Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Pihlaja - 15.01.2008 15:33:24
-
Title: Syysusvaa
Author: Pihlaja
Beta: Arte (kiitoskiitoskiitos!)
Genre: romance, fluff
Pairing: Luna/Hermione
Rating: S
Summary: Luna, Hermione ja syksyn ensimmäinen pakkaspäivä
Disclaimer: En omista Lunaa, Hermionea tai mitään muutakaan Rowlingin keksimää, vaikka kuinka mieli tekisi. Myöskään en tienaa tällä mitään.
Warnings: Femmeilyä (no älä) ja hiukan proosarunomaista kerrontaa, jos se lasketaan varoitettavaksi asiaksi.
A/N: Luna on ehkä suosikkihahmoni koko HP-maailmasta, ja aivan luvattoman vaikea kirjoittaa luontevasti. One-shotin sain tällä kertaa aikaiseksi, ehkä seuraavalla kerralla enemmän. Femme (http://http://finfanfun.arkku.net/viewtopic.php?f=17&t=1683) 2/10 ^^
Ficissä on Lunan PoV.
Syksyllä kaikki on kauniimpaa kuin muulloin. Puut nukahtavat pieneen talviseen kuolemaan päät pystyssä, ravistaen menneen vuoden työt ja unelmat harteiltaan punaisena verenä ja keltaisina huokauksina. Kirpeä ilma piirtää taivaalle kylmää usvaa ja punaisia pilviä.
”Luna, mitä sinä nyt?”
Ai. Taisin puhua ääneen. Pelkään aina vastata sinulle, koska joskus sinä naurat.
”Juttelin syksylle.”
”Se oli kaunista. Taidat pitää hänestä.”
Hymy. En taida tietää, haluaisitko nytkin nauraa, vai onko hymysi aito, mutta uskallan vastata uudestaan. Jospa vain näkisit, miten syysaurinko hohtaa hiuksillasi.
”Syksy on kaunis. Hän ei jätä minulle valinnanvaraa.”
Etkä jätä sinäkään.
”Syksy on onnekas. Harva saa kuulla puhuttavan itselleen noin kauniisti.”
”Syksylle pitää puhua hänen omalla kielellään, ihan niin kuin kaikille muillekin. Kaikilla meillä on oma kielemme.”
En ole itsekään oikein varma, mitä yritän sanoa.
”Entä jos en osaa syksyn kieltä? Tai sinun?”
Kuulostat vähän huolestuneelta, mutta ainahan sinä puhut minun kieltäni. Tähdenlento, auringonsäde, omenankukka. Ainahan sinä puhut minulle. Osaat kyllä. Suljen silmäni, että uskallan kysyä:
”Mitä sinä sitten haluaisit sanoa?”
Otat kiinni kädestäni ja lähdet viemään minua kohti rantaa. Juoksemme, nauramme, kaadumme pakkasesta viileälle nurmelle. Poskesi ovat hennon punaista untuvaa, silmäsi auringolla kullattua kastanjaa. Nojaan päätäni sinua vasten ja uskallan tuskin hengittää.
”Olet vähän niin kuin usvaa, Luna, syysusvaa. Sitä voi nähdä, jos on hereillä aikaisin tai myöhään, kun kaikki muut ovat nukkumassa. Se on pyörteitä ja ohuita huntuja. Sitä voi kosketta, mutta se soluu pois, jos sen yrittää ottaa syliinsä ja pidellä kiinni.”
Kohotan katseeni hämmentyneenä. Ehkä syksy on onnekas, mutta en koskaan osaisi sanoa hänelle mitään, mikä liikuttaisi häntä näin.
”Osasinhan minä, ainakin vähän”, sanot hymyillen.
Nyt tiedän, ettet naura. Hymyilet, minun kanssani. Hiuksesi ovat hajallaan nurmikolla, ja silmäsi säteilevät lämpimämmin kuin koskaan. Olet syksyn kaunein vaahteranlehti, ja olet pudonnut juuri minun polulleni. Huulesi ovat niin lähellä, ja kerrankin minä uskallan.
