusoireet riehaantua...
-
Heij... täähän on ensimmäisen luvun mukaan aivan loistava. Jotenkin sydäntä vihlaisi kun Edward hymyili sille Sydneylle(?)...
Brandonista en ole niinkään huolissani.
-
Ohooh! Miten tällainen ficci on saanut näin paljo kommentteja? ;D En edes muistanu tätä ennen kun Suklaamurunen kirjoitti minulle ja pyysi lisää jatkoa. No, onneksenne aion ehkä jatkaa. Jos keksin jotain ;D Tämä vain on niin vanha, etten ole miettinyt tätä aikoihin. Olen ihan unohtanut. Mutta katson, jos saisin jatkettua taas vanhoja ficcejäni. On ollut inspiraatio kadoksissa pitkään enkä tiedä, löydänkö sitä vieläkään mistään, mutta yritetään :) Kiitos kovasti kaikista kommenteistanne :)
-
Teidän kommenttien näkeminen todellakin sai inspiraationi liikkeelle, joten tässä toinen osa :D En uskonut enää jatkavani tätä, mutta kun lähdin kirjoittamaan, loppu sujuikin yllättävän helposti. Edward ja Bella on edelleenkin melko OOC, mutta ehkä se nyt ei niin kauheasti haittaa... Toivottavasti tykkäätte ;>
Osa 2 Hiihtomäessä
Seuraavana aamuna heräsin yksin. Rypistin kulmiani huomatessani, ettei Edward ollutkaan vierelläni. Olin niin tottunut heräämään Edwardin kainalossa, että aloin heti huolestua, kun en nähnytkään häntä missään. Nousin istumaan ja haroin hetken sotkuisia hiuksiani. Edward ei voinut olla metsästämässäkään, koska hän oli jo käynyt hankkimassa ruokaa itselleen ennen matkaan lähtöä. Ei ollut Edwardin tapaista jättää minua yksin.
Päätin lähteä etsimään Edwardia, joten pukeuduin nopeasti lämpimään villapaitaan ja farkkuihin. Harjasin hiukseni ja vilkaisin itseäni peilistä ennen kuin lähdin huoneesta. Edward piti minusta juuri sellaisena kuin olin, joten en vaivautunut muiden takia meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani. Claire varmasti mulkoilisi minua kauniilla silmillään halveksivasti, mutta olin jo päättänyt, etten antaisi sen häiritä itseäni.
Kuulin ääniä olohuoneesta ja astelin niitä kohti. Edward istuskeli Sydneyn kanssa sohvalla rupattelemassa ja televisio pauhasi taustalla hiljaisena. Muita ei näkynyt. Ulkona paistoi aurinko, joka hohkasi hangelle niin, että näytti siltä kuin siihen olisi ripoteltu pieniä timantteja. Ristin käsivarteni rinnalleni ja katsoin parivaljakkoa kummissani. Edward nosti heti päätään kuullessaan tuloni ja hymyili.
”Huomenta, unikeko”, hän sanoi, ja vilkaisin kelloa. Huokaisin mielessäni. Olin nukkunut aivan liian kauan. Ilmankos muut eivät olleet enää täällä. Mutta miksi Sydney istuskeli Edwardin kanssa sohvalla? En pitänyt siitä yhtään, vaikken ymmärtänytkään syytä siihen.
”Mikset herättänyt minua?” ihmettelin ja seisoskelin epäröiden paikallani, tietämättä, mitä tehdä.
”Olit niin väsynyt. Sydney piti minulle seuraa. Hänkään ei välitä hiihtämisestä”, Edward kertoi. Sydney hymyili minulle ujosti. Hänen tuuheat, tummat hiuksensa putoilivat harteille ja kasvojen ympärille. Tummat silmät katsoivat Edwardia ihaillen.
”En niin. Olen siinä surkea”, tyttö vahvisti. Naurahdin hieman.
”Tervetuloa kerhoon”, mutisin, ja Sydney nauroi kanssani. Katsahdin Edwardiin.
”Sinähän lupasit opettaa minulle hiihtämistä”, sanoin, ja Edwardin ilme kirkastui.
”Haluatko sinä? Ihan varmasti?” Edward kysyi, ja nyökkäsin.
”Takuulla! Mennään vaikka heti”, lupasin. Halusin saada Edwardin mahdollisimman kauas Sydneystä. Jostain syystä en pitänyt tytöstä. Minusta tuntui, että hän esitti muuta kuin olikaan.
”Voisitko opettaa minuakin?” Sydney innostui ja katsoi Edwardia silmät tuikkien. Edward hämmentyi ja vilkaisi tyttöön epäröiden. Puraisin huultani ja yritin karkottaa kasvoiltani ärtymyksen ilmeen, jotta Edward ei huomaisi minun suhtautumistani Sydneyyn.
”No, jos Bella suostuu…”
”Suostu, Bella, ole kiltti! Olen aina halunnut hyväksi hiihtäjäksi, ja Edward kehui juuri miten hyvä hän on siinä. Minäkin haluaisin. Voisin näyttää Brandonille, että minäkin osaan hiihtää. Brandon pitää minua ihan kakarana ja pelkkänä riesana, kun tätini pisti minut mukaan tälle matkalle, vaikkei Brandon tahtonutkaan”, Sydney selitti kiihkeästi. Tunsin, miten aloin sulaa. Sydneytä oli vaikea vastustaa. Vilkaisin Edwardiin, joka näytti nyt huvittuneelta. Hän nyökkäsi rohkaisevasti.
”Hyvä on. Kai se sitten onnistuu”, suostuin lopulta, ja Sydney ponkaisi hihkuen sohvalta.
”Jihuu! Mahtavaa! Olette parhaita. Minä haen hiihtovarusteeni. Siihen ei mene kauaa.”
Kun Sydney oli kadonnut huoneesta, Edward nousi ja tuli luokseni. Katselin häneen hivenen ärtyneenä, mutta tunne katosi nopeasti, kun Edward veti minut itseään vasten ja suuteli huuliani lempeästi.
”Minä opetan sinut paremmaksi”, hän lupasi kuiskaten, ja nauroin hiukan. Puristin Edwardia tiukasti ja hymyilin. Turhaan minä huolehdin, olin siitä varma.
***
”Kun te laskette mäkeä, teidän täytyy taivuttaa vartaloanne oikealla tavalla”, Edward sanoi, ja tarttui minua vyötäröstä. Hän asetti vartaloni oikeaan kulmaan ja survoin sauvani hankeen, jotta pysyin pystyssä. Edward nyökkäsi hyväksyvästi ja meni Sydneyn luokse. Katselin, miten Edward tarttui Sydneytä vyötäröstä, ja miten lähellä hän oli tyttöä. Sydämeni alkoi hakata liian lujaa, ja mielessäni kuohui. En pitänyt näkemästäni yhtään. Tätä Sydney oli koko ajan halunnutkin. Edwardin kosketuksia. Sydney näytti nauttivan siitä ja esitti tyhmempää kuin mitä oli. Miten kiero tyyppi!
”Näinkö?” Sydney kysyi juuri ja kyyristyi hiukan. Edward nyökkäsi hyväksyvästi ja katsahti meihin hymyillen.
”Nyt te olette ensimmäisen mäen juurella. Pystytte taatusti laskemaan siitä”, Edward sanoi. Hän oli tuonut myös omat hiihtovarusteet mukanaan, jotta pystyi laskemaan meidän kanssamme. Vilkaisin mäkeä aivan kuin näkisin sen vasta ensimmäisen kerran.
Ja se oli valtava. Katselin kauhuissani alas ja mietin, oliko Edward hullu. Miten hän kuvitteli minun selviävän tällaisesta mäestä heti alkuunsa? Edward katsoi minua innoissaan.
”Tämä on pienin mäki täällä. Nyt, kun hallitsette perusasiat, pystytte varmasti kokeilemaan tätä. Teille ei voi käydä mitään, kun noudatatte antamiani ohjeita”, Edward selitti, katsoen minua ja Sydneytä vakavana. Sydney näytti melkein yhtä pelokkaalta kuin minäkin ja silmäili mäkeä epäröiden.
”Oletko varma, että mäki on pienin?” kysyin lopulta, ja Edward nauroi.
”Olen. Se on ihan helppo. Minä menen ensin, jotta näette mallin. Odotan teitä sitten alhaalla”, Edward sanoi, ja halusin käskeä häntä laskemaan minun kanssani. En uskaltanut yksin. Edward luotti minuun liikaa. Minä taittaisin varmasti niskani. Sitten lomamme olisi pilalla. Sitäkö Edward halusi?
Edward lähti laskemaan mäkeä ja oli alhaalla hyvin nopeasti. Sydney vilkaisi minuun, kyykistyi ja otti vauhtia. Katsoin häneen hämmästyneenä, kun Sydney laski mäkeä kuin vanha tekijä. Hän laskeutui Edwardin viereen horjahtamatta kertaakaan. Edward näytti yhtä ällistyneeltä. Huijari, ajattelin happamana. Hän oli vain tahtonut päästä Edwardin kanssa laskettelemaan. Minä nolaisin itseni kaatuessani. Edward oli ilkeä, kun vaati minulta tällaista!
