-
Kirjoittaja: Heinis
Fandom: Supernatural
Paritus: Dean/Castiel
Ikäraja: S - K-11
Vastuunvapaus: En omista hahmoja. Eric Kripke on luonut Supernaturalin.
Varoitukset: Osa luukuista saattaa sisältää demonien/muiden olentojen tappamista, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Myös kirosanoja ja alkoholin käyttöä löytyy.
Yhteenveto: Castiel haluaa viettää joulua, muttei ymmärrä ihmisten tapoja.
Joo. Halusin tehdä joulukalenterin ja pyysin kaverilta paritusta, valitsin hänen vaihtoehdoistaan Destielin. Eli kiitos, Spock ♥ En ole ennen kirjoittanut tällä fandomilla mitään, mutta joulun kunniaksi voi kai yrittää. Oon muutenkin katsonut Supernaturalia vähän mielenkiintoisessa järjestyksessä, joten jos faktat heittelevät, niin johtuu ihan siitä.
Tää kalenteri koostuu raapaleista (100, 200 tai 300 sanaa)epämääräisen pituisista ficleteistä ja jokaisella raapalella ficletillä on myös sana, joka mun on pitänyt käyttää siinä (ja jotka sain samaiselta hihhulilta kuin parituksenkin). Yritän saada joka päivä laitettua uuden luukun :) Ei kai sitten muuta, hyvää joulukuuta ♥
1.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg653432#msg653432)
2.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg653586#msg653586)
3.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg653832#msg653832)
4.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg654081#msg654081)
5.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg654479#msg654479)
6.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg654638#msg654638)
7.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg654732#msg654732)
8.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg655087#msg655087)
9.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg655119#msg655119)
10.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg655527#msg655527)
11.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg655741#msg655741)
12.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg655915#msg655915)
13.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg656113#msg656113)
14.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg656356#msg656356)
15.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg656418#msg656418)
16.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg656972#msg656972)
17.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg656983#msg656983)
18.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657193#msg657193)
19.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657197#msg657197)
20.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657482#msg657482)
21.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657496#msg657496)
22.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657504#msg657504)
23.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657797#msg657797)
24.12. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=33073.msg657970#msg657970)
Tässä ensimmäinen luukku!
1.12.
Sana: hanukka, ikäraja S, sanoja 300
Oli hyinen marraskuinen ilta, ja Dean oli ajamassa motellilta kauppaan. Sam ei ollut antanut hänen edes käydä ostamassa olutta ennen motelliin kirjautumista, koska nuoremmalla Winchesterillä oli ollut kiire päästä ”tekemään taustatutkimusta” heidän huoneeseensa. Dean alkoi jo epäillä, että Samilla oli jonkin sortin nettityttöystävä, sen verran aktiivisesti pikkuveli linjoilla roikkui. Hän pyöritteli silmiään ja sattui vilkaisemaan taustapeiliin.
Takapenkille oli ilmestynyt enkeli. Castiel istui hiljaa ja tuijotti Deania taustapeilin kautta yhtä vakavana kuin aina.
”Hei, Dean”, enkeli tervehti.
”Cas”, Dean sanoi, ”mitä sinä täällä teet?”
”Minulla on sinulle kysymys.”
”Anna kuulua.”
”Mitä eroa on joululla ja hanukalla?” enkeli tiedusteli ja kallisti päätään.
”Joululla ja – miten niin?” Dean ähkäisi ällistyneenä.
”Olen ymmärtänyt, että ihmiset viettävät kumpaakin juhlaa, mutta en ymmärrä niiden eroa.”
”Juutalaiset viettävät hanukkaa ja kristityt joulua”, Dean huokaisi ja tuijotti jälleen tietä. Hän ei voinut uskoa, ettei Castielilla ollut mitään parempaa tekemistä kuin pölähtää Impalan takapenkille kyselemään juhlapyhistä.
”Kumpaa sinä ja Sam vietätte?”
Dean naurahti ja vilkaisi jälleen takapenkillä istuvaa enkeliä.
”Minä ja Sam? Emme me vietä kumpaakaan.”
”Kumpaa haluaisitte viettää?” Castiel jatkoi kyselemistä ja kumartui eteenpäin niin, että enkelin kasvot ilmestyivät Deanin viereen.
”Cas, me emme halua viettää mitään pyhää – ei meillä ole aikaa eikä mitään syytä”, Dean ärähti.
”Minä haluaisin viettää joulua. Varaa kalenteristasi – milloin joulua vietetään?” Castiel katsoi Deanin profiilia. Metsästäjä vilkaisi tätä sivusilmällä.
”Kahdeskymmenesviides joulukuuta on joulupäivä”, Dean vastasi. ”Mutta Castiel, me emme vietä joulua, se ei - ”
”Ole hyvä ja varaa kalenteristasi kahdeskymmenesviides päivä, Dean. Haluaisin sinut ja Samin joulujuhliini”, enkeli ilmoitti ja katosi siipien havinan saattelemana.
Dean vilkaisi nopeasti olkansa yli varmistuakseen siitä, että takapenkki todella oli tyhjä ja Castiel oli ärsyttävään tapaansa kadonnut kesken keskustelun. Mies kirosi hiljaa ja kääntyi kaupan pihaan. Miksei heidän seurassaan voinut roikkua yhtäkään normaalia enkeliä?
-
A/N: Tästä tuli nyt vähän... tällainen, koska sana tuntui vaikealta. Mutta huomenna Castiel pääsee aloittamaan jo joulujärjestelyt c:
2.12.
Sana: kylmä, ikäraja S, sanoja 298
Joulukuu toi mukanaan pakkaset, eikä Dean varsinaisesti nauttinut siitä. Hän ja Sam olivat majoittuneet hotelliin lähelle New Jerseyn kaupunkia, mutta he olisivat melkein yhtä hyvin voineet nukkua taivasalla. Huoneessa ei varmastikaan ollut minkäänlaista lämpöeristystä, lämmityksestä puhumattakaan, ja Dean näki hengityksensä höyryävän. Hän istui sängyllä Castiel vieressään ja vilkuili vähän väliä suihkun ovelle toivoen Samin jo pian tulevan pois sieltä. Dean oli melkein yllättynyt, mutta huoneeseen tuli lämmintä vettä, ja suihku oli hyvin käytännöllinen lämmittelykeino.
Dean huomasi, että Castiel tuijotti häntä. Hän yritti esittää, ettei huomannut, mutta se oli sangen hankalaa enkeli intensiivisen katseen olla. Dean käänsi kasvonsa toiseen suuntaan, mutta kuvitteli silti tuntevansa Castielin tuijotuksen.
”Cas, kuule, onko sinun pakko tuijottaa?” mies tokaisi lopulta ja käänsi päänsä kohdatakseen Casin katseen. Enkeli kohotti kulmiaan hädin tuskin havaittavasti.
”Anteeksi. Yritin vain miettiä, miksi sinä täriset ja huulesi ovat siniset. Onko sinulla kylmä?”
”Ihmistietämyksesi on suorastaan ihailtavaa”, Dean vastasi osaamatta päättää, pitäisikö nauraa vai pyörittää silmiään.
”Kiitos, Dean”, Cas sanoi kuulostaen ylpeältä itsestään. Dean päätyi pyörittämään silmiään.
He istuivat hetken hiljaisuudessa ja Dean yritti olla hytisemättä.
”Vietättehän te kanssani joulua?” Castiel kysyi äkisti. Dean huokaisi. Hän oli jo ehtinyt toivoa Castielin unohtaneen koko jutun.
”Cas...” Dean aloitti, mutta katsoi sitten enkeliä. Tämän suupielet olivat kääntyneet hieman alaspäin ja siniset silmät näyttivät surullisilta. Dean olisi syyttänyt Castielia manipulointiyrityksestä, ellei olisi tiennyt, ettei tämä luultavasti ymmärtänyt ihmisiä tarpeeksi osatakseen manipuloida heitä. ”Hyvä on”, metsästäjä myöntyi. Hän ei osannut sanoa ei jollekin, mitä enkeli tuntui haluavan niin kovasti. Hän ei osannut sanoa ei Castielin onnellisuudelle.
Enkelin ilme kirkastui selvästi.
”Hienoa”, tämä sanoi ja käänsi katseensa haaveilevasti ulos ikkunasta. ”Lupaan, ettette tule pettymään. Järjestän teille elämänne unohtumattomimman joulun. Koristelen joulukoivun ja teen jouluruokia ja sytytän pipareita...” Dean ei ollut lainkaan varma, tarkoittiko Castiel unohtumattominta hyvässä vai pahassa mielessä.
-
3.12.
Sana: lahjatoive, ikäraja S, sanoja 368
Castiel huomasi nopeasti, että joulun järjestämisessä oli muutama ongelma, joita hän ei ollut ottanut huomioon. Suurin niistä oli se, ettei hän ymmärtänyt ihmisten joulutapoja, kuten esimerkiksi joululahjoja.
”Älkää käsittäkö väärin, minusta on oikein mukavaa, että ihmiset antavat toisilleen lahjoja. Se on ystävällistä. Mutta jos te juhlitte joulua Jeesuksen syntymäpäivän vuoksi, niin miksi te annatte lahjat toisillenne? Käsittääkseni ihmisillä on tapana antaa lahjoja syntymäpäiväsankarille.”
Castiel näki Deanin ja Samin vaihtavat katseita. Metsästäjät olivat pitkän tovin hiljaa, kunnes Sam selvitti kurkkuaan.
”No... Se nyt vain on sellainen tapa. Muisto paimenten lahjoista tai jotain siihen suuntaan”, nuorempi veljeksistä yritti selittää. Castiel kallisti päätään, sillä hän ei oikein ymmärtänyt siltikään.
”Äh, Cas, mitä jos vain unohtaisit koko lahjajutun, okei?” Dean ehdotti kulmiaan kohottaen. ”Me ei tarvita lahjoja tai mitään.”
”Minä haluan antaa teille lahjat”, enkeli vaati ja kääntyi katsomaan Deania. ”Onko teillä siis lahjatoiveita?”
He vaihtoivat taas niitä katseita. Castielia häiritsi, että hän ei ymmärtänyt veljesten sanatonta keskustelua, mutta hän tyytyi odottamaan hiljaa. Lopulta se oli taas Sam, joka puhui ensimmäisenä.
”Haluatko sinä ihan oikeasti välttämättä antaa jotain?” mies kysyi.
”Kyllä.”
”No... kaulahuivi voisi olla kiva”, Sam sanoi ja näytti Castielin arvion mukaan jotenkin vaivaantuneelta. Hän ei tosin tiennyt, miksi Sam olisi vaivaantunut; hän oli luullut, että lapset esittivät aina joululahjatoiveita. Enkeli katsoi jälleen Deania, joka hymyili itsekseen.
”Entä sinä, Dean?”
”Yllätä minut”, metsästäjä hymähti, ja Castiel kurtisti kulmiaan.
”Yllätä?”
”Anna jotain, mitä haluat antaa”, Dean täsmensi. Enkeli ei ollut erityisen tyytyväinen ohjeeseen, sillä hänelle ei heti tullut mieleen mitään, mikä yllättäisi Deanin. Hän kuitenkin vain nyökkäsi ja kääntyi jo lähteäkseen.
”Hyvä on. Minä sitten vain – ” Castiel keskeytti lauseensa muistaessaan jotain. ”Tarvitsenko minä rahaa joululahjoihin?”
Dean huokaisi ja kaivoi lompakkonsa esiin. Castiel otti vastaan miehen ojentamat setelit tajuamatta, ettei lahjasysteemi toiminut ihan niin – mutta eihän enkeliparalla omaakaan rahaa ollut.
”Et sitten outoile kaupassa”, Dean vannotti saaden Castielin katsomaan itseään otsa rypyssä. Eihän hän koskaan 'outoillut'. ”Ala mennä”, Dean tokaisi huomatessaan Castielin kummastuneen ilmeen, ja enkeli teki työtä käskettyä.
Castiel oli varma, että juuri ennen lähtöään hän kuuli Deanin sanovan Samille ”Onneksi hän ei kysynyt, kuka joulupukki on”, ja se jäi kieltämättä kaivertamaan enkelin mieltä. Hän päätti tehdä hieman taustatutkimusta.
-
A/N: Hups, taidan olla tästä vähän innoissani. No, kai se on hyvä, että edes kirjoittaja itse odottaa innolla omia luukkujaan :') tämän päivän luukusta tuli vähän angstisempi loppua kohden, vaikkei ollut tarkoitus. Deanille vaan tuli näemmä vähän angstifiilis. Kommentoidakin saa, etenkin rakentavasta tykkään, koska tää on mun ensimmäinen SPN-raapustelma :3 ah, tästä piti sanoa vielä se, että mun oli pakko kirjoittaa jotain Deanin pohdintoja, vaikka ne jäävätkin aika pintaraapaisuksi.
