Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Lily02 - 31.07.2013 13:14:26

Otsikko: Helmisimpukka | K-11, Rose/Albus | Kolmas sukupolvi
Kirjoitti: Lily02 - 31.07.2013 13:14:26

Nimi: Helmisimpukka
Kirjoittajat: MoonyGirl ja Lily02
Ikäraja: K-11
Genre: Angst/Het/Fluff/Romance/Drama/EWE/Horror
Paritus: Albus/Rose, Scorpius/Dominique + monia, monia muita
Varoitukset: Alkoholi ja kiroilu
Disclaimer: Kaikki, jonka tunnistatte kuuluvan Jo Rowlingille, kuuluu hänelle, muu on meidän! Emme saa minkäänlaista korvausta.
HUOM!! Tässä ficissä eletään vuotta 2020!!! ;)
A/N(MoonyGirl): Tämä on ensimmäinen yhteisficcimme, joka ei harmiksemme sopinut haasteisiimme :(. En osaa kirjoittaa A/N:ää ;)
A/N(Lily02): Nauttikaa :D

Traileri:



Mitä tapahtuu, kun Harry Potterin jälkeläinen…

"Minun isäni onkin Harry Potter."
"Minä tiedän. Olen serkkusi."
"Oi! En tunnistanut sinua!"


…menee tanssiaisiin puhdasverisen Luihuisen kanssa…

"Tuletko tanssiaisiin kanssani?"
"Tulen."
"Oikeasti? Siis… Olenhan Rohkelikko."
"Ja minä olen Luihuinen. Mitä väliä."


…varsinkin kun kaikki menee pieleen.

"Idiootti! Hän on Luihuinen!"
"Mitä väliä?"
"Olet niin tyhmä! Oikea paska!"
"Kuinka sinä voit sanoa noin?"
"A-Albus... Anteeksi!"
"Miksi muka haluasit pyytää anteeksi paskalta?"
"En tarkoittanut..."


Velhomailmaa uhkaa pimeys…

"Muistatteko kun uutisissa oli, että kuolonsyöjät ovat tehneet joukkopaon? Nyt he ovat tappaneet ihmisiä ja tässä on lista... Iiik!"
"Mitä?"
"…Vanhempani…"


…kuolonsyöjät haluavat kostonsa.

"Albus!"
"Rose! Ei!"
"Myöhäistä. He veivät hänet jo Albus."
"Tämä on isän vika! Hänen takiaan he haluavat kostaa!"


Sekasorto uhkaa…

"Varo!"
"Avada Kedavra!"
"Ei!"


…kun ihmiset valitsevat puolensa.

"Olen pahoillani Scorpius…"


Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa.

"Minä rakastan sinua."


MoonyGirl ja Lily02 ylpeänä esittävät…


Helmisimpukka

Otsikko: Vs: Helmisimpukka | K-13, Rose/Albus | Kolmas sukupolvi
Kirjoitti: MoonyGirl - 04.08.2013 23:20:44

A/N: Ficcimme avajaisosa, jonka minä ylpeänä sain kirjoittaa ;). Nauttikaahan.



1. Stina


"Älkää sitten tehkö mitään kepposia."
"Joo, joo äiti."
"Älä huoli Ginny. Kyllä he osaavat olla kunnolla", Harry sanoi ja vilkaisi varoittavasti Jamesia, seitsemäntoista vuotiasta poikaa, jonka mustat sotkuiset hiukset valuivat hänen ruskeiden silmiensä eteen. Kolme nuorta lähti kävelemään kohti laitureiden yhdeksän ja kymmenen välistä puomia ja katosi.

"Näitkö isän ilmeen!" James huudahti, kun he olivat turvallisesti laiturilla yhdeksän ja kolme neljännestä.
"Hei! Fred on tuolla!" poika jatkoi ja katosi punapäisen ystävänsä luo. Yhdessä he olivat oikea kauhukaksikko. Heidän isänsä kutsuikin heitä aina uusiksi kelmeiksi. Albus kääntyi katsomaan Lilyä, mutta häntä ei näkynytkään missään. Perheen nuorimmainen oli luultavasti mennyt ystäviensä kanssa junaan.

"Albus!"
Albus kääntyi ympäri ja näki Scorpiuksen juoksevan väkijoukon läpi.
"Tule! Löysin meille jo vaunuosaston!" Scorpius huudahti ja veti Albuksen mukanaan siniseen junaan. Juna oli maalattu viime vuonna vaaleansiniseksi uuden taikaministerin käskystä. Taikaministerillä oli joku outo mieltymys siniseen väriin.

Junan taimmaisen vaunun kohdalla Scorpius pysähtyi ja veti Albuksen perässään sisään. Siellä istui jo kaksi poikien ikäistä tyttöä. Scorpius istui luontevasti kauniin vaaleahiuksisen tytön viereen. Ja Albus punertavatukkaisen viereen. Tyttö näytti Albuksen mielestä tutulle, mutta varmuuden vuoksi hän aikoi tehdä hyvän ensivaikutelman.
"Minun isäni onkin Harry Potter", Albus kehaisi vieressään istuvalle tytölle.
"Minä tiedän. Olen serkkusi", tyttö vastasi huvittuneena.
"Oi! En tunnistanut sinua! Minulla on liikaa serkkuja", Albus totesi päätään pudistellen.