Vedin syvään henkeä ja päätin ottaa riskin. Taivutin polviani juuri siten kuin Edward oli neuvonut ja otin sauvoillani vauhtia. Mieleni teki sulkea silmäni, mutta tiesin, että lentäisin siinä tapauksessa puuta päin. Horjahtelin ikävästi enkä saanut suksia pysähtymään. Kiljaisin ohittaessani Edwardin ja Sydneyn ja seuraavassa hetkessä tajusin makaavani kasvot lumihangessa ja jalat harallaan. Kuulin ilkeän naksahduksen, kun toinen suksistani meni poikki.
Makasin hangessa jaksamatta nousta ylös, kunnes tunsin Edwardin tarttuvan minuun ja kiskovan pystyyn. Hän näytti perin huolestuneelta ja puhdisti kasvoni lumesta.
”Bella! Bella, sano jotain”, Edward kuiskasi kauhuissaan.
”Kuoliko Bella?” Sydney huusi jostain hengästyneenä. Aukaisin silmäni ja katsoin Edwardiin, jonka silmistä loistava hätä sai kiukkuni laantumaan.
”Olen ihan kunnossa”, vakuutin. Edward huokaisi ja painoi päänsä hiuksiini. Hän melkein tärisi.
”Olen niin pahoillani, Bella. Minun olisi pitänyt tajuta. Olisi pitänyt kuunnella sinua”, hän kuiskasi. Hymyilin. Edward oli harvoin väärässä. Tuntui varmasti vaikealta myöntää se.
”Ei se mitään. Olen yhtenä kappaleena. En sentään törmännyt puuta päin”, sanoin naurahtaen. Edward suukotti poskeani ja pyyhkäisi lunta hiuksistani.
”Älä edes vitsaile sellaisella. Minun olisi pitänyt olla valppaampi.”
”Mitä sinä olisit voinut Sydneyn kanssa tehdä? Sydney olisi nähnyt, jos olisit käyttänyt voimiasi”, supisin. Edward ei ennättänyt vastata, kun Sydney juoksi luoksemme kasvot kalpeina.
”Oletko kunnossa, Bella?” hän kysyi, ja nyökkäsin. Nousin seisomaan Edwardin tukemana ja vilkaisin ympärilleni. Sukset lojuivat kaukana toisistaan ja sauvoja en edes erottanut hangesta.
”Loistavaa. Sukseni meni rikki”, mutisin huomatessani rikkinäisen suksen puun lähettyvillä. Edward nyökkäsi ja silitteli hiuksiani.
”Sen saa kyllä korjatuksi. Älä huoli. Nyt me menemme takaisin mökille ja syömään. Olette varmasti nälkäisiä”, Edward sanoi ja alkoi keräillä suksiani ja sauvojani maasta. En sanonut siihen mitään. Halusin vain päästä täältä hangesta pois mahdollisimman pian!
***
”Mitä tapahtui?” Brandon huudahti, kun palasimme takaisin mökille. Edward kanniskeli minun rikkinäistä sukseani, ja Brandon silmäili märkiä vaatteitani ihmeissään.
”Minä kaaduin”, mutisin. Sydney nauroi.
”Ja minä olin parempi kuin Bella! Sinun täytyy nähdä minut hiihtämässä, Brandon! Kunhan Edward jatkaa opettamista, minusta tulee parempi kuin teistä”, Sydney huudahti. Brandon ei ollut huomaavinaan Sydneytä, sillä hänen katseensa oli vangittuna minuun. Edwardia Brandonin läsnäolo näytti ärsyttävän, ja hän painoikin kätensä ristiselälleni.
”Bella tarvitsee nyt kuumaa suihkua. Sen jälkeen me menemme hotellille syömään jotain”, Edward ilmoitti, ja Brandon nyökkäsi, näyttäen pettyneeltä. Huomasin Sydneyn katsovan Edwardia kaivaten ja kiirehdin nopeasti portaisiin huoneeseemme. Edward seurasi minua.
”Oletko varmasti kunnossa?” hän tivasi, ja nyökkäsin.
”Olen tietenkin. Ei minua mikään vaivaa”, vakuutin. Edward katsoi minua tiukasti, kunnes luovutti ja päästi minusta irti. Nappasin kylpytarvikkeet mukaani ja vilkaisin Edwardiin, joka seisoi huolestuneena keskellä huonetta.
”Minä tulen ihan kohta”, lupasin, ja Edward nyökäytti päätään tuskin havaittavasti. Katosin kylpyhuoneeseen ja riisuuduin nopeasti. Aukaisin suihkuhanan ja astuin lämpimän suihkun alle. Tunsin itseni viluiseksi, mutta vesi lämmitti minut. Yritin olla ajattelematta Sydneytä ja Edwardia yhdessä, sillä sen miettiminen teki vain pahaa. Kenties minä olin vain vainoharhainen eikä Sydney yrittänytkään vokotella minun poikaystävääni. Sydneyhän oli niin ujo ja kiltti tyttö. Tämä kaikki oli taatusti väärinkäsitystä ja minä vedin liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Kuuma suihku todellakin rauhoitti mieltäni ja pukeuduin olohousuihin ja t-paitaan, jotka olin ostanut matkaa varten. Edward seisoi yhä samassa asennossa, kun astuin huoneeseemme. Hän katseli huolissaan raikkaita kasvojani ja kosteita hiuksiani, jotka tiputtivat yhä hiukan vettä niskaani.
”Mennään syömään jotain”, pyysin ja tartuin Edwardia kädestä. Edward rentoutui hiukan ja hän puristi kättäni lempeästi.
”Mennään vain”, hän suostui ja jos alakerrassa ei olisi ollut muita, Edward olisi kaapannut minut syliinsä ja kantanut epäinhimillistä vauhtia keittiöön.
______
kommentteja? :)
-
Hyvä luku, löysin tämänkin joskus muutama viikko sitten ja piti suosikkeihin lisätä ;D
Sydney ärsyttää kyllä jollain tavalla tässä, eikö Edward pysty lukemaan sen ajatuksia yhtään vai onko se sitten vain niin viaton?
Jatkoa odotellessa! =)
tykkäsin kyllä näistä ja lupaavalta vaikuttaa, vähän erilaisessa paikassa tapahtumat kuin yleensä, mikä on myös hyvä juttu omalta osaltaan. univajeisena on niin vaikea kirjoittaa rakentavaa palautetta.. ;)
-
”Ja minä olin parempi kuin Bella! Sinun täytyy nähdä minut hiihtämässä, Brandon! Kunhan Edward jatkaa opettamista, minusta tulee parempi kuin teistä”, Bella huudahti. Brandon ei ollut huomaavinaan Sydneytä, sillä hänen katseensa oli vangittuna minuun.
Eikös tuossa kohdassa pitäisi olla Sydney??
Muuten ihan mukava luku. Ei mitään virheitä kai... Tuo oli ainoa minkä huomasin. Jatkoa pian !
-
Sydney ärsyttää kyllä jollain tavalla tässä, eikö Edward pysty lukemaan sen ajatuksia yhtään vai onko se sitten vain niin viaton?
Samat sanat. Voisko seuraava tai joku osa olla edward pov:ia? Että sais tietää mitä se ajattelee :)
-
Kiva luku oli ;D Olisi tosiaan kiva saada tietää vähän Edwardin ajatuksista. Ja vielä enemmän olisi kiva saada tietää Sydneyn ajatuksista :D
-
ihana, et jatkoit tätä. ! : D tää oli muuteki ihan mahtava luku.
Voisko seuraava tai joku osa olla edward pov:ia? Että sais tietää mitä se ajattelee
^toivoisin tuota samaa. :D
kiitos, jatkoo pian.
-
Pidin kaikesta paitsi Bella oli hieman OOC jossakin kohdissa,mutta se ei haittanut pahasti)
jatkoa odottelen)
-
Hyi että Sudney on kamala! Osaa laskea ja sitten esittää että ei osaa.
Mutta ilman sitä tyyppiä tässä ficissä ei ois mitään jännitystä! ;)
Tää on hyvä ficci, ja ihanaa että jatkat tätä ;D
-
Sydney, hyi. c|:
Ihanaa että sait värkättyä viimein jatkoa. (;
Kiit♥s.
Suklaamurunen
-
Aivan mahtavaa kun jatkoit :D
Innolla odotan seuraavaa osaa.
-
Olen kyllä lukenut ensimmäisenkin osan jo kauan sitten, mutta kommentoiminen on nähtävästi sitten jäänyt syystä tai toisesta. ;)
Tosi kiva, että uusi luku tuli vihdoin. Me kaikki varmaan jo pelkäsimme, että olet lopettanut kirjoittamisen. Toivottavasti et tee niin, koska idea on mainio, eikä toteutuksessakaan ole moittimista.
Sydney, pah. :-/
Jatkoa ?
- Amanecer
-
Mä luin kanssa ton aikasemman osan joskus miljoona vuotta sitten, ja yllätyin oikeesti, kun jaksoit jatkaa tätä. Mutta hyvä, kun jatkoit. Mä rakastan sun kirjotuksia... Luku oli ihana. Bella laskemassa suksilla... Vaikee kuvitella. Mut sä kuvailit hyvin. Jatkoa jos viitsit laittaa?
Kiitos.
-
Awws, kiiitos paljon kommenteistanne :) Toivottavasti ei haittaa, vaikka tuli aika lyhyt luku taas... ;>
Osa 3 Oikea totuus?