4.12.
Sana: puuterilumi, ikäraja K-11, sanoja 420
Pembina, Pohjois-Dakota. AC/DC pauhasi autoradiossa mustana ja raakana ja Sam Winchester vääntelehti Impalan pelkääjänpaikalla kuin kidutettuna. Dean nyökytti päätään musiikin tahtiin teeskennellen olevansa sokea veljensä kärsimykselle. Mies ajoi ohi vilkkuvan valotaulun, joka mainosti huoltoasema Herculesta sadan metrin päässä.
”Käydäänkö tuolla?” Dean ehdotti ja sai Samilta hyväksyvän inahduksen. Takapenkillä istuva enkeli ei päästänyt ääntäkään, mutta metsästäjä otti sen myöntymisen merkkinä.
Hän kaarsi huoltoaseman pihan reunaan ja sammutti moottorin suoden heidän kaikkien tärykalvoille hetken rauhan.
”Minä käyn sisällä, jääkää te tänne”, Sam komensi ja napsautti turvavyönsä auki. Dean avasi suunsa protestoidakseen, mutta pikkuveli nyökkäsi merkitsevästi Dean vaatteita kohti. ”Te olette yltä päältä veressä.” Dean katsahti ensin housujaan ja sitten Castielia ja tottahan se oli – he olivat molemmat hänen verensä kirjomia. Miten sitä olikin roiskunut joka paikkaan?
Sam paukautti oven kiinni jättäen Deanin kaksin enkelin kanssa. Castiel huokaisi syvään kuin olisi kamalakin rangaistus istua autossa vanhemman metsästäjän kanssa.
”Voinko mennä ulos?” enkeli pyysi. Dean katsoi toista kulmiaan kohottaen. Ilta oli kylmä kuin Luciferin kosketus (ja Dean oli kyllä ollut tarpeeksi tekemisissä Saatanan kanssa tietääkseen).
”Kunhan et raahaa minua mukaan”, Dean sanoi. Castiel katosi takapenkiltä ja ilmestyi ulos vähän matkan päähän Impalasta. Metsästäjä katseli enkeliä, joka tallusteli edestakaisin puuterilunta potkiskellen ja nosti sitten katseensa taivaalle. Castiel siristeli silmiään lumen sataessa niihin.
Dean tunsi äkisti suurta hellyyttä enkeliä kohtaan. Vain tuntia aiemmin samana päivänä he olivat joutuneet yllättäen taisteluun kahta demonia vastaan. Toinen niistä oli hyökännyt Deanin kimppuun veitsi kourassaan ja onnistunut viiltämään miestä sekä käsivarsista että rintakehästä. Sen enempää olento ei ollut ehtinyt häntä runnella, sillä Castiel oli rientänyt paikalle ja tappanut demonin sekä työntänyt sen syrjään. Dean muisti valtavan helpotuksen tunteen, joka hänet oli vallannut demonin kadotessa hänen päältään. Hän oli tiennyt, että Castiel hoitaisi homman kotiin ja kaikki olisi taas hetken hyvin.
Dean kurtisti kulmiaan ja naputti rattia hermostuneena. Metsästäjä ei ollut tottunut sellaiseen. Hän oli tottunut olemaan varuillaan, valmiina taistelemaan, kamppailemaan henkensä puolesta loppuun asti. Hän oli tottunut siihen että oli olemassa hän ja Sam, jotka tekivät mitä tahansa toistensa puolesta. Mutta se oli Deanille vierasta, että oli olemassa joku perheen ulkopuolinen, joka oli valmis kamppailemaan hänen henkensä puolesta loppuun asti ja vielä lopun jälkeenkin. Joku muu kuin Sam, jonka puolesta Deankin oli valmis antamaan henkensä silmää räpäyttämättä.
Castiel katsoi Deania auton ikkunan läpi melko ilmeettömästi, ja metsästäjä hymyili tälle pikaisesti. Castiel näytti kauniilta pehmeässä lumisateessa pimeää taivasta vasten ja Dean tiesi, että hän välitti enkelistä aivan liikaa. Hän tiesi, ettei osannut enää elää ilman tätä, eikä se ollut koskaan hyvä asia Winchestereiden maailmassa.
PS. Video (http://theseriallove.tumblr.com/post/36597544368/misha-collins-misha-talking-about-how-he-looked) Mishasta ja Jaredista ihan vaan koska siksi ♥
-
En ole tällaisia joulukalenterificcejä lukenutkaan ennen ja hyppäsin kyllä innolla mukaan. Destiel on yksi suosikkiparituksistani ja tykkäsin miten olit saanut Casiiin sellaisen lähes lapsenomaisen viattomuuden (lue: aivan pihalla kaikesta) Deanin silmissä, mutta miten kuitenkin se muuttui Castielin PoV:ssä luonnollisesti vähän sellaiseen ihmisiä ihmettelevään asenteeseen. Odotan kiinnostuneena jatkoa, 4.päivän luku antoi jo mukavasti töytäyksen Deanin tunteiden suuntaan;) Niitä kun on aina niin hellyttävä lukea kun macho mies tunteekin jotain herkkää. Hauska lukea mitä keksit 24. päivälle! Kiitos ja kumarrus.
-
Sekaisin, totta puhuakseni mäkään en ole lukenut tällaisia mutta iski inspiraatio kirjoittaa! Haha kiva että tykkäät Castielin
pihalla olemisesta lapsenomaisesta viattomuudesta, mä vähän yritän kokeilla matkan varrella, että miten se olisi parasta kirjoittaa. Deanin herkistely on hienoa joo, tosin sitäkin on hankala kirjoittaa sen machouden takia :D mut hienoa jos tykkäät, mäkään en vielä tiedä, mitä 24. päivä tulee sisältämään :')
Tällä kertaa järjetön ja ei mihinkään liittyvä luukku, tadaa. Antakaa armon käydä oikeudessa, oon nukkunut viimesen kolmenkymmenenkahdeksan tunnin aikana kaksi ja puoli tuntia, joten pää ei ihan toimi. Mutta ehin vielä tän päivän puolella!
5.12.
Sana: poro, ikäraja S, sanoja 206
”Sam”, Castiel aloitti ja kiinnitti tietokonettaan räpläävän metsästäjän huomion itseensä. ”Minä olen hieman tutkinut asioita, mutta tuloksissa tuntuu olevan epäkohtia.”
Sam voihkaisi. Jos enkeli oli ”tutkinut” asioita, se viittasi vahvasti siihen, että tulossa olisi jälleen yksi keskustelu liittyen aiheeseen Castiel ei ymmärrä ihmisiä. Sam ei ollut aivan väärässä aavistuksensa kanssa.
”Minä selvitin, kuka joulupukki on.”
”Mmm-h?” Sam äännähti vain puoliksi kuunnellen.
”Hän tuo lapsille lahjoja. Ilmeisesti hän on jonkinlainen yliluonnollinen olento, koska hän pystyy jakamaan samana iltana lahjat kaikille maailman lapsille. Minua hämmentääkin – ”
”Cas, joulupukkia ei ole olemassa”, Sam keskeytti enkelin hartaan pohdinnan.
Castiel katsoi häntä suu raollaan, ja Samille tuli väkisinkin paha mieli sillä tavalla kuin tulee ihmiselle, joka kertoo lapselle, ettei joulupukkia ole. Castielin ilme oli hämmentynyt. Enkeli kuitenkin kokosi itsensä nopeasti.
”Se sitten selittääkin”, Cas sanoi äänellä, joka yritti viestittää jotain siihen suuntaan, ettei enkeli joulupukkiin ollut uskonutkaan.
”Selittää mitä?”
”Lentävät porot. Olin aivan varma, etteivät porot oikeasti osaa lentää.”
Mies ja enkeli vaipuivat taas hetkeksi hiljaisuuteen. Juuri kun Sam oli uppoutunut uudestaan internetin ihmemaailmaan, Castiel päätti esittää seuraavan kysymyksen.
”Kuka sitten on se punaiseen asuun sonnustautunut henkilö?”
Sam voihkaisi uudemman kerran. Joskus hän mietti, miten Herran enkeli saattoikaan olla niin autuaan tietämätön kaikesta.
-
Tää keskiyö ei ehkä ole paras aika yrittää saada aikaan järkevää kommenttia, mutta tähän on nyt ihan pakko sanoa jotain! Mä vaan rakastan ihan kaikenlaisia joulukalentereita, erityisesti tällaisia ficcimuotoisia, ja sitten tämä on vielä Destieliä! En oo viime aikoina paljon muita ficcejä lukenutkaan kuin Supernaturalia, tosin tähän asti pelkästään enkuksi ja ranskaksi :D Tää oli ihan pakko lukea, jotenkin jo tän kalenterin olemassaolo piristi mun päivää (/yötä) huomattavasti!
Oon jo nyt näiden viiden luukun jälkeen ihan rakastunut tähän kalenteriisi, juoni on niin suloinen että adsfhjldfjgl, ja jotenkin hahmot ovat hirveän ic. Cas on ihanan hämillään kaikesta ihmisiin liittyvästä, mutta silti samalla kunnon bamf as he should be :D Erityisesti tykkäsin tästä kohdasta:
”Ihmistietämyksesi on suorastaan ihailtavaa”, Dean vastasi osaamatta päättää, pitäisikö nauraa vai pyörittää silmiään.
”Kiitos, Dean”, Cas sanoi kuulostaen ylpeältä itsestään. Dean päätyi pyörittämään silmiään.
Cas on liian suloinen hahmo, kuolen tähän ihanuuden määrään :D Dean on myös hirveän oma itsensä, I love it. Ja Destieliä selvästi tulossa, en jaksa odottaa.
Tämä viides luukku oli muuten järkyttävän suloinen, Cas-paran reaktio Joulupukin olemassaolemattomuuteen (en keksi mitään järkevämpää tapaa ilmaista tuota :D) sai mut oikeasti nauramaan ääneen. Enkä mä oikeasti yleensä naura ääneen ficeille, varsinkaan keskellä yötä.
Tästä tuli nyt ihan järkyttävä suitsutuskommentti, mutta tää oikeasti ansaitsee sen :D Jotenkin oon ihan koukussa, ja jotenkin oon ihan innoissani, että odotettavissa on joka päivä lisää tätä ihanuutta. En keksi enää mitään sanottavaa, but I think I've made my point :D
- Phan
-
Aw, ihana Cas. Ilmestyy vain pokkana takapenkille ja käskee varata kalenterista aikaa joululle! ;D Loistava aloitus joulukuulle, vaikka vähän myöhässä tätä aloinkin lukea ;D
”Ihmistietämyksesi on suorastaan ihailtavaa”, Dean vastasi osaamatta päättää, pitäisikö nauraa vai pyörittää silmiään.
”Kiitos, Dean”, Cas sanoi kuulostaen ylpeältä itsestään. Dean päätyi pyörittämään silmiään.
No voi LOL! Tässä kiteytyy pitkälti kaikki, mitä näistä kahdesta pitää tietää ;D Dean heittää sarkastisen kommentin, jonka Cas ottaa tosissaan. Mukavaa kai silti, että Cas ottaa sen nimenomaan positiivisella tavalla tosissaan, tai ehkä se, että Dean heittää sen noin päin. Tai siis äh, en osaa selittää!! Mut joka tapauksessa ihana kohtaus! :D
”Hyvä on. Minä sitten vain – ” Castiel keskeytti lauseensa muistaessaan jotain. ”Tarvitsenko minä rahaa joululahjoihin?”
Dean huokaisi ja kaivoi lompakkonsa esiin. Castiel otti vastaan miehen ojentamat setelit tajuamatta, ettei lahjasysteemi toiminut ihan niin – mutta eihän enkeliparalla omaakaan rahaa ollut.
