Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Dracoslover - 09.03.2008 20:46:16
-
Author: Dracoslover
Beta: ~SunriseGirl~
Genre: Angst, deathfic
Rating: K-11
Summary: Miksi kukaan ei auta Frediä?
Disclaimer: Minähän en omista muuta kuin juonen.
A/N: Ehkäpä puolessa tunnissa kyhätty ficlet, oli pakko kirjoittaa Kuoleman Varjelusten tapahtumien takia. Thänksit betalle! Kommentti ois kiva =)
George katsoi kaaoksen yli, etsien katseellaan perhettään. Sitten hän näki heidät. Seisomassa puolikaaressa jonkin, tai jonkun ympärillä. Kuka se oli? Missä Fred oli?
George juoksi lähemmäs perhettään, kunnes katsoi maassa makaavaa ihmistä tarkemmin. Se oli Fred. Hän oli loukkaantunut. Mikseivät muut auttaneet? ”Mitä…Miksette te auta häntä?” George kysyi ja katsoi syyttävästi äitiään polvistuen veljensä viereen. Rouva Weasley katsoi Georgea surullisin silmin. ”Hän…hän ei enää tarvitse apua, George. Katso, hän on kuollut”, hän sanoi ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
George käänsi katseensa kaksoisveljeensä. Silmät olivat kiinni, ja hänen viimeinen hymynsä oli lasittunut kalpeille kasvoille. George ei ymmärtänyt. Hän ei halunnut ymmärtää. Hänen veljensä ei voisi olla kuollut.
”Ei. Fred, herää, minä tässä. George, korvapuoli! Herää!” George nyyhkytti ja ravisteli veljensä kylmää ruumista.
Fred ei avannut silmiään. Georgen ruumiin sisällä kulki jäätävän kylmä kauhu. Hänen kaksoisveljensä, hänen toinen puolensa… Kuollut. Ei, hän ei uskoisi sitä. Ei Fred ollut kuollut, hän vain lepäsi, lepäsi taistelusta Dolohovin kanssa. ”FRED!” George huusi kyyneleiden tunkeutuessa silmiinsä. Mitä hän tekisi, jos se olisi totta? Jos Fred ei enää heräisi?
George tunsi kevyen kosketuksen olkapäällään. Hän käänsi päätään ja näki veljensä Ronin polvistuneen viereensä ja laskeneen kätensä Georgen hartioille. ”Hän on poissa, George. Poissa”, Ron sanoi ja kosketti varovasti Fredin pitkähköjä hiuksia. Mutta George tiesi, ettei olisi. Fred eläisi hänen sydämessään, hänen muistoissaan.
-
Minä...minä itkin! FREDDIEE TAKASIIN<3 En kyllä ole lukenut sitä kirjaa mutta tippa linssiin tuli :'(
-
Kiitos BoyWhoLived, toivottavasti tykkäsit.
Fredin muistolle<3 ANGSST.
-
Uskalsin tulla tähänkin osastoon, vaikka huomenna vasta saan kirjan(tiedän joitakin tapahtumia siitä kirjasta) :)
Tämä oli kyl niin surullinen. Itku meinas kyllä tulla, vaikka lyhyt oli mutta senkin edestä tunteita täynnä. Ja varmaan musiikki,
joka soi taustalla(Josh Grobanin Remember when it rained, suosittelen) vaikutti myös.
Ei voi muuta sanoa, kuin että oli hyvin surullinen ja kauniisti kirjotettu.
Puhpallura kiittää ja kumartaa ja lähtee etsimään nenäliinaa
-
Kiitos Puhpallura, toivottavasti lyödät nenäliinan, omani oli lähtenyt lössimään ja melkein jouduin niistämään Kuoleman Varjeluksiin.
Kommenttisi oli mitä ihanin<3
-
Tää oli hyvä. usko tai älä :D Pieni angstitus alko kyllä kun sitten betailin tätä. Huom sitetn muille, että virheet on mun vikoja :D
-
Lyhyt, mutta tosissaan tuo mukavasti lisää syvyyttä kirjan kohtaukseen. Tuo aivan viimeinen kappale kohta herätti eniten tunteita meikäläisessä. Tietysti koska tämä on ainoa kuolema Pottereissa, joista itse en melkein kestä edes puhua ilman kyyneleitä, niin kyllä tämä tunteita herättää. Ainakin minussa.
Cuutee. Kaksosia ei vain saisi erottaa. Mutta kiitos tästä ficletistä, snif.
George... Your brother lives in you, always''
-
Kiitos kommenteista!
Itsekään en pysty kyllä Fredin kuolemasta ilman kyyneleitä puhumaan.
Ja kyllä, Fred elää Georgessa aina... Aina.
<3
-
Ah, yhtä kaunis ja surullinen kun toi sun toinenkin ficci tästä aiheesta.
Kiitos paljon.
Fred elää sydämissämme ja erityisesti Georgen sydämessä aina ja ikuisesti. <3
-
Toinen Fred/George ficci, missä itkin. Näkeekö kukaan nenäliinaani?
Ne ficit tästä aiheesta, jotka olen lukenut, ovat usein käsitelleet Georgen tunteita pidemmailla aikavälillä. Ei heti tässä kohdassa. Ihanaa erilaisuutta.
Ja tuo on ihan totta, ettei heti uskota kuolemaa. Muistan kun kanini kuoli. Vakuuttelin itselleni sen olevan elossa, mutta ei.
Ei. Fred, herää, minä tässä. George, korvapuoli! Herää!”
Tuossa kyllä kyyneleiset kasvot muodostivat pienen haavoittuvaisen hymyn.
Hyvin aidon tuntuinen ficci kuolemaa käsittelevästä aiheesta. Niin aito.
- R.I.P Fred Weasley -
Ja kyllä, Fred elää Georgessa.
---
Ahh, poskeni ovat suolaiset kyynelistä, aijai.
A-R
-
Itkin lukiessani tämän kohdan.. Fred ja George on suokkihahmojani ja Fred kuoli! :'(
Nytkin itkin. Hyvin kirjoitettu.. Taaskin tuntuu kuin joku oikea ihana ihminen olisi kuollut :'(
Ihanasti silleen kirjotettu. Tunnetta. Kiitos :)
-
Voi ei, alan itkemään. Ihanasti kirjoitettu ei voi muuta sanoa. Mä en kyllä suostu uskomaan vieläkään, että Fred ihan oikeasti kuoli...Miksi Rowling teki näin?? :'(
-
Oi kiitooos kiitoos kommenteista. Te itkitte lukiessa, minä kirjottaessa. Angstia kunse Fred delas :S
-
Ei tämmösiä saa tehä, ku,ku....
ITKETTÄÄ :'(
Suoraa julmuutta, mutta niin <3
Mahtava vaikka oli lyhyt, mutta silti sydämen valloittava <333