Ruoka ei oikein maistunut. Halusin kysyä Edwardilta Sydneystä, halusin tietää, mitä hän ajatteli tytöstä. Eikö Edward todellakaan tajunnut Sydneyn kiihkeitä yrityksiä päästä lähelle Edwardia? Olin varma, että Edward pystyi lukemaan Sydneyn ajatukset ja tiesi, että tyttö havitteli häntä itseään. Miksi Edward sitten otti tytön joka paikkaan mukaan? Siinä ei ollut mitään järkeä. Tai kenties Edward halusi olla vain kohtelias…
”Mikset sinä syö?” Edward tivasi, katsoen minuun hyvin tiiviisti. Hätkähdin ja kohautin harteitani. Huomasin pyöritelleeni ruokaani lautasen reunoille, mutten ollut koskenutkaan siihen.
”Ei ole nälkä”, sanoin.
”En käsitä. Et ole syönyt useaan tuntiin mitään. Voitko sinä huonosti?” Edward kysyi huolissaan. Pudistin päätäni. En uskaltanut katsoa Edwardiin, kunnes tunsin hänen sormensa leuallani. Edward kohotti katsettani hitaasti ylöspäin, ja vilkaisin häneen varovaisesti.
”Mitä sinä mietit?” Edward halusi tietää, lempeällä äänellä. Epäröin. Edward hermostuisi, jos kertoisin tunteeni. Mutta toisaalta taas me olimme aina olleet hyvin rehellisiä toisillemme.
”Sydneytä”, tunnustin. Edward hymyili.
”Sydney on mukava. Aika ujo tyttö. Yllätyin kyllä hänen laskemistaidoistaan”, Edward sanoi. Vilkaisin häneen ihmeissäni.
”Etkö sinä pysty lukemaan hänen ajatuksiaan?” ihmettelin. Edward naurahti ja siveli sormillaan poskeani.
”Totta kai pystyn. Mitä sitten?”
”Sydneyn ajatukset siis ovat ainoastaan viattomia?” tivasin nyt hermostuneempana. Edwardin käsi laskeutui pöydälle, kun hän aisti ärtymykseni. Hän kohotti kulmakarvojaan.
”Bella-hyvä. Oletko sinä mustasukkainen?”
Punastuin ja halusin työntää pääni jonnekin viileään. Laskin katseeni ja mutisin jotain epämääräistä. Edward naurahti ja puristi kätensä kädelleni. Hän ei sanonut mitään, joten minun oli aivan pakko katsoa häneen.
”Sinun ei tarvitse olla mustasukkainen, Bella. Sydney ei ajattele minusta sillä lailla. Hän kyllä ihailee minua ja pitää minua komeana, mutta hän ei halua viedä minua sinulta. Hän tunsi itsensä tärkeäksi ollessaan mukanamme hiihtämässä, ja kun opetin häntä. Kukaan poika ei ole aiemmin koskenut häneen, joten se oli Sydneylle uutta. Hän piti siitä. Ja hän oli todellakin nopea oppimaan. Kaikki eivät ole kuten sinä”, Edward kiusasi hymy huulillaan. Huokaisin syvään ja aloin rentoutua. Edward ei huijaisi minua. Hän puhui niin rennosti, etten uskonut hänen valehtelevan. Sydney tosiaankin oli viaton, minä vain olin tehnyt asiasta suuren numeron.
”Tunnen itseni hölmöksi”, mutisin. Edward naurahti ja puristi kättäni.
”Sitä sinä et todellakaan ole. Tuo on todellakin virkistävää”, Edward sanoi. Kohotin kulmaani.
”Mikä sitten?” ihmettelin. Edward nauroi.
”Se, että olet mustasukkainen. Yleensä se olen minä.”
”Miten niin?”
”Et tiedäkään, mitä kaikkea pojat ajattelevat sinusta. Minulla on täysi työ pitää sinut itselläni”, Edward puhahti ja pyöritteli silmiään. Punastuin taas ja menin hämilleni.
”Älä viitsi, Edward.”
”Totta se on. Brandon esimerkiksi…”
”Brandon ei merkitse mitään. Oikeasti”, vakuutin ennen kuin hän jatkaisi pojasta enempää. Edward hymyili ja katsoi minua tiiviisti silmiin.
”Uskon sen. Mutta Brandon pitää sinusta. Hän haluaisi, että jättäisit minut ja ryhtyisit seurustelemaan hänen kanssaan”, Edward kertoi, ja huokaisin syvään. Aloin kiireesti syödä, sillä ruokahaluni palasi yllättävän nopeasti takaisin. En tahtonut keskustella Brandonista, ja olin iloinen, että Edwardkin unohti aiheen ja siirtyi ihailemaan hotellin ravintolaa.
”Tiesitkö, että täällä järjestetään pian tanssiaiset? Hotelli täyttää ylihuomenna 20 vuotta”, Edward kertoi äkkiä. Rypistin kulmiani. En ollut kuullut sellaisesta mitään. Tosin ajatukseni olivat olleet Edwardissa ja Sydneyssä.
”En kuullutkaan”, sanoin hämmästyneenä.
”Ei ihme, ettet olekaan kuullut. Se on yritetty pitää salassa hotellin väeltä viimeiseen asti, koska henkilökunta haluaa sen olevan yllätys. Siitä on tarkoitus ilmoittaa huomenna”, Edward kertoi.
”Miten sinä sitten…?” vaikenin, kun tajusin Edwardin kuulleen jonkun henkilökunnan ajatukset. Edward hymyili hivenen omahyväisenä ja pudistin päätäni.
”Aiommeko me mennä?” tivasin hivenen hermostuneena. En juurikaan pitänyt tanssimisesta. En edes Edwardin kanssa, vaikka hän tanssittikin minua täydellisesti.
”Tietenkin. En jättäisi sitä mistään hinnasta väliin”, Edward sanoi kiihkeästi, katse silmissäni.
”Pelkäsinkin, että sanot noin”, huokaisin, ja Edward nauroi. Aloin odottaa juhlia hermostuneena, miettien tulisiko niistä täysi katastrofi.
***
Seuraavana aamuna nousin jo varhain, ja tällä kertaa heräsin Edwardin sylistä. Hän hymyili punaisille poskilleni ja pörröisille hiuksilleni ja siveli poskeani hellästi ennen kuin katosin kylpyhuoneeseen siistiytymään. Suihkun jälkeen tunsin oloni raikkaaksi ja heränneeksi. Edward odotteli valmiina, kun astuin ulos kylpyhuoneesta.
”Mitäs tänään on ohjelmassa?” kysyin.
”Olisin vienyt sinut taas hiihtämään, mutta en ole varma, uskallanko eilisen jälkeen”, Edward sanoi epäröiden. Halusin sanoa, että minua ei hiihtäminen todellakaan kiinnostanut, mutta sitten näin Sydneyn, joka istuskeli katsomassa televisiota yksinään ja muutin mieleni.
”Tietenkin minä tulen. Ei yksi kaatuminen minua häiritse”, vakuutin, ja Edward hymyili innoissaan. Sydney kuuli meidät ja kääntyi katsomaan olkansa yli iloisena.
”Hei! Menettekö te taas hiihtämään?” Sydney tivasi, ja Edward nyökkäsi, pitäen katseensa taas minussa. Kai hän toivoi, että pystyisi lukemaan ajatukseni. Yritin pitää kasvoni peruslukemilla.
”Niin me ajattelimme”, Edward vastasi lopulta, kun en sanonut mitään. Sydney hymyili leveästi.
”Kai minä saan taas tulla mukaan?” hän tivasi, ja Edward katsoi minuun kysyvästi. Nyökkäsin lopulta, koska en tahtonut olla ilonpilaaja. Sydney hihkaisi ja ponkaisi seisomaan.
”Ihanaa! Kiitos! Minä olen pian valmis”, tyttö huudahti ja katosi taas huoneeseensa.
***
”Hyvin sujuu, Bella!” Edward huudahti takaani. Hymyilin hieman. Pakkanen nipisteli poskiani ja sormiani paleli, mutta olin alkanut oppia. Hiihtäminen ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Sydney tarpoi edessäni taakseen katsomatta ja näytti nauttivan täysin rinnoin. Minä etenin hitaammin, mutten pelännyt eksyväni, kun Edward oli takanani eikä päästänyt minua silmistään. Kertaakaan ei tullut vastaan ainuttakaan mäkeä, vain pieniä nyppylöitä, joista selviydyin kunniakkaasti kaatumatta. Ympärillämme näkyi pelkkää metsää ja jossain kaukana ulvoi susi. Edward ei kuitenkaan antaisi yhdenkään suden satuttaa minua, joten en ollut niistä huolissani.
”Miten kauan vielä?” huikkasin.
”Pari kilometriä. Sitten olemme perillä”, Edward lupasi. Voihkaisin mielessäni. Pari kilometriä kidutusta! Vaikka hiihtäminen ei ollutkaan vaikeaa, en pitänyt siitä. Kävelin mieluummin joka paikkaan, koska siinä riskejä oli vähemmän.
”Ensi kerralla voimme taas kokeilla laskemista”, Sydney huusi edestäpäin.
”Katsotaan”, Edward vastasi. Minä värähdin. Minua ei saisi mäkeen enää lainkaan. En halunnut päätyä kotiin pää kainalossa.
Vihdoin näin hotellin kirkkaiden valojen häämöttävän edessäpäin. Tunsin oloni huojentuneeksi, kun en ollutkaan jäänyt metsätielle makaamaan, vaan olin selviytynyt maaliin ehjänä. Edward hymyili helpottuneelle ilmeelleni, mutta Sydney näytti pettyneeltä.