Voi luoja että repesin!!! ;D ;D ;D Cas-parkaa. Ihan loistavasti toi Sam-kohtaus mukana, miten Sam on vaivaantunut ja Cas vain miettii, että "kyllähän lapsilla on tapana esittää lahjatoiveita" x)
(kiva videoklippi :P)
Voi ei, nyt Sam kertoi Casille, ettei Joulupukki ole olemassa. Enkuliparkaa :F tosin välitön mielikuva, jonka sain, on Cas lentämässä taivaalla poplarissaan ja sellaset feikkiporonsarvet pannalla pörrötukan seasta sojottaen x) Ehkä vielä punainen vilkkuva nenä! :D
Hahaa, nää oli kivoja, kiitosta! Koitan muistaa seurailla vastedeskin ;D
-
Phanny, awwww. Ihanaa, jos sun mielestä hahmot on IC! Sitä mä tässä kuitenkin yritän, ja pelkään olevani vielä liian vieras fandomin kanssa onnistuakseni siinä. Ja jee kiva jos Cas on ihana :') eikä esim. urpo. Ja totta kai Destieliä on tulossa 8) haha, joskus on ihan okei nauraa ficeille ääneen keskellä yötä. Ääh en osaa vastata sun kommenttiin mitään fiksua nyt, mutta oon tosi ilonen että tykkäsit ja piristit mun yötä paljon tolla kommentilla! Kiitoksia siis paljon :3
Harpy, taisin jopa tajuta ton selityksen siitä että Cas ottaa positiivisella tavalla tosissaan. Kai. Ja hienoa että nauroit joululahjatoiveille :') kyllä musta ainakin Sam on vielä lapsi jolta voi odottaa jotain toiveita. Eiku mitä. .......Kiitos kun jaoit ton sun mielikuvan, se on tosi häiritsevä :''D voi luoja... Mutta joo, kiva että tykkäät! En sullekaan osaa vastata muuta mutta kiitos paljon C:
Itsenäisyyspäivän kunniaksi pidempi!
6.12.
Sana: kaulahuivi, ikäraja K-11, sanoja 827
Luo silmukoita, kaksi oikein, kaksi nurin, tee lisäsilmukoita... Mutta mitä tässä tapauksessa tarkoitti oikein ja nurin? Paperissa oli kyllä jokin kuva, mutta Castiel ei ollut varma, mitä se esitti. Hänen neuleohjeessaan oli selvästi paha puute. Enkeli piteli käsissään kahta puikkoa, joista toiselle hän oli onnistunut luomaan kaksikymmentä silmukkaa paksulla vihreällä langalla. Siihen se sitten jäikin.
Castiel ei ollut ikinä nähnyt Deania kutimet kädessä, mutta koska tämä oli ihminen, Castiel uskoi tämän osaavan neuvoa. Niinpä enkeli kaivoi matkapuhelimensa esiin ja soitti Deanille.
”Cas?” Dean vastasi muutaman tuuttauksen jälkeen.
”Minä tarvitsen apuasi”, enkeli ilmoitti suoraan.
”Mitä on käynyt?” Dean kysyi välittömästi. Castiel tunsi vatsassaan oudon kiepsahduksen kuullessaan huolen Deanin äänessä.
”Ei mitään. Toivon voivani konsultoida sinua”, hän selvensi, koska ei halunnut Deanin olevan huolissaan.
”Konsultoida? Missä asiassa?”
”Samin lahjassa. Voinko tulla sinne?”
”Totta kai. Itse asiassa voisit raahata sievän peppusi tänne mahdollisimman pian, olen polttamassa luita Trenchwayn hautausmaalla Michiganissa, ja apu voisi olla – hyödyksi”, metsästäjä sanoi ja ähkäisi äkkinäisesti lauseensa loppuun.
Castiel ei hukannut aikaa, vaan siirtyi välittömästi hautausmaalle. Hän huomasi heti Deanin, joka oli vaikeuksissa kummituksen kanssa – se oli saanut tukevan otteen miehen kaulasta. Enkeli pudotti langan ja puikot maahan kiiruhtaessaan lähemmäs. Dean huomasi hänen tulonsa yrittäessään taistella irti kummituksen otteesta.
”Pudotin sytkärin haudalle!” mies huusi, ja Castiel kääntyi nopeasti avoimen haudan puoleen. Hänen silmänsä osuivat heti metalliseen laitteeseen. Hän noukki sen käteensä, räpsäytti liekin päälle ja pudotti sen arkussa makaavien luiden sekaan.
Aave paloi kirkuen, ja Dean horjahti taaksepäin kaatuen maahan. Castiel asteli miehen luokse.
”Missä Sam on?”
”Huolehtimassa tuon tyypin perheestä”, Dean vastasi nyökäten kohti hautaa. Castiel ojensi kätensä miehelle, joka tarttui siihen ja antoi enkelin vetää itsensä ylös.
”Hyvä ajoitus”, Dean kiitti ja halasi enkeliä nopeasti yhdellä kädellä. Enkeli ei ehtinyt vastata eleeseen, mutta hetken päästä hän ymmärsi, ettei siihen ehkä kuulunutkaan vastata. Dean näytti jollain tapaa itsekin yllättyneen puolihalauksesta.
”Joten. Samin lahja?” mies vaihtoi aihetta käydessään hakemassa aseensa muutaman metrin päästä maasta.
”Niin”, Castiel sanoi muistaessaan, miksi oli alunperin soittanut Deanille. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa muuta, kun metsästäjä yhtäkkiä huomasi jotain.
”Mitä helvettiä?” mieheltä pääsi ja tämä kumartui. Castiel huomasi toisen löytäneen hänen lankakeränsä. Dean nosti sen ilmaan otsa rypyssä.
”Se on Samin lahja”, enkeli kertoi.
”Samin... mitä? Lankaa ja puikot?”
”Ei, vaan kaulahuivi”, enkeli korjasi ilmiselvää asiaa.
”Sinulla totta tosiaan on outo käsitys kaulahuivista”, Dean hörähti. Castiel rypisti kulmiaan. ”Oikeasti, mitä tämä on?”
”Kuulin, että itsetehdyt lahjat ovat parhaita. En vain tiedä, mitä tarkoittaa kaksi oikein ja kaksi väärin, joten ajattelin, että ehkä sinä – ”
”Cas, näytänkö minä todella siltä että osaan kutoa?”
”Sitä kutsutaan neulomiseksi. Mattopuilla kudotaan.” Dean katsoi Castielia ilmeellä, joka kertoi enkelille hänen sanoneen jotain typerää. Hän päätti palata aiheeseen. ”Rehellisesti sanoen, et näytä.”
”Miksi siis kysyt minulta?”
”Keneltä muultakaan minä kysyisin?” Castiel kysyi ja yllättyi itsekin siitä, kuinka pettyneeltä kuulosti. Hän ei osannut hallita tunteitaan ja niiden näkymistä erityisen hyvin toisin kuin Dean, joka oli enkelin käsityksen mukaan mestari siinä.
Mies kohautti olkiaan epätietoisena ja silmäili taas Castielin käsityötä. Enkelistä tuntui siltä kuin mies olisi hämmentynyt, mutta ei Dean ollut hämmentyvää tyyppiä.
”No, eiköhän me jotain saada aikaiseksi. Lähdetään vetämään täältä”, metsästäjä tokaisi ja asteli Castielin luokse.
He siirtyivät takaisin puistonpenkille, jolla Castiel oli istunut neulomassa. Dean kohotti kulmiaan, mistä enkeli tajusi, että metsästäjän ei välttämättä ollut kovin miellyttävä istua ulkona. Mies kuitenkin vain istahti tyynesti penkille, joten Castiel antoi olla. Lyhyen Samille soitetun puhelun jälkeen Dean kääntyi Castielin puoleen.
”No, mikä mättää?”
”Tämä ohje.” Enkeli kaivoi ohjeen taas esiin ja näytti sitä miehelle. Tämä rypisti otsaansa tavatessaan paperia.
”Tässähän on kuva”, Dean huomautti. ”Anna se tänne.”
Enkeli ojensi ohjelappusen Deanille, joka laski sen syliinsä ja otti puikot haparoiden käsiinsä. Mies alkoi kokeilla langan kääntämistä puikoille ja Castiel seurasi kiinnostuneena. Hänen katseensa eksyi Deanin käsistä tämän kasvoihin ja vihreisiin silmiin, joiden ympärille ilmestyi pieniä ryppyjä tämän keskittyessä. Enkeli tutki toisen hiuksia ja kaulaa ja jännittyneitä hartioita ja tunsi outoa halua pitää miestä sylissään. Castiel arveli, että se liittyi jotenkin muihin tunteisiin, joita hän oli jo pidempään havainnut omistavansa Deania kohtaan. Enkeli ei tiennyt, pitikö hän mielihalusta vai ei.
”Katso”, metsästäjä kehotti saaden Castielin keskittymään taas aiheeseen. Mies näytti kaksi erilaista kiepautusta ja esitteli ne oikeaksi ja nurjaksi.
”Voisitko näyttää uudestaan?” enkeli pyysi. Dean nojautui häntä vasten näyttääkseen lähempää, ja Castielin vatsassa kihelmöi. Deanin läheisyys tuntui mukavalta, mutta hän ei ollut varma, oliko se sallittua. Metsästäjä kuitenkin pysyi kerrankin hiljaa henkilökohtaisesta tilasta, ja Castiel otti sen lupana hivuttautua vähän lähemmäs miestä puistonpenkillä. Deanin kädet pysähtyivät hetkeksi, ja enkeli pelkäsi tehneensä väärin. Sitten mies kuitenkin jatkoi ja hymyili Castielille pikaisesti, joten hän antoi itsensä jäädä siihen, kylki vasten Deanin kylkeä.
He istuivat siinä vierekkäin neulomassa, kunnes Dean mainitsi, ettei pystynyt enää liikuttamaan jäätyneitä käsiään. Castiel vei heidät Samin luokse miettien, miten hän oppisi hallitsemaan ihmistunteitaan edes sen verran, ettei Dean näkisi hänen lävitseen yhdellä silmäyksellä. Se saattaisi olla kiusallista, jopa enkelin mielestä.
Plus englanninkielinen ficci, jolle nauroin liikaa: How to Romance a Human (http://www.fanfiction.net/s/5918103/1/How-to-Romance-a-Human), kirjoittanu cloudyjenn fanfiction.netistä c: Ikäraja T eli K-13.
-
Voi apua :D
Aiheutit hysteriaa väsyneessä mielessäni. Castiel neulomassa kaulahuivia, voi ei voi ei. Syytän sinua siitä, että tyynyni on märkä. Satuin nimittäin puremaan sitä siinä toivossa, että nauruni ei herättäisi muita...
Hm, kännykällä kommentoin, joten en voi ottaa lainauksia, enkä jaksa kirjottaa mitään kauheeta stooria, mutta pakko sanoa, että voi Cas, olet söpö.
Joo ei tuu mitään kunnollista kommenttia, mutta yritän jonain toisena päivänä, toivottavasti koneella :D
-
Aww, Cas on vaan niin söpö (;
Tää on ihana paritus, ja joulukalenteri-idea on hauska, en oo aikasemmin lukenu tämmöstä.
Jooooo kello on paljon ja mua väsyttää enkä jaksa ajatella. Mutta tykkäsin tosi paljon ja tuun lukemaan jatkossakin!
(Nyt rupeen nukkumaan ja nään unta Casista paistamassa pipareita.)
-
TOKO ~ : pahoittelen märän tyynyn takia mutta mun vaan oli pakko laittaa Castiel tekemään kaulahuivia :') ja joo, Cas on söpö. Kiitoksia kommentista :3
Ewixi, kiva että tykkäät joulukalenterista :) mä oon vähän huono kirjoittamaan pidempiä ficcejä koska tykkään pomppia asioiden yli, joten tää sopii mun kirjoitustavallekin. Kiva että tykkäsit! (Cas luultavasti tulee tässä vielä paistamaan pipareita ;)) Kiitos kommentista :3
Koska misteli on must C:
7.12.
Sana: traditio, ikäraja S, sanoja 338
Dean ei ollut varma, miksi hän oli antanut Castielin raahata hänet ostamaan joulutarvikkeita. Hän yritti vakuuttaa itselleen että se johtui siitä, ettei Castiel oikein hallinnut sellaisia asioita kuin kaupassa käyminen, mutta oikeasti metsästäjä oli kuitenkin vain halunnut viettää aikaa enkelin kanssa. Hän ei tiennyt, mistä tunne oli tullut, mutta luultavasti sillä oli ollut jotain tekemistä toissapäiväisen neulomishetken kanssa. Vaikka Castiel olikin outo eikä osannut käyttää puikkoja, Dean oli pitänyt siitä – ainakin niin kauan kuin hänen käsissään oli ollut tunto. Mies oli joka tapauksessa kävellyt koko aamun levottomana motellihuoneessa ennen kuin Castiel oli ilmestynyt pyytämään häntä jouluostoksille, eikä hänen ollut tarvinnut epäröidä suostuessaan.
He kävelivät vaitonaisina pitkin joulukoristeita pursuavaa käytävää. Castiel tutki hyllyjä kiinnostuneena ja pysähteli joka toisen tuotteen kohdalle. Käytävän keskivaiheilla enkelin katse siirtyi hyllyn yläosaan.
”Dean, mitä nuo ovat?” tämä kysyi. Dean vilkaisi myös heidän yläpuolelleen ja näki kimpun nauhassa roikkuvia lehtiä.
