ansku1, jee, kiitos kovasti ihanasta kommentista ja mukavaa että tykkäsit! Lupaan kirjoitella lisääkin :>
Tässä sitten seuraava taas.
5. Kuningasnaakka ja hänen hovinsa
”Minulla oli kiireitä”, kuittasi Luna syytökseni siitä, että hän oli jättänyt tulematta sillalle. ”Olin katsomassa kolibreja. Niiden ääntely on kaunista tähän aikaan vuodesta.” Olisin halunnut huomauttaa, että täällä ei ollut kolibreja, mutta Lunalle mikä tahansa oli mahdollista.
Jätin asian siihen ja me kävelimme kylälle. Läts, läts, sanoivat Lunan kumisaappaat. Hän astui tahallaan aina lätäkköön ja nauroi kuin pikkulapsi veden roiskuessa ympäriinsä.
”Katso”, hän kehotti ja osoitti hoikalla sormellaan kirkontornia. Parvi naakkoja kiersi ristiä, huusi ja kirkui. ”Kuningasnaakka, se istuu ristin päällä”, hän jatkoi ja minä nyökyttelin. Me siirryimme istumaan kivisille ja kylmille kirkonportaille. Ihmisiä virtasi ohitse koskena, puheensorina oli kuohuntaa.
”Naakoillakin on kuningas”, Luna palasi aiheeseen. ”Johtaja. Muut kiertävät sitä, ja ruokkivat.” Minä en osannut sanoa mitään, tutkiskelin koppakuoriaista, jonka siivissä oli hopeisia laikkuja. Ne olivat samanväriset kuin Lunan silmät reunoilta.
Luna jatkoi naakoista puhumista ja minä kuuntelin sitä ja niiden kirkumista ristin ympärillä. Siinä oli jotain juhlallista, kuningasnaakassa ja hänen hovissaan.
***