”Mennäänkö uudestaan?” hän tivasi.
”Ei kiitos”, jupisin ja aloin tempoa suksia jalastani.
”Edward?” Sydney kysyi, katsoen häneen toiveikkaana. Edward pudisti päätään.
”Ei, minä jään Bellan luokse”, hän sanoi. Äänestä kuului, että Edward olisi halunnut mennä. Puraisin huultani neuvottomana.
”Mene vain. Minä menen mökille lepäämään”, ehdotin ja katsahdin Edwardiin. Hän näytti epäröivältä, mutta selvästi innostuneelta.
”Oletko ihan varma?” hän tivasi. Nyökkäsin ja nostin sukset kainalooni sauvoineen päivineen.
”Ehdottoman varma”, sanoin niin kiihkeästi kuin pystyin. Edward hymyili innoissaan.
”Kiitos, Bella. Me palaamme pian takaisin”, Edward lupasi. Katselin heidän poistumistaan sydän syrjällään ja mietin, teinkö elämäni pahimman virheen.
***
Palasin mökillemme ja toivoin sen olevan tyhjillään, mutta harmikseni Brandon istui television ääressä nyrpeänä. Kun tulin huoneeseen, hänen ilmeensä kirkastui.
”Hei, Bella! Usko tai älä, mutta loukkasin nilkkani mäessä ja joudun jäämään mökille koko loppuajaksi! En voi enää hiihtää”, Brandon puhahti harmissaan, ja katsoin häneen myötätuntoisena.
”Olen pahoillani. Ikävää, että kävi niin”, sanoin, ja Brandon huokaisi.
”Niinpä. No, missä te olitte? Mihin Edward jäi?” poika tivasi. Kohautin harteitani.
”Hän lähti vielä hiihtämään Sydneyn kanssa. He tulevat pian”, vakuutin. Ainakin halusin uskoa niin. Brandon katsoi minuun pitkään ja huokaisi.
”Minun pitäisi ehkä kertoa sinulle jotain Sydneystä”, hän huomautti. Kohotin kulmaani.
”Mitä sitten?” tivasin.
”Sydney ei ole niin viaton kuin mitä esittää. Hänellä on tapana napata muiden poikaystäviä. Hän on hyvin ovela. Hän esittää kilttiä naapurintyttöä, mutta on kaikkea muuta. Sinun kannattaisi pitää kiinni Edwardista”, Brandon sanoi vakavana. Sydämeni oli pysähtyä. Oliko Edward sittenkin valehdellut minulle? Mutta jos hän oli kuullut Sydneyn ajatukset, miksi tämä oli lähtenyt hänen matkaansa? Ellei sitten ollut kiinnostunut tästä enemmän kuin minusta…
”Selvä. Olipa hyvä, kun kerroit. Minä menen nyt lepäämään”, mutisin. En nähnyt Brandonin katsovan minuun voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Tyytyväisenä itseensä poika kääntyi tuijottamaan televisiota, kun minä laahustin yksinäisenä huoneeseemme ja toivoin, että emme olisi koskaan tänne tulleetkaan.
-
Ei tää luku nyt niin lyhyt ollu... Mutta ihanan nopeesti sen tänne sait, ja aivan ihana se oli. Sulle ei rakentavaa voi laittaa kommentteihin, kun mitään ei tarvitsisi korjata.
Kiitos.
-
Ihanaa)eikä todellakaan ollu mitenkään lyhyt))ja tulikin niin nopeasti, jatka vaan samaa rataa)
JATKOA odotan<3
-
Jeeh, jatkoa taas tullut : D Yhyy, en tykkää Sydneystä ;< Häijyä yrittää rikkoa Bella/Edvard partneri ;3
-
Edelleenkin olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Kiero Sydney. :-/
Todella hyvä luku jälleen. Hämmästyin, kun sait kirjoitettua sen jo nyt. Olin jo valmistautunut odottamaan ties kuinka kauan. Kiitos siis siitä, että inspiraatiosi on jälleen parhaimmillaan. :)
Kirjoitusvirheitä ei tainnut taaskaan olla, teksti oli sujuvaa ja mielenkiintoista. Uutta lukua sitten vaan taas nopeasti. ;)
- Amanecer
-
Jiihaa, jatkoa taas!
Plää, inhoan Brandonia. Hyi, mikä rumilus.
Kiitos, karmeesti. Ihana.
Kiit♥s.
Suklaamurunen
-
yhyy, nyt se Sydney tulee ja vie Edwardin. ;(
tää oli sopiva luku. :D ei ollu liia lyhyt ja onneks tuli näi nopeestikki.
jatkoo mahdollisimman pian, kiitos. ;D
sori, en saanu mitään rakentavaa aikaseks.
-
Ilkeä Sydney >:( Ei saa kaapata Ediä. Hyi hyi! Jatkoa saisi tulla pian, koska uteliaisuus ja tylsyys vie hermot aika nopeasti.
-
nonii, nyt Sydney ärsyttää vielä entistä enemmän :D ellei ne asiat Sydneystä ole vain Brandonin keksimiä, mutta tuskimpa.. hyvä luku taas, virheitä ei hyppinyt mun silmille ainakaan, jatkoa taas odotellessa =)
-
Jee nopeesti jatkoa, kiva..
Mut yks juttu pisti silmään kakkosluvussa:
”Ja minä olin parempi kuin Bella! Sinun täytyy nähdä minut hiihtämässä, Brandon! Kunhan Edward jatkaa opettamista, minusta tulee parempi kuin teistä”, Bella huudahti.
Oisko, et Sydney huudahti.
En tiiä onks se nii mut aattelin vaan, sano jos olin väärässä.
JATKOA! Alkaa tulla kiinnostavaksi!
-Nax
-
Minä rakastan tätä! :) Sinun kirjoitustyylisi on aivan mahtava:) Arvelinkin siitä Sydneystä jotain tuollaista.. Toivottavasti jatkat pian!! :)
~kjatri
-
Kiitos kamalasti kommenteistanne!! Ne todellakin innostivat jatkamaan <3
Osa 4 Tanssiaisten karmea päätös
En saanut unta koko yönä. Nukuin levottomasti ja heräsin painajaiseen, missä Edward karkasi vihille Sydneyn kanssa. En halunnut kertoa epäilyksistäni mitään Edwardille, joten annoin hänen vetää minut kainaloonsa ja makasin siinä hänen kylmää rintaansa vasten, sydän kippuralla. Edward tuntui olevan rauhallinen ja lauloi minun tuutulauluani, mutta edes se ei saanut minua vaipumaan sikeään uneen. Onneksi Edward ei kysynyt, mikä minua vaivasi, koska muuten en olisi pystynyt pitämään suutani kiinni. Loma olisi pian ohitse ja silloin emme näkisi Sydneytä enää ikinä. Edward unohtaisi tytön ja keskittyisi taas vain minuun. Mutta voisinko minä jatkaa suhdettamme, kun tiesin, että Edward oli koko ajan valehdellut minulle?
Aamulla olin äreä, mikä huvitti Edwardia. Painuin kylpyhuoneeseen ja viivyttelin siellä niin paljon kuin mahdollista. Tänään olisi tanssiaiset hotellilla, mutta meillä oli koko iltapäivä aikaa joutua hankaluuksiin mäessä. Olin päättänyt yöllä, etten päästäisi Sydneytä ja Edwardia silmistäni enää hetkeksikään. Eilen olin tehnyt virheen, ja ties mitä ladulla oli tapahtunut.
Palasin kylpyhuoneesta eikä kylmä suihku ollut parantanut mielialaani ollenkaan. Edward katsoi minua valppaana aivan kuin aistien, ettei ärtymykseni johtunut pelkästään aamusta ja huonosti nukutusta yöstä. Hän ei kuitenkaan kysynyt mitään. Melkein toivoin sitä, mutta Edward ojensi vain kätensä ja oletti minun suosiolla tarttuvan siihen. Minun teki mieleni kieltäytyä, mutten tahtonut olla lapsellinen, joten tartuin siihen sydän hakaten. Katsoin Edwardin kauniita kasvoja ja toivoin, että kaikki mitä minä hänestä ja Sydneystä kuvittelin, olikin vain silkkaa väärinkäsitystä.
Lähdimme alakertaan, missä Brandon ja Sydney istuivat pelaamassa korttia keittiön pöydän ääressä. Brandon näytti äreältä, sillä Sydney oli voitolla. Kun Sydney sitten lopulta voitti, Brandon paiskasi vihaisena korttinsa pöytään ja huomasi vasta silloin meidät seisomassa takanaan. Edwardin huvittunut ilme ei ollenkaan parantanut Brandonin oloa, vaan poika nousi vihaisena ja lähti huoneesta itsekseen mutisten. Sydney keräsi rauhallisena kortit pinoon ja katsoi meitä hymyillen.
”Pelataanko? Brandon on huono häviäjä”, Sydney sanoi naurahtaen. Pelaaminen ei kiinnostanut minua vähääkään, mutta olin aivan varma, että Edward halusi pelata Sydneyn kanssa korttia. Ihmeekseni Edwardkin pudisti kuitenkin päätään.
