Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Sokerisiipi - 21.12.2024 16:19:31
-
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy, draama
Paritus: Harry/Ron
Haaste: Otsikoinnin iloja (X ja Y -otsikko)
A/N: Raapalejuoksu on ollut parasta lääkettä kirjoitusblokkiin, joka iski kyntensä minuun syyskuun loppupuolella ja piinasi harmaana ja näivettävänä joulukuuhun saakka. En ole vielä täysin palautunut, mutta hiljalleen hyvä tulee. Ja jostain syystä Rarryn kirjoittaminen tuntui kaikista helpoimmalta. Tämä on kaiketi minulle sellainen lohtuparitus. Nämä raapaleet on siis kirjoitettu hyvällä mielellä, ja toivon, että niiden lukeminen ilahduttaa yhtä lailla ♥︎
Kultaa ja kuusenneulasia
1. Piparminttu (300 sanaa)
Ron käveli sisään matami Puddifootin kahvilaan. Ron yritti olla huomaamatta, miten jokainen siellä oleva pariskunta irrottautui toisistaan tuijottaakseen häntä. Matamikin katsoi Ronia turhan surkuttelevasti huomatessaan hänen olevan yksin.
”Hei”, Ron sanoi urheasti. Hänhän ei aikonut kenenkään kutsumattoman säälin lannistaa häntä. ”Saako teiltä juomia mukaan?”
Matami Puddifoot näytti hämmentyneeltä, mutta kohdatessaan Ronin itsepintaisen katseen hän yllättäen hymyilikin.
”Toki saa”, sanoi matami lämpimästi. ”Kaksi kuppia?”
”Joo”, Ron sanoi punastuen. Jokainen kahvilassa oleva tuoli narahti lähes samaan aikaan, kun kaikki kääntyivät näyteikkunaan päin ja yrittivät nähdä, kenen kanssa Ron oli tullut. Harry oli kuitenkin tajunnut piiloutua kahvilan seinustalle edustan sijaan. Hyvä niin. Miten juuri tähän nimenomaiseen kahvilaan olikin ahtautunut kaikki Tylypahkan pahimmat kyylät?
”Mitä saisi olla?” matami Puddifoot tiedusteli. Ron vilkaisi liitutaulumenua matamin takana, mutta hän oli niin hermona, ettei saanut siitä selvää. Ron tahtoi vain mahdollisimman nopeasti pois tunkeilevien katseiden alta.
”Kaksi kaakaota”, Ron sanoi.
”Meillä olisi myös erikoismakuja. Esimerkiksi piparminttu –”
”Joo, kuulostaa hyvältä”, Ron keskeytti. Ronin niskaa pisteli, ja hän oli alkanut hikoilla kahvilan ahtaassa lämmössä. Onneksi matami valmisti juomat joutuisasti ja ojensi tavalliset keramiikkamukit hänelle.
”Ne palaavat itsestään takaisin tänne, kun olette juoneet ne loppuun. Tai jos ne ovat koskematta liian kauan”, matami Puddifoot sanoi tietäväisesti hymyillen. Ron ei tiennyt, mitä kummaa se oli tarkoittavinaan. Hän vain nyökkäsi, maksoi ja lähti niin nopeasti kuin juomia läikyttämättä saattoi.
”Ihan hirveä paikka”, Ron puuskahti Harrylle ojentaessaan toisen mukin hänelle.
”Kiitos, että uhrauduit meidän molempien puolesta”, Harry sanoi virnistäen. Hän otti siemauksen ja hymyili ilahtuneena. ”Minttukaakaota. Mistä tiesit, että tykkään siitä kaikista eniten?”
”Olen niin valaistunut”, Ron hymähti ja maistoi itsekin. Minttukaakao todella oli herkullista.
He kävelivät poispäin Tylyahon vilinästä, siemailivat juomiaan ja puhuivat niitä näitä. Se oli tavallista ja mukavaa eikä Ron ollut huomaavinaankaan kummaa ja vierasta kihelmöintiä rinnassaan. Ron oli aivan liian keskittynyt Harryyn ja jokaiseen kauniiseen hymyyn, jonka pojalta sai.
-
2. Pipari (200 sanaa)
Harry sai paketoitua kaikki lahjansa, joten hän päätti poiketa Kotikolon keittiöön hakemaan jotain välipalaa. Portaissa hän kuitenkin kuuli Ronin tuskastuneen äänen olohuoneen suunnalta.
”Voihan pipari”, Ron manasi. Harryn uteliaisuus heräsi. Ron oli vähintäänkin tunnettu karkeasta ja värikkäästä sanavarastostaan. Harrya kiinnosti, mikä oli saanut Ronin varomaan sanojaan.
Harry saapui pienen hävityksen keskelle ja näki Teddyn leikkivän palasilla, jotka olivat peräisin Fleurin loihtimasta ikijääveistoksesta. Ron tuijotti tuhoutunutta veistosta hiljaisen kauhun vallassa.
”Senkus syytät Teddyä. Sitä varten lapset on”, Harry huikkasi virnistäen. Ron säpsähti ja kohtasi hänet niin syyllisenä, ettei olisi kyennyt huiputtamaan ketään.
”Mitä minä oikein teen?” Ron tuskaili.
”Entistus”, Harry kokeili ja napautti taikasauvaansa. Jään palaset ja lohkareet lennähtivätkin takaisin yhteen, mutta muoto oli silmiinpistävän kaukana alkuperäisestä.
”Hmm, pidän tästä enemmän kuin siitä tanssivasta pariskunnasta”, Ron tuumasi ilkikurinen virnistys kasvoillaan.
”Jaa, miksiköhän?” Harry hymähti.
”Pippeli”, Teddy kommentoi riemuissaan ja osoitti veistosta. Se oli varsin osuva luonnehdinta.
”Äiti saa kohtauksen, kun näkee.”
”Voimme edelleen syyttää tästä Teddyä.”
”Ei se mene läpi.”
”Sitten pakenemme maasta.”
”Tai sitten…” Ron heilautti sauvaansa ja veistos mureni jälleen. Teddy sai jäiset leikkipalikkansa takaisin ja hihkui riemusta. ”Noin. Nyt voimme syyttää tästä Teddyä.”
Ja sen tarinan takana he kumpikin seisoivat eikä kukaan – ei edes rouva Weasley – epäillyt mitään.
-
3. Kuusijuhla (100 sanaa)
Ron makasi joulukuusen alla ja katseli oksiston läpi sen tuikkivia valoja ja koristeiden kimmellystä. Ron hengitti syvään. Hän nautti neulasten ja pihkan metsäisestä tuoksusta. Se oli syvä ja maanläheinen.
”Mitä sinä teet?” Harryn ihmettelevä ääni kysyi.
”Nautin meidän kuusesta”, Ron vastasi. Hän taputti lattiaa vieressään. ”Tule, sinäkin mahdut tähän.”
Harry tyrskähti, mutta kömpi kuusen alle Ronin viereen.
”Nättiä, eikö?” Ron sanoi. ”Ja se tuoksuukin hyvältä.”
”Mm, kieltämättä”, Harry myönsi ja nuuhki kuusta. ”Ei toki vedä vertoja Tylypahkan kuusijuhlalle, mutta toisaalta, vetääkö mikään?”
Ron tarttui Harrya kädestä. He katsoivat toisiaan ja hymyilivät.
”Jaa”, Ron tuumasi. ”Minusta tämä yltää jo aika lähelle.”
-
Osallistuu Jouluinen tropes-haasteeseen jouluperinteellä.
4. Perinne (150 sanaa)
Harry siemaili kermakaljaa ikkunalla ja katsoi lumisadetta ulkona. Hiutaleet olivat isoja ja ne leijailivat hitaasti. Harry näytti olevan niin syvällä omissa ajatuksissaan, että Ron epäröi kiinnittää hänen huomionsa. Lopulta hän kuitenkin istuutui leveän ikkunasyvennyksen toiseen päähän. Harryn pää kääntyi häntä kohti. Ronin rinnassa sykähti, kun vihreiden silmien tuikkiva katse valitsi juuri hänet.
”Onko outoa viettää joulua jossain muualla kuin Tylypahkassa?” Ron kysyi.
”Ei oikeastaan”, Harry sanoi hymyillen. ”Oudompaa olisi viettää joulua ilman sinua.”
Ron tunsi kasvojaan kuumottavan nolostuksen sekaisesta mielihyvästä. Harry oli oikeassa. He olivat viettäneet lähes joka joulun yhdessä 11-vuotiaista asti. Se oli tässä vaiheessa jo perinne.
”En ole menossa minnekään”, Ron lupasi. Hän toivoi lupauksensa olevan tarpeeksi merkityksellinen menneistä tapahtumista huolimatta. Ron oli jättänyt Harryn vain kahdesti elämässään, mutta ne kerrat vainosivat ja painoivat häntä yhä.
”Hyvä”, Harry sanoi vain. Hänen äänensä oli lämmin ja täynnä luottamusta. Harry ei kantanut kaunaa. Harry oli ihana ja uskomaton siinäkin mielessä.
-
Osallistuu Jouluinen tropes-haasteeseen jouluelokuvan katselulla.
5. Neulanen (250 sanaa)
Ronin hiuksissa ja harteilla oli neulasia. He olivat vahingossa ilmiintyneet kuusikkoon matkallaan elokuviin. Ilmiintyessä ei todellakaan kannattanut pussailla samaan aikaan. Harrya kömmähdys ei sen kummemmin haitannut. Kuusikossa rymyämisen jälkeen Ron tuoksui viehkeästi havuilta ja pihkalta, ja Harry piti siitä.
Harry olisi odottanut Ronin katselevan koko ajan ympärilleen ja esittävän sata kysymystä elokuvateatterista, mutta eniten Ronia kiinnostikin popcornit.
”Se on yhtä aikaa pehmeää ja rapeaa”, Ron hämmästeli popcornia maistellessaan. Harry hymyili. Ronia oli niin helppo ilahduttaa. Se oli mukavaa. Vaikeampaa oli saada Ronia lopettamaan popcornien ahmiminen ennen elokuvan alkamista.
Vuodenajan mukaisesti katsottavissa oli lähinnä jouluelokuvia. He yrittivät valita sellaisen, joka ei olisi ihan niin ällö ja korni, mutta huomasivat epäonnistuneensa, kun tajusivat valtaosan muista katsojista olevan naisia. Muutamat heistä katselivat toiveikkaasti Harrya ja Ronia ja kikattivat. Niinpä niin, tytöt olivat aina samanlaisia, olivat he koulussa tai eivät. Ron oli kuitenkin niin syventynyt herkkuihinsa, ettei hän edes huomannut. Harry oli hyvillään.
Ronin suodattamaton kommenttiraita oli koko elokuvan parasta antia:
”Miksi tuo mies on koko ajan ilman paitaa? Eikö hänen tule kylmä?”
”Miten he muka huomasivat toisensa tuossa väenpaljoudessa? Minä hukkaan sinut aina, kun lähdemme ulos.”
”Tuolla naisella on vain yksi ilme: surullisen hämmästänyt. Mitä tuo tyyppi oikein näkee hänessä?”
”Mitä romanttista on luistelussa? Ihan tylsää. Olisi hauskempaa, jos he kaatuisivat.”
Harryn piti hyssyttää Ronia, koska häntä itseään alkoi naurattaa niin paljon. Valitettavasti Ron kyllästyi pian koko elokuvaan ja alkoi pussailla Harryn kaulaa. He olivat sen verran suureksi häiriöksi muille katsojille, että he päättivät parhaaksi poistua ja sepittää hölmölle elokuvalle oman siirappisen loppunsa.
-
6. Tähtisädetikku (250 sanaa)
Ron oli ostanut heille tähtisädetikkuja jästikaupasta.
”Miksi?” Harry ihmetteli. Hän ei ollut varma, oliko velhoilla vastaavia, mutta jos oli, ne olisivat taatusti paljon hienompia ja jännittävämpiä. Harrya huoletti, että Ron saattaisi pettyä, kun he sytyttäisivät sädetikut.
”Muistan, kun kerroit niistä”, Ron sanoi. ”Että kaikilla naapurin lapsilla oli tällaiset uutenavuotena paitsi sinulla. Se oli minusta väärin, joten ajattelin oikaista asian. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?”
Ron ojensi Harrylle tähtisädetikun. Harry otti sen vastaan sanattomana. Häntä liikutti Ronin huomaavaisuus. Vaikka Harry ei ollut ajatellut tähtisädetikkuja enää moneen vuoteen, hän muisti yhä sen kaihon, kateuden ja ulkopuolisuuden tunteen. Ron, jos kuka, tiesi varmasti, miltä se tuntui.
”Kiitos”, Harry sanoi viimein. Ron hymyili leveästi. ”Mutta älä odota mitään ihmeellistä…”
Ron loi häneen kummeksuvan katseen ennen kuin sytytti tikut sauvankärjellään. Tikut alkoivat oitis sähistä, hohtaa ja sädehtiä. Kultaiset kipinät sinkoilivat ja valaisivat heidän kasvonsa. Ron näytti lumoutuneelta. Harry tajusi jännittäneensä aivan turhaan. Ronilla oli poikkeuksellinen taito elää hetkessä ja iloita siitä. Harry päätti noudattaa Ronin esimerkkiä ja ihastella räiskyviä kipinöitä, jotka hiipuivat aivan liian pian.
”Sytytetään toiset”, Ron sanoi, ja he tekivät niin. Nyt Harry kuitenkin katseli enemmän Ronia kuin kädessään loistavaa sädetikkua. Ronilla oli kasvoillaan niin vilpittömän riemukas ilme, että Harry aivan pakahtui hellyydestä. Ronin ilo oli tarttuvaa. Harry tunsi itsensä kevyemmäksi kuin kuukausiin. Tässä hetkessä hän sai takaisin sen lapsenomaisen ilon ja ihmetyksen, jollaista hän oli tuntenut vain kouluvuosinaan.
Ron kääntyi Harrya kohden ja hänen hymynsä syveni. Harry kumartui eteenpäin. Ja kun he suutelivat kultaisessa kipinäsateessa, ilma todella oli täynnä taikaa.
A/N: Tähän päättyy jouluinen/talvinen Rarry-raapalekokoelma. Oli todella ihanaa kirjoittaa näitä. Kiitos, kun luit! ♥︎
-
Nämä raapaleet oli tosi herttaisia. <3 Olisin halunnut lukea vielä monen monta lisää! (Ja on suorastaan rikos, että kukaan ei ole vielä kommentoinut.)
Ehdoton lempparini oli kakkosraapale. Ronin suunnitelma oli kieltämättä parempi kuin korjausloitsu.
”Pippeli”, Teddy kommentoi riemuissaan ja osoitti veistosta.
Totuus tulee lasten suusta. :D Muissa raapaleissa oli mukavaa lukea Ronin tutustumisesta jästimaailmaan. Ja raapaleiden 5 ja 6 loppuminen pussailuun, ah <3
Kiitos!