He juttelivat hetken koulun alkamisesta, mistä juttelu ajautui huispaukseen. Vaaleahiuksinen tyttö, Dominique Weasley, harmistui keskustelun saamasta käänteestä, sillä hän ei pitänyt huispauksesta.
"Ajattelimme vielä vaihtaa vaatteetkin, joten voisitteko poistua?" Dominique keskeytti muiden keskustelun. Pojat poistuivat vaunuosastosta hivenen nolatun näköisinä, mitä kukaan ei ymmärtänyt. Eihän heillä ollut mitään syytä nolostua.

-----

Vaunut pysähtyivät Tylypahkan eteen ja Albus ja Scorpius astuivat ulos vaunuista, perässään Taylor Finnigan, kolmikon viimeinen jäsen.
"No. Näkyykö tyttöjä Scorp?" Taylor kysyi.
"Pari", Scorpius vastasi vähetellen ja he jäivät keskustelemaan tytöistä.

"Alkakaa mennä sinne sisälle pikku saastat! Suureen saliin niin kuin olisitte jo tai annan teille Jälki-istuntoa! Ehkä Dumbledore jopa antaisi minun käyttää peukaloruuvia!" Voro huusi ärtyneenä pojille. Puiden lehdet alkoivat jo menettää vihreää väriään ja suurin osa lehdistä oli pudonnut ja lehdet narisivat jalkojen alla poikien kiirehtiessä linnaan Voron katseen alla.

He saapuivat Suureen saliin, joka oli koristeltu kauniisti. Ilmassa leijui kynttilöitä ja katto oli lumottu näyttämään taivaalta. Albus, Scorpius ja Taylor istuivat Rohkelikon tupapöytään. Rehtori Verso nousi ylös ja koko sali hiljeni odottaen Verson puhetta.
"Tänä vuonna pidämme erilaisia tanssiaisia perinteiden kunnioittamiseksi. Tuvanjohtajanne opettavat teille tanssimista joka maanantai oppituntien jälkeen. Tanssiaisiin pääsevät ainoastaan yli kolmasluokkalaiset", Verso selitti ja sali täyttyi supinasta ja voihkinnasta.
"Pyydämme, että pysytte sallituilla alueilla Tylyaho-viikonloppuina kaiken varalta", Verso keskeytti ja ruoka ilmestyi pöytiin.
"Mitä kaiken varalta hän tarkoitti?" Taylor kysyi ystäviltään.
"En tiedä, enkä halua tietää. Minä syön nyt", Scorpius vastasi. Ruoka oli Scorpiukselle pyhää, eikä hän sallinut keskeytyksiä syödessään. Syötyään pojat lähtivät Suuresta salista kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta.

"Salasana?" Lihava leidi kysyi.
"Rääkyvä röttelö" Taylor sanoi.
"Sepä se!" Lihava leidi hihkaisi ja siirtyi oleskeluhuoneeseen vievän aukon edestä.
"Mahtaa olla tylsää vain toistella kokoajan Salasana?, Sepä se tai Niinpäs on", Albus sanoi. Pojat kävelivät sisään ja Scorpius rojahti sohvalle vallaten sen kokonaan. Albus ja Taylor istuivat toiselle sohvalle.

"Ilmeestäsi päätellen sinulla on joku tyttö Taylor", Scorpius sanoi kiinnostuneena. Albus käänsi katseensa Tayloriin.
"Joo. On minulla", Taylor vastasi hivenen nolostuneena.
"Kuka on se onnekas?" Albus kysyi.
"Stina Cameron. Se Korpinkynsi", Taylor vastasi.
"Aaa... Se..."
"Scorp, mistä tunnet hänet?" Taylor kysyi.
"Seurustelin hänen kanssaan... Odotas kun lasken... Aivan! Toissavuonna. Silloin samaan aikaan sen Sue Zellerin kanssa", Scorpius vastasi.
"Scorp, Tylypahkassa ei ole pian enää yhtään tyttöä joiden kanssa et olisi seurustellut. Sitä paitsi kuka se Zeller on?" Albus sanoi.
"Sue Zeller on se Puuskupuhtyttö johon Al oli ihastunut viime vuonna", Scorpius vastasi kiusoittelevasti.
"Ai. En muistanutkaan", Albus nolostui.