”Misteleitä.” Castiel vilkaisi häntä kysyvästi. ”Se on sellainen traditio, perinne, että misteleitä ripustetaan kattoon, ja niiden alla kuuluu suudella.”
Castiel katsahti jälleen ylös ja kääntyi sitten yllättäen kasvokkain Deanin kanssa. Enkeli sujautti kätensä Deanin vyötärölle ja kurottautui suutelemaan hänen alahuultaan varovaisesti. Mies kavahti, tarttui enkelin olkapäihin ja työnsi tämän käsivarrenmitan päähän.
”Mitä sinä teet?” Dean tivasi. Castiel kallisti päätään.
”Suutelin sinua”, enkeli vastasi yksinkertaisesti. ”Sinä juuri sanoit – ”
”Niin sanoin, mutta en tarkoittanut, että sinun pitäisi suudella minua!”
”Oliko se huono suudelma?” Castiel kysyi hämmentyneenä.
”Tarkoitin, että rakastuneet parit suutelevat mistelin alla”, Dean korjasi pitäen yhä kiinni toisen olkapäistä.
”Ai. Pahoitteluni”, tämä totesi ja irrottautui Deanin otteesta. Metsästäjä ei ollut varma, mutta hän kuvitteli näkevänsä Castielin silmissä aavistuksen verran loukkaantuneen ilmeen ennen kuin tämä käänsi selkänsä hänelle. Dean haroi hiuksiaan ymmärtämättä toisen katsetta. Castiel tosiaan oli ihan oma tapauksensa.
He jatkoivat käytävää eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja enkeli uppoutui jälleen joulukoristeiden ihmeelliseen maailmaan. He kävelivät vanhan naisen ohi, ja tämä hymyili heille hyvin merkitsevästi ja lämpimästi. Dean vastasi hymyyn kulmiaan kurtistamalla, mutta kun nainen oli mennyt ohi, hänkin hymyili salaa Castielin selän takana voimatta mitään itselleen.
-
Noniin, olen täällä taas. Koneella. :D
Aivan ihanaa. Aaaaw. Varoitan, tästä ihkutuksesta ei sitten tule loppua lähiaikoina...
Aivan pakolliset lainaukset:
Dean ei ollut varma, miksi hän oli antanut Castielin raahata hänet ostamaan joulutarvikkeita.
Minä tiedän, Dean, minä tiedän.
”Oliko se huono suudelma?” Castiel kysyi hämmentyneenä.
Voi luoja voi luoja. Cas on aivan liian söpö.
Jaa en osaa todellakaan sanoa muuta, aivoni ovat särkylääkkeiden jälkeen pelkkää hunajaa ja niistin ne ulos muutama minuutti sitten. Olen pahoillani.
-
TOKO, ihkutus on ihan söpöä :') hihii eiköhän me kaikki tiedetä, vaikkei Dean tiedäkään. Cas ei voi koskaan olla liian söpö! Kiitti kommentista :)
8.12.
Sana: lumienkeli, ikäraja S, sanoja 475
Tähtitaivas oli kirkas, kuten usein pakkasöinä. Näköalapaikalla vallitseva hiljaisuus tuntui Deanista rauhoittavalta, vaikka se usein tarkoittikin tyyntä myrskyn edellä. Nyt hän oli kuitenkin suhteellisen varma siitä, ettei mikään yliluonnollinen ihan heti häiritsisi hänen ja Samin oluenjuontihetkeä Impalan konepellin päällä.
”Kuinkahan kauan siitä on, kun olen viimeksi tehnyt lumienkelin?” Sam pohti yhtäkkiä ääneen. Dean kohotti kulmiaan veljelleen.
”En ole ikinä nähnyt sinun tekevän sellaista”, mies sanoi. Sam käänsi katseensa häneen ja hymyili hitaasti.
”Se pitänee korjata”, nuorempi metsästäjä totesi ja pomppasi alas konepelliltä. ”Pidä”, Sam käski Deania ojentaessaan oluensa hänelle. Dean otti pullon ja katsoi, kun Sam etsi tarpeeksi suuren läntin koskematonta lunta ja kävi makaamaan selälleen.
”Näytät luonnottomalta”, mies totesi, koska siltä Sam totisesti näytti pitkine raajoineen. Pikkuveli väänsi naamalleen pikaisen irvistyksen ja alkoi sitten tehdä lumienkeliään.
Se oli nopeasti valmis, ja Sam nousi varovasti ylös lunta vaatteistaan pudistellen.
”Ta-daa!” hän huudahti ylpeänä nähdessään, mitä oli saanut aikaan. Dean hymähti ja ojensi olutpullon takaisin pikkuveljelleen tämän kiivetessä takaisin hänen viereensä. Sam ähkäisi korjatessaan asentoaan.
”Hassua”, Dean sanoi lumienkeliä tuijottaen. ”Että ihmiset luulevat enkeleiden näyttävän tuolta.”
Sam kohautti olkiaan.
”Kaipa tuo on ihan kelvollinen kuva. Varsinkin jos ottaa huomioon, että se on vain läntti lumessa.”
”Enkelit ovat kauniimpia”, Dean totesi ajatuksissaan. Hän heräsi niistä vasta huomatessaan, ettei Sam vastannut. Pikkuveli tuijotti häntä epäuskoisen huvittunut ilme kasvoillaan. ”Mitä?” Dean ärähti puolustautuvasti.
”Jätkä on ihan rakastunut enkeliin”, Sam kiusasi ärsyttävä virne kasvoillaan.
”En ole”, Dean kivahti välittömästi.
”Aha, aika nopea vastaus tyypiltä, jonka ei tarvitse puolustautua”, nuorempi jatkoi.
”Kohta sinun pitää puolustautua, jos et tuki turpaasi”, Dean uhkasi ja käänsi katseensa pois Samista. Hän katui, ettei ollut yhtään ajatellut sanojaan. Metsästäjä melkein tunsi veljensä virnuilun, vaikkei sitä nähnytkään. Hän otti hörpyn pullostaan.
”Onhan se Castiel aika komea”, Sam pohti.
”Jätä Cas pois tästä”, Dean käski tietäen, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Totta kai Sam oli huomannut. Mitäpä hänen isonenäisen pikkuveljensä hajuaisti ei huomaisi.
Sam pysyi hetken aikaa hiljaa ja antoi Deanin jäädä tuijottamaan tähtiä. Metsästäjä oli itse asiassa yllättynyt siitä, ettei Sam ollut sanonut mitään aiemmin.
”Ei sitten sanaakaan Casille”, mies sanoi katkaisten hiljaisuuden.
”Älä nyt, se raukka on niin pihalla kaikesta, ettei tajua ikinä ilman pientä vihjettä”, Sam valitti.
”Ja hyvä niin, okei?”
Sam katsoi häntä kulmat kohollaan, ja Dean pelkäsi, että pian olisi vuorossa Samin kerro-mikä-on-vialla-puhe. Sitä ei kuitenkaan kuulunut, mistä isoveli oli kiitollinen. Mikään ei ollut vialla. Paitsi hänen typerät tunteensa, jotka eivät selvästikään osanneet käyttäytyä. Mutta siitä Dean ei aikonut sanoa Samille sanaakaan.
”Kunhan tiedät, että se on minulle ihan okei. Enemmän kuin okei”, Sam sanoi lopulta. Dean käänsi katseensa jälleen taivaalle.
”Selvä”, hän vastasi yksinkertaisesti ja näki silmäkulmastaan Saminkin alkavan katsoa jälleen eteensä.
”Mutta älä luule, että jätän tämän tähän”, nuorempi huomautti vielä, ja Dean huokaisi. Ei hän niin ollut olettanutkaan.
-
so much fluffy, it makes my eyes puffy.
love it.
-
Rakastan tota miten awkwardiksi oot kirjottanu niiden eka suudelman! Muutenki tykkään tästä tosi paljon, vaikkaki suomeksi on vähän outoa lukea MUTTA sie oot saanu sen toimiin aika hienosti! En osaa
nyt kirjottaa mitään rakentavaa tai hienoa, mutta mutta. Tykkään paljon! :3
also
”Jätkä on ihan rakastunut enkeliin”, Sam kiusasi ärsyttävä virne kasvoillaan.
shhh sam you will be too. soon.
-
Merci, hihii :3
Spock, jee tosi kiva että tykkäät! Ja että toimii suomeksi jotenkin, se on oikeesti vaikiaa. Ja yes sam ei vain tiedä vielä 8) kiitos kun kommentoit :33
Okei, Spock pakotti laittamaan tämän nyt jo, joten kirjoitin tämän viimeiseen versioonsa aika nopeasti, enkä jaksa alkaa muokkailla sen ihmeemmin. Pahoittelut siitä, ehkä palaan paremmalla ajalla muokkaamaan vielä :) ai joo ja mulla ei oo hajuakaan että mille kaudelle tää on sijoittuvinaan ja ketkä on elossa ja ketkä ei mutta älkää välittäkö siitä :')
9.12.
Sana: sesonkituote, ikäraja S, sanoja 529
Castiel ei olisi ikinä odottanut törmäävänsä toiseen enkeliin eräässä takapajulassa Chicagon lähettyvillä. Hän oli saapunut paikalle tutkiakseen Winchestereiden puolesta epäilyttävältä kuulostavaa kuolemaa, muttei löytänyt kyläpahasesta mitään yliluonnollista. Tai siis mitään, ellei arkkienkeli Gabrielia laskettu.
”Gabriel”, enkeli sanoi välittömästi havaitessaan tämän notkumassa kylän ainoan pubin kulmilla.
”Castiel, velipoika”, Gabriel tervehti iloisesti tikkaria imeskellen. Castiel vetäytyi vaistomaisesti kauemmas.
”Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi päätään kallistaen. Nykyinen puolijumala hymyili.
”Kuulin vähän huhua sinun pikku joulukemuistasi”, tämä kertoi ja loi Castieliin kysyvän katseen. ”Miksei minua ole kutsuttu?”
”Houkuttelitko sinä minut tänne?” Castiel kysyi epäluuloisena jättäen veljensä sanat huomiotta.
”Itse sinä taisit itsesi tänne houkutella”, arkkienkeli vastasi tietäväisesti hymyillen. Castiel rypisti otsaansa.
”Tapoitko sinä miehen saadaksesi minut tänne?”
”Cas! Kaikkea sinä minusta kuvitteletkin”, Gabriel henkäisi tyrmistynyttä esittäen ja naksutti kieltään paheksuvasti. ”Minä vain satuin uskomaan, että miesparan kuolema houkuttelisi poikaystäväsi tänne ja sinut siinä sivussa.”
”Ei minulla ole poikaystävää”, enkeli vastasi, vaikka tiesikin tarttuvansa aivan väärään asiaan.
”Hidasta toimintaa”, Gabriel totesi kulmiaan kohottaen. ”Joka tapauksessa! Miksei minua ole kutsuttu viettämään joulua tiedän kanssanne?”
”Miksi sinut olisi kutsuttu?” Castiel kysyi ja tunsi pienen pistoksen suuttumusta, tai niin hän ainakin arveli. ”Muistatko lainkaan, kuinka monta kertaa olet tappanut Deanin tai yrittänyt sitä?”
”Plääh”, Gabriel äännähti ja huitaisi kädellään vähättelevästi. ”Se oli vain leikkiä! Minä ihan totta haluaisin nähdä tulevan vaimosi.”
Castiel oli vastaamassa jotakin vihaista, mutta meni kerta kaikkiaan hämilleen.
”Vaimoni? Mistä sinä puhut?”
”Deanista, senkin ääliö!” arkkienkeli huudahti turhautuneena.
”Voisitko sinä lakata puhumasta Deanista ja keskittyä siihen, mitä sinä oikeastaan teet täällä – ”
”Minä kerroin sen jo! Tulin puhumaan sinulle. Itse asiassa juuri rakkaasta kultamussukastasi”, Gabriel hymisi ja virnisti tietäväisesti, mutta Castiel ei voinut olla huomaamatta, että toisen silmät olivat vakavat.
”Puhu sitten”, enkeli tokaisi ärtyneenä. Gabriel näytti selvästi itsetyytyväiseltä ennen kuin alkoi puhua.
”Cas-rakas, Dean on ihminen. Hän ei tule tarvitsemaan sinua aina.” Castiel pysyi hiljaa. ”Jonain päivänä hän löytää itselleen naisen, ja sitten tuo teidän höpsö ihastumisleikkinne joutaa romukoppaan. Usko minua, veli.”
”Sinä et tiedä mitään Deanista”, Castiel keskeytti veljensä puheen. Hän ei halunnut toisen puhuvan metsästäjästä noin.