-
Voi itku, en yleensä lue Hermionesta paljon mitään, mutta ficin nimi ja Luna oli jo niin ihastuttava yhdistelmä, että oli pakko tulla vilkaisemaan. Ja tykkäsin kyllä hirveästi!
Harvoin saan tällaisista happy ending -fluff pläjäyksistä mitään irti, mutta tästä tuli sellainen olo, että osaisinpa minäkin. Kieli oli kaunista ja soljui eteen päin aivan ihanasti, melkein tunsi sen kirpeänviileän ilman itsekin. Pointsit muuten siitäkin, että kerrankin vuodenaika-ihkutus ei ollut kesästä, tässä ainakin oli kuvattu minun suosikki vuodenaikani.
Lunaan sopi hyvin se, että syksystä puhutaan henkilönä. Muutenkin tässä oli tuotu todella kauniisti esiin se Lunan luonnonlapsi-piirre, asiat olivat kuitenkin omalla tavallaan hirveän mutkattomia. Pidin myös siitä, miten pienillä elementeillä tässä pelataan, luontoa on kuvattu hyvin tehokkaasti ja kauniisti, mutta ilman megapitkiä kappaleita, joissa eritellään kaikki pienintä piirtoa myöten. Tunnelma oli kohdallaan.
Viimeinen kappale oli ihan silkkaa rakkautta ainakin minun osaltani. Edelleen olet onnistunut valitsemaan vähäiset sanat todella hyvin, siellä ei ollut mitään liikaa tai liian vähän, ja alhainen ikäraja toimi viimeisessä kappaleessa niin hyvin kuin vain voi.
Pidin siis ihan älyttömästi. Sain juuri äsken hieman ikävän puhelun, mutta tämän lukemisesta tuli taas hyvä olo. Taidanpa tallentaa tämän koneelle pahan päivän varalta, tässä vain oli sitä jotain, mikä varmaan onnistuisi piristämään ankeammallakin hetkellä. Kiitoksia tästä, nautin tästä ficistä todella paljon.
-
Celeporn Suurkiitos kommentistasi! Hienoa, että päätit lukea, vaikka Hermione ja fluff eivät kuuluisikaan suurimpiin suosikkeiheisi ^^ Itsekin luen ja kirjoitan Hermionesta hirmuisen vähän, mutta jostain innostuin tällaiseen. Syksy on minunkin lempivuodenaikani, en varmaan edes osaisi kirjoittaa ihkutusficciä kesästä.
Olen tosiaan ihan älyttömän otettu kehuistasi ^^ Minulle tuli hyvä olo ficciä kirjoittaessani, joten todella hienoa, jos sain siirrettyä vähän jotain positiivista myös eteenpäin.
-
Tää on minun makuuni jo vähän liian söpöilyä , [size=50]no luen läpi kaikki femmet mitä löydän[/size]. Ei taida ihan liittyä asiaan mutta mielestäni hyvin kirjoitettu ja söpöilevä.
-
No pakko sanoa että tämähän oli yllättävän hyvä! :D
Ilman ficcipiiriä olisi tuskin tullut tätäkään luettua! Mutta kyllä tämä oli sen verta hyvä että kannatti lukea!
Pidin tuosta "syksylle puhumisesta" :D Se oli kiva!
kiitus :)
-
Ooh... olipas se kaunista. Luna on jotenkin ihan omasa pastellisävyisessä maailmasaan ja Hermione todellisuudessa että hiukan epäilin kuinka hyvin juttu toimii, mutta sehän oli mitä mainioin kirjoitus! Luna on jotenkin niin viehätävän suloinen puheineen sekä ajatuksineen, on vaan niin lunamaista että hän puhuu syksylle.
