Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Black Lotus - 13.05.2013 14:22:39

Otsikko: Karu todellisuus, S, James/Sirius, raapale
Kirjoitti: Black Lotus - 13.05.2013 14:22:39
Title: Karu todellisuus
Author: Black Lotus
Rating: S
Pairing: James/Sirius
Genre: Romance, angst
Summary: Siriuksen tunteita liittyen Jamesiin

A/N Tässä ois pieni muotoinen raapale minkä väsäilin tylsyydessä ^^

Tuulen henkäys käy hiuksissani.
Katson horisonttia.
Taivas on täynnä purppuraa.
Katsoimme joskus samanlaista taivaanrantaa yhdessä.

"Sinä olet kuin tuo aurinko. Yhtä kaunis päivästä, kuukaudesta ja vuodesta riippumatta."

Silloin suutelimme ensimmäisen kerran.

Varjo painaa sydäntäni kun ajattelen sinua.
Todellisuus on kuin unta, joka ei koskaan lopu.
Minä en pysty unohtamaan.
Eteenpäin jatkaminen tuntuu mahdottomalta.
Minä olen yksin.

Kyyneleet valuvat poskilleni ilman lupaa.
Mikään ei poista tätä tuskaa.

"Miksi tässä kävi näin.."
Otsikko: Vs: Karu todellisuus, S, James/Sirius, raapale
Kirjoitti: Lirael - 25.05.2013 21:39:11
Ajai, saat syytökset ihmisen itkettämisestä :'( Ihana, tunnelmallinen, herkkä (ja virheetön)... Ja näin lyhyt, mutta pisti silti itkemään. Nyyh  :'( Tahtoo tällaista lisää, kiitos.
Otsikko: Vs: Karu todellisuus, S, James/Sirius, raapale
Kirjoitti: Seidig - 05.10.2013 16:40:14
Nappasin tämän kommentoitavaksi koska James/Sirius kuuluu ehdottomasti suosikkiparituksiini ja sitä kirjoitetaan muutenkin liian vähän täällä.

Jotenkin tuntuu erikoiselta, että Sirius ajattelisi näin hempeitä Jamesista. Totta kai kaipaamiselle, mutta se, että itkettäisi ja vielä näin dramaattisesti, tuntuu oudolta eikä yhtään oikealta Siriukselta. Ei kait hahmon aina tarvitse IC olla, mutta tässä heittää mun mielestä tosi kauas. Mikä lie rantakin on jotenkin tosi kliseinen paikka tällaisille ficeille. (Ainakin kuvittelin tämän olevan rannasta kyse, kun horisontista puhutaan)

Teksti oli muuten kaunista, vaikka ehkä vähän häiritsikin se, että virkkeet olivat oikeastaan aina eri riveillä. Ei se lukemista hankaloittanut, mutta pätki palasiin.

Viimeinen lause oli jotenkin epätoivoinen, sopi hyvin lopetukseksi vaikka tämä olikin lyhyt.

Pidin tästä risuistakin huolimatta, niin kuin on jo sanottu, teksti oli kaunista ja sen puoleen mukavaa luettavaa. :>