”Oletko aivan varma? Minusta minä tiedän hänestä vaikka mitä. Ja kaikista varmimmin minä tiedän sen, että juuri silloin, kun sinä olet oppinut tuntemaan, hän repii sydämen rinnastasi ja voi pojat, että se tulee sattumaan.”
Gabriel vaikeni ilottomasti hymyillen. Castiel käänsi katseensa pois. Hän ei halunnut kuulla arkkienkelin sanoja, kylvää epäilystä mieleensä. Eikä hän todellakaan halunnut kuvitella, että hänen ja Deanin välillä ylipäätään oli mitään ”ihastumisleikkiä”. Enkeli tiesi, että Gabrielista oli hauska satuttaa ihmisiä ja pilailla näiden kustannuksella. Hän ei aikonut antaa tämän sanojen vaikuttaa itseensä.
”Cassie, minä näen, että tiedät sen itsekin”, Gabriel sanoi, kun enkeli ei vastannut mitään. ”Joten mitäpä jos minä tulisin joulupäivällisellenne, hmh? Pitämään huolen sinusta, kun ihmispoikasi tajuaa, että enkelit ovat sesonkituote ja ne pakataan laatikkoon muiden joulukoristeiden kanssa, kun niiden aika on ohi.”
”Minä en – ”
”Nähdään!”
Castiel ehti luoda veljeensä yhden synkeän katseen, ennen kuin tämä katosi. Hän jäi tuijottamaan maata yksin myllertävien ajatustensa kanssa ja toivoi, että Gabriel pysyisi niin kaukana hänestä kuin ikinä vain oli mahdollista. Valitettavasti Castielin toiveiden noudattaminen ei ollut lainkaan arkkienkelin tapaista.
-
nyt on parempi että odottaisit laatukommenttia, kello on yli kaks ja tukehduin
taas mun karkkeihin kun menin googletteleen richardin kuvia. okei.
gabriel oli tosi icn oloinen näin suomeksi, vähän mietin kanssa että miten sen sanonnat ja puhetapa vääntyy tälle kielelle mutta toi on oikeasti tosi hyvä! kans toi kappale oli ihanan angstinen (angsti on aina ihanaa varsinki jos on näitä masokistisia piirteitä ah ihanaa) ja en malta odottaa että gabriel rakastuu samiin tai toisin päin koska jos et tee siitä niin itken loppuvuoden että olet ilkeä
hueahueahu ei tästä tullukkaan laatukommentti, oon liian väsynyt jo tähän aikaan ja eksymässä huolestuttavasti surullisiin sabriel-videoihin ja en kestä kohta enää. anygays! odotan innolla huomista (ylihuomista?) että saan lukea lisää!
-
”Jätkä on ihan rakastunut enkeliin”, Sam kiusasi ärsyttävä virne kasvoillaan.
Repesin ihan totaalisesti, nauran vieläkin x)
Aw, ajatus Deanista neulomassa puistonpenkillä, kunnes ei tunne enää omia sormiaan, on aika hellyttävä. Mut toisaalta Dean nillittämässä vastaan kaupassa, kun Cas saa kerättyä rohkeutensa (?) suudella häntä, saa haluamaan pikaista kontaktia minun nyrkkini ja tietyn metsästäjän naaman välillä. Tosin rikkoisin vain käteni, joten mitäpä sitä turhia.
Gabe on aika ilkee, mutta toisaalta, sillä on hyvä tarkoitusperät. En mä usko, että Dean Casia hylkäis (kuinka se voisikaan!), mutta joko a: Gabriel ei tiedä sitä tai b: koko juttu on vain juoni päästä tuijottamaan Samia ja ehkä istumaan Sasquatchin sylkyssä hetken aikaa. Awwww! Joo, Sabrielia kehiin! ;D
Kivoja luukkuja taas, kiitos :)
-
Lisäälisäälissäää! :D
Nämä ovat ihanan hyväntuulisia ja elävästi kirjoitettuja pätkiä, maailman kurjuudet unohtuu lukiessa. Kiitettävästi on saanut myös nauraa kolmikon edesottamuksille.
Castiel on niin söpö, ettei mitään rajaa, vaikka kyllä tuo Deanin kutominen ulottuu söpöyskäyrällä melkein yhtä korkealle.
Rakastan joulukalenterificcejä ylipäätään, ne ovat useimmiten niin kevyitä ja pohjimmiltaan harmittomia (ja sellaisia ei todellakaan ole supernatural-fandomissa mitenkään liikaa ::)).
Taisin lukaista neljä ensimmäistä luukkua jo aiemmin, mutta vasta nyt löytyi aikaa kommentoida... jään taatusti seurailemaan ;)
~Violetu
-
Spock, kannattaa tukehtua karkkeihin Richardin takia :3 jee hienoa että Gabe oli IC! Ja että tykkäsit sen puhetavasta, se tuli jotenkin luonnostaan tuollaiseksi joten hyvä että onnistui. Ja angsti on oikein ihanaa <3 eiku miten. Tässä on huominen! kiitos <3
Harpy, haha ei ehkä kannata rikkoa kättään Deanin kanssa. Eikä Cas ehkä rohkeuttaa kerännyt, se vaan luuli että sen kuuluu suudella :') Gabe on vähän ilkee joo, ei mun ollut tarkoitus tehdä siitä tollasta bitchiä mutta joo. Garbielilla saattaa hyvinkin olla Sam mielessä ;) tai siis. En tiedä. Ehkä se vaan on vähän nuija. Kiitti kommentista :>
Violetu, hienoa että pidät näitä hyväntuulisina ja elävästi kirjoitettuina! Ja kiva et on saanu nauraa, vaikka noita angstisiakin on välissä. Kevyitä ficcejä tää fandomi kyllä tarviikin ettei aina tarvii vollottaa. Kiva että löytyi aikaa kommentoida, kiitoksia :)
10.12.
Sana: takkatuli, ikäraja S, sanoja 281
Oli niitä päiviä, joina sai nukuttua pari hassua tuntia auton pelkääjänpaikalla ja ajautui hengenvaaraan vähintään kaksitoista kertaa, ja sitten oli niitä päiviä, joina sai istua Bobbyn olohuoneessa takkatulen ääressä olutta juoden. Vaikka Sam Winchester olikin tottunut metsästäjän elämään, jälkimmäiset houkuttivat häntä huomattavasti enemmän.
Jälkimmäisissä oli myös se hyvä puoli, että pääsi vähän vakoilemaan isoveljeään ja tämä ihastusta, jotka istuivat vieretysten sohvalla. Vielä vähän aikaa sitten Dean oli opettanut Castielia pelaamaan korttia, mutta nyt metsästäjä oli nukahtanut sohvalle. Tämän pää lepäsi selkänojalla, melkein Castielin olkapäällä. Enkeli puolestaan katseli Deanin unta katse varsin lempeänä aivan kuin paikalla ei olisi ollut ketään muuta.
Samin siinä katsellessa Deanin vartalo nytkähti vähän, ja tämä raotti silmiään. Miehen uninen katse löysi ensimmäisenä Castielin kasvot, ja tuijotettuaan hetken enkelin sinisiin silmiin metsästäjä painoi päänsä hieman lähemmäs tätä ja jatkoi uniaan. Sam näki Castielin hymyilevän nopeasti, ja häntäkin alkoi hymyilyttää. Jos Dean olisi ollut yhtään enempää hereillä, mies olisi varmasti suoristautunut ja vähintään vetäytynyt sohvan toiseen päätyyn ellei noussut seisomaan kiusaantuneena. Aivan niin kuin Castiel ja Dean eivät muutenkin jo olisi olleet täysin läpinäkyviä.
Sam oikaisi itsensä toiselle sohvalle makuulle ja jäi tuijottelemaan takkatulta. Sen oranssin liekit heittelivät varjoja seinille, ja metsästäjä tunsi kummallista rauhallisuutta. Ehkä asiat voisivat joskus oikeasti olla näin – rauhallinen illanvietto perheen kesken olisi normaalia, Dean olisi turvassa Castielin kanssa ja Sam – no, ei siitä sitten sen enempää. Sillä hetkellä Sam tunsi olevansa tarpeeksi tyytyväinen ajatellessaan sitä että Castiel, tunteettomaksi luotu enkeli, välitti hänen veljestään enemmän kuin kestään muusta, rakasti tätä enemmän kuin ketään muuta, ja että Deankin rakasti Castielia. Sam huokaisi. Ehkä hänen olisi vain pitänyt esittää joululahjatoiveenaan se, että Castiel tekisi Deanin onnelliseksi, sillä siihen enkeli ainakin pystyisi. Kaulaliinasta Sam ei ollut niinkään varma.
-
Aivan niin kuin Castiel ja Dean eivät muutenkin jo olisi olleet täysin läpinäkyviä.
Okei. Aaaw. Täydellistä.
Hahmot on vieläkin IC ja nyt dean toimintaa (tai castiel, mutta se ny o nii epävarma ja aaw) haluan nähdä kukoistavan suhteen pian. Liian pian, mutta minkäs sille voi. On vaan niin vaikeeta odottaa, kun tietää, että joka pävä tulee uusi luku, nii tuntuu, että vietän koko aikani kännykällä tarkistamassa onko tähän tullut jatkoa.
Mä lupaan sitten jouluaattona kirjottaa jonkun oikeesti rakentavan kommentin, mutta nyt leijailen vaaleanpunaisissa hattarapilvissä ja taivaalla lentää pinkkejä yksisarvisia. Ja tottakai Castiel. Tämä on taivas.
Joo, tämänpäiväistä lukua odotellessa (:
-
Voi että mitä olenkaan löytänyt, jotain paljon parempaa kuin tavallisen suklaakalenterin. Destiel-kalenterin!
Castiel on niin hellyyttävä, kun se on aivan pihalla kaikesta, mutta silti se tahtoo järjestää joulun. Hahmot ja tää koko juttu on kirjotettu tosi hyvin ja kekseliäästi! Tää juonikin on jotain aivan mahtavaa. Hahmotkin ovat IC. (: Oli nytten aivan pakko kommentoida vaikka ajoitus ei ookkaan maailman paras, kun takana on lyhyet yöunet ja nyt aivot surraa tyhjää. Kuitenkin, kiitos kun oot pistäny tällätteen joulukalenterin pystyyn. c:
-
TOKO, hienoa että hahmot on edelleen IC! Haha Destiel ja kukoistava suhde, mitähän siitä yhtälöstä mahtaa tulla :D rakentavaa kommenttia odotellessa, vaikkakin pinkit yksisarviset ja Castiel kelpaavat myös! Kiitos taas kommentista :)
Fevier, kuvittele, miten mahtavaa oliskaan, jos vois yhdistää suklaa- ja Destiel-kalenterit. Oooo. Naww kiitos kehuista, musta tuntuu että tässä ei ole mitään kovin järkevää juonta joten kiva kuulla että tykkäät. Kiitos itelles kommentista :)
Hups, vähän venyi, kun ei ollut valmiina mitään ja ja no Supernatural vähän vei mun elämän. Toivottavasti tän vuorokauden loppuun mennessä tulee tänkin päivän luukku, siihen asti saatte kestää herkkis-Deania! Ja sitä, että Sam ei pääse koskaan tappelemaan.
11.12.
Sana: lahjapaperikäärö, ikäraja K-11, sanoja 731
”Aika huono sää”, tuntematon mies kommentoi Deanille, kun hän yritti valita hyllystä sopivaa einestä matkaruuaksi.
”Mmh”, mies mumisi myöntyvästi tuskin vilkaistenkaan tuntematonta. Hän huomasi Castielin mulkaisevan tuntematonta pahasti, jolloin tämä kavahti ja vaihtoi käytävän toiselle puolelle. Dean puolestaan katsoi enkeliä kummeksuen, mutta tämä mulkaisi häntäkin. Metsästäjä pyöräytti silmiään ja antoi olla. Ehkä Castielilla oli enkeleiden se aika kuusta.
Dean valitsi hampurilaisen, koska arveli kykenevänsä syömään sen kylmänäkin. Mies nyökkäsi kohti kassaa, ja Castiel seurasi häntä hänen mennessään maksamaan. Deanista tuntui, että kassatyttö hymyili hänen ostoksilleen vähän säälivästi, mutta häntä ei oikeastaan kiinnostanut. Yhtäkkiä Castiel tarrasi kiinni metsästäjän käsivarresta. Dean vilkaisi enkeliä, joka tuijotti ovella seisovaa miestä.
”Mitä?” hän kysyi.
”Tuo mies on demoni”, Castiel vastasi matalalla äänellä välittämättä kassatytön uteliaasta ilmeestä. Enkeli otti jo askelen kohti mainitsemaansa tummahiuksista miestä, mutta Dean tarttui tämän hihaan.
