Tulosta sivu - Mentalisti: Ärtymyksen sydämestä (Cho/Jane, PTP, fluffi, K-11)

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Beelsebutt - 26.01.2025 21:29:47

Otsikko: Mentalisti: Ärtymyksen sydämestä (Cho/Jane, PTP, fluffi, K-11)
Kirjoitti: Beelsebutt - 26.01.2025 21:29:47

Vasta kotona Kimball uskalsi miettiä tarkemmin, miksi hänen olonsa oli samaan aikaan sekä tyydytetty että tyydyttämätön ja miksi helvetissä hän oli niin vihainen.

Nimi: Ärtymyksen sydämestä
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Sisilja
Fandom: Mentalisti
Päähenkilöt: Kimball Cho/ Patrick Jane
Lajityyppi: PerkeleenTunnePaska fluffilla
Sanamäärä: 1200
Haasteet: LW21 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54079.msg1048615#msg1048615)
Verse: Ärtymyksen sydämestä -> Nukkaa poskilla (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54138.0) (K-18)
Ikäraja: K-11

Ottaen huomioon, että tää kuuluu samaan verseen kuin ”Nukkaa poskilla” (linkki yllä) niin tälle oli työnimenä mm. ”Spermaa suupielessä” ja jossain välissä myös ”Teetä, kaljaa ja karvanaamoja”. Keisarin uusista vaateistakin puhuttiin.

Jos haluaa pohjustaa itselleen hetkisen sarjan tunnelmaa, niin voi katsoa täältä (https://www.youtube.com/watch?v=3gzS5tI5sd0) 1min45sek ajan (linkki ohjaa YouTubeen, voi katsoa julkisella paikalla, ikäraja S).

Lyriikat ficin lopussa spoileritägin alla, niistä kiitokset Vendelalle <3

Kiitokset esiluvusta ja rohkaisusta Lizille <3 ja avusta ja tuesta ja otsikoinnista ja betailusta ja kaikesta Sisille <3

SPOILAA MENTALISTI-SARJAN ISOA JUONIPALJASTUSTA ELI RED JOHNIN OIKEA NIMI MAINITAAN TÄSSÄ FICISSÄ, HOXHOX!

Hox! En omista Mentalistia enkä saa tästä rahaa. Elekää haastako oikeuteen!

Ärtymyksen sydämestä

Vanhoihin rooleihin solahti niin helposti.

Patrickin astuessa sisään FBI:n päämajaan Kimball olisi halunnut puristaa tämän itseään vasten ja suudella siinä kaikkien agenttien nähden, mutta hän kivetti ilmeensä ja halaus jäi pelkkään olkataputteluun. Kun taas paria tuntia myöhemmin riitti, että Patrick ohi kulkiessaan kohotti toista kulmakarvaansa, jolloin Kimball pesi kahvikuppinsa ennätysvauhtia ja seurasi perässä siivouskomeroon.

"Muistelen, että jäin velkaa", Patrick kuiskasi vasten Kimballin huulia, tipahti sitten polvilleen ja avasi ketterin korttihuijarin sormin tämän sepaluksen.

Eikä Kimball voinut kuin pidellä kiinni, toinen käsi liimaantuneena vasten seinää, toisen sormet Patrickin kiharoihin solmiutuneina. Ja kun kaikki oli ohi, Patrick pyyhkäisi suupielensä Kimballin paidanhelmaan, nousi ähkäisten ylös ja painoi suukon Kimballin poskelle.

"Miten sanotaan?"

"Tervetuloa takaisin?"

Patrick nauroi ja yritti pörröttää Kimballin hiukset sekaisin ennen luikahtamistaan ulos komerosta.

Vasta kotona Kimball uskalsi miettiä tarkemmin, miksi hänen olonsa oli samaan aikaan sekä tyydytetty että tyydyttämätön ja miksi helvetissä hän oli niin vihainen.

Vanhoihin kaavoihin olisi ollut helppo palata, totta, mutta jumalauta, Patrick oli ollut poissa kaksi vuotta. Kaksi vuotta! Ei yhtään kirjettä, ei puhelua. Hän ei olisi tiennyt tämän olevan edes elossa ilman satunnaista viestiä Lisbonilta. Hän oli miettinyt ensimmäisen Patrick-päivityksen saatuaan, tiesikö Lisbon heistä vai oliko viesti lähtenyt koko entiselle tiimille. Mutta mitäs siitä. Yksityisasiat olivat yksityisasioita, ja koska Patrick oli "vain" konsultti, minkäänlaista eturistiriitaa ei laitoksen puolesta voinut olla, olivat heidän välinsä mitä hyvänsä.

Siinäpä se, hänen ärtymyksensä sydän. Minkälaiset ne välit olivatkaan?

Kimball oli heikkona hetkenä antanut itsensä kuvitella millaista olisi, jos Patrickin kanssa voisikin jäädä nukkumaan sen jälkeen, kun he olivat väsyttäneet toisensa sängyssä. Jos olisikin voinut herätä tämän vierestä ja painaa suudelman aamunkarhealle poskelle, kietoa kätensä lämpimän vartalon ympäri. Kimball oli antanut itsensä unelmoida jostain muustakin kuin paineiden purusta.

Nämä ajatukset olivat yllättäneet hänet aina silloin, kun salakavalat ajatukset yllättivät. Hiljaisuudessa, toimettomuudessa. Sairaalasängyn vieressä seisoessa, kun Patrickin vaaleat hiukset levisivät valkoiselle tyynylle ja rintakehä oli kääritty sideharsoon.

Mutta kun Patrick oli kadonnut ilmoittamatta, mitään selittämättä, Kimball oli antanut periksi. Totta kai hän tiesi miksi Patrick oli kadonnut. Hän ei saanut osallistua tutkintaan, toinen tiimi hoiti sen, mutta hän oli käynyt ruumishuoneella silloin, kun Juan oli vuorossa ja nauttimassa savukettaan lastauslaiturilla. Hän oli kuvitellut erottavansa Patrickin sormenjäljet McAllisterin kurkulla ja nyökännyt tyytyväisenä. Jotkut ihmiset olivat liian särkyneitä pelastettaviksi. Patrick ei kuulunut heihin, mutta McAllister ehdottomasti kuului.

Ja nyt Patrick oli tullut takaisin. Ei pelkästään samaan maahan, samaan kaupunkiin, mutta samalle työpaikalle. Työntynyt jälleen Kimballin elämään kysymättä lupaa kuin ei olisi ikinä sieltä mihinkään koskaan hävinnyt.

Eikä Kimball edelleenkään tiennyt, mitä Patrick hänestä halusi.

Yleensä, kun Patrick halusi jotain, hän järjesti asiat niin että sen sai. Näin saattoi kuvitella, että Patrick halusi juuri tätä, sekalaista seksiä silloin tällöin, piilovirnistelyjä, yhteisiä kyytejä kohteeseen kahdestaan, jotta matkalla saattoi pysähtyä pikaiselle.

Seksi oli hyvää. Seksi oli loistavaa. Ja Kimball pysähtyi levottomasta askelluksestaan peilin ääreen tuijottamaan itseään ja miettimään, olisiko hän valmis siihen, että seksi loppuisi.

Jos hän sanoisi haluavansa enemmän, mutta Patrick ei siihen olisi suostuvainen, mitä sitten?

Hänen sisälleen humahti tyhjyys ja pelko. Hän puristi sormensa nyrkkiin ja löi seinää niin lujaa, että kipsilevy rasahti rikki.

"Vittu!" hän murahti ja puristi sormensa nyrkkiin entistäkin tiukempaan, antoi niiden tykyttää kivusta. Se helpotti hieman.

Sitten ovikello soi, ja Kimballin sydän jätti lyönnin välistä. Tähän aikaan illasta, yöstä, ei ollut epäilystäkään, kuka oli oven takana.

Hän veti syvään henkeä, laski viiteen ja rentoutti kätensä sormi kerrallaan, lopulta puhalsi keuhkonsa tyhjiksi. Häntä oli sanottu koko elämänsä kivikasvoksi, mutta hän tiesi, että pieninkin värähdys oli Patrickin seurassa yhtä paljastava kuin sivu päiväkirjasta. Luojan kiitos hän ei harrastanut päiväkirjoja.

"Cho!" Patrick huudahti hymyillen, aivan kuin olisi yllättynyt, että Kimball tulisi avaamaan oman kotinsa oven.

"Jane", Kimball murahti ja kääntyi kannoillaan jättäen oven auki. Hän suuntasi suoraan keittiöön ja napsautti vedenkeittimen päälle ennakoiden Patrickin teenkaipuun.

Ovi sulkeutui vaimeasti, mutta Patrickin askeleita ei kuulunut.

Kimball nojasi keittiötasoon pää roikkuen harteiden välissä. Hän puristi silmänsä kiinni ja hengitti. Tyynnytteli mieltään. Se oli vaikeaa, varsinkin kun Patrick oli jäänyt ovelle. Miksei tämä tullut perässä keittiöön?

Vasta kun vesi kiehui äänekkäästi, Kimball nosti kaapista sen mukin, josta kukaan muu ei koskaan juonut, ja kaatoi siihen ensin maitoa, sitten kuumaa vettä. Sitten hulautti sekaan teepussin, ennen kuin nappasi itselleen mukaan oluen ja marssi kohti eteistä.

Patrick seisoi ulko-oveen nojaten kädet rennosti yhteen liitettyinä. Hänen katseensa oli avoimen mitäänsanomaton, joskin suupielet koukistuivat hivenen ylöspäin kuin arvuutellen tunnelmaa.

Kimball pyöräytti silmiään ja nyökkäsi kohti olohuonetta. Hän ei nytkään jäänyt odottamaan Patrickia, vaan laski mukin pöydälle ja istuutui sohvanpäätyyn.

Tällä kertaa Patrick tuli hänen perässään ja istuutui sohvalle hänen viereensä, vaikka muki oli jätetty nojatuolin eteen. Hän veti mukin luokseen, nosti teepussin pois, sekoitti lusikalla kolme kertaa ympäri, ympäri, ympäri, sitten siemaisi. Murahti tyytyväisenä ja laski mukin alas. Hän kääntyi istumaan miltei sivuttain ja katsoi Kimballia. Tuijotti niin kauan, että Kimball laski oluensa pöydälle ja katsoi takaisin.

”Miksi olet täällä?”

”Et ole suhteessa, muutoin et olisi tullut perässäni siivouskomeroon. Haluat edelleen seksiä, muutoin et olisi, no, tullut sinne siivouskomeroon. Sinulla ei selkeästi ole mitään menoja tänä iltana, huomenna ei ole aikaista herätystä. Ja kysyt, miksi olen täällä?” Patrick tuijotti hetken Kimballia, joka joutui kääntämään katseensa pois.

”Eteisen seinässä oli tuore reikä. Olet vihainen. Minulle? Itsellesi?” Patrick jatkoi hetken kuluttua. Hänen katseensa mittaili Kimballin profiilia, tämän asentoa, kenties hengitystaajuuttakin. ”Olet vihainen, koska en kirjoittanut sinulle?”

”En”, Kimball valehteli. ”Mutta olisin halunnut tietää, että olet elossa.”

”Lisbon ei kertonut?” Patrick kysyi yllättyneenä. ”Ei, kyllä hän kertoi. Hän olisi kertonut kaikille teille. Olisit siis halunnut kuitenkin, että kirjoitan.”

Kimball huokaisi syvään.

”Ei sillä ole merkitystä enää. Olet elossa, piste.”

”Totta kai sillä on merkitystä. Olen pahoillani, en tiennyt, että olisit halunnut minun kirjoittavan”, Patrick sanoi ja kuulosti niin hämmentyneeltä, että Kimball joutui vilkaisemaan sivulleen.

Patrickin ilme oli viittä vaille säikähtänyt.

”Olisit halunnut minun pitävän yhteyttä, vaikka olin siellä ja sinä täällä. Haluat edelleen seksiä, mutta olet samalla minulle vihainen-”

”Tämä ei riitä minulle”, Kimball ärähti keskeyttäen Patrickin litanian. ”Totta kai olisin halunnut kuulla sinusta, mutta tiedän, miksi lähdit ja sain tietää, että olet elossa. Totta kai toivon, että asiat olisivat menneet eri tavalla, mutta mennyttä ei voi muuttaa.”

”Tulevaisuutta sen sijaan voi”, Patrick myönsi ja tarttui jälleen mukiinsa. ”Jos tämä ei riitä, mitä haluat?”

”Haluan sinut”, Kimball huokaisi väsyneenä ja hieroi kämmeniään kasvoihinsa. ”Kokonaan.”

Hän odotti kaksikymmentä sekuntia, sitten toiset kaksikymmentä, sitten hän joutui kääntämään katseensa Patrickiin.

Patrick tuijotti häntä suu hivenen raollaan, silmät ymmyrkäisinä. Kimball ei ollut odottanut tätä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Patrickia noin yllättyneenä. Hän katsoi Patrickia suoraan silmiin, mutta ei ollut aivan varma, näkikö tämä hänet todella.

”Haluat minut, kokonaan”, Patrick sanoi, kun aikaa oli kulunut järjettömän kauan.

”Ymmärrän, jos et halua sellaista tai pysty sellaiseen”, Kimball aloitti vilkaisten Patrickin vasenta kättä, jota yhä koristi tämän vanha vihkisormus, ”mutta en halua enää luvata itselleni jotain, mitä en voi saada. Mieluummin lopetetaan tämä kokonaan ja pysytään työkavereina.”

”Kimball Cho”, Patrick sanoi ja nousi ylös. Hän käveli Kimballin eteen ja istahti hajareisin tämän syliin tarttuen tätä poskista molemmin käsin. ”Olet raivostuttavan vaikea lukea.”

Kimball räpytteli silmiään ja nyt oli hänen vuoronsa yllättynyt.

”Jos olisin tiennyt… jos olisin nähnyt, samperi”, Patrick manasi ja suuteli Kimballia suulle. Suudelma oli kevyt ja jatkui pienin poskipusuin, päättyi Patrickin huuliin Kimballin otsalla. ”Olen rakastanut sinua jo vuosia, mutta, no ehkä en antanut itsenikään uskoa sitä, ja koska et ikinä osoittanut halua muuhun kuin fyysiseen puoleen, niin koetin unohtaa.”

Kimball vetäytyi hieman taemmas niin, että näki Patrickin kasvot. Tämän täytyi olla julmaa pilaa, mutta Patrickin kirkas hymy oli kuin auringonnousu ja tämän katse niin lempeä, että Kimballin piti nielaista tyhjää.

”Mitä?”

”Olemme idiootteja molemmat”, Patrick nauroi vapautuneesti. ”Onneksi viisastuit ajoissa.”

Kimball ei enää halunnut katsoa lahjahevostaan suuhun, vaan mieluummin suuteli sitä. Ehkä olikin mahdollista saada koko paketti karvoineen päivineen. Karvoista puheen ollen.

”Tuo parta on kamala, se lähtee nyt”, hän mutisi Patrickin korvaan.

”Kyllä kultaseni”, Patrick hyrisi takaisin, ”leukani on oleva pehmeä kuin persikka”.

Spoiler: näytä

Otsikko: Vs: Mentalisti: Ärtymyksen sydämestä (Cho/Jane, PTP, fluffi, K-11)
Kirjoitti: Eveliina L - 27.01.2025 14:22:14

Tämä oli mun mielestä loistava ja jotenkin vielä loistavampi kun yhdisti tuohon biisiin, joka oli etukäteen jo tuttu. Siis tuo on niin tuttu juttu, että suhde on vain seksiä ja sitten voi turhauttaa ja tuossa vielä pahempaa, että Jane on välissä ollut muualla pitämättä yhteyttä. Siinä on riittävästi syytä olla ärtynyt, kun muka asioiden pitäisi pelata vanhalle mallille. Kahden vuoden poissaolon jälkeen. Sehän olisi kauhea angstin aihe jo itsessään, kuten myös se, jos ei pysty toisesta mitenkään lukemaan että mitä se haluaa.

Tämä paritus toimii tosi hyvin ja noi hahmot on tunnistettavia ja tuo loppu on niin suloinen ettei mitään rajaa. Loppukommentti on täydellinen. ;D

Otsikko: Vs: Mentalisti: Ärtymyksen sydämestä (Cho/Jane, PTP, fluffi, K-11)
Kirjoitti: Tuittu - 28.01.2025 23:48:12

Just hyvä. Kiitos youtube-linkistä, se palautti sarjaa mieleen tarpeeksi, että pystyin nauttimaan tästä ficistä (ja sen jatkosta) täysillä. Olen katsonut Mentalistin joskus ihan ikuisuus sitten, mutta sen muistan, että siinä oli hyvät tunnistettavat hahmot, jotka näköjään sopii ficceihinkin loistavasti. Vaikka en muista aiemmin lukeneeni tästä fandomista. Hahmot oli siis tässäkin hyvin omia itsejään, mitä nyt lopussa meni vähän fluffyiseksi ;D Mutta sehän kuuluu asiaan. Kiitos!

Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Beelsebutt - 26.01.2025 21:29:47