On kyllä vaikea keksiä mitään hirveän rakentavaa vaikka sitä tekisi mieli sanoa vaikka miä. Ainakin tunnelma oli ihanan valoisa, Luna/hermionen toimi luontevasti, tarina oli hyvinkeksitty ja ilmava, helppolukuinen, mutei liian helppotajuinen. Kiitän tästä lukemisen ilosta!
jjb
-
Mä olisin kaivannut vähän enemmän haastetta tämän tulkitsemiseen. Tottakai tosta Hermione-syksy, Luna-usvasta tuli mukavaa haastetta ja sitten siitä että voiko tuntea toisen ihmisen. Toi Hermionen et tunteeko se Lunaa oli ihana 8) Mutta kuten sanoin, enemmän olisin kaivannut jotain. En tiedä olisiko vertauksilla tullut liian sellanen tönkkö. Hmm. Ehkei näin fluffy-romantiikka -mössöt ole mun makuuni sitten. Tällaiset unohtuu helposti! Muttajoo, toi oli hyvän söpöä että Luna pelkäsi Hermionen nauravan. Mut mietin niiden suhdetta et se on hutera jos pelkää toisen nauravan!
Kun aloitin tätä kommenttia, olin positiivinen ja pidin tästä ficistä. Mutta kun kirjotin tämän niin en pitänytkään XD Onpas outoa.
Tekstin hajanaisuus oli ärsyttävää. Olisin tykännyt lukea tämän enemmän yhtenäisenä, vähemmän välejä.
Huulesi ovat niin lähellä, ja kerrankin minä uskallan.
Yleensä Lunasta ei anneta näin ujoa kuvaa. Mä ainakin olen mieltänyt sen rehelliseksi, rohkeaksi ja sellaseks et se on mitä on.
Kiitos.
-
Oih, tämä oli ihana aloitus tälle päivälle. Kieli oli mukavan sujuvaa eikä töks-töks -ominaisuuksia sisältävä (you know what I mean), ja onnistuit tekemään Lunasta niin itsensä näköisen. Saatan hyvinkin kuvitella hänet höpöttelemässä itsekseen keskellä pihamaata. Tulkinta oli suhteellisen helppoa, mutta se ei haitannut yhtään. Ei kaikesta tarvitse tehdä niin monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävää. ^^
-
Puuskupuhin ficcipiiristä huomenia o/
Todella kaunista kerrontaa! Olit saanut syksystä paljon irti kuvailullasi, kastanjoita ja lämpimissä väreissä loistavia vaahteranlehtiä. Vaikka nyt onkin kevät, sai tämä kaipaamaan aitoa syksyä, sen värejä ja tuoksuja, koska niistä minäkin pidän kovasti. Harmaan sateinen loskasyksy saa minut vain masentuneeksi ja unohtamaan, kuinka hieno se vuodenaika voi olla. Hermionen Syysusva-kuvaus sopi Lunaan täydellisesti!
Fluffyiset kohtaukset eivät ehkä sykähdyttäneet samalla tavalla, kuin muu fic. Suurimmaksi osaksi vika on varmaan minussa itsessäni, kun en erikoisemmin sokerifluffyilusta perusta, sillä tekstissä ei suoranaisesti ollut mitään vikaa, vaan kerrontasi oli kaunista ja sujuvaa ja sitä oli miellyttävää lukea.
Vuoropuhelu oli kuitenkin toimivaa, pidin erityisesti kohdasta, missä tytöt keskustelevat jokaisen omista kielistään. "Entä jos en osaa syksyn kieltä? Tai sinun?" - repla oli ihastuttava <3
Kaikesta eniten pidin kyllä tuosta syksyn kuvailusta! Se erotti tämän kirkkaasti muista perusfluffyfiilistelyistä. Kiitoksia tästä piristävästä päivänavauksesta!
-
Ihanan söpöstelevä ficci! Tosi ihana, en-sano-sitä-sanaa(aww). Hieno 'iltasatu', kiitos.
biotdf
-
Oih! Aivan käsittämättömän ihana! Loppu oli ihana. Rakastan, anteeksi en saa suustani mitään järkevää. :) Mutta aivan mahtavan ihana oli.