”Et sinä voi mennä tappamaan sitä näiden ihmisten nähden”, mies suhahti ja viittasi toisella kädellään kaupan asiakkaisiin. Castiel pysähtyi, mutta jäi katsomaan ulos livahtavan miehen perään. Dean päästi irti enkelin hihasta ja lähti seuraamaan demonia.
Demoni ehti pakkautua autoonsa ennen kuin Dean ja Castiel havaitsivat tämän parkkipaikalla, joten he nousivat Impalan kyytiin ja ajoivat tämän perään. Demoni ajoi hyvät viisi kilometriä etelään, kunnes kääntyi aivan tavallisen omakotitalon pihaan. Dean vilkaisi Castielia.
”Oletko varma, että se on demoni?”
”Olen”, enkeli vastasi mulkaisten metsästäjää. Hän nosti kätensä pystyyn antautumisen merkiksi. Castielin kanssa ei selvästikään sopinut kinastella sinä iltana.
Dean pysäköi autonsa tienvarteen ja nousi varovasti ulos. Castiel oli jo takakontin luona, kun Dean vasta pääsi sinne.
”Minä voin kyllä mennä yksinkin”, enkeli sanoi. ”Se on vain yksi demoni.”
”Ei käy”, Dean kielsi välittömästi. Hänellä oli periaatteita, ja yksi niistä oli, että hän ei jäänyt seuraamaan sivusta, kun hänen läheisensä taistelivat. Castiel huokaisi hieman ärtyneesti, mutta antoi Deanin valikoida sopivan demonintappoveitsen ja seurasi sitten häntä omakotitalon seinustalle.
Dean vilkaisi nopeasti sisään ikkunasta ja ehti nähdä demonimiehen ja pikkupojan istumassa lattialla lahjapaperikäärön kanssa.
”Oikeasti? Demoni joka paketoi joululahjoja?” Dean kuiskasi Castielille. Enkeli mulkaisi häntä synkästi.
”Tällä hetkellä. Kohta se on tuon pojan kurkussa.” Dean kurtisti kulmiaan, mutta viittasi Castielia seuraamaan ovelle. Se oli auki, joten he hiipivät sisään.
Eteiseen asti kantautui joulumusiikkia, jotka soitettiin olohuoneessa. Dean käveli varoen seinän vieressä vilkuillen ympärilleen, mutta talossa ei tuntunut olevan muita kuin demoni ja pikkupoika. Dean oletti, että demonin valtaama mies oli pojan isä. Äkisti lyhyt kiljahdus repäisi railon joululaulujen rauhalliseen tunnelmaan, ja Dean säpsähti. Hän vilkaisi enkeliä takanaan ja puristi veistä tiukemmin. Olohuoneeseen johtava ovi oli auki, ja metsästäjä kuuli demonin askeleiden tulevan lähemmäs. Hän kohotti veitsen ilmaan, valmiina iskemään.
Sitten tapahtui monta asiaa kerralla. Castiel nykäisi Deanin kiinni itseensä, ja enkelin käsi kurottautui Deanin oikean olan yli. Käsi kohtasi nurkan takaa veitsi kädessä pyörähtäneen demonin otsan, ja valkoinen valo sokaisi Deanin muutamaksi sekunniksi. Sitten demonin valtaama mies lyyhistyi maahan, ja Castiel irrotti otteensa metsästäjästä.
”Se näki meidät peilistä”, enkeli sanoi yksinkertaisesti nyökäten pienessä syvennyksessä olevaa peiliä kohti.
”Aivan”, Dean totesi ja kirosi mielessään. Miksei hän ollut huomannut sitä? Castiel sai olla jatkuvasti pelastamassa häntä tätä nykyä. Eihän siinä mitään, enkeli oli hyvä pelastamaan häntä, mutta hän olisi mieluusti pärjännyt yksikseenkin.
Castiel astui ruumiin yli ja katosi olohuoneeseen. Dean seurasi tätä. Hän näki enkelin pysähtyneen keskelle huonetta, siihen, missä he olivat nähneet miehen ja pojan paketoimassa lahjoja. Castielin jaloissa oli verilammikko, ja Deania alkoi kuvottaa. Metsästäjä käveli lähemmäs ja hän näki pojan tyhjien silmien tuijottavan kattoon. Tämän kurkku oli viilletty auki.
Dean katsoi pojan ilmettä. Pelkoa, pettymystä, epäuskoa.
”Viimeinen asia, jonka hän näki, oli hänen isänsä veitsi kourassaan”, Dean totesi ilmeettömänä. Castiel vilkaisi häntä. ”Eikä hän saa koskaan tietää, miksi isä haluaisi satuttaa häntä.”
”Dean, lähdetään pois. Emme voi tehdä sille enää mitään”, enkeli sanoi matalalla äänellä saaden Deanin pudistelemaan päätään. Metsästäjä katsoi Castielia silmiin aikeissa sanoa jotain, mutta hänen katseensa eksyi enkelin käsivarteen.
”Oletko sinä kunnossa?” hän kysyi. Trenssitakin hihassa oli veriläikkä.
”Kyllä”, Castiel vastasi. ”Sen veitsi ei mennyt syvälle.”
Dean huokaisi. Hänen olisi vain pitänyt antaa Castielin mennä yksin, tämä olisi ollut paljon nopeampi ja ehkei – ehkei lapsen olisi tarvinnut kuolla. Metsästäjä käänsi katseensa pois lattialla makaavasta ruumiista. Hän ei saanut välittää. Välittämisestä ei ollut mitään hyötyä.
”Dean”, Castiel kutsui pehmeästi. Dean katsoi tätä silmiin. ”Mennään.”
”Joo, okei”, mies myöntyi. He lähtivät kävelemään kohti ulko-ovea. ”Kiitos muuten. Taas.”
”Ei kiittämistä”, Castiel kuittasi ja piti ovea auki Deanille. Se tuntui oudon lohduttavalta.
-
Taaskaan mä en ehtinyt oikean päivän puolella. Mutta ei oo mun vika, oli tarkoitus aloittaa kahdeksalta jo kirjoittaminen mutta eräs ihminen vähän häiritsi ja joo. Tässä nyt kuitenkin tulee 12. luukku, seuraava on toivottavasti vähän enemmän ajatuksella kirjoitettu kuin nämä kaksi viimeisintä ovat olleet :)
12.12.
Sana: pulkkamäki, ikäraja S, sanoja 347
Dean tiesi mukavampiakin tapoja herätä kuin sen, että eräs tietty enkeli istui hänen sänkynsä vieressä tuijottaen vihaisesti tyhjyyteen. Mies säpsähti ja veti peiton leukaansa refleksinomaisesti.
”Cas!” hän sähähti. ”Mitä sinä teet täällä? Miksi – miksi sinä nökötät siinä?” Enkeli katsoi häntä suu tiukkana viivana. ”Ja miksi sinä mökötät?”
”Minä en 'mökötä', Dean.”
”Etpä sinä kärrynpyöriäkään heittele.”
”Miksi minun pitäisi?”
”Ei miksikään”, Dean huokaisi ja nousi istualleen. Mies huomasi Castielin katseen käyvän hänen rintakehässään, mutta se nousi nopeasti takaisin hänen silmiinsä. ”Mitä sinä teet täällä?”
Enkeli huokaisi ja käänsi katseensa kattoon.
”Tiedätkö sinä, mitä tarkoittaa laskea pulkkamäkeä?”
”Totta kai minä tiedän”, Dean vastasi kummissaan.
”Minä halusin kokeilla sitä. Löysin mukavan mäen, jonka huipulta lapset laskivat, ja heillä tuntui olevan kovin hauskaa. Menin kysymään eräältä pojalta, antaisiko hän minun laskea kanssaan.”
”Voi ei...” Dean mumisi.
”Voi kyllä”, Castiel sanoi ja mulkaisi metsästäjää. ”Minusta se oli hauskaa. Mutta sitten pojan vanhemmat tulivat paikalle ja alkoivat kysellä, kuka minä olen.”
”Ole kiltti ja sano, ettet kertonut heille olevasi Herran enkeli.” Taas se sama mulkaisu.
”Minä esittäydyin Castieliksi ja sanoin, että pidän heidän pojastaan. Ilmeisesti siinä oli jotain väärää – ”
Dean keskeytti enkelin kertomuksen tyrskähtämällä kovaäänisesti. Castiel katsoi häntä ärtyneesti ja jatkoi.
” – koska pojan äiti alkoi huutaa ja mätkiä minua laukulla.”
”Voi Cas”, Dean huokaisi huvittuneena. ”He saattoivat ymmärtää sanasi hieman väärin.”
”Miten sitten?” enkeli ihmetteli.
”Siten, että pidät heidän pojastaan sillä tavalla että haluat viedä hänet poikamiesboksiisi ja rakastaa häntä rajusti.”
”Miksi minä haluaisin – ”
”Tiedätkö, anna olla. Muista vain ensi kerralla, että tuntemattomat aikuiset miehet eivät 'pidä' pikkupojista.”
Castiel näytti hämmentyneeltä, muttei väittänyt vastaan. Dean tutki enkelin kasvoja hetken.
”Sinä olet muutenkin ollut huonolla tuulella viime aikoina. Eivät kai jouluvalmistelut takkua?” mies ei voinut mitään äänestään kuultavalle toiveikkuudelle.
”En halua puhua siitä”, Castiel ärähti ja katosi Deanin silmien alta.
”Jessus”, hän tuhahti ja painoi päänsä uudestaan tyynyyn. ”Kuka ottaa selvän enkeleistä...”
Silti hän näki nukahdettuaan unta eräästä tietystä enkelistä. Siitä, jolla oli siniset silmät ja pakkomielle joulusta.
-
Jotenkin taas vähän unohtui. No jaa. Tästä tuli vähän outo luukku, mutta mitäpä tuosta. En tiedä, mitä Casin ongelmat Taivaan kanssa ovat tässä vaiheessa, mutta ainahan niitä tuntuu olevan joten. Lupaan ja vannon, että huomenna tulee jotain söpöä :')
13.12.
Sana: kulutusjuhla, ikäraja S, sanoja 750
”Tiedätkö, Cas, joulu on aikamoinen kulutusjuhla nykyään”, Gabriel tokaisi toiselle enkelille kävellessään kaupan hyllyllä edestakaisin. Castiel lähinnä raahusti tämän perässä.
”En kaipaa mielipiteitäsi”, hän ilmoitti ja oli törmätä Gabrieliin tämän pysähtyessä äkisti.
”Älä ole ynseä, pikkuveikka”, arkkienkeli torui ja kumartui tutkimaan jotain. Castiel siirtyi Gabrielin vierelle ja katsoi hänkin hyllyyn.
”Tykkäisitkö sinä hierontaöljystä? Dean antaa varmasti hyviä hartiahierontoja, kyllä vain”, Gabriel höpisi ja nappasi pienen pullon. ”Itse asiassa – minullakin voisi olla käyttöä sille”, tämä tuumasi ja otti toisen samanlaisen. ”Vai pidätkö enemmän vaniljasta kuin ruususta? Saat itse valita.”
Castiel tuijotti arkkienkelin kädessä olevaa putelia.
”Luulin sinun olleen sitä mieltä, että Dean särkee sydämeni tai jotain vastaavaa.”
”Muutin mieltäni!” Gabriel kertoi iloisesti. ”Enhän halua pilata iloista perhejoulua negatiivisella asenteella.”
”Sepä... mukavaa”, Castiel huokaisi ja otti ruusuntuoksuisen hierontaöljyn toisen kädestä. Hän ei edelleenkään olisi halunnut Gabrielia paikalle. Tietysti arkkienkeli kuului hänen perheeseensä, mutta ei hän tästä erityisemmin pitänyt. Castiel ei kaivannut Gabrielia vihjailemaan Deanille mitä sattuu. Eikä hän myöskään olisi halunnut ketään muistuttamaan häntä Taivaasta ja siihen liittyvistä ikävistä asioista. Niin kuin hän ei olisi muutenkin jo vatvonut niitä tarpeeksi.
”Cas, älä ole tuollainen! Olet aivan maasi myynyt enkä minä ymmärrä miksi. Eikö Dean anna sinulle, hmh?”
”Anna mitä?” enkeli murahti.
”Seksiä, senkin törppö. Onko sinulla käpy aivojen paikalla?”
”Dean ei anna minulle yhtään mitään, onko selvä? Olemme ystäviä”, Castiel tiuskaisi saaden Gabrielin kohottamaan kulmiaan. Tämä naksutti kieltään.
”Asialle pitäisi tehdä jotain, jos saan sanoa.”
”Minä suutelin häntä.”
