Finfanfun.fi

Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Waulish - 13.08.2024 18:43:38

Otsikko: Lämpöä, valoa ja hyväksyntää (K-11 • mökkihekumaa, Joni/Eetu • shotti)
Kirjoitti: Waulish - 13.08.2024 18:43:38

(https://i.imgur.com/G23cVZZ.png)

(https://i.imgur.com/3qBjvi5.png)

K-11

Otsikoinnin iloja II (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=53966.0) tekstilainausotsikolla

Tämä teksti inspiroitui alun perin Raapalejuoksun (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=52107.0) sanasta mökki, mutta tällä ei ollut toivoakaan sopia juoksun jatkeeksi, sillä tämä lähti ihan laukalle eikä olisi millään pysynyt raapalemitoissa. Veikeä fiilis, kun tarina vähän niin kuin kirjoittaa itse itsensä!

Nämä hahmot kuuluvat Murtovesiä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49769.0#post_Murtovesia)-originaalisarjaani, mutta tämä tarina on varmasti pääpiirteittäin ymmärrettävissä, vaikkei olisikaan muita sarjan osia lukenut. :) Tämä(kin) sijoittuu jonnekin hyvän matkaa päätarinoiden eli Kovanonnenpotkun ja Murtovesiä jälkeen. Jostain syystä koen nyt kovasti vetoa Jonin ja Eetun myöhemmistä ajoista kirjoittamiseen, ja jostain syystä näistä tekeleistä tuppaa tulemaan melkeinpä ällöromanttisia. :P Lämmin kiitos, jos luet, ja kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita! ♡

⋆˚⋆˚

Aitassa on melkeinpä kylmä. Elokuussa illat alkavat olla jo viileitä. Syksyn lähestymisen huomaa siitäkin, miten hämärä hiipii aina vain aikaisemmin. Metsä verhojen takana on synkeän sinertävänmusta.

Aitankin nurkat ovat hämäriä. Jos kurkistaisi sängyn alle, ei sieltä erottaisi takuulla mitään. Oven yläpuolella riippuvan lyhtyvalaisimen himmeä hehkulamppu ei riitä kattamaan koko tilaa, vaikka huone onkin pieni.

Tunnelma on kuitenkin lämmin. Vanhan, kapean vuoteen narahtelu ja kahden miehen väräjävät henkäykset säestävät vaitonaisena seisovaa ilmaa. Jos paljas iho välillä viileneekin kananlihalle, hetken päästä se jälleen lämpenee kiihkeässä kosketuksessa. Eetun sormet saavat Jonin veren kiertämään kaikkialla, mistä ne sivelevät, ja huulet melkeinpä polttavat hyväillessään ja imiessään.

On kutkuttava ajatus, että he nauttivat toisistaan juuri täällä, syrjäisessä saaressa luonnon huomassa, hyvän matkaa lähimmästä naapurimökistä. On melkeinpä runollista, että korkealla rantakalliolla kohoaa kohti pimenevää taivasta yksinäinen aitta, jossa kaksi nuorukaista vielä valvoo toisilleen. Joni miettii, näkyisikö aitan pikkuinen ruutuikkuna järvelle, jos joku sattuisi siellä yösydännä soutelemaan, tai peräti vastarannalle. Kajastaisiko valo ohuiden pellavaverhojen läpi viestittäen, että joku on läsnä ja hereillä? Hehkuisiko se sitä lämpöä, jota vuoteessa vaalitaan?

Samassa Jonin päähän pälkähtää toinenkin ajatus, joka kaikessa kiusallisuudessaan kirvoittaa hänestä spontaanin naurahduksen.

Eetu hymisee Jonin rintalastaa vasten kysyvänä ja kohdistaa katseensa Jonin kasvoihin kulmat koholla. ”Kutitanko mää?”

Joni ravistaa päätään, mutta ajatus ei katoa. Yhtäkkiä hänen on jotenkin vaikea olla. Eetu selvästikin aistii sen hänestä, sillä tämä kiepahtaa hänen kainaloonsa ja jatkaa rintakehän hyväilyä kädellään silittäen, pikemminkin hellästi kuin kiihkeästi. Eetu ei sano mitään, mutta Joni tietää, että Eetu on valmis kuuntelemaan.

Lopulta Joni saa sanoitettua ajatuksensa: ”Tuli vaan mieleen, että mitähän sun vanhemmat tuumais, jos – jos ne tietäis, mitä myö täällä illat pitkät tehhään. Niitten mökillä.”

”Ne tietää”, Eetu vastaa viipymättä. ”Tai vähintäänkin aavistaa. Ne tietää, että myö ollaan täällä kaikessa rauhassa kahestaan, ja kyllä niille sillon on selevää sekin, mitä täällä voi tapahtua. Ne on sentään tehneet meikäläisen ja kolome muuta muksua – tottahan ne tajuaa, että nuoripari saattaa puuhata vällyjen välissä muutaki ku nukkua. Miksei mökilläkin.” Eetu pitää pienen tauon, naurahtaa ja painaa hellän suukon Jonin kyljelle. ”En mää usko, että se niitä hetkauttaa. Luonnollista touhuahan tää on.”

Joni aistii kevyen kuumotuksen poskillaan. Eetun sävy on leppoisa ja luonteva, ei lainkaan alentuva tai luennoiva, mutta silti Joni hiukan häpeää omaa ajatuksenjuoksuaan. Eetu on nimittäin täysin oikeassa, tietysti.

Joni ei vain aina muista, etteivät kaikki vanhemmat ole samanlaisia kuin hänen isänsä. Joni ei voisi kuvitellakaan edes mainitsevansa seksiä isänsä kuullen, varsinkaan miesten välistä seksiä. Isä menisi sellaisesta ensin luultavasti aivan lukkoon, jonka lauettua hän sitten todennäköisesti tekisi tai sanoisi jotain, mikä murentaisi Jonin itsetunnon. Isä tietää nykyään kyllä, että Jonilla on joku, ja että se joku on mies, mutta mistään siihen liittyvästä ei todellakaan parane puhua. Vaikeneminen on ainoa keino säilyttää edes jonkinlainen rauha ja yhteys ainoaan vanhempaan.

Eetun vanhemmat ovat tyystin toista maata. He ovat alusta asti ottaneet Jonin ja koko suhteen vastaan pelkällä lempeydellä ja hyväksynnällä. Eetun perhepiirissä seksuaalisuuskaan ei ole mikään tabu. Kerran Eetun isä heitti jotain kaksimielistä ruokapöydässä, ja kaikki Eetun sisaruksia myöten nauroivat – kaikki paitsi Joni, joka osasi häkellyksissään vain ihmetellä sitä, voiko sellaisiin asioihin suhtautua niinkin avoimesti.

Katkeruus omaa isää kohtaan on vähällä kiehahtaa Jonissa, mutta Joni sysää sen syrjään. Hän keskittyy mieluummin hyväksytyksi tulemisen tunteeseen, jota Eetun sanat ja Eetun perheen kanssa koetut hetket häneen valavat. Pian mikään ei tunnukaan enää kovin kiusalliselta, vaan oikeastaan aika luonnolliselta. Kenties koko kesämökissä on jonkinlaista taikaa, sukupolvien rakkauden jättämää. Täällä Joni on monet kerrat onnistunut puhumaan tunteistaan ja ilmaisemaan niitä. Täältähän kaikki hänen ja Eetun välillä sai ylipäätään alkunsa.

Eetu on ehkä saanut oman avoimuutensa ja välittömyytensä perintönä vanhemmiltaan tavalla, joka ei ollut koskaan mahdollista Jonille, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Jonikin voisi omaksua samantapaista suhtautumista. Suhde Eetuun onkin opettanut Jonille kaikenlaista – kuten sen, että Eetun kuullen voi lausua kiusalliset ja häpeällisetkin ajatukset ääneen, tietäen että ne otetaan vastaan ymmärryksellä ja rakkaudella.

Joni kääntyy Eetua vasten, hivuttaa kätensä Eetun niskaan ja suutelee. Ennen kuin hän sulkee silmänsä, hänen mielensä takamailla käy vielä huvittavan lohdullinen ajatus siitä, että ainakin he ovat tuoneet mökille omat lakanat.

Aitan pikkuinen ruutuikkuna hehkuu lämpöä, valoa ja hyväksyntää vielä pitkälle yöhön.

Otsikko: Vs: Lämpöä, valoa ja hyväksyntää (K-11 • mökkihekumaa, Joni/Eetu • shotti)
Kirjoitti: Pahatar - 25.08.2024 11:51:35

En ehtinyt viime viikolla osallistua Kommenttikampanjaan, ja se jäi harmittamaan, koska olin jo etukäteen suunnitellut lukevani jonkin Joni/Eetu -originaalin sinulta. Nyt sitten halusin tulla korjaamaan tämän puutteen, vaikkakin viikon verran myöhässä. Valitsin tämän tarinan, koska halusin lukea sellaista kuvausta, jossa Joni ja Eetu ovat jo vakiintunut pari, ja heillä olisi asiat tässä vaiheessa paremmin kuin ihan alkuvaiheessa. Ilahduin muuten suuresti, kun tajusin, että tämä onkin aivan tuore tuotos! :D Todella hienoa, että olet ehtinyt kirjoittaa uutta tekstiä meidän iloksemme, ja vielä juuri näistä kahdesta.

Olen tykännyt ihan mielettömästi näistä sinun originaalisarjoistasi, sekä Juuso/Samulista että Jonista ja Eetusta. :) Joni on erityisesti minun sydäntäni lähellä tuon joulukalenterisi myötä, kun tuntuu niin hirveän pahalta, miten raskasta herkällä pojalla oli menettäessään juuri sen ihmisen, joka ymmärsi ja rakasti häntä niin paljon. Vaikka kyse on fiktiivisestä hahmosta, olen monta kertaa miettinyt, miten erilainen Jonin elämä olisi ollut, jos hän olisi saanut pitää äitinsä kauemmin, etenkin kun isä oli sellainen kuin oli. Kovanonnenpotkussa näkyi niin selvästi se, miten vaikeaa Jonilla oli ajatustensa ja tunteidensa kanssa vielä aikuisenakin, ja ehkä kaikkein hankalinta seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. :( Siksi tätä tarinaa, jossa Jonilla ja Eetulla on nyt toisensa, ja ilmeisen pysyvästi, oli niin ihanaa lukea, ja tulin tästä todella hyvälle mielelle. Vaikka Jonia edelleenkin painaa jossain määrin menneisyys, tässä on kuitenkin tultu todella pitkä matka niistä ajoista, kun hänen tunteensa Eetua kohtaan olivat ennen kaikkea suuri ahdistuksen lähde.

Pidin tästä tarinasta ja kuvauksesta ihan todella paljon. Sinulla on kyky luoda ihan mahtava tunnelma tarinaan, ja kertoa niin paljon vähilläkin sanoilla. :) Rakastin tätä lämpöä miesten välillä, ja minusta tuo rivien välissä esiin tuleva mielihyvä oli niin kauniisti kuvattu. Se loi ihanan sensuellin tunnelman ehkä juuri siksi, ettei mitään sanottu kovin suoraan, vaan mielikuvitukselle jäi runsaasti tilaa. Minusta tämä ei ollut ollenkaan ällöromanttinen, vaikka niin tuossa alussa totesit, vaan aivan täydellinen kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. :)

Saarimökkimiljöö on hyvin ihastuttava, ja sen myötä tulee sellainen tunne, että juuri tuollainen täydellinen rauha ja kotoisuus on ihan parasta ja paljon arvokkaampaa kuin suurella rahalla tehdyt puitteet. Vaikka kesä oli kääntymässä syksyksi, se ei haitannut tunnelmaa millään lailla, vaan tämä heidän kahdenkeskinen läheisyytensä oli aivan täydellistä, ja juuri sitä, mitä molemmat varmasti eniten kaipasivat. :) Tämä lause toi sen niin kauniisti esiin:

Lainaus

On melkeinpä runollista, että korkealla rantakalliolla kohoaa kohti pimenevää taivasta yksinäinen aitta, jossa kaksi nuorukaista vielä valvoo toisilleen.

Olen ajatellut Jonin sellaiseksi ihmiseksi, jonka on vaikea osoittaa tunteitaan Eetua kohtaan, jos kuka tahansa on näkemässä, vaikka olisi miten hyvä tuttu. Nytkin Jonia vähän vaivasi se, mitähän Eetun perhe mahtoi heistä ajatella, vaikka nämä eivät olleet edes paikalla, ja siinä oli minusta jotain hyvin liikuttavaa. Eetu on kyllä niin hieno kumppani Jonille, kun tämä osaa vaistota Jonin mielialat ja tukee Jonia joka käänteessä. :) Minusta on todella mieltä lämmittävää lukea tällaisesta suhteesta, jossa molemmat voivat olla täysin omia itsejään. Ja tuntevat toisensa niin hyvin, että osaavat lukea toistensa tunnetiloja ja suhtautuvat niin arvostavasti toisiinsa, kuten juuri tässä:

Lainaus

Yhtäkkiä hänen on jotenkin vaikea olla. Eetu selvästikin aistii sen hänestä, sillä tämä kiepahtaa hänen kainaloonsa ja jatkaa rintakehän hyväilyä kädellään silittäen, pikemminkin hellästi kuin kiihkeästi. Eetu ei sano mitään, mutta Joni tietää, että Eetu on valmis kuuntelemaan.

Onneksi Eetun perhe korvaa jossain määrin sitä pahaa, mitä Jonin isä on virheellisellä ja ahdasmielisellä kasvatuksellaan saanut aikaan. Niinhän se on, että kun on koko lapsuutensa ja nuoruutensa joutunut kärsimään sellaisesta, se ei katoa hetkessä. :( Silti pidin kovasti tuosta, että Jonin ajattelutavassa oli tapahtunut muutos, ja nyt hän näki isänsä puutteet selvästi. Tuntui, että enää Joni ei kokenut olevansa itse vääränlainen, ja se oli todella hienoa. :) Oli ymmärrettävää, että hän tunsi katkeruutta isäänsä kohtaan, ja vaikka se ei pidemmän päälle olekaan hyvä asia, kun itsehän siitä eniten kärsii, minusta se oli kuitenkin tie oikeaan suuntaan.

Minut kuitenkin yllätti se, että Joni ei enää ollut kaapissa isänsä suhteen, ja sekin oli minusta hyvä asia, vaikka siitä ei isän kanssa puhuttukaan. Tuo joulukalenteri jätti minuun sen verran katkeruutta Jonin isää kohtaan, että tahtomattani tunnen vahingoniloa siitä, että Jonin isä oli joutunut toteamaan poikansa kulkevan omaa tietään, eikä siten kuin isä olisi nähnyt parhaaksi. ;) Vähän heräsi sellainenkin ajatus, kannattaako pitää tuollaiseen isään minkäänlaista yhteyttä. Mutta ehkä Joni kuitenkin halusi niin, kun tämä oli ainoa vanhempi, joka hänellä enää oli.

Tässä lopulla jälleen luodataan Jonin sielunmaisemaa ja Jonin ja Eetun välejä niin ihanasti, että oli ihan sydäminä. :D Eipä asiaa tämän paremmin voisi ilmaista, ja tuntuu ihanalta, että ympäristölläkin oli oma vaikutuksensa:

Lainaus

Pian mikään ei tunnukaan enää kovin kiusalliselta, vaan oikeastaan aika luonnolliselta. Kenties koko kesämökissä on jonkinlaista taikaa, sukupolvien rakkauden jättämää. Täällä Joni on monet kerrat onnistunut puhumaan tunteistaan ja ilmaisemaan niitä. Täältähän kaikki hänen ja Eetun välillä sai ylipäätään alkunsa.

Tämä, miten Joni ajatteli Eetusta, oli niin kaunista ja kertoi todella syvästä molemminpuolisesta rakkaudesta. :) Suhde, joka näillä kahdella on, on todella harvinainen ja arvokas. Ajattelin tätä lukiessani, että ilman Eetua Joni ei olisi ehkä koskaan oppinut elämään vapaasti ja ilman ahdistusta. Onneksi he tapasivat toisensa:

Lainaus

Suhde Eetuun onkin opettanut Jonille kaikenlaista – kuten sen, että Eetun kuullen voi lausua kiusalliset ja häpeällisetkin ajatukset ääneen, tietäen että ne otetaan vastaan ymmärryksellä ja rakkaudella.

Suuri kiitos tästä viikonlopun lukuilosta! :) Niin paljon kuin tykkäänkin lukea näistä kahdesta tällaisessa seestyneessä tilanteessa, minua kiinnostaisi myös kovasti tietää, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Sen vuoksi toivon, että sinulle tulee vielä jossain vaiheessa inspiraatio kirjoittaa Murtovesiä -jatkista eteenpäin. :) Sitä odotellessa pitääkin lukea nämä kaikki muut sinun Joni/Eetu -tarinasi. 

Otsikko: Vs: Lämpöä, valoa ja hyväksyntää (K-11 • mökkihekumaa, Joni/Eetu • shotti)
Kirjoitti: Meldis - 30.08.2024 14:31:25

Pitää vihdoin myöntää, että kesää ei ole enää jäljellä, mutta tulin tämän äärelle vielä fiilistelemään näitä viimeisiä päivä. ^^ Tuli myös melkein nostalginen olo, kun luki taas Jonista ja Eetusta kesämökki tunnelmissa. <3 Minua ei lainkaan haitannut tämä ällöromanttisuus, sopi oikeastaan juuri kohentamaan mieltäni, joka on ollut stressaantunut jonkin aikaa. Tuo voimakas romanttinen tunnelma imaisi täydellisesti sisäänsä ja oli ihanaa vain upota tarinaan. Alkuun tuntui että melkein kuin olisin itse mökissä sisällä. Hyvin tuttu tuo, miten mökissä on muutoin hiivatin kylmä, mutta peiton alla on lämmin. Muistan miten meidän Lapin mökillä käydessä harvemmin oli koskaan liian kuuma ja aamulla oli kamalan vaikea päästä sängystä ulos, kun olisi tarvinnutkin pakata villapaita kesämökille mukaan. ;D Tosi kauniilta, oikein maalausmaiselta, kuulosti kuvaus pienestä, keltaisesta ruutuikkunasta, joka näkyisi pisteenä järvellä. Olisin ehdottomasti sitä tyyppiä, joka pohtisi järven selällä, että millaistahan elämää tuon mökin sisällä eletään. :3

Ehdottomasti ihanaa lukea, millaiseksi Jonin ja Eetun suhde on muodostunut. Tämä heidän kuplansa kaukana kaikesta kesämökillä tuntui rauhoittavalta. Oikeastaan se, että heidän kuplaansa kuitenkin luikersi Jonin mieleen kiusallinen ajatus ja katkeruus isää kohtaan, mutta se ei riko sitä, tuntui rauhoittavalta. Niin ihanaa, että tuossa romanttisessa kuplassa Joni voi ilmaista ääneen vaikean ajatuksen ja Eetu saa sen menemään pois. Kivaa, että vaikka Joni edelleen käsittelee asioita, eikä aiemmat ikävät tunteet ole menneet pois, hänellä on vihdoin tila, jossa sanoa ne ääneen. Suhde Eetuun tuntuu terapeuttiselta hänelle. ^^

Kaiken kaikkiaan tämä oli aivan ihana palanen arkea vakiintuneessa suhteessa, troupet, joita rakastan varsinkin yhdistettynä. Suomalainen mökki saaressa, romanttinen, kiihkeä hetki, jonka aikana voitiin puhua syvällisiä ja vakavia sekä olla vain läsnä toiselle. *chefs kiss* Kiitos tästä loppukesän virkistyksestä. <3