"Moi pojat."
Albus, Scorpius ja Taylor hätkähtivät ja katsoivat taakseen.
"Ai hei tytöt", Scorpius vastasi hymyillen edessään seisoville tytöille. Kyseiset tytöt olivat Rose Weasley, Roxanne Weasley, Dominique Weasley ja Alice Longbottom. "Ajattelimme, että voisitteko tulla Tylyahoon kanssamme?" Roxanne kysyi,
"Tarkoitan siis minun ja Rosen. Alice menee Fredin kanssa ja Dom Lorcanin, joten meillä ei ole ketään."
"Käy minulle", Scorpius vastasi ja katsoi kysyvä ilme kasvoillaan Albusta ja Tayloria.
"Minä en voi tulla", Taylor vastasi, "Menen Stinan kanssa."
"Cameroninko?" Rose kysyi.
"Joo."
"Siis Stina Cameronin? Oikeasti?" Dominique kysyi.
"Niin. Mitä teillä on häntä vastaan?" Taylor kysyi ärtyneenä.
"Ei mitään", Rose kiirehti sanomaan, "hän on vain hieman... yllätyksetön."
"Minulla on!" Roxanne sanoi.
"Mitä on?" Albus ihmetteli.
"Jotain häntä vastaan. Hän pilasi liememme ja haukkui minua vilkasluonteiseksi!" Roxanne kivahti. Kaikki tiesivät, että Roxanne rakasti liemiä.
"Rox, se ei ole haukkumasana. Sitäpaitsi sinä olet vilkasluonteinen", Rose sanoi.
"On se!" Roxanne kivahti.
"Kerro mitä tapahtui, niin voimme päätellä oliko se siinä tilanteessa haukkumasana vai ei", Taylor sanoi yllättävän tyynenä. Kyseessä oli kuitenkin hänen tyttöystävänsä.
"Hyvä on. Eli siis..."

Oli marraskuinen syysilta...

"Marraskuinen syysilta?" Alice ihmetteli. Roxanne katsoi hämmästyneenä ystäväänsä ennen kuin tajusi mitä oli sanonut.
"Oho! Anteeksi."

Oli siis tuulinen syysilta. Viimeisetkin lehdet putosivat puista tuulessa, tehden maahan kirjavan lehtimaton. Tällipaju huojui tuulessa ja huitoi ympärilleen, yrittäen karistaa tuulen kimpustaan. Tällipaju oli istutettu vuonna 1971, joten se on todella vanha. Vuonna 1971 tapahtui muitakin merkittäviä asioita, kuten Albuksen veljen kaiman, toisin sanoen hänen isoisänsä ensimmäinen koulupäivä...

"Roxanne! Sinun ei pitänyt kertoa isoisästäni!"
"Hyvä on. Pyyhitään se pois", Roxanne huokaisi.
"Hetkinen... Pyyhitään?" Albus ihmetteli.
"Kirjoitan tätä samalla! Luen alusta."

Oli marraskuinen syysilta.
Oli siis tuulinen syysilta. Viimeisetkin lehdet putosivat puista tuulessa, tehden maahan kirjavan lehtimaton. Tällipaju huojui tuulessa ja huitoi ympärilleen, yrittäen karistaa tuulen kimpustaan. Tällipaju oli istutettu vuonna 1971, joten se on todella vanha. Vuonna 1971 tapahtui muitakin merkittäviä asioita, kuten Albuksen veljen kaiman, toisin sanoen hänen isoisänsä ensimmäinen koulupäivä.
Samaan aikaan joukko oppilaita, mukaan lukien minä, käveli kohti liemiluokkaa.

"Milloin päästään asiaan?" Scorpius haukotteli.
"Höh! Aloitan siis siitä miten meistä tuli liemipari", Roxanne sanoi.

Professori oli juuri päättänyt, että minusta ja Stinasta tulee liemipari.
"Saanko lainata kirjaasi?" Stina lirkutti (Hän siis todella lirkutti). Annoin liemikirjani hänelle.
"Kiitos. Ensin puukäärmeennahkaa", Stina puheli itsekseen." Annoin hänelle nahan ja hän pudotti sen pataan.
"Voi! Sinne tippui leivänmuru!" Stina kiljaisi ja siivilöi murun pois puolessa tunnissa, siis ajatelkaa, puolessa tunnissa. Lisäsimme suurimman osan aineksista pataan, kunnes jäljellä oli enää kymmenen tippaa iilimatomehua. Se piti lisätä tippa kerrallaan ja sekoittaa aina tippojen välissä kerran vastapäivään. Kolmannen tipan kohdalla Stina meinasi ruveta itkemään ja kun kysyin häneltä syytä, hän vastasi:
"Se oli ainakin neljäsosan verran isompi."

"Sinä hermoilet ihan liikaa. Sinun pitäisi ottaa asiat rennommin", vastasin.
"No sinä oletkin niin vilkasluonteinen, että ei vastaavaa löydy! Heikkoutesi tietää kaikki. MINÄ sentään pidän sellaiset asiat salassa!" hän kivahti.
"Minä EN ole vilkasluonteinen, EIKÄ minulla ole heikkoutta!" sihahdin hänelle, sillä en halunnut professorin kuulevan meitä.
"Voi kyllä sinulla on", Stina kuiskasi ja virnisti ilkeästi. Sitten hän kohotti pullon iilimatomehua liemen päälle ja kaatoi sen. Kattila räjähti ja minä pidättelin itkua. SITTEN, ihan kuin se ei olisi vielä riittänyt, hän juoksi itkien professorin luo ja väitti että pilasin liemen tahallani ja hän sai tehdä itse uuden liemen. Ja minä sain Peikon...