”Voi että, pikkuveli alkaa kasvaa isoksi”, Gabriel ihasteli, ja Castielia kadutti, että hän oli sanonut mitään.
He lähtivät kävelemään tavaratalon pääkäytävää ja pysähtyivät lasten leluosastolle.
”Mitä Dean sanoi?” Gabriel jatkoi edellistä aihetta, vaikka Castiel oli jo hetken ehtinyt toivoa tämän unohtaneen sen.
”Hän työnsi minut pois ja sanoi, ettei hän ollut tarkoittanut, että minun pitäisi suudella häntä.”
”Auts”, Gabriel myönsi huvittuneena ja alkoi penkoa pehmolelukoria. Kommentti ei juurikaan auttanut parantamaan Castielin mielialaa. Hän nojasi pehmoeläinkorin reunaan ja katseli Gabrielin touhuamista.
Hetken päästä puolijumala ilmeisesti löysi etsimänsä ja nosti korista pehmohirven.
”Aivan Samin näköinen, eikö olekin?” tämä kysyi tyytyväisenä. Castiel tarkasteli hirveä ja päätti mielessään, että ainakin sillä oli Samin pitkät jalat.
”En tiedä, haluaisiko Sam pehmolelua”, hän kuitenkin totesi Gabrielille, koska hän epäili asiaa vahvasti.
”Mutta minä haluan antaa sen hänelle”, arkkienkeli sanoi ja hymyili leveästi. Sitten tämä lähti taas kävelemään eri suuntaan. Castiel seurasi veljeään. ”Mutta palatakseni sinuun ja Deaniin... Se poikaparka on aivan pihkassa sinuun, usko minua.”
”Olet kovin varma asiastasi.”
”Totta kai minä olen varma! Kuka tahansa ääliö näkee sen monen kilometrin päähän! Paitsi ilmeisesti sinä, mutta se nyt ei ole yllätys.”
”Miten niin kuka tahansa näkee sen?” Cas ihmetteli. Ei hän ollut nähnyt, vaikka olikin käyttänyt tarpeettoman paljon aikaa Deanin katselemiseen...
”Haloo? Kaikki ne pitkät katseet, 'missä Cas on' -vikinä jos sinulle on käynyt jotain... Tyyppi on niin rakastunut, että silmissä näkyy sydämiä.”
”Jos olet tuota mieltä, niin mitä se kaikki puhe sesonkituotteista oli?” Castiel kysyi epäilevänä. Hän ei ollut valmis uskomaan Gabrielin positiivisia sanoja niin vähällä.
”Johan minä sanoin, muutin mieltäni.”
”Miksi?”
”Sanotaanko vaikka niin, että juttelin erään hirven kanssa.”
”Samin?”
”Tunnetko sinä muita hirviä, jotka osaavat puhua?”
Castiel pudisteli päätään hämmentyneenä. Olisiko Dean voinut puhua Samille? Tietysti tämä olisi voinut, hehän olivat veljeksiä. Se sen sijaan oli omituisempaa, että Gabriel oli puhunut Samin kanssa...
”Joka tapauksessa”, Gabriel hymisi pysähtyessään samalle hyllylle, jolta tämä oli napannut hierontaöljyt mukaansa. ”Sinuna yrittäisin uudestaan. Dean Winchester on ehkä kokenut naistenkaataja, mutta ei hänenkään tielleen joka päivä eksy tuollaisia seksikkäitä enkeleitä”, Gabriel sanoi ja taputti Castielin poskea. Enkeli vetäytyi kauemmas.
”Mitä yrität sanoa?”
”Esimerkiksi sitä, että annan pojalle lahjaksi tämän tuoksukynttilän. Se sopii hyvin yhteen hierontaöljyn kanssa”, arkkienkeli kertoi ja iski silmää. ”Jos olisin sinun tyylikkäissä housuissasi, heittäisin vaatteet pois ja antautuisin Impalan konepellillä, mutta koska en ole sinä, ja sinä et ole minä, olet oletettavasti hieman hienotunteisempi.”
Castiel jäi hetkeksi kuvittelemaan kohtausta Deanin auton konepellin päällä, mutta Gabriel keskeytti hänen mielikuvituksensa.
”Sanon vain sen, että jos et itse ole saanut tehtyä mitään asian eteen jouluun mennessä, minä hoidan sen puolestasi”, tämä lupasi ja vinkkasi jälleen. Ajatus huolestutti Castielia jonkun verran, joten hän seurasi veljeään tämän lähtiessä etsimään lahjaa Bobbylle. Enkeli tiesi, ettei hänen olisi ikinä pitänyt sanoa Gabrielille sanaakaan eikä varsinkaan kysyä mitään, mutta toisaalta hän tiesi myös, että hän rakasti Deania. Ja jos joku osasi auttaa häntä kertomaan sen Deanille, niin se joku oli Gabriel.
-
Anteeksi, ettei eilen tullut luukkua. Olin kirjoittamassa tätä illalla, mutta sosiaalinen elämä päätti hyökätä nurkan takaa ja viedä koko yön. Mutta tässä eilisen luukku, 15. tulee myöhemmin tänään :)
14.12.
Sana: piparkakkutalo, ikäraja S, sanoja 318
Castiel oli aika suloinen jauhojen sotkemassa sinisessä essussaan ja keskittyessään käyttämään piparitaikinan mahdollisimman tehokkaasti. Ei Dean ääneen sitä olisi myöntänyt, ainakaan tosissaan, mutta kai sitä sai ajatella. Samkaan ei ollut paikalla virnistelemässä typerästi.
”Antaisitko sen sydämen muotoisen?” enkeli pyysi ja ojensi kättään kohti Deania. Mies ojensi sydänmuotin tälle. Castielin käsi viipyi hänen kädellään tarpeettoman pitkään.
Enkeli painoi sydämen taikinaan mahdollisimman lähelle tähteä. Dean otti enkelimuotin ja painoi sen sydämen viereen. Mies ei tajunnut antamaansa vihjettä ennen kuin Castiel nosti katseensa ja napitti häntä hetken sinisillä silmillään.
”Mitä?” metsästäjä kysyi vaivaantuneena.
”Ei mitään”, Castiel vastasi ja keskitti taas huomionsa pipareihin. Enkeli liikahti vähän lähemmäs Deania niin, että tämän olkapää osui miehen olkapäähän. Dean ei tiennyt, olisiko sen pitänyt häiritä vai ei, mutta ainakin se vei suuren osan hänen huomiointikyvystään.
”Voimmeko me tehdä myös piparkakkutalon?” Castiel kysyi hetken päästä ja katsoi taas Deania silmiin.
”Mmh”, metsästäjä äännähti ja tuijotti takaisin. Casin silmät olivat kauniit...
”Dean?”
”Öh, joo, toki”, mies lupasi ja käänsi katseensa. Hänen poskiaan kuumotti. Dean Winchesterin poskia ei kuumottanut, ei edes seksikkäimpien naisten kanssa, ja sitten tulee yksi halvatun enkeli...
Mainittu enkeli alkoi nostella pipareita pellille leivinpaperin päälle.
”Tiedätkö, tämä koko homma kävisi paljon nopeammin, jos auttaisit vähän enkelimojollasi”, Dean vihjasi kerätessään yli jääneen taikinan yhdeksi möykyksi.
”Miksi minä haluaisin tämän käyvän nopeammin? Minusta on mukava leipoa pipareita kanssasi, Dean”, Castiel vastasi yksinkertaisesti, eikä metsästäjä osannut sanoa vastaan. Hän kohautti harteitaan ja alkoi kaulita taikinaa. Miehisenä miehenä Dean ei erityisemmin nauttinut siitä, mutta mitäpä hän ei olisi tehnyt Castielin takia niinä päivinä. Mies pyöritti silmiään. Olihan se vähän naurettavaa.
Castiel sai pellin laitettua uuniin ja palasi Deanin viereen. Enkeli laski kätensä miehen selälle, ja Dean katsoi tätä oudosti. Castiel vain vilkaisi häntä, mutta ei vetänyt kättään pois. Dean kohautti harteitaan. Jos Herran enkeli halusi lääppiä häntä, niin olkoon sitten. Varsinkin, kun kyseinen enkeli sattui olemaan aika hyvännäköinen.
-
Aww, voi kun söpöö taas! Dean ja Cass tekemässä pipareita yhdessä. Voi että. :D Deankin siellä vaan vihjailee eikä meinaa tajuta omia vihjeitänsä, voi Castiel parkaa. : D Sekin siellä vaan antaumuksella lääppii Deania. Mutta juu kiitos taas! (:
-
Fevier, kiitos kommentista! Dean on tosiaan vähän urpo :3
15.12.
Sana: ulkomaanmatka, ikäraja S, sanoja 177
”Mitä voi antaa lahjaksi enkelille?” Dean puuskahti Samille selattuaan erilaisia nettisivustoja puoli tuntia kiihkon vallassa. ”Se kahjo kuitenkin pahoittaa mielensä, jos ei saa mitään.”
”Ehkä sinun pitää sitten antaa jotain”, Sam mumisi lehtensä takaa. Deanin katse kimmahti hänen pikkuveljeensä.
”Sam hei”, hän sanoi voimatta edes jatkaa. Sam oli muutenkin tarpeeksi ärsyttävä, Dean ei kaivannut enää yhtään enempää vihjailua.
Sam virnuili typerästi nostaen lehden kasvojensa eteen. Dean pyöritti silmiään ja sulki kannettavan tietokoneen.
”Cas tuskin arvostaisi suklaata, eikä hän suostu käyttämään normaaleita vaatteita... Ulkomaanmatkassakaan ei olisi mitään järkeä, tyyppi pääsee mihin tahansa siipiä räpyttämällä.”
”Niin kuin sinulla muutenkaan olisi varaa ostaa ulkomaanmatkaa”, Sam huomautti ja herätti Deanissa valtavan mielihalun heittää veljeään kaukosäätimellä. ”Mikset kysyisi häneltä? Hänkin kysyi meiltä.”
Sitä Dean ei ollut vielä ajatellutkaan. Hän ei tosin ollut lainkaan varma, että Castiel antaisi hänelle mitään vinkkiä – eihän hänkään ollut antanut enkelille. Toisaalta Dean oli vain ihminen eikä ikivanha enkeli, joka ei tarvinnut mitään ja jos tarvitsikin niin tämä sai sen luultavasti hankittua itse paremmin. Metsästäjä huokaisi. Kaikella hänenkin piti päätään vaivata.
-
Olin just sammuttamassa konetta kun vilkasin vielä finin ja ihanaa kun tähän oli tullu jatkoa <3
(Tästä tulee sitten überlyhyt kommentti koska pitää mennä nukkumaan)
Musta tuntuu että tällä parituksella voi kirjottaa mitä vaan ja siitä tulee ylisöpöö, mutta jotenki nää Casin jouluvalmistelut on vaan niin...aws<3
– eihän hänkään ollut antanut enkelille.
joo väsymys ja kaksimielisyys vei voiton ja nauroin tälle lauseelle :D
Mutta joo, ootan kovasti jatkoo (:
-
Voi _miksi mä en ole huomannut tätä aiemmin?
ehkä siksi etten oo finiä hetkeen avannu kunnolla mutta hys Destieljoulukalenteri! #niin paljon destieliä ♥
Ei varmaan kannata odottaa mitään kovin laadukasta kommenttia koska a) sulin tälle söpöydelle ihan täysin ja b) mua väsyttää ja ahuhuhuh en edes tiedä. Tykästyin tähän vähän liikaakin. Joka tapauksessa, destiel on parasta ja awww tämä oli ihan liian söpöä ja aww aww. Sun Dean ja Cas ja Sam ja Gabe on kaikki tosi IC, puhetapa oli kaikilla sellanen luonnollinen ja epätöksähtelevä ja muutenkin tykkään sun kirjotustavasta ja siitä miten sä ylipäänsä kirjotat tästä fandomista ja näistä kahdesta. Suudelmakohtaus oli ihan ylisöpö ja oikeesti, en osaa muuta kun hymyillä täällä ja aww miten sulosia nää kaikki on. Sam ja sen vihjailut ja Gabrielin "Sam-on-hirvi"-jutut on parhautta, Cas on niin hellunen ollessaan tollanen avuton ja awkward ja pihalla kaikesta ja agshfkjlokjlghauivdbjbsgn ja aaaaa Dean on ihana. Ja Gabrielin ja Casin veljessuhdekin on tosi söötti ja kaikkea. Aaww. ♥
Silti hän näki nukahdettuaan unta eräästä tietystä enkelistä. Siitä, jolla oli siniset silmät ja pakkomielle joulusta.
