Nimi: Erilaiset pidot
Kirjoittaja: Tutitutie
Ikäraja: S
Disclaimer: Hahmot eivät ole minun, enkä saa tästä rahaa
Varoitukset: Juonipaljastuksia alla olevista kirjoista.
Aiheet: HP, TSH, NP (Toistaiseksi)
A/N: Tämä on eräänlainen crossover tarina. En tiedä onko hyvä. Kommentteja saa antaa.
Taas oli alkanut uusi vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa ja Harry aloitti viidennen vuotensa siellä. Harryn sydän oli paisunut innosta päästyään Likusteritieltä Siriuksen luokse Feeniksen killan päämajaan Kalmahanan aukiolle, jossa oli hänen parhaat ystävänsä Ron Weasley ja Hermione Granger sekä Ronin perhe ja muita tuttuja velhoja piipahti siellä vähän väliä.
Oppilaat pulisivat innoissaan omissa tupapöydissään odottaen tuttuun tapaansa lajittelun alkua. Suuren salin ovet aukesivat ja McGarmiwa marssi sisään perässään lauma ekaluokkalaisia oppilaita, joiden silmistä kiilsi pelko ja ihailu suurta linnaa kohtaan. Harry näki muiden osoittavan lumottua kattoa ja henkäisevän ihmetyksestä. Harry muisti itsekin päivän, jolloin hän marssi sisään Tylypahkan ovista. Harry hymyili oppilaille. Osa oppilaista huomasi Harryn arven ja kuiskutti kiihkeästi vierustoverilleen. Harry painoi otsatukkaansa littanaan ja kääntyi opettajien pöytää kohti ja näki Hagridin vinkkaavan hänelle silmää. Harry hymyili takaisin.
Kun lajittelu oli onnellisesti ohi ja lajitteluhattu oli kannettu pois, Rehtori Dumbledore nousi seisomaan ja hänen silmänsä sädehti oppilaille.
”Tervetuloa taas yhdeksi vuodeksi Tylypahkaan!” Dumbledore aloitti. ”Muistutan vielä ennen kuin käymme herkulliseen ruokaan käsiksi, että Kielletty metsä on oppilaille kuulumatonta aluetta ja kiellettyjen esineiden listaan on lisätty Jarrumiehen ilotulitteet. Mutta sehän on siellä jo?” Dumbledore katsoi kysyvästi koulun vanhaa vahtimestari Voroa, joka inhosi koulun oppilaita. Voro kohautti luisevia olkapäitään. ”Niin ja toivottakaa tervetulleeksi uusi Pimeyden voimilta suojautumisen opettajanne professori Pimento, joka…”
”Höm höm”, Pimento köhi. Dumbledore katsoi Pimentoa ystävällisesti. Pimento nousi ylös ja käveli opettajien pöydän eteen ja avasi sammakkomaisen suunsa. Samassa salin ovet paukahtivat auki ja kaksi lapsen kokoista hahmoa juoksi sisään, mutta kaikki huomasivat, etteivät he olleet lapsia. Kummallakin oli kihara hiuspehko, mutta toisella se oli oranssiin vivahtavat ja toisella tummemmat hiukset. Muukalaiset pysähtyivät ja katselivat hämillään ympärilleen. Kummallakin oli miekka esillä.
”Frodo-herra, minusta tuntuu, ettemme ole siellä missä meidän pitäisi olla”, pyöreämpi ja oranssihtava hiuksinen muukalainen sanoi.
”Olet oikeassa Sam”, Frodo tarkkaili ympärilleen. Samalla Sam nimisen olennon - (koululaiset eivät olleet varmoja heidän ”lajistaan”)- silmät osuivat Dumbledoreen ja hän kiljaisi:
”Gandalf! Frodo-herra! Katso Gandalf on täällä!” Sam hyppi innoissaan ja osoitti Dumbledorea sormellaan. Frodo katsoi Dumbledorea, mutta pudisti päätään.
”Ei, Sam. Hän ei ole Gandalf, mutta velholta hän vaikuttaa.”
”Kröhöm, anteeksi, mutta keitä te olette?” Dumbledore kysyi Frodolta ja Samilta.
”Frodo ja Sam, Konnun hobitteja”, Frodo sanoi ja kummatkin kumarsivat.
”Hobitteja?” Dumbledore sanoi mietteliäästi. Kaikki pähkäilivät mitä olivat hobitit ja ensimmäisenä vastauksen löysi Hermione.
”Hobitteja! Konnun hobitteja?!” Hermione kiljaisi ja käveli hobittien luokse. Kaikki katsoivat ymmällään Hermionea. ”Frodo Re-Reppuli?” Hermione hapuili. Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisena. ”Asut Konnussa, Repunpäässä, ennen asuit enosi Bilbon kanssa, mutta hän lähti pois ja tapasit hänet uudestaan ollessasi Elrondin talossa, ennen kuin teistä tehtiin yhdeksän saattue. Tehtäväsi on viedä sormus Mordoriin tuhottavaksi tuomiovuoren tuleen”, Hermione paapatti. ”Ja sinä”, hän katsoi Samia. ”Samvais Gamgi. Reppulien puutarhuri ja Frodon paras ystävä.?” Sam nyökkäsi.
”Hermione, mitä tämä on?” McGarmiwa kysyi lujasti.
”Professori, he ovat eräästä kirjasta, jonka olen lukenut. Taru sormusten herrasta, jästien kirja”, Hermione sanoi ja painoi päänsä alas kuullessaan Malfoyn ilkkuvan.
Samassa sisään pelmahti kuusi muuta henkilöä samanlaisissa vaatteissa kuin hobitit. Oppilaat henkäisivät paitsi Hermione, joka näytti siltä, että arvasi mitä tuleman piti. Kuusi muuta henkilöä olivat haltia, ihminen, kääpiö, aiemmin mainittu velho Gandalf ja kaksi hobittia lisää. He pysähtyivät ja kaikki näyttivät olevan ymmällään, paitsi valkoisiin pukeutunut, pitkäpartainen Gandalf, joka nojasi sauvaansa. Sitten he näkivät Frodon ja Samin ja kaksi muuta hobittia syöksyi heidän luokseen.
”Hyvät herrat”, Dumbledore sanoi ja levitti kätensä. Kaikki katsoivat Dumbledorea. ”Saanen kysyä keitä te olette ja mistä tulette?”
”Me olemme…” Aloitti ihminen, jolla oli tummat hiukset, jossa oli vivahdus harmaata hiuksissaan.
”Aragorn, Arathonin poika ja olet samooja, ja jotkut kutsuvat sinua Konkariksi”, Hermione keskeytti. Aragorn katsoi häntä ihmeissään samoin muut. ”Sinä taas olet haltia Legolas, ja sinä kääpiö, Gimli Glóinin poika.” Kummatkin nyökkäsivät ja Legolas näytti olevan rakastunut Hermioneen, hänen ”viisautensa” vuoksi. ”Ja he ovat…” Hermione aloitti ja viittasi toisiin hobitteihin.
”Saameko itse esittäytyä?” Toinen heistä kysyi. Hermione nyökkäsi punaisena.
”Olen Meriadoc Rankkibuk, mutta sano vain Merri.”
”Ja minä olen Peregrin Tuk, ystäville Pippin”, hobitti sanoi ja kummatkin kumarsivat syvään. Salissa muutama ihminen naurahti hobittien kumarrellessa Hermionelle.
Pisin heistä, ilmeisesti velho, yskäisi. ”Olen Gandalf Valkoinen”, Gandalf sanoi ja hymyili pilke silmäkulmassaan.
Dumbledoren silmät kirkastuivat. ”Gandalf, vanha kuoma!” hän huudahti. Kaikkien päät kääntyivät Dumbledorea kohti. ”Albus! Etpä ole paljoa muuttunut viime kerrasta!” Gandalf nauroi ja käveli salin poikki Dumbledoren luokse.
”Mitäpä jos liittyisitte seuraamme?” Dumbledore ehdotti ja hobitit hyppivät innoissaan saadessaan kuulla, että saisivat ruokaa. ”Etsikää itsellenne paikat oppilaiden joukosta ja käykää käsiksi. Melkein kaikki suuntasivat Rohkelikkojen pöytään, varsinkin Legolas, joka rupesi hölöttämään Hermionen kanssa. Ja hobitit keskittyivät syömään. Gandalf ja Aragorn istuivat opettajien pöydässä ja juttelivat Dumbledorelle. Gimli istui Harryn ja Legolaksen välissä ja ahmi kanankoipea ja selosti pelokkaille Creeveyn veljeksille kääpiöiden mahtavuutta. Kun kaikki olivat syöneet itsensä kylläiseksi, Dumbledore päästi oppilaat nukkumaan puheensa päätteeksi. Ja jopa Pimento ei uskaltanut avata suutaan Gandalfin katsoessa häntä pahasti joka kerta, kun hän yritti avata suutaan. ”Ja vielä ennen kuin menette nukkumaan, on minulla teille eräs ilmoitus”, Dumbledore sanoi ja katsoi Gandalfia. ”Opettajakuntaamme on liittynyt uusia opettajia professori Pimennon lisäksi. Professori Gandalf, joka opettaa teille erilaisia taikoja toisesta maasta, ja muut seitsemän jäsentä pysykööt vierainamme lukuvuoden loppuun asti.”
Jatkuu seuraavassa luvussa…