Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Fairy tale - 23.12.2018 12:19:40
-
.
-
Päätin palata tänne Joulukadulle katsomaan olisiko minulta mennyt joku suloinen jouluficci ohi ja minkä ihanan paketin löysinkään <3 Voi että sentään miten tämä oli ihana ja herttainen pätkä!
Tunnelmaltaan tämä oli juuri sopivan leppoisa ja jouluinen. Ihanan kiireetön vaikka samalla oli kiva vipeltää haiskun seurana pitkin katuja. Tuollaiset pienet huomiot, kuten että pöllöjä on tässä kaupunginosassa paljon sitoivat tämän tekstin kivasti taikamaailmaan.
Ihanaa kun haiskulla oli tuliaisia palatessaan kotiin. Pienet haiskunpoikaset ovat varmasti suloisia <3 Pidin muuten siitä ettei liittänyt tätä suotaan Potter-canoniin tai Ihmeotusten-canoniin vaan lukija saa itse miettiä kuka tuo isäntä onkaan. Itselleni nousi ihan pikkuisen mieleen Melodien joulukalenteri-ficci missä Draco laittoi haiskuille kolikoita pihalle :)
Kiitos tästä, oli ihana tarina!
Vendela
-
Voi kuinka olikaan suloinen! Olen aivan rakastunut haiskuihin Ihmeotus-leffojen myötä, ja tämäkään ei kyllä ollut poikkeus. Ovat käsittämättömän suloisia (vaikka myös hyvin rasittavia, ainakin ensimmäisen leffan perusteella - olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka pitkälle he voivat muuttua aineettomiksi ja minkälaisesta materiaalista häkin pitää olla tehty, jotta haisku ei pääse karkaamaan?).
En osaa mitään muuta kyllä sanoa, kuin voi suloisuus! Karkumatkalla oleva haisku. Olin onnessani, kun kuvailtiin kaikkia hajuja ja löydöksiä, kylläpä oli mielenkiintoinen matka! Ja varsin kivaa, että uuden rakastetun luota muisti kuitenkin isäntänsä, kenen luo palasi. Siitäkin pitää kyllä antaa kehua, että minä en yhtään ajatellutkaan, että matka saattaisi tuoda myös haiskulle pentuja! Oli hyvin yllättävää, mutta todella söpöä sekin. Pidin myös paljon joulupallon mukaan nappaamisesta. Ajattelin ensiksi, että ehkä se olisi isännälle lahja eräänlaisena anteeksipyyntönä, mutta toisaalta haisku ei hirveän innoissaan luovu keräämistään aarteistaan. Kuten Vendela, tykkäsin myös, että tässä oli pääosassa nimenomaan haisku. Isännällä ei ollut niinkään väliä, ja sen sai sijoittaa mihin tykkäsi. Jotenkin kuitenkin sijoitin paikan jonnekin velhojen asuttamalle alueelle, kun maininta monista pöllöistä osui silmiini (ja tätä myötä Viisasten kivi ja "pöllöt ovat menneet sekaisin!"). Mutta en kaivannutkaan sellaista tarkkaa paikkaa tai henkilöitä, kun niin tykästyin tähän haiskuun. :')
Kiitoksia, olipa ihanan pieni välipala!
- Syksy
-
Hyvänen aika, tämäpä vasta oli söpöä jos mikä! <3 Pieni nuuhkutteleva ja vipeltelevä haisku aarteenetsintäseikkailulla on kyllä jotain ihan ylettömän suloista ja mielikuva välittyi tekstistä vahvasti, sen melkein näki silmissään. :)
Niin myös karkuretken yllättävä seuraus. Ihana linkitys elokuvaan ja haiskupentueeseen! Minäkään en osannut odottaa tätä loppuhuipennusta, niin se oli suloinen loppuhuipennus. :)
-
Iih, tämä oli aivan ihana!!! Haiskut ovat suosikkihahmojani Ihmeotuksissa, ja tämä oli todellakin jouluherkku! Onneksi seikkaileva haisku ei jäänyt pöllön kynsiin tai joutunut ongelmiin. Mäenlasku ja aarteiden etsintä oli hauskaa luettavaa. Niitä pihalla olleita kolikkoja jäin miettimään. Ne vaikuttivat olevan ketjuna, joten houkuttelikohan se toinen tätä päähenkilöä niillä luokseen? Loppu oli ihana ja onnellinen!
-
Oih, voi että tämä oli söpö. Haiskut on aivan ihastuttavia, kuuluvat ehdottomasti lemppareihini taikaolennoista (rakastuin niihin ihan täysin Ihmeotukset-leffojen myötä), ja siksi olikin kiva lukea yhden sellaisen seikkailuista :3 Pidin siitä, että tässä vain kertoja kuvailee ja selittää, mitä kyseinen haisku tekee, ettei ollut sellaista inhimillistettyä eläintä, joka puhuu jne. Siinä on ihan eri tunnelma, kun ulkopuolinen kertoja kertoo pienen olennon tutkimusmatkasta!
Joulukuuset ovatkin varmasti haiskujen ihastus ja houkutus, niin paljon kaikkea kiiltävää. Pidinkin tuosta, että tämän tarinan haisku sitten löysi itselleen joulupallon, ja vielä oikein nukkuikin sen kanssa ♥ Ja voih mikä yllätys lopussa tulikaan poikasten muodossa. Mulla ei käynyt mielessäkään, että tuo kahden haiskun tapaaminen ja niiden yhdessä viettämät päivät voisivat johtaa jälkikasvuun :3 Mutta suloistahan moinen, en kyllä yhtään ihmettele sitä, kun haiskun isäntä toteaa sen olevan herttaisinta, mitä hän on nähnyt pitkään aikaan.
Nyt mun joulufiiliksetkin nousi sitten tämän ansiosta oikein kunnolla ;D Mutta se on vain kiva, tykkään fiilistellä joulua ♥