Apua en edes tiedä mitä sanoa, ota söpöjä sydämiä koska uhuhu niin söpöä. ♥♥♥
Also kiitän fikkilinkistä tuolla kutosessa, saatoin nauraa tai olla nauramatta sille muutaman minuutin liikaakin. :D Ja Misha-Jared-video oli söpö myöskin, en valittaisi vaikka heittelisit niitä lisää tonne mukaan! Jään innolla odottelemaan uusia luukkuja jee. ♥
-Jadie
-
Ilmoitusluontoinen asia niille, jotka tätä seuraavat: tänään ei tule luukkua :( yritän epätoivoisesti lukea tenttiin, joten en ehdi. Huomenna toivottavasti saan kirjoitettua kahden päivän luukut, vaikka tiistaina ja keskiviikkonakin on tentit. Sen jälkeen pitäisi taas saada loput luukut ainakin suunnilleen ajallaan!
-
voi apua.. Sdfgdkflgjkhg <3 ;___;
Supernatural ei ole mulle fandomina kovin tuttu, jaksoakaan en ole siitä vielä katsonut, mut näitten jälkeen on kyllä aivan pakko alkaa seuraamaan.. Koska Destiel <3 ; u ;
Toisin kuin monesti suomenkielellä kirjotettujen ficcien kohdalla, tää ei missään vaiheessa oo kuulostanu yhtään tönköltä, vaan on tosi luontevaa luettavaa, wau. Jokanen luukku on ollu kekseliäs ja NIIIIN SÖPÖ. Aiheuttanu mullekkin pariin kertaa tyynyn pahoinpitelyä tukahduttaakseni AWWW-kohtaukset ettei tässä koko taloa heräittäis.. XD Deanin ja Casin suhteen etenemistä on mielenkiintoista seurata, hih...
Seuraavia luukkuja odotellessa~ :3
-
Ewixi, tähän tulee jatkoa aina vähän miten sattuu, mutta kiva jos tuli sopivaan aikaan! Haha nää on tosiaan aika söpöjä, varsinkin jos ignooraa kaiken surullisen. Joo, totesin kirjoittaessakin että toi lause oli vähäsen ehkä kaksmielinen mutta mikäs sen parempaa 8) kiitos kommentista!
Jadie, hihi hienoa että sulit söpöydelle :3 ja kiva kuulla että hahmot on IC. Samia on jotenkin kaikista vaikein kirjoittaa omaksi itsekseen. Ja hienoa että tykkäät mun kirjotustavasta c: awwww kiva että että niin. kaikkea. Gaben ja Casin veljessuhde tuli mulle vähän yllätyksenä mutta nooh, kaipa sellaisenkin saa keksiä kirjoittaessaan. Ole hyvä ficcilinkistä, se oli ihan mahtava :D ja joo nyt on jäänyt vähän linkkien laittaminen, kun ei ole tullut vastaan mitään sopivaa ja pitää vähän kiirettä elämän kanssa. Tässä nyt tulee niitä luukkuja taas. Kiitos kommentista, piristi paljon :3
Cutten, haha kannattaa alkaa kattoa :D mäkin luin eka ficcejä ennen kuin aloin katsoa sarjaakin. Ja nimenomaan koska Destiel <3 vaikka on siinä paljon muutakin hienoa :3 hienoa ettei tää kuulosta tönköltä, aluks tuntu ihan tosi oudolta kirjoittaa suomeksi, joten varmaan sitten keskityinkin siihen enemmän. Voi tyyny parkaa :') mustakin on mielenkiintoista seurata niiden suhteen etenemistä tässä. Kiitos paljon kommentista! :)
Seuraavat kaksi ovat ehkä tuloillaan, vähän kiirettä pitää taas... pahoittelut siitä.
16.12.
Sana: pakkasukko, ikäraja S, sanoja 357
Bobby Singer pyyhki pölyjä kirjahyllystä ja tuhisi partaansa, koska ei yltänyt kuudetta hyllyä ylemmäs pyörätuolissaan. Castiel, se törppö, oli päättänyt raahata puoli Amerikkaa hänen luokseen viettämään joulua, eikä edes Bobby kehdannut isännöidä perhejuhlaa siivottomassa kodissa. Joulusiivous nyt vain sattui olemaan hieman hankalaa pyörätuolissa kököttäessä.
Ovelta kuului jyskytys, jonka Bobby tunnisti Samin koputukseksi. Oli totta vie helpompaa pyytää poikia koputtamaan tietyllä tavalla kuin olla joka kerta ase kourassa, kun joku saapui hänen kuistilleen. Tietysti se saattoi silti olla demoni, mutta salaa Bobby ehkä toivoikin jotain menoa päiviinsä.
”Sisään!” hän karjaisi ja kuuli oven avautuvan. Eteisestä puhalsi kylmä viima. Bobby tuumasi, että pakkasukko voisi jo lähteä takaisin pohjoisen maille.
”Tulin katsomaan, miten siivouksesi sujuu”, Sam ilmoitti ja löysi Bobbyn hetken hakemisen jälkeen.
”Perhanan huonosti”, Bobby äyskähti ja huitaisi pölyhuiskalla kohti ylimpiä hyllyjä. Sam katsoi häntä hetken epävarmana, mutta päätti sitten kuitenkin tulla ottamaan huiskan vanhemman miehen kädestä. Sam pyyhki hyllyt hätäisesti ja katseli sitten ympärilleen.
”Ihan hyvältähän täällä näyttää”, nuorimies totesi. ”Castiel voisi kyllä itse tulla häätämään viimeisetkin pölypallerot, mutta hän on uppoutunut ihan muihin asioihin.”
”Kuten sinun veljeesi”, Bobby murahti saaden Samin vilkaisemaan häntä huvittuneena.
Sam saapasteli hieman olohuoneessa levittäen lunta jälkeensä.
”Sinulla ei sitten ole pahemmin joulumieltä?” tämä kysyi kulmiaan kohottaen ja nojasi ruokapöytään.
”Mitäpä minä sellaisella hömpötyksellä”, Bobby tuumasi tietäen varsin hyvin itsekin kuulostavansa vanhalta ja kärttyiseltä. Sam kohautti olkiaan ja nyökkäsi samaan aikaan näyttäen siltä kuin ei olisi halunnut väittää vastaan Bobbylle, mikä huvitti vanhempaa miestä. Sam työnsi itsensä irti pöydästä ja avasi suunsa pari kertaa sanoja etsien.
”Minä sitten, öö, lähdenkin. On oikeastaan vähän kiire ja sillä tavalla”, tämä sai vihdoin sanottua.
”Demoneja tapettavana”, Bobby lisäsi, ja Sam nyökkäsi. ”Menehän sitten.”
Sam heilautti kättään ja marssi ulos (jättäen vielä vähän lisää lunta lattioille). Bobby kelasi itsensä ikkunan ääreen ja katsoi, kuinka Sam nousi veljensä rakkaan auton etupenkille. Deanilla mahtoi todella olla jännittävää tekemistä, jos tämä antoi Samin ajaa Impalaa aivan yksin... Bobby hymähti. Ehkä hän oli äksy vanha ukko eikä pitänyt vieraista, mutta todellisuudessa hänen sydäntään lämmitti se, että pojat päättivät viettää joulun hänen luonaan. Hän ei saanut viettää läheskään tarpeeksi aikaa perheensä kanssa muulloin.
-
17.12.
Sana: epäitsekkyys, ikäraja S, sanoja 240
Sam heräsi keskellä yötä vaimeaan muminaan. Hän räpytteli hetken muistaakseen, missä hän oli ja mikä päivä oli menossa. Päivä taisi olla tiistai ja paikka jonkin motellihuone, niin kuin yleensäkin. Äänet sen sijaan... Hän kurkisti hieman peittonsa alta ja näki huoneen vastakkaisella sängyllä kaksi istuvaa hahmoa. Toinen oli Dean, jonka jalat olivat peiton alla, ja toinen sängynreunalla istuva Castiel. Mitä kummaa enkeli teki heidän huoneessaan keskellä yötä...?
”Cas, minun täytyy nukkua. Samin täytyy nukkua. Herätät hänet kohta”, Dean kuiskasi parhaillaan, mikä sai Samin vetämään peiton takaisin silmilleen, ettei Dean huomaisi hänen jo heränneen.
”Mitä minun pitäisi sillä aikaa tehdä?” enkeli kysyi, ja Sam kuvitteli tämän kallistavan päätään.
”En tiedä, sitä mitä sinä yleensäkin teet kun olet jossain muualla”, Dean ehdotti.
”Minä jäisin mieluummin tänne.”
”En usko, että täällä tapahtuu mitään mielenkiintoista.”
”Sinä olet täällä.”
Samin oli pakko taas kurkistaa, mitä tapahtui; Dean tuijotti Castielia suu raollaan ilmeisesti osaamatta vastata mitään. Samin teki mieli virnuilla typerästi. Enkeli tuijotti hänen veljeään herpaantumattomasti.
”Ole kiltti.”
Dean huokaisi, kävi taas makuulle ja hivuttautui seinän viereen.
”Tule tänne sitten”, mies tokaisi. Sam yritti muistella, oliko Castiel kenties sanonut ”haluaisin jäädä tänne sinun viereesi”, mutta ei, ei enkeli ollut sellaista maininnut. Sam vakoili vielä sen verran, että näki Castielin asettautuvan kiinni Deanin kylkeen kasvot kohti metsästäjää. Sitten hänen oli pakko tunkea peittoa suuhunsa, ettei olisi myhäillyt tyytyväisyyttään. Aikamoista epäitsekkyyttä ja joulumieltä Deanilta, joka epäilemättä kärsi kovasti suostuessaan Castielin pyyntöön.
-
Tää on kyllä ihanasti joulumieltä kasvattava ficcisarja!! Bobbykin oli oma symppis yrmy itsensä! Ja mun Destiel-tunteet räjähti kattoon viimeisimmässä luvussa! Se oli vaan niin 'aawwww' momentti, tykkään tosi paljon siitä miten tässä saa hitaasti seurata Deanin tunteiden tulemista pintaan ja sellaista. Myös veljesten suhteessa on ihana koominen vire, joka sarjassa unohtuu liian usein näyttää nykyään, kun on niin kiire maailmaa pelastaessa.
Kiitos ja kumarrus, it was worth the wait:)! Ps. Uskon että kaikki lukijat ymmärtää jos et tenttien takia kerkeä ajoissa postata kaikkia lukuja, älä siis polta itteäs loppuun näin joulun alla:)
-
Jouluun on nyt enää muutama päivä, eikä mulla vieläkään oo minkäänlaista joulumieltä - tai ainakaan ei ollu ennen tätä! Siis aivan mielettömän ihana ja sulonen tekele!! Tälläsii joulukalentereita vois tulla pikkasen useemminkin :) Lainailin täältä paljon kohtia, jotka haluisin lisätä tähän, mutta en tiiä onks se ihan hirveen soveliasta..? Niitä on oikeesti paljon! :D
Cas vaan on niin sulonen tässä (ja aina). Just sillä tavalla, että sen tietämys ihmisistä on niin laaja, tai Deanin sanoin "suorastaan ihailtava". ;D Vaikka Cas onkin viisas ja sillain, niin ihmiselämästä (joululahjat, joulupukit, lentävät porot ym.) se ei ymmärrä mitään. :D
Hän ei osannut sanoa ei jollekin, mitä enkeli tuntui haluavan niin kovasti. Hän ei osannut sanoa ei Castielin onnellisuudelle.
Voi Dean.. ♥♥♥
”Minä halusin kokeilla sitä. Löysin mukavan mäen, jonka huipulta lapset laskivat, ja heillä tuntui olevan kovin hauskaa. Menin kysymään eräältä pojalta, antaisiko hän minun laskea kanssaan.”
”Minä esittäydyin Castieliksi ja sanoin, että pidän heidän pojastaan. Ilmeisesti siinä oli jotain väärää – ”
Aww, miten hölmöä, mutta silti niin söpöä :) ♥
”Minä jäisin mieluummin tänne.”
”En usko, että täällä tapahtuu mitään mielenkiintoista.”
”Sinä olet täällä.”
♥
ANTEEKS, pakko laittaa vielä yks :D
”Sanotaanko vaikka niin, että juttelin erään hirven kanssa.”
”Samin?”
”Tunnetko sinä muita hirviä, jotka osaavat puhua?”
:DD Repesin tälle, totaalisesti. :D Tuli vähän mieleen se yks jakso kasi kaudelta, missä on niitä sarjakuvamaisia murhia. Sitten ne on siellä vanhusten hoitopaikassa, ja se sulonen mummeli sanoo kissan puhuvan. Cas vaan oli siinä jotain: "Jututan kissaa." Ja se menee oikeesti puhuun sille kissalle - