Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 01.08.2016 19:18:45

Otsikko: Unelmoin sinusta, S [Harry/Charlie]
Kirjoitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 01.08.2016 19:18:45

Kirjoittaja: Kuolonsyöjäprinsessa (Minä!)
Beta: toyhto (Kiitos hänelle <3)
Ikäraja: S
Genre: romance, draama, ehkä pikkiriikkinen ripaus fluffya
Paritus: Harry/Charlie
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Varoitukset: -
Haasteet: Oneshot10 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=42009.msg800596#msg800596) (510 sanaa) ja Neljän tuvan haaste II (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41813.msg797876#msg797876) (Rohkelikko)

Tiivistelmä: Harry ja Charlie suutelivat vaahterapuun alla

Unelmoin sinusta


- Hänen silmänsä ovat niin upeat, ja ne lihakset! Hän on ihana, Harry selitti parhaalle ystävälleen. -Kuunteletko sinä?
- Joo, tietysti, Hermione vastasi väsyneenä.
- No mitä minä sanoin äsken? Harry kysyi epäillen.
- Että Charlie on ihana? Hermione veikkasi viattomasti.
- Et siltikään kuunnellut, Harry syytti.
- En niin, anteeksi, mutta sinä puhut hänestä koko ajan, Hermione sanoi huokaisten.
- Mutta, kun hän on niin ihana, Harry sanoi hiljaa, ääni väristen.
- Tiedän, Harry, mutta sinun pitäisi kertoa se hänelle.
- En minä voi, kun hän on niin paljon vanhempikin ja tuskin edes huomaa minua, Harry selitteli.
Hermione kuitenkin tiesi, että asia oli juuri päinvastoin.

***

- Hän on niin suloinen ja kerrassaan täydellisen ihana upeine silmineen, Charlie kertoi huokaisten veljelleen.
- Mmm joo, Bill mutisi.
- Sinä et kuuntele! Charlie syytti.
- En kuuntelekaan, koska sinun pitäisi kertoa nuo asiat Harrylle, Bill sanoi ja vaipui takaisin mietteisiinsä.
- Mutta Bill, Charlie valitti taas.
- Jos en tietäisi paremmin, luulisin, että sinä olet meistä nuorempi, Bill naureskeli.
- En minä voi kertoa Harrylle, kun hän on niin nuorikin ja tuskin häntä edes kiinnostaa, Charlie surkutteli.
Bill kuitenkin tiesi, että näin ei ollut.

***

- Hei, Hermione! Bill huudahti nähdessään etsimänsä tytön.
- Hei, Bill! Sinua minä etsinkin, Hermione kertoi.
- Minäkin etsin sinua. Onko Harry sanonut mitään Charliesta? Bill kysyi.
- Ai, että onko? Ei hän muuta teekään! Hermione puuskahti.
- Charlie on aivan samanlainen, Bill kertoi naureskellen.
- Mitä me teemme? Hermione kysyi.
- Saatamme heidät yhteen tietysti! Bill huudahti.
- No niin niin, mutta miten? Hermione selvensi.
- Mitäs, jos tehtäisiin näin... Bill aloitti.
- Joo, tuo kuulostaa hyvältä, mutta... Hermione jatkoi.

***

- Me menemme nyt tuonne, Hermione ilmoitti yhtäkkiä ja veti Harryn perässään ulos.
- Ai minne? Harry kysyi ihmeissään.
- No tuonne vain, Hermione tokaisi.
- Hermione! Harry huudahti paniikissa, kun näki ketkä tulivat toisesta suunnasta.

***

- Mennäänpäs vähän käymään tuolla, Bill ilmoitti veljelleen ja lähti raahaamaan tätä ulos.
- Missä? Charlie kysyi ihmeissään.
Näet sitten, Bill tokaisi virnistellen.
- Bill! Charlie huudahti järkyttyneenä, kun näki ketkä tulivat kohti heitä.

***

- Kerroitko sinä hänelle?! kuului huudahdus sekä Harryn että Charlien suusta.
- Mitä? kuului uudelleen samoista suista.
- Te taisittekin jo tajuta - , Bill aloitti.
- Joten meitä ei tarvita, Hermione lopetti ja käveli Bill perässään pois.
- Kyllä heistä vielä pari tulee, Hermione sanoi hymyillen.
- Tietysti. Käydään tunnin päästä katsomassa, Bill sanoi ja lähti huoneeseensa.

***

- Minä… Tai siis, kun… Öh, Harry takelteli punastellen.
- Öh... Minä... En... Tai siis, Charliekin takelteli.
- Saanko tehdä jotain? Charlie viimein kysyi.
- Öh, joo? Harry sanoi, mutta se kuulosti lähinnä kysymykseltä.
Charlie astui askeleen eteenpäin, toisenkin ja kolmannen, kunnes hän oli aivan kiinni Harryssa. Hän asetti kätensä varovasti toisen lanteille ja suuteli tätä hellästi.
Nopeasti Harry kietoi kätensä Charlien niskan taakse ja suuteli takaisin.
- Olen halunnut tehdä noin jo kauan, Charlie myönsi, kun he viimein irrottautuivat toisistaan.
- Niin minäkin, Harry kertoi ja suuteli Charlieta uudelleen.

***

- Pitäisikö mennä katsomaan? Bill kysyi saapuessaan keittiöön.
- Mennään vain, Hermione sanoi ja he lähtivät ulos.
- Katso Bill! Hermione hihkaisi ja nykäisi Billiä hihasta.
- Mitä? Bill ihmetteli, mutta sulki suunsa nopeasti.

Harry ja Charlie suutelivat vaahterapuun alla

Otsikko: Vs: Unelmoin sinusta, S [Harry/Charlie]
Kirjoitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 21.08.2016 12:22:51

kuuskidi: Hei ja anteeksi, että vastauksessa kesti! :) Näin ensimmäisenä, kiitos kommentista.
Olen itsekin tuota keskittämistä miettinyt ja todennut, että en osaa olla käyttämättä sitä tällaisissa pienissä dialogipätkissä. Tuota verbi + adverbi hommaa en edes ajatellut, joten kiitos huomautuksesta. Itse (ainakin sisäisesti) olen kamala fluff-addikti ja tykkään kirjoittaa just tällasta söpöä "iiih" -tekstiä :D Ja tuota loppua mietin toosi kauan, hyvä, että toimi! :)

Otsikko: Vs: Unelmoin sinusta, S [Harry/Charlie]
Kirjoitti: tirsu - 17.10.2016 21:47:04

Heipparallaa!

Otsikko ja Harry/Charlie saivat mut nappaaman tämän kommenttikampanjasta. Ihmettelen täällä sitä miksen ole huomannut tätä aiemmin, miten tää on mennyt multa täysin ohi, kun olet julkaissut tämän. Onneksi edes nyt huomasin tämän ihanan ja suloisen ficin lopulta kommenttikampanjan kautta! ^ ^

Ensi alkuun keskitetty teksti vaikutti oudolta, hassulta ja hitusen luotaantyöntävältäkin, epäilin hieman sen vaikuttavan lukukokemukseen. Mutta ei se sitten vaikuttanutkaan lainkaan, eikä sitä enää lukiessa edes huomannut. Ja tulin lopulta siihen tulokseen, että tekstin keskittäminen sopi tälle oikein hyvin. Tällaiselle lyhyelle tarinalle se sopii mainiosti tuoden pientä kivaa lisää tekstin ulkonäköön, korumaisuutta. Ei saisi olla epäluuloinen! :D

Oli hauskaa lukea ficci, jossa Harry käyttäytyi kuin lemmensairas. Mielestäni hän ansaitsee saada käyttäytyäkin niin, kun ottaa huomioon kuinka paljon hän loppujen lopuksi menetti lapsuudestaan ja teini-ikäisyydestään (kuvittelen, että Harry olisi tässä nuoren aikuisen iässä, muutama vuosi Tylypahkan jälkeen) sellaista, joita muut tavalliset teinit saivat kokea.

Charlien samanlainen käytös oli huvittavaa. Tykkäsin todella paljon siitä, että kaksikko ei tiennyt (saati tajunnut) olevansa samassa tilanteessa: korviaan myöten rakastuneita toisiinsa, mutta täysin tietämättömiä toisen vastaavan tunteisiin. (Siitä olisi mielellään lukenut pidemmänkin pätkän, tuollaiset tilanteet ovat yleensä lukijoille hauskoja.)
 
Se että Hermione ja Bill ovat taas puolestaan samassa tilanteessa keskenään – joutuvat kuuntelemaan ystävänsä/veljensä rakkauden kohteen ylitsevuotavaa kehumista yhä uudelleen ja uudelleen – peilasi tilannetta kivasti. Mielestäni he painottivat lisää sitä, kuinka samanlaisissa tilanteissa he ja Harry & Charlie olivat.

En yhtään ihmettele, että Hermione ja Bill olivat tahoillaan kyllästyneitä siihen samaan rumbaan, jota joutuivat kuuntelemaan. Kuka tahansa olisi lopulta kyllästynyt kuuntelemaan sitä samaista jankutusta, varsinkin jos se olisi jokapäiväistä.

