Nimi: Punatukkainen kaunottareni
Kirjoittaja: Demure
Ikäraja: S
Genre: angst, romance, AU
Sanamäärä: 200 (tuplaraapale)
A/N: Tällainen pieni pätkä Severuksen saappaista katsottuna lauantain ratoksi. Toivottavasti tästä ei tullut liian vaikeasti ymmärrettävä. :D
[ Haasteet: Severus kerätty (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=42131.0/#post_keraa). ]
Punatukkainen kaunottareni
Ohut pilviverho taittaa auringon häikäisevimmät säteet ja luo pehmeää valoa puutarhaan. Kesän kaunein päivä saa kilpailijan, kun hän lähestyy pitsisessä mekossaan. Huntu peittää hänen kasvonsa, mutta tiedän hänen hymyilevän. Tunnen hänen liikkeensä, aistin hänen onnensa jo kaukaa.
Valkoiset liljat käsivarsillaan hän kävelee kivipolkua pitkin läpi ystäväjoukon. Tuuli kuljettaa hennon tuoksun sieraimiini muistuttaen auvoisista aamuista, joiden olisi pitänyt jatkua ikuisuuteen. Hänen askeleensa ovat arvokkaat ja tuskaisen varmat. Toivoin löytäväni niistä edes hitusen epävarmuutta, edes pienen epäilyksen, tekikö hän sittenkään oikean valinnan.
Tulisesti hän taisteli saadakseen sen, mitä halusi. Tein kaikkeni vakuuttaakseni hänelle, ettei se tekisi häntä onnelliseksi. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että hän tiesi mitä halusi. Hän tietää aina, mitä tehdä. Hän tietää milloin pitää kiinni, milloin laskea irti ja jatkaa elämää. Hän on vahva eikä pelkää muutosta. Hän ratsastaa aalloilla ja valjastaa tuulen purjeisiinsa.
Toisiin muutoksen tuulet eivät vaikuta. Ne eivät kaada, ne eivät horjuta. Ne eivät kantaisi, vaikka niiden mukana yrittäisikin lentää. Tämän päivän olisi pitänyt olla minun, mutta taas kerran seison käytävän väärässä päässä katselemassa rakkaani loittonevaa selkää. Huntu nostetaan hänen hehkuvilta kasvoiltaan, ja hän luo rakastavan katseen mustatukkaiseen hurmuriinsa. Kohtalo sinetöidään, nyt on liian myöhäistä katua.
Ja jo toisen kerran katson, kuinka Potter vie alttarille punatukkaisen kaunottareni.