Roxannan ääni hiljeni loppua kohden.
"Eiköhän meidän kannattaisi mennä nukkumaan?" Alice kysyi katsoen ystäväänsä myötätuntoisesti.
"Hyvä on", Albus sanoi ja viittoi pojat mukanaan makuusaliin. Poikien mentyä tytöt siirtyivät Roxannen ympärille lohduttamaan häntä ja puolustamaan Tayloria.

"Rox, tiedämme miten kovasti pidät liemistä ja olemme todella pahoillamme siitä mitä tapahtui..."
"Taylor ei ole syypää tilanteeseen, joten ethän syytä häntä..."
"Stina on saattanut muuttua..."
Tälläistä keskustelua jatkui yli kaksi tuntia. Pian tytötkin väsyivät keskusteluun ja siirtyivät makuusaliinsa.

Otsikko: Vs: Helmisimpukka | K-13, Rose/Albus | Kolmas sukupolvi
Kirjoitti: Lily02 - 29.09.2013 11:04:41

Tässä nyt olisi toinen osa! :) Anteeksi viivästys, mutta on ollut kiireitä. ;) Nauttikaa!!

--

2.Kuolonsyöjien pako

Syyskuinen maanantaiaamu valkeni hiljaisena. Puiden lehdet kieppuvat ympäriinsä Rohkelikkotornin ikkunoiden edessä. Albus heräsi  pojista ensimmäisenä ja kiirehti pukemaan. Tänään olisi tanssiharjoitukset ja kuten kaikki tiesivät, Albus omasi yhtä huonot tanssitaidot kuin isänsäkin. Hän huokaisi ja vaihtoi sinisen yöpukunsa mustaan koulupukuun, jossa komeili punakeltainen leijona. Koska kello oli vielä kuusi aamulla, hän ei viitsinyt herättää muita, vaan lähti saman tien Suureen saliin varhaiselle aamiaiselle.

Suuressa salissa oli hänen lisäkseen vain pari luihuista ja puuskupuhia. Kukaan ei ilmeisesti huomannut hänen tuloaan, joten hän istahti Rohkelikkojen pöytään. Tutkailtuaan hetken muita aamupalalla olijoita, hän huomasi, että kaikki katsoivat uteliaina Päivän profeettaa. Albus yritti lukea erään puuskupuhin lehteä, mutta ei nähnyt kunnolla etusivun tekstiä. Hän huokaisi turhautuneena ja alkoi syömään paahtoleipää.

Noin viisi minuuttia myöhemmin Albuksen pöllö Praha lensi saliin Päivän profeetta mukanaan. Poika otti sen nopeasti ja alkoi tutkailla etusivua. Siinä luki isolla “Azkabanissa joukkopako”.

Albus katsoi nopeasti sivun, joka kertoi lisää tietoa paosta. Melkein heti hän löysi oikean aukeaman ja alkoi lukea:

“Azkabanissa on tapahtunut suuri joukkopako, jonka takana on epäilty olevan kuolonsyöjä Antonin Dolohov. Pakoon on päässyt mm. Rabastan ja Rodolphus Lestrange, Lucius Malfoy ja Augustus Rookwood. Paenneiden olinpaikasta ei ole tällä hetkellä tietoa, mutta ankeuttajat ovat jo etsineet heitä monista jästi- ja velholähiöistä.”

Albus tuijotti hetken uutista ja sulki lehden sitten.
“Oletpas sinä järkyttyneen näköinen”, sanoi Suureen saliin tullut Rose.
“No syystäkin! Katso nyt”, Albus vastasi ja näytti uutista tytölle. Rose luki uutisen nopeasti ja katsoi tyrmistyneenä ystäväänsä.
“Miten tuo on enää mahdollista? Azkabanin turvatoimia on kiristetty entisestään ja pakeneminen on mahdotonta”, Rose sanoi hämmentyneenä.

“Älä kuule minulta kysy”, Albus vastasi Roselle ja kohautti olkapäitään.

---

Ensimmäiset kaksi tuntia olivat yrttitietoa, jotka pidettiin kasvihuone neljässä puuskupuhien kanssa. Tämän päivän aihe oli pollomuhkujen kasvatus, joten he joutuivat puristelemaan pollomuhkujen mätää. Se haisi ja sai Rosen ihon kutisemaan ikävästi.
“Minä vihaan tätä!”, Rose sanoi, kun yksi pollomuhku rähähti hänen käsilleen. Uusi yrttitiedon professori Olmafa Siems oli onneksi niin kiltti, että päästi kaikki viisi minuuttia aikaisemmin liemi tunneille.

Myös liemissä oli uusi professori. Hänen nimensä oli Emma Höyrypatas. Vaikka hän kuulostikin kiltiltä, nimen takaa paljastuikin oikea hirviö. Nainen suosi vain luihuisia ja antoi heille pisteitä mitättömistä syistä. Viisi pistettä siitä, että kengän nauhat oli solmittu ja viisikymmentä siitä, että silmäripsiä on oikean verran. Kun tunti oli puolessa välissä Albusta alkoi suunnattomasti ärsyttää tämä, joten hän matki professorin ääntä ja sanoi eräälle luihuiselle:
“Voi Andrea! Kymmenen pistettä Luihuiselle siitä, että olet niin hyvä liemissä. Saat vielä kuusikymmentä lisää, jos tulet kanssani naimisiin. Tulethan?”

Tästä tietysti seurasi viidenkymmenen pisteen menetys ja jälki-istunto keskiviikkoiltana. Tunnin lopussa Albus puhisi raivoista ja olisi varmaan  heittänyt valmistamansa turvotusliemen Höyrypataksen rumalle aasinnaamalle, jollei Rose olisi estänyt.

“Rauhoitu! Seuraavana on muodonmuutokset. Olet niissä hyvä, joten kerää menettämäsi pisteet takasin”, Rose sanoi pojalle. Albus nyökkäsi ja astui muodonmuutosten luokkaan.

“Tämän tunnin tavoitteena on muuttaa kilpikonna teepannuksi. Muistakaa keskittyä!”, professori McGarmiwa sanoi hiljaiselle luokalle. Tosin luokka ei ollut kohta enää hiljainen, vaan se täyttyi toivottomista loitsu yrityksistä. Albuksen pöydällä oleva kilpikonna nukkui, joten oli paljon helpompaa yrittää muuttaa sitä teepannuksi.
“Muuttaos!”, Albus huusi ja osoitti eläintä taikasauvallaan. Mitään ei tapahtunut, joten hän yritti uudestaan. Toisella kerralla kilpikonna muuttui teepannun väriseksi. Albus heilautti vielä sauvaansa ja lausui loitsun, jolloin kilpikonna muuttui täysin teepannuksi.

“Hienoa Potter! Kymmenen pistettä Rohkelikolle”, professori McGarmiwa sanoi. Albus ei voinut olla hymyilemättä. Muodonmuutokset oli hänelle erittäin helppo aine ja Albus oli saanut jokaiseen todistukseen Upean. Tunnin loppupuolella myöskin Scorpius, Rose ja Dominique saivat kilpikonnansa muutettua teepannuiksi.
“Hienoa! Nyt te kaikki voitte lähteä. Kotiläksynä saatte kirjoittaa huomiselle esseen, jonka pituus on vähintäänkin yksi jalka”, professori sanoi ja vihaisesti mutisevat oppilaat siirtyi loitsujen luokkaan.

Loitsujen jälkeen oli vielä taikuuden historiaa. Albus nukahti viisi minuutti professori Binnsin aloittamisesta. Kun hän viimein heräsi kello olikin jo niin paljon, että kellot soivat tunnin päättymiseksi. Hän kiirehti nopeasti muiden rohkelikkojen kanssa Suureen saliin, jossa pidettäisiin tanssiharjoitukset.

Suuri sali oli tupaten täynnä oppilaita, joista osa odotti jo innolla tanssiaisia. Oikeastaan odottavia oppilaita oli suurimaksi osaksi tytöt, kun taas pojat laahustivat saliin ja valittivat McGarmiwalle, että he eivät voisi tanssia, koska heillä oli maha kipeä tai kuumetta. McGarmiwa ei kuitenkaan uskonut moista, vaan alkoi jakaa pareja.

“Hmm… Albus, sinä voisit olla Rosen kanssa”, professori sanoi. Albus kohotti kulmiaan ja katsoi Rosea, joka hymyili.
“No, onneksi ei sentään ketään luihuista”, Albus totesi Roselle hiljaa, ettei McGarmiwa kuulisi. Tälle päivälle ei enää pisteen vähennyksiä kaivattu.

“Noniin! Kun lasken kolmeen, te alatte tanssia. Muistakaa, yks kaks kol, yks kaks kol”, McGarmiwa sanoi. Albus yritti muistaa valssinaskeleita, jotka oli opetettu viime vuonna, mutta turhaan. Rose saisi tällä kertaa viedä.

Kohta salin täytti Selestina Taigorin tuttu valssikappale, Sinua vaan. Jos Suurta salia olisi katsonut ylhäältäpäin, niin yksi pari olisi erottunut todella selvästi. Nimittäin Albus ja Rose.

“Mikset ole kertonut, että olet näin surkea tanssija?”, Rose parkaisi, kun Albus tallasi hänen jalalleen.
“Luulin, että se olisi itsestään selvyys”, poika vastasi ja yritti parhaansa mukaan tanssia niin, ettei kukaan jyräytyisi alle.
“Tämä on jotain aivan hirveää!”, Rose päivitteli, kun Albus horjahti ja heidän rytminsä sekosi täysin.

---

Illalla Rohkelikkotornissa oli aika rauhallista. Kello oli noin yksitoista ja oleskeluhuoneessa ei ollut kuin Albus, Rose, Alice, Scorpius, James, Roxanne, Dominique ja Taylor. He eivät meinanneet ensin edes päästä oleskeluhuoneeseen, koska salasana oli vaihdettu. Joku luihuisen oppilas oli kuullut sen ja kertonut sen muille. Tällä hetkellä se oli Kielletty metsä.

“Kauheaa se vankilapako”, Rose sanoi muille. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
“Niin, ajattele jos he tappavat jonkun!”, Alice tuskaili ja häntä selvästi pelotti. Oli melko selvää miksi, sillä tyttö oli muutenkin säikky.
"Eivät he välttämättä ketään tapa", Dominique sanoi ja ehdotti Alicelle, josko he menisivät nukkumaan. Alicen silmiin kihosivat kyynelet, jotka valuivat tämän poskille. Hän nyökkäsi ja Dominique lähti taluttamaan Alicea kohti makuusaleja.

“Kyllä minuakin pelottaa, varsinkin perheeni puolesta. Isä on verenpetturi ja äiti jästisyntyinen”, Rose sanoi. Hän katsoi säälivästi Alicen perään ja vaihtoi sitten puheenaihetta.

Vähän yli puolenyön jälkeen porukka alkoi valua nukkumaan. Rose ja Roxanne menivät Alicen ja Dominiquen seuraksi nukkumaan ja pojat menivät kukin yksitellen makuusaliin. Kaikki nukahtivat melko samaan aikaan, eikä kukaan ajatellut enää kuolonsyöjiä, jotka punoivat tälläkin hetkellä ilkeitä juoniaan.

Otsikko: Vs: Helmisimpukka | K-13, Rose/Albus | Kolmas sukupolvi
Kirjoitti: MoonyGirl - 02.10.2013 09:29:45

3. Murjottava Myrtti ja uusi professori



3.9.2020 klo: 6.30 pienessä mökissä, joka tunnetaan myös nimellä Simpukkamökki.

”No, Dolohov, kuka meitä nyt määrää, kun Herra on poissa?” kimeä ja ilkikurinen ääni kuului varoista.

Tummahiuksinen mies kääntyi ympäri etsien äänen lähdettä. Hänen naamastaan tuntui puuttuvan puolet mustan parran vuoksi. Hänen katseensa pysähtyi varjossa seisovaan naiseen, jonka irvokkaasta olemuksesta, kiharaisista hiuksista ja ylimielisesti pystyssä olevasta päästä ei voinut erehtyä.

”Uskoakseni jompikumpi meistä Bellatrix. Minä pelastin meidät ja keksin uusia kirouksia vastustajia vastaan, kun taas sinä olet ollut korkeassa arvossa Herralle”, mies vastasi.

”Tietääkseni arvoa on tärkeämpää, kuin erilaisia kirouksia keksivä mies, vaikka se ankeuttajia tappava loitsu olikin sangen vaikuttava-”

”Anteeksi jos keskeytän tärkeän keskustelun-” mustiin pukeutunut kuolonyöjä sanoi, vaistoten vihamielisyyden parin välillä, ”-mutta ehdottaisin, että äänestämme kuka on seuraava Herra. Tai Rouva.” mies lisäsi muistaen Bellatrixin olevan naispuolinen.

”Hyvä on Jugson, kutsu heidät”, Antonin vastasi.

Mies nyökkäsi ja painoi vasempaan käteensä poltettua käärmeen ja pääkallon muodostamaa pimeän piirtoa. Ei tarvinnut odotella kauaa, kun huone oli täynnä mustiin kaapuihin pukeutuneita hahmoja.
”Minä ja tämä Bella tässä olemme jompikumpi tuleva Herra, ellei joku vastusta asiaa”, Antonin sanoi tiukasti. Kaikki pysyivät vaiti. ”Äänestäkää”, Bellatrix sanoi. Kuolonsyöjät keskittyivät ajattelemaan jommankumman nimeä, kunnes painivat piirtoaan ja voittaja nousi ilmaan.

***

”Haluaisin tietää, kuinka kuolonsyöjät itse asiassa pakenivat ja miksi? Kun ottaa huomioon sen, että Voldemort on kuitenkin kuollut.”

”Sheila, sinä ajattelet liikaa”, Lily sanoi ja käänsi tyttöä enemmän oikealle, ettei tämä olisi törmännyt kiviseinään. Sheila Jewett oli yksi Lilyn parhaista ystävistä. Hän oli todella hajamielinen, eikä kovin moni yleensä ymmärtänyt hänen aivoituksiaan.

”Sitäpaitsi sinä lupasit selittää miksi halusit välttämättä lähteä harhailemaan Murjottavan Myrtin vessalle, emmekä me edes tiedä missä se on!” Lily huudahti.

”Älä hiilly Lily”,Sheila sanoi ja painoi kätensä Lilyn suun eteen.
”Kuunnellaan mistä kuuluu valitusta.”

He olivat hetken hiljaa, kunnes heidän yläpuoleltaan kuului vaikerrusta.
”Tule Lily! Se on kolmannessa kerroksessa!” Sheila huudahti ja vetäisi Lilyn mukanaan portaita ylös. Oli vähällä, ettei hän kaatunut Sheilan nykiessä häntä ei-niin-hellävaraisesti perässään. Lily hyppäsi kompaportaan yli ja he päätyivät kolmanteen kerrokseen. Lily ei ehtinyt levätä kauaa, sillä Sheila vetäisi hänet taas mukaansa. Vessan ovella Lily törmäsi Sheilaan ja menetti malttinsa.

”Nyt saat kyllä luvan selittää miksi olet retuuttanut minua ympäri koulua koko aamun löytääksesi MURJOTTAVAN MYRTIN LUO!”

Sheila huokaisi. ”No hyvä on Lily. Ajattelin käydä kysymässä onko hän nähnyt Taikuuden historian kirjaani”, Sheila sanoi viattomasti tutkaillen Lilyn ilmettä.

”Ei mene läpi”, Lily sanoi viimein.

”Epäreilua!” Sheila parkaisi, ”Miksi ihmeessä sinun pitää olla noin viisas vaikka olet vasta toisella luokalla!”

”Tiesitkö, että räpyttelet silmiäsi puolet enemmän kuin tavallisesti, jos valehtelet”; Lily sanoi viattomasti.

”Hyvä on! Olin menossa kysymään tietääkö hän salakäytäviä Tylyahoon. Leslie ja Jill aikovat käydä siellä. He eivät halunneet kertoa, koska sinulla on hieman ongelmia sääntöjen rikkomisen kanssa.”

”Ei voi olla totta!” Lily huudahti.
”Sinä olet retuuttanut minua ympäri koulua salakäytävien vuoksi!”

”Älä nyt. Olen varma, että Myrtti tietää muutaman”, Sheila lohdutti ja avasi vessan oven.

”Kuka siellä?” Myrtti kysyi ja lipui ulos vessakopista miltei hyökkäävästi. ”Tekö heititte minua äsken mädillä tomaateilla?” hän kivahti.

”Emme tietenkään-” Lily aloitti.

”Niinhän ne kaikki sanovat! Emme tietenkään. Mutta oli meillä hauskaa tomaatteja heitellessä, kun ei Myrtti-parka voi meitä estellä! Ihan kuin minulla ei olisi sielua!” Myrtti parkaisi ja katosi nyyhkyttäen paikalta.

Sheila kohautti harteitaan. ”Se niistä salakäytävistä”, hän sanoi Lilyn mulkoillessa häntä murhaavasti.

***

Albus, Scorpius ja Taylor kävelivät Suureen saliin. Salissa oli vain muutama oppilas, rehtori Verso ja opettajat, jotka tuijottelivat heihin päin vihaisesti. Eihän Albus ollut kuin matkinut hieman sitä Höyrypatasta. Ei se niin paha juttu ollut. Heidän oli pakko katsoa jotakuta muuta. Ympärilleen vilkuiltuaan Albus huomasi syyn vihaisiin katseisiin. Heidän takanaan kävelivät James Potter ja Fred Weasley, kauhukaksikko ja koulun kolmannen sukupolven kelmit. Edeltäjiensä Fredin ja Georgen tapaan hekin rakastivat kepposia. Albus, Scorpius ja Taylor istuivat pöytään, mutta heidän hämmästyksekseen pöytään ei ilmestynyt ruokaa.
”Eihän tämä voi olla mahdollista! Ei ruokaa!” Scorpius huudahti. He kääntyivät katsomaan professori Versoa, joka selvästikin odotti jotakin. Kun kaikki olivat salissa Verso nousi ylös ja sali hiljeni, lukuunottamatta Scorpiuksen mahaa.

”Surukseni voin ilmoittaa, että professori Mento loukkaantui eilen pysyvästi kuolonsyöjien hyökätessä hänen sisarensa kotiin, jolloin hän tietetenkin lähti auttamaan. Hänen tilalleen meille on tullut uusi Pimeyden voimilta suojautumisen professori Ted Lupin.”

Aplodit täyttivät Suuren salin.

”Uskomatonta! Ted on meidän uusi professorimme!” James huudahti ja Fred vislasi. Sali hiljeni Verson kohottaessa kätensä ja ruoka saapui pöytiin.

”No vihdoinkin!” Scorpius huudahti ja ahtoi lautaselle kaiken mihin ylettyi.

Aamiaisen jälkeen oli suoraan Pimeyden voimilta suojautumista ja Albus, Scorpius ja Taylor suuntasivat kulkunsa kohti luokkaa.

”Onko uusi professori sinulle jotain sukua Albus?” Taylor kysyi.

”Isä on Tedin kummi ja Tedin isä oli isän isän hyvä ystävä”, Albus vastasi.

Hetken päästä Ted saapui aukaisemaan oven ja oppilaat valuivat sisään. Albus ja Scorpius istuivat tavanomaisille paikoilleen luokan perälle ja Taylor istui Stinan viereen luokan eteen.

”Minä olen siis Ted Lupin, teille professori Lupin”, Ted selitti. ”Tämän päivän aiheena on Estous-loitsu. Loitsitte toisiinne Kangistumis tyystilys-loitsun, jonka opitte jo ensimmäisellä luokalla ja torjutte sen sanomalla: Estous. Sen ei pitäisi olla kamalan vaikeaa. Aloittakaa!”

Albus ja Scorpius nousivat ylös.

”Kumpi aloittaa?” Scorpius kysyi.

”Sinä, Scorp.”

”Kangistumis tyystilys!” Scorpius huusi.

”Estous!” Albus sanoi, mutta tunsi silti kangistuvansa ja kaatuvansa maata päin. Ainoastaan Tedin loitsima pehmeä tyyny esti hänen päänsä halkeamisen.

”Ainoa huono puoli tuossa loitsussa”, Ted mutisi. ”Jatkakaa.”

Albus ei onnistunut kertaakaan kahden tunnin aikana loitsimaan kunnollista Estousta.

”Miten yhden loitsun loitsiminen voi olla niin helvetin vaikeaa.” Albus ärähti.

”BOOM!”

Albus hätkähti yhtäkkiä tullutta räjähdystä ja oppilaiden nokisia naamoja, kunnes älysi, että kaikilla oli pöytien paikalla hiiltä! Hän oli suutuksissaan räjäyttänyt kaikki huoneessa olevat pöydät.

”Suosittelen opettelemaan tunteiden kanavoimista herra Potter. Jälki-istuntoa huomenna viideltä illalla”, Ted ilmoitti.

”Ei onnistu.Minä olen silloin Höyrypataksen luona opiskelemassa kengännauhojen solmimista”, Albus ilmoitti.

”Kuudelta. Tunti on loppu”, Ted sanoi.

”Scorp, näitkö! Ted on ihan outo. Hän sanoi minua HERRA POTTERIKSI”, Albus kauhisteli.

”Ehkä se johtuu siitä tosiasiasta, että sinun sukunimesi sattuu olemaan Potter”, Taylor valisti.

”Äh. Älä viitsi!”

”Mennään nyt, että ehdimme Taikuuden historian tunnille!” Scorpius valitti.

”Mites sinulla noin kiire on?” Albus kysyi. Yleenä Scorpius ei välittänyt koulusta noin paljoa.

”Minulla on silloin menoa Peg Neilsolin kanssa, sen Puuskupuhin”, Scorpius vastasi.

Taikuuden historian tunti oli tappavan tylsä ja Albus nukahti jo viisi minuuttia tunnin alusta. Taylor yritti tökkiä häntä hereille, mutta luovutti pian ymmärtäessään, ettei edes pommi saisi Albusta hereille. Taylor vilkaisi Scorpiusta, joka kirjoitti jotain pergamentilleen.

”Scorp”, Taylor kuiskasi. Scorpius nosti päätään. ”Mitä?”

”Mitä sinä kirjoitat?” Taylor kysyi.

”Listaa tytöistä jotka aion iskeä tänä vuonna”, Scorpius vastasi ja keskittyi taas kirjoittamiseen.

***

”Albus!”

Albus hätkähti hereille ja oli tipahtaa tuolilta Scorpiuksen huudon voimasta.

”Tule! Ei minulla ole koko päivää aikaa odotella sinua! Minun pitää mennä Pegin luo!” Scorpius huusi ja Albus kiirehti hänen vierelleen.
”Meinasit sitten lintsata Pegin kanssa Taikaolentojen hoidosta?” hän kysyi Scorpiukselta.

”Totta kai! Miten muuten me mitään ehtisimme tehdä?” Scorpius vastasi.

”Minä en suoraan sanottuna halua tietää mitä tarkoittaa tehdä” Taylor sanoi.

Taylor ja Albus kiirehtivät Taikaolentojen hoidon tunnille. Taikaolentojen hoitoa opettaa professori Hagrid ja tämän päivän kaksoistunti olisi Puuskupuhien kanssa.

”Tänään me opetellaan teiän kaa vähän lohikäärmeistä. Professori Verso ei tietty antanu niitä meille näytille, mut tänää opetellaan sit teoriaa”, Hagrid ilmoitti voihkausten saattelemana. Kaikki olivat toivoneet jotain käytännön tuntia ja Albus kadehti Scorpiusta, joka oli jäänyt pois tunnilta.

”Avatkaa kirja sivult 38”,Hagrid sanoi ja alkoi luennoimaan lohikäärmeistä.

”Lohikäärmeet on hyvin voimakkaita, lentokykyisii ja suunnatonta matelijaa muistuttavii taikaeläimiä, joita ei hurjan luonteen vuoks voi kesyttää”, Hagrid aloitti ja selitti koko tunnin lohikäärmeiden hoidosta, niiden elintarpeista ja -tavoista ja eri lajien ominaispiirteistä.

”Tehkää ens tunniks vähintään kolmen jalan pitunen aine lohikäärmeistä.”

Albus ja Taylor voihkaisivat ja kasasivat tavaransa. Scorpiusta olisi turha lähteä etsimään, sillä hän oli juuttunut jonnekin Pegin kanssa, joten pojat kävelivät Rohkelikkotorniin.

”Salasana?” Lihava leidi kysyi.

”Kielletty metsä”, Taylor sanoi ja he kävelivät sisään.

”Scorpiusta on turha odotella ennen iltaa, joten pelataan velhoshakkia”, Albus sanoi.

”Minä haen laudan”, Taylor sanoi ja katosi makuusaliin. Pian hän tuli takaisin lauta ja ärhentelevät nappulat. Albus nosti kysyvästi kulmiaan nappuloiden suuntaan.

”Ne olivat nukkumassa”, Taylor selitti ja he aloittivat pelin.