Pidin siitä, että Bill ja Hermione tiesivät – totta kai! – etteivät Harryn ja Charlien tunteet olleet yksipuolisia. Oli aivan loistavaa, että he eivät kuitenkaan olleet kertoneet kyseiselle kaksikolle siitä. Ehkä he odottivat kaksikon tajuavan itse. Lopulta he näyttävästi kyllästyivät, kun päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä: ensin varmistamalla, että he todellakin olivat oikeassa tunteiden molemminpuolisuudesta ja sitten päättämällä saada kaksikko yhteen. Niin he pääsisivät kuuntelemasta samaa kehujen (ja epätoivonkin) litaniaa.

Pidin myös siitä, että Billin ja Hermione suunnitelma ei ollut mitenkään ihmeellinen vaan yksinkertainen. Se oli oikein toimiva tapa saada Harry ja Charlie yhteen ja myöntämään tunteensa toisilleen. Se osoitti myös sen, ettei suunnitelmien tarvitse aina olla monimutkaisia vaan että yksinkertainenkin voi olla paras tapa.

Harryn ja Charlien tunteiden tunnustus oli vain totaalisen suloista! ^ ^ Tai no, se tunnustus taisi vähän jäädä, mutta kyllähän se suudelmakin riitti tuossa vaiheessa kertomaan molemmille, että heidän tunteisiinsa vastataan.

Loppu oli todella ihana! Ja toi mieleeni Aikakoneen Alla vaahterapuun-biisin. Otsikko kuvasti loistavasti tekstin sisältöä, varsinkin alkupuolen kohdalta. Muutenkin se oli todella fluffymainen.

Kohta Bill ja Hermione taitavat saada kuunnella koko ajan (kun Harry ja Charlie eivät ole keskenään) vain lisää hehkutusta siitä, kuinka ihana toinen on. Kuvittelisin ainakin, että päädyttyään yhteen, Harry ja Charlie saattaisivat äityä kehuskelemaan enemmän, olisihan se sitä, että kuinka ihana se oma kulta on. Siinä vaiheessa Hermione ja Bill saattaisivat ehkä hieman katua asiaan puuttumista. Vaikka tokihan he ovat onnellisia Harryn ja Charlien puolesta. :D

Jäin miettimään erästä pientä seikkaa tässä ficissä. Onko Charlie Billiä vanhempi? Olen aina luullut Billin olevan perheen esikoinen.

No mutta joo. Tämä oli todella suloinen ja ihana ficci! Pidän tästä todella paljon. Olen iloinen, että tosiaankin löysin tämän lopulta. Lukiessa tuli vain aawwsiteltua ja jopa hihiteltyäkin.

Kiitos tästä söpöstä pätkästä. Se oli totaalinen piristysruiske! :)

-tirsu

Otsikko: Vs: Unelmoin sinusta, S [Harry/Charlie]
Kirjoitti: Kuolonsyöjäprinsessa - 17.10.2016 22:41:17

Kiitos paaaljon kommentistasi, tirsu! <3 Mä oon nyt kännykällä, joten vastaan huomenna paremmin, mutta oli aivan pakko tulla vastaamaan, koska tämä kommentti lämmitti mieltä kivasti :) Ja tohon Charlie/Bill -juttuun niin Bill tosiaan on se esikoinen ja mulla oli väärät kuvitelmat  ;D Pitäis varmaankin korjata, mutta mutta...

//Noniiin... Elikä siis, tuosta keskityksestä olen ennenkin kuullut, mutta tähän tekstiin se mielestäni sopi hyvin :) En varmaan koskaan ole törmännyt fikkiin jossa Harry käyttäytyisi kuin lemmensairas niin oli pakko siitä sellainen kirjoittaa, koska olen asiasta samaa mieltä kuin sinäkin. :D Eihän sitä aina voi tajuta, että ihastuksen kohde onkin aivan yhtä ihastunut sinuun kuin sinä häneen. Tuota Hermionen ja Billin näkökulmaa oli kiva kirjoittaa, sillä olen itse monesti ollut samanlaisessa tilanteessa. ;D Ja se, että niiden kahden suunnitelma oli noinkin yksikertainen, johtui siitä, että mä olen laiska enkä jaksanut ruveta vääntämään mitään kumallista, mutta hyvä, että tykkäsit. ;D Niin ja täytyi mennä tuo biisi kuuntelemaan, sillä en ollut sitä koskaan kuullutkaan, mutta se tosiaan sopi tähän.

Kiitos vielä ihan hirmuisesti kommentistasi, sait kyllä jälleen kerran minut hymyilemään. :)