”Ei tällä kertaa. Minä ajattelin lähteä Bellan kanssa kävelylle. Siellä on upea ilma”, Edward ehdotti ja vilkaisin häneen hämmästyneenä. Ei hiihtoa tai laskettelua? Oli varmaan onnenpäiväni. Sydney huokaisi. Odotin hänen kinuavan mukaan, mutta tyttö alkoi sillä aikaa sekoitella kortteja.
”Selvä. Minä pelaan sitten yksin”, tyttö mutisi ja katseli, kuinka me pyörähdimme keittiöstä eteiseen. Sydney huokaisi syvään ja toivoi voivansa olla Bellan paikalla.
***
Puimme päällemme ja lähdimme ulos. Aurinko ei paistanut, mutta ilma oli juuri täydellinen kävelemiselle. Ei ollut liian kylmää, joten minäkin tarkenin ulkosalla. Edward tarttui minua kädestä johdattaessaan eteenpäin paksussa lumikerroksessa. Kompuroin vähän väliä ja minua alkoi jopa naurattaa. Edward hymyili minulle ja hetkeksi unohdin Sydneyn ja kaiken muun, joka oli tullut väliimme täällä olon aikana. Oli vain me kaksi ja mahtavat polvenkorkuiset kinokset.
Edward vei minut jäälle. Jää oli paksua ja lumen peitossa. Siellä täällä oli paljon hiihtäjiä ja ihmisiä kävelemässä. Luisteleminen oli vaikeaa, kun lunta oli niin paljon, ettei jäätä nähnyt. Katselin ympärilleni ja ihailin järven kauneutta. Seurasimme latua, joka mutkitteli rantaviivaa pitkin. Kävelimme pitkään hiljaisuuden vallitessa, mutta se ei ollut painostavaa. Edwardin kanssa kaikki oli aina luonnollista.
”Onko kaikki hyvin?” Edward kysyi vihdoin, kun olimme kulkeneet jo pitkän matkan hiljaisina. Vilkaisin häneen ja kohtasin vakavien silmien katseen. Huokaisin syvään.
”On, tietysti”, vakuutin, vaikken pystynytkään hymyilemään täydellä teholla. Edward huomasi sen.
”En usko. Eilisillasta lähtien olit jotenkin etäinen. Johtuiko se siitä, että menin Sydneyn kanssa hiihtämään?” Edward tivasi. Pudistin päätäni.
”Ei, ei tietenkään! Saat mennä kenen kanssa haluat. Ja koska minua ei huvittanut hiihtää, niin olit vapaa menemään”, sanoin nopeasti. Edward ei uskonut. Sen näki hänen ilmeestään.
”Mutta jokin sinua painaa. Minä huomaan sen”, Edward intti. Väistin hänen katsettaan, sillä en tahtonut kertoa samaa, mitä Brandon oli kertonut minulle.
”Anna jo olla. Kaikki on ihan hyvin”, vakuutin, kumarruin hieman ja tempaisin lunta käteeni. Viskasin sen suoraan Edwardin naamaan ja hänen ällistynyt ilmeensä oli melkoinen. Sain hirvittävän kikatuskohtauksen, ja kun Edward tajusi minun vain leikkivän, hänen silmissään välähti varoittavasti. Lähdin kompuroimaan kauemmas, yhä hihitellen, mutta en kuitenkaan pystynyt väistämään, kun Edwardin heittämä lumipallo osui selkääni.
Juuri, kun olin aikeissa tarttua lumeen uudelleen, Edward painoikin minut jo lumihankea vasten. En ennättänyt edes tajuta, miten hän ehti luokseni niin nopeasti, mutta yhtäkkiä hänen kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä omistani ja niiden kiihkeä ilme sai henkeni salpautumaan. Kun Edwardin huulet laskeutuivat omilleni, koko maailma kiepsahti ympäri. Tunsin ihanan rauhan ja levollisuuden tunteen leviävän sisälleni ja sydämeni rummutus kaikui korvissani.
”Bella-rakas. Kukaan muu ei merkitse minulle niin paljon kuin sinä. Sinun täytyy uskoa se”, Edward sanoi kiihkeästi. Ja sillä hetkellä minä uskoinkin.
***
Peuhattuamme järven jäällä koko iltapäivän, olin aivan puhki ja nälkäinen. Edward vei minut vaihtamaan vaatteita ja syömään emmekä nähneet Sydneytä, Brandonia tai muita missään, kun palasimme mökillemme. Tanssiaisiin oli vielä useita tunteja, joten meillä oli vielä aikaa tehdä kaikenlaista. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä pistäisin päälleni, sillä en ollut ottanut mukaani yhtäkään mekkoa.
”Minulla ei ole mitään päälle pantavaa”, valitin Edwardille, kun poistuimme ravintolasta ja kävelimme taas mökkiämme kohti. Edward piteli kiinni kädestäni ja hymyili.
”Älä huolehdi. Minä olen hankkinut sinulle jo sopivan puvun. Se odottaa piilossa”, Edward kertoi. Kohotin kulmaani kysyvästi. Missä välissä Edward oli ostanut minulle puvun?
”Mistä sinä sen hankit? Ei täällä ole lähimaillakaan mitään juhlavaatekauppaa”, ihmettelin. Edward vinkkasi minulle silmää ilkikurisesti hymyillen.
”Minä olen varautunut kaikkeen, Bella-hyvä”, hän vakuutti, ja nauroin. Niinpä tietysti. Olisihan minun pitänyt se tietää. Alice oli tietysti ostanut minulle jonkun uskomattoman upean juhla-asun. Toivottavasti se olisi parempi kuin Sydneyllä!
Valmistauduin tanssiaisiin koko illan. Kävin suihkussa, pesin hiukseni ja kuivatin niitä niin kauan, kunnes ne olivat täysin kuivat ja tuuheat. Edward ei ollut suostunut näyttämään minulle juhlamekkoani vieläkään, mutta kun astuin ulos kylpyhuoneesta pyyhkeeseen kiedottuna, näin hameen lojumassa sängyllä. Edwardia sen puoleen ei näkynyt missään.
Hame oli syvänsininen ja melko yksinkertainen, ei mitään prameaa ja röyhelömäistä niin kuin olin pelännyt. Hameen vieressä oli pieni muovipussi ja kun kurkistin sisään, sieltä löytyivät olkaimettomat rintaliivit, jollaisia olin nähnyt vain lehdissä, ja tummat juhlakengät. Mistä Alice oli tiennyt ostaa minulle juuri oikeankokoiset vaatteet?
Pudistelin päätäni ja aloin pukeutua. Katsoin itseäni peilistä uskomatta näkemääni. Hame istui päälleni täydellisesti ja myötäili vartaloni muotoja juuri oikeista paikoista. Hiukseni laskeutuivat pehmeinä hartioilleni ja poskeni hehkuivat. Hymyilin hieman ja pyörähdin kokeeksi ympäri. Hame kahisi ihastuttavasti reisiäni vasten. Edward ei näkisi muita kuin minut. Niin Alice oli varmaan toivonutkin. Olikohan hän nähnyt ennalta Sydneyn ja sen, mitä täällä tulisi tapahtumaan?
Sydney synkisti mieltäni hetkeksi, mutta sitten ovelle koputettiin.
”Bella, oletko valmis?” Edward huhuili oven takaa. Hymyilin taas.
”Olen. Voit tulla sisään”, vastasin, ja Edward aukaisi oven. Hän jäi tuijottamaan minua palava katse silmissään ja tunsin taas punastuvani. Edward astui huoneeseen ja henkeni melkein salpautui. Hän oli komea. Tumma puku, valkoinen paita ja kravatti istuivat hänelle paremmin kuin yhdellekään muulle miehelle. Edward oli täydellinen. Ja tänä iltana hän olisi minun.
”Olet kaunis”, Edward kuiskasi käheästi. Silmäni loistivat kuin tähdet kirkkaalla yötaivaalla. Edwardin sanomana se merkitsi enemmän kuin mitään. Hän ojensi minulle käsivartensa, ja minä tartuin häneen hymyillen.
”Kuinka me pääsemme hotellille kaatumatta lumeen?” ihmettelin, kun Edward saattoi minut eteiseen.
”Muut ovat jo lähteneet. He kävelivät. Mutta minä ajattelin kantaa sinut, ihan kaiken varalta”, Edward sanoi naurahtaen. Puin eteisessä päälleni takin ja ulkokengät jalkaan. Roikotin juhlakenkiäni toisessa kädessäni. Kun olin valmis, Edward hymyili ja tempaisi minut vaivattomasti syliinsä.
Hän astui ulos kirpeään talvi-iltaan. Tuhannet tähdet kimmelsivät öisellä taivaankannella ja kuu möllötti niiden seassa. Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Katselin ympärilleni pimeässä ja painauduin Edwardin kylmää vartaloa vasten, nauttien sen tuomasta turvallisuudentunteesta.
Edward kantoi minut hotellin sisäänkäynnille asti. Siellä vaihdoin jalkaani juhlakengät ja jätin ulkovaatteet eteisaulaan, jonne muutkin vieraat olivat jättäneet takkejaan ja kenkiään. Ovivahti auttoi meitä löytämään paikkansa vaatteilleni, ja sen jälkeen liityimme tanssivien juhlijoiden joukkoon valtavaan, avaraan tanssisaliin.
”Bella!” Sydney huudahti iloisena ja pyörähti luoksemme. Hän oli pukeutunut mustaan minihameeseen ja valkoiseen toppiin. Hänen silmänsä säihkyivät, kun hän katseli meitä.
”Sinulla on ihana hame! Minulla ei ollut mitään prameaa, koska en tiennyt näistä juhlista. Aika monella täällä tuntuu olevan jotain parempaa mukana”, Sydney sanoi ympärilleen silmäillen.
”Niinpä näkyy”, myötäilin. Sydney hymyili.
”Musiikki on hyvää ja syötävääkin piisaa. Kävin jo katsastamassa pöydän, joka notkuu herkkuja ja erilaisia juomia. Maistoin boolia, se oli maukasta! Tulkaa tanssimaan!” Sydney huudahti, ja meidän ei auttanut muu kuin seurata häntä tanssilattialle, missä kaikki tanssivat yhtenä sotkuisena kasana reippaan musiikin tahdissa. Brandon, Claire ja Jeremykin tanssivat meidän kanssamme, ja minulla oli jopa hauskaa. Edward ei tuntunut huomioivan Sydneytä ollenkaan, vaan hän piti minua tarkkaan silmällä, aivan kuin peläten minun loukkaavan itseni. En ollut täydellinen mitä tanssimiseen tuli, mutta nyt minun ei tarvinnut hävetä, sillä kaikki tanssivat vähän kuka mitenkin. Riitti, kun osasi heiluttaa lanteita ja pitää hauskaa.
”Minun on pakko käydä naistenhuoneessa”, huikkasin Edwardille kolmannen nopean tanssin jälkeen. Olin aivan rätti ja hikinen. Edward hymyili ja nyökkäsi. Samassa alkoi hidas biisi, ja Sydney kiljahti.
”Oi, tämä on minun limpparini! Edward, tanssi minun kanssani. Saat Edwardin takaisin, kun tämä biisi loppuu. Joohan, Bella?” Sydney kysyi rukoillen ja katsoi minuun niin anovasti, etten hennonut kieltäytyä. Suostuin, ja Edward hymyili minulle rohkaisevasti. Sydney tarttui Edwardiin ja vei hänet tanssilattialle. Katselin hetken, miten he pyörähtelivät biisin tahdissa, ja livahdin sitten naistenhuoneeseen.
Tämä on virhe, aivoni huusivat. Minun ei pitäisi suostua aina, kun Sydney haluaa Edwardin itselleen. Minun pitäisi olla kova ja pitää Edward itselläni. Mutta aivan hyvin Edwardkin voisi kieltäytyä Sydneyn kutsusta. Vaan, kun ei. Tämä halusi aina tehdä hänen mielikseen kaiken.
En viipynyt naistenhuoneessa kauaa. Kun palasin hiljaa takaisin ja katsoin tanssilattialle päin, sydämeni oli pysähtyä. Sydney oli noussut varpailleen ja painanut huulensa Edwardin huulille. Eikä Edward tehnyt elettäkään pysäyttääkseen tätä!
Kauhukuvia vilisi silmissäni. Jokainen ääni, jokainen rytmi salissa tuntui kaksinkertaistuvan. Jalkani tuntuivat hyytelöiltä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain ne toimimaan ja käännyin hätäpäissäni kohti ulko-ovea. Kompuroin eteisaulaan ja aloin hakea ulkovaatteitani. Pois! Minun oli päästä pois!
En ollut varma, löysinkö oikeat kenkäni tai oikean takkini. Kiskoin vain jotain päälleni ja syöksyin ovivahdista piittaamatta ulos pakkaseen. Keuhkojani kivisti ja henkeäni ahdisti, kun kompuroin sokeana eteenpäin. Lumi pöllysi ympärilläni ja sai hameeni helmat märiksi, mutta en piitannut.
Valetta! Se oli ollut valetta! Edward oli petturi, hän ei enää rakastanut minua! Jokainen askel painoi kuin ryijy, kun luulin suuntaavani mökkiämme kohti. Mutta mökki ei tullutkaan koskaan vastaan. Miten pitkä vielä? Missä minä olin? Miksen nähnyt mitään muuta kuin pimeää?
Mitä minä tekisin ilman Edwardia, elämäni rakkautta? Minne minä menisin? Ei ollut enää väliä, mitä minulle tapahtuisi. Edward oli tappanut minut. Tuhonnut minun sydämeni.
Kyyneleet silmistäni valuen harpoin eteenpäin sysimustassa pimeydessä enkä edes välittänyt siitä, että mökki ja hotelli jäivät kauas taakseni.
-
”Oi, tämä on minun limpparini! Edward, tanssi minun kanssani. Saat Edwardin takaisin, kun tämä biisi loppuu. Joohan, Bella?”
-varmaan pitäisi lukea lempparini! :)
Mutta ihana jatko! Vaikka tuo loppu oli murrrr!!!! Että vihaan tuota Sydneytä.. Tuli vain mieleen, kumminkin joku Brandon pelastaa Bellan.. -.-'' Tai voishan Alice soittaa Edwardille ;) Mutta toivottavasti jatkat pian!!! : ) Tämä ficci on ihana.. Etkös sinä kirjoittanut tätä ficciä myös tälle sivulle? http://z15.invisionfree.com/Houkutus/index.php?act=idx ? Niin voisitko laittaa sitä tuonnekkin! =) Varmaan monet lukisi! :)
Jatkoa odotellessa!
~kjatri
-
Oih, jatkoa tullut :D
Että mä inhoan tota Sydneytä... Sellane akka.
Edwardkin käyttäyty aika julmasti tossa...
Mutjoo, jatkoa odotan! :D
-
Tyhmä Edward. Tyhmä Edward. Tyhmä Edward... Mites se saatto???
Ihana luku taas... Mut toi Edward jäi painamaan mieltä. Jätit tän totaalisesti jännitystilaan, jotan laukaiseppas se, ja laita jatkoa.
Kiitos.
-
Oi voi! Edward on tosi ilkeä! Murr... Joku Sydney, pah! Hyvä luku oli kyllä.
Miten musta tuntuu että kukaan ei ikinä saa selvää mun selostuksista :)
-
Hyi hemmetti Sydney on aivan KAMALA!!!!
Ja Edward miten se saattoi!!! Nyt sitten Bella on jossain korvessa eksyneenä, eikä! >:(
JATKOOJATKOOJATKOOJATKOOONOPEENOPEENOPEE!!!!!
-
*manaa tuota kieroilevaa, muka niin vilpitöntä noitaa kymmenen kertaa enemmän kuin ennen*
Mutta, todella hyvä luku taas. Ihanaa, että innoituksesi on palannut samalla tavalla, kuin minun mielenkiintoni tätä ficciä kohtaan kasvaa kasvamistaan. Vaikkakin toivon, että Brandon ei löydä Bellaa, vaan Edward, ja sitten todetaan, että Eddien käytökseen oli joku hyvä syy ja kaikki on taas täydellistä. *haaveilee* No ei, jatka miten parhaaksesi näet. :)
- Amanecer
-
Tää on tosi hyvä ficci..voisitko mitenkään tehä sillei että bellalle ja edwardille tulis riita siitä suudelmasta ja sit edward joutuis vähä anelee..mut ne palais kuitenkin takaisin yhteen..haluun onnellisen lopun..MUTTA on tosi hyvä ficci!!!!!
-
Murrr.. >:( Tooosii ilkeetä!!
Mutta mitens Edwart tän aikoo selittää? Ei taida Bella helpolla leppyä.. tai jos mä oisin Bella nii en ainakaa mä leppyis! (:D)
Jatkoa odotellessa Amppu
-
oijoi mahtavaa
tää jäi ihan yli jännään kohtaan
puh
se Sydney saiv hypätä jonnekki
-
Voih.nyt Bella eksyy metsään))ja tietenkin ihanaa Edward pelastaa hänet))vai onko tällä kerralla kaikki toisin?)
JATKOA odottelen kärsimättömänä<3
-
Huuii.. Jätit todellaki hirveen jännityksen painamaan mieltä! Nyt ja vähä äkkii sitä jatkoa tai mä saan hermoromahduksen! :o
-
Voi pöh.. Ei tässä näin pitäny käydä :( Mut tällänen käännekohta kumminki tuo jännitystä tähän tarinaan ;)
Haluan kans lukea sitä jatkoa, alko itteäki häiritsemään se miten se tarina jatkuu... :-\
Mut toivottavasti uutta on tulossa ja PIAN ;D
-
Voi paska (sori kiroilu). Ei saa tehdä noin. Jatkoa pian koska kuolen kun on tylsää... Onhan mulla kitara, mut kaikki kaverit on lomilla tai töissä. Please?
-
Voi vitsi tota Sydneytä! ja Edwardia kans, tää ficci muuttuu kyl kokoajan paremmaks, hyvii käänteitä :D tykkään tästä paljon! parhain luku ehkä tähän mennessä tää. Jatkoa ootellessa, en malta kyl odottaa miten tässä käy :D
-
Oooh! :o Hirveää, kauhea Sidney ja kauhea Edward!
Olen joskus aiemmin lukenut tämän ensimmäisen luvun, ja minua harmitti, kun tästä ei jatkoa ole tullut. Mutta nyt on, ja olen iloinen. ;D
Rakastan tälläisiä mustasukkaisuus-juttuja, mutta niitä on vain niin harvoin, niin tälläiset on kivoja piristeitä. Minua vähän ärsyttää tuo Bellan OoC maisuus. Esim. Bella toivoisi, että hänellä olisi parempi puku kuin Sydneyllä ja sen sellaista. Mutta kaikin puolin tämä on hyvä, ja odottelen jatkoa! :D
-
Ihanaa, kun olette noin paljon pitäneet tästä ficistä :D Tässä on nyt sitten viimeinen osa, aika lyhyt ficci tuli, mutta ei tarkoituskaan ollut tehdä tästä mitään hurjan pitkää. Alussa jo sanoin, että 3-6 osaa ja mielestäni tähän osaan oli hyvä lopettaa :) Toivottavasti silti pidätte tästä viimeisestäkin luvusta!
Osa 5 Asiat selviävät
En tiennyt, miten kauan kävelin. Jalkani tuntuivat tunnottomilta ja minua paleli joka puolelta. Jossain vaiheessa oli alkanut tuulla ja kirpeä viima puhalsi vasten kasvojani. Poskiani nipisteli ja huuleni tuntuivat turrilta kylmästä. Hytisin niin, että liikkuminenkin alkoi olla vaikeaa, mutta en tahtonut jäädä paikalleni makaamaan. En pitänyt lumesta enkä halunnut maata siinä koko yötä. Ennen pitkää metsän oli loputtava ja asutusta löydyttävä.
Jossain ulvoi susi, ja sen kuuleminen sai minut hetkeksi jähmettymään. Ajatukseni eivät enää kulkeneet selkeää rataa. Ihme, että pystyin kävelemään. Pakotin itseni kuitenkin liikkeelle. Mitä sitten, jos sudet löytäisivät minut? Parempi sekin kuin kuolla kylmyyteen.
Edward. En voinut vieläkään uskoa, että hän oli pettänyt minua Sydneyn kanssa. Olin ollut liian sinisilmäinen. Edward oli koko ajan tahtonut olla vain Sydneyn kanssa. Tyttö oli viekoitellut Edwardin sydämen puolelleen eikä Edward enää rakastanut minua. Minä olin menneen talven lumia. Edward veisi Sydneyn Forksiin perheensä luokse ja he katoaisivat yhdessä jonnekin kauas. Ehkä Edward muuttaisi Sydneyn vampyyriksi - toisin kuin oli tehnyt minulle. Kenties Edward oli tiennyt tämän. Ehkä siksi hän ei ollut tahtonut muuttaa minua, koska ei rakastanut minua tarpeeksi.
Kompastuin lumeen ties kuinka monennen kerran enkä enää jaksanut nousta ylös. Kyyneleet valuivat solkenaan pitkin kasvojani ja kurkkuani kuristi. Tämän siitä sai, kun luotti toiseen sokeasti. Kuolisin kylmyyteen lumihankeen eikä kukaan kaipaisi minua. Ei Edward, ei kukaan.
Äänet, jotka kantautuivat jostain kaukaa, tuntuivat olevan pelkkää harhaa. Minua paleli niin, etten ollut varma, kuvittelinko vain kaiken. Hampaani kalisivat yhteen ja hypotermia oli lähellä. En ollut koskaan nähnyt hypotermiasta kärsivää ihmistä enkä tuntenut sen oireita kovinkaan hyvin, mutta olin varma, että loppuni alkoi olla lähellä.
Metsän hiljaisuus ympäröi minut taas hetkeksi, kunnes äänet alkoivat uudelleen. Lujempana ja lähempänä. Halusin vastata, mutten voinut. En saanut ääntä kuuluviin. Yritin kohottaa päätäni lumihangesta ja katselin yön pimeyteen. Näin valojen vilkkuvan jossain kauempana, lähestyvän olinpaikkaani. Erotin valonkajon, joka oli lähempänä kuin muiden. Ja sitten näin hänen hahmonsa astuvan esiin puiden lomasta - kuin ihanan, unenomaisen kangastuksen. Edward oli tullut sittenkin pelastamaan minut!
Se oli viimeinen ajatus, jonka muistin. Sitten pimeys nielaisi minut.
***
Makasin pitkään liikkumatta, vaikka kuulin ääniä ympäriltäni. Hetken ajan kuvittelin olevani jälleen metsässä, kuoleman kielissä, mutta sitten tunsin ihanaa lämpöä, joka valtasi ruumiini joka puolelta. En kärsinyt enää kylmästä enkä tehnyt kuolemaa. Makasin sairaalassa lämpimien peittojen suojissa ja tunsin, miten joku silitteli hiljalleen hiuksiani. Kylmä käsi, joka oli minulle niin tuttu. Äänet olivat nyt lakanneet.
”Bella-rakas. Ole kiltti ja herää”, Edward sanoi. Se kuulosti niin taivaalliselta, niin kutsuvalta, että minun oli pakko aukaista silmäni nähdäkseen varmasti, että hän istui sänkyni vieressä. Edwardin kuvankauniit kasvot sulivat helpotuksen tunteeseen, kun katseemme kohtasivat. Hänen silmissään oli kuitenkin pelkoa ja ahdistusta. Ehkä Edward tiesi, että hänen takiaan olin joutunut metsään ja syytti siitä itseään.
”Edward”, kuiskasin käheästi. Ääneni kuulosti oudolta. Edward painoi sormensa huulilleni ja pudisti päätään.
”Älä sano mitään. Olet vielä liian heikko. Sinun täytyy nyt levätä. Oli ihan liian tipalla, etten menettänyt sinua. Mikä sinuun oikein meni? Miksi ihmeessä lähdit metsään, kun tiesit kuitenkin eksyväsi?” Edward kysyi levottomana. Katselin häntä kulmat kurtussa.
”En minä tahallani sitä tehnyt. Minä luulin meneväni mökillemme, mutta eksyin”, kähisin. Edward näytti synkältä ja katsoi minuun.
”Minä tiedän, miksi sinä lähdit. Ja me puhumme siitä myöhemmin. Heti, kun olet tarpeeksi levännyt”, Edward sanoi painokkaasti. Nielaisin tyhjää.
”En tahdo puhua siitä”, mutisin. Vältin katsomasta Edwardiin, mutta hän tarttui lempeästi leukaani ja pakotti minut katsomaan itseensä. Hänen silmänsä olivat vakavat, kun ne kohtasivat omani.
”Kyllä me puhumme. Mikään ei ole sitä, miltä se näytti. Minä pystyn selittämään ihan kaiken”, Edward vakuutti. En oikein uskonut sitä, ja Edward näki sen katseestani. Hän huokaisi ja nousi seisomaan.
”Minä menen hakemaan lääkärisi ja kertomaan, että olet herännyt”, Edward sanoi. Nyökkäsin enkä sanonut mitään. Edward katsoi minuun pitkään ennen kuin katosi huoneesta. Mietin kenen kanssa hän oli jutellut, kunnes minulle tuttu hahmo pelmahti huoneeseen tumma tukka sirosti heilahtaen.
”Alice!” huudahdin heikosti ja ällistyneenä. Alice oli täällä! Miten se oli mahdollista? Kuinka kauan minä olin oikein nukkunut? Alice hymyili leveästi ja pyrähti vuoteeni viereen istumaan. Hän varoi koskettamasta minua, koska pelkäsi palelluttavansa minut.
”Minä tulin heti, kun näin kaiken. En voinut uskoa sitä. Oli pakko tulla tarkistamaan itse. Jasperkin on täällä. Käskin hänen odottaa ulkopuolella, kun puhun kanssasi”, Alice sanoi vakavana. Välttelin hänen katsettaan.
”Miten kauan minä oikein nukuin?” tivasin, sillä halusin vältellä oikeaa aihetta. Alice hymyili.
”Vain yhden yön ja puolet päivästä. Et kovin kauaa. Nyt meidän pitää puhua”, Alice sanoi ja hymy haihtui hieman. Tuijotin häneen haluamatta tietää.
”Mistä?” mutisin synkästi.
”Sydneystä ja Edwardista. Se ei ole sitä miltä näyttää”, Alice vakuutti. Puhahdin.
”Minä näin kaiken aivan selvästi.”
”Mutta vedit vääriä johtopäätöksiä. Minä jos kuka tiedän”, Alice sanoi. Mulkaisin häneen.
”Eikö Edwardin pitäisi kertoa tuo itse?” tivasin vihaisena.
”Pitäisi. Mutta hän haluaa odottaa, että tulet kuntoon. Minusta sinä näytät jo ihan hyvältä”, Alice sanoi hymyillen ja pyöritin silmiäni.
”Kiitos vain”, sanoin huokaisten. Alice oli hetken vaiti.
”Sydney tosiaankin yritti viekoitella Edwardia itselleen. Edward ei tiennyt sitä, koska ei pystynyt lukemaan hänen ajatuksiaan”, Alice kertoi vakavana. Kohotin kulmaani.
”Miten niin? Ainahan hän pystyy lukemaan kaikkien muiden paitsi minun”, sanoin ärtyneenä. Alice nyökkäsi mietteliäänä.
”Se olikin erikoista. Edward olisi tahtonut tietää syyn, miksei kyennyt lukemaan hänen ajatuksiaan, mutta se ei selvinnyt. Ehkä hänen mielensä on vain yhtä erikoinen kuin sinunkin. Hän ei uskaltanut kertoa siitä sinulle, koska pelkäsi reaktiotasi. Hän ei ihan totta tiennyt, että Sydney esitti muuta kuin viatonta tyttöä. Sydney yritti tanssiaisissa suudella Edwardia, mutta hän karisti hänet heti luotaan. Sitä sinä et vain ehtinyt näkemään”, Alice kertoi. Kuuntelin tarkasti, joskin vastahakoisesti. Jos tuo oli totta, minulla saattoi olla vielä mahdollisuuksia. Mutten oikein uskaltanut uskoa siihen.
”Eikö Edward siis ole kiinnostunut Sydneystä yhtään?” kysyin epäillen. Alice pudisti päätään.
”Ei yhtään. Hän rakastaa sinua, Bella. Miten vaikeaa se on tajuta? Sinä merkitset hänelle kaikkea. Ei ole ketään muita. Hänhän sanoi sinulle niin”, Alice sanoi, ja vedin syvään henkeä. Halusin uskoa häntä. Enemmän kuin koskaan.
Samassa lääkäri ja Edward palasivat huoneeseen. Alice loikkasi sängyltä sulavasti kuin gaselli ja katsoi Edwardiin hymyillen. Edward näytti ärtyneeltä, hän taisi lukea Alicen ajatuksista, että tämä oli kertonut minulle kaiken. Alice vinkkasi minulle silmää ennen kuin pyrähti ulos huoneesta Jasperin luokse. Lääkäri tutki minut rauhallisesti ja perusteellisesti ja hymyili lopuksi valkoista hymyään.
”Sinä tulet kyllä kuntoon, nuori neiti. Ja se on kokonaan komean poikaystäväsi ansiota”, lääkäri sanoi. Nyökkäsin vaiti enkä katsonut Edwardiin. Lääkäri kirjoitti jotain ylös, käski minun levätä ja poistui huoneesta. Edward otti heti hänen paikkansa sänkyni vierestä ja katsoi minuun levottomasti.
”Uskothan sinä Alicea… minua?” hän tivasi. Kohtasin hänen katseensa hermostuneena.
”En ole varma…”
”Bella, minä rakastan sinua. Sydney ei merkitse minulle mitään. Hän halusi olla minun kanssani ja yritti työntää sinut syrjään, mutta minä vakuutin hänelle, ettei se kannattanut. Sanoin hänelle suoraan, että rakastin sinua enkä tahtonut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Minun olisi pitänyt tajuta jo aikaisemmin, että Sydney ei ollut niin viaton kuin mitä esitti”, Edward sanoi synkästi. Tuntui jotenkin hyvältä käsittää, että vahvimmatkin tekivät virheitä. Hekin sortuivat joskus. Vaikkei Edward ollut mikään heikko ihminen, hän oli kuitenkin ollut sellainen.
En tahallani sanonut mitään, sillä halusin pistää Edwardin hieman kärsimään. Edward näyttikin entistä huolestuneemmalta katsoessaan kasvojani, joilta ei voinut lukea mitään.
”Miten minä saan sinut uskomaan? Olen pahoillani, että en kertonut sinulle totuutta Sydneystä ja sitä, etten pystynyt lukemaan hänen ajatuksiaan. Minun olisi pitänyt olla sinulle rehellinen, mutta pelkäsin hermostuttavani sinut enkä tahtonut pilata lomaamme. En uskonut, että tässä kävisi näin. On minun syytäni, että olet siinä ja melkein kuolit”, Edward sanoi tuskaisena. Jokin napsahti sisälläni. Jokin sai pystyttämäni muurin hajoamaan sirpaleiksi. Olin vannonut olevani vahvempi ja tiukempi, mutta Edward teki sen taas. Katsoi minua ihanilla silmillään, ja annoin kaiken anteeksi.
”Ei, Edward. Ei se ole sinun syytäsi. Minä vedin vääriä johtopäätöksiä. Kaikki oli silkkaa väärinkäsitystä. Olisi pitänyt olla järkevämpi. Omaa tyhmyyttäni minä tämän aiheutin, et sinä ole syypää mihinkään. Minä rakastan sinua, Edward. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa enkä kestäisi ajatusta menettää sinua”, vakuutin kiireesti. Edward katsoi minua ihmeissään, kunnes hänen kasvonsa sulivat helpottuneeseen hymyyn.
”Sinä rakastat minua. Ihan oikeasti?” Edward vakuutti, ja hymyilin hieman. Ojensin käteni, ja Edward tarttui siihen hellästi. Sormemme kietoutuivat toisiinsa, kylmä ja kuuma vastatusten.
”Ihan oikeasti. Mikään ei muuta sitä”, vannoin. Edward kumartui, hänen silmänsä olivat aivan lähellä omiani. Hymyillen Edward painoi huulensa omiani vasten ja niiden kosketus sai tuhannet väristykset kiirimään selkääni pitkin. Edward kuvitteli, että minua paleli ja erkani minusta nopeasti.
”Olen pahoillani. En halua palelluttaa sinua enempää. Sinun pitää nyt levätä. Minä en mene minnekään”, Edward lupasi, veti tuolin aivan sänkyni viereen ja istahti sille. Hän näytti aivan kreikkalaiselta jumalalta, ja hän oli kokonaan minun.
”Mitä me teemme tämän jälkeen? Palaammeko me kotiin?” kysyin hiljaa. Edward hymyili lempeästi.
”Takuulla. Kotiin Forksiin.”
Sinne, minne minä kuuluinkin. Hymyillen painoin silmäni kiinni ja annoin ihanan rauhan vallata ruumiini. En nähnyt enää unia Sydneystä. Näin vain Edwardin ja minut. Me olimme yhdessä. Ja olisimme vastedeskin. Toivottavasti ikuisesti.
Loppu
-
Oi, tää oli aivan ihana!<3
Sydney ei saanut mitä halusi, jes :D
Aww, ihana toi loppu<3
Kiitos tästä :)
-
Ihana loppu tälle!!! Mä tiesin, että Edward ei tehny sitä!!! Mä tiesin!!!
Joo, nyt purin tunteet, niin kehumpa tätä. Ihana. Sä todella osaat kirjottaa. Jos mun pitäis löytää Finistä paras kirjoittja, se olisit sä. Nä on ihan kuin Meyerin kirjoittamia. Taideteoksia. Mahtavia. Wau.
Kiitos.
-
Ihana loppuu, hehhehhee! ;D oot ihan sairaan hyvvä kirjottaa: )
-
Jee, Edward rakastaa Bellaa!! :D
Ja se Sydney p*skiainen jäi nuolemaan näppejään, hahahahahaaa!!!! (mieluummin näppejään kun Edwardia)
Ihana loppu, mutta melko lyhyt. (kai) :-*
-
Aww, ihana loppu, rakastan tätä ficciä. Tai no, pitäisikö kirjoittaa, rakastin? Harmi, että tämä jäi näinkin lyhyeksi, mutta minustakin tähän oli hyvä päättää tämä juttu. Haluan tässä lopuksi vain kiittää sinua kamalasti. :)
- Amanecer
-
Nyt tämä siis loppui. Hyvä ficci oli. Pidin aivan älyttömästi.
Kiitän ja kumarran.
-
aww, ihana loppu.<3 harmi et se loppu näin pian. ;( mut kiitos kovasti tästä ihanasta ficistä. <3
-
Tää loppu oli ihana <3. ;)
Harmi ettei tästä tullu pidempää, mut toi lopetus on hyvä. :)
-
Loppu oli ihana! Muutenkin aivan loistava ficci. Kirjotat kyllä tosi hyvin.
-
Oi, tää oli aivan ihana!<3
Sydney ei saanut mitä halusi, jes :D
Aww, ihana toi loppu<3
Kiitos tästä :)
SabSabia lainailen. ((;
Ihana oli. Kiitos. <3
-
<333 Awwss.. Sika IHANA!! :-*
-
Ihana loppu :) Minä olisin halunnut, että Bella olisi jotenkin kostanut sille helkkarin Sydneylle... Mutta kirjoituksiasi on aina mahtava lukea! :D Toivottavasti kirjoitat taas pian!
~kjatri
-
aaw! :) ♥ tää oli ihana! tosi hyvin oot kertonu ja kuvaillu. good! I like it! ♥
-
Äärettömän paljon kiitoksia kaikille kommentoijille :) Kiva kun tykkäsitte ficistä. Täytynee taas kehitellä jotain uutta ficciä, etenkin kun mulla alkaa parin viikon päästä looooma <3
-
Hmmm... olisin toivonut erilaista loppua. Onnelliset loput ovat jotenkin niin siirappisia, tai ehkä vika on minussa?
-
Huh, loppu hyvin kaikki hyvin.
Näin sen kuuluu mennä Edward+Bella=Täydellisyys <3
Jäi vain vaivaamaan ku Edward ei pystyny lukemaan Sydneyn ajatuksia tai siihen juttuuhan koko juoni perustui jne. mut ku Bellan pitäs olla se ainoo.. Tämä on vaan mun omia pähkäilyjä ja sun ficci ja sun säännöt.
Kiitos, tämä oli aivan ihana...
Tällipaju-
-
Ihana♥
Olen lukenut vasta 1 luvun, mutta vaikuttaa erittäin lupaavalta :D
Bella ja Edward ovat vähän OOC:tä, mutta se ei haittaa yhtään... Oikeastaan se on vain kiva, koska mielestäni Bella on oikeasti vähän sellainen niikun masennuttava tai sellainen jännä...
Muttä hyvä oli :D♥♥♥
Onko sinulla muuten muita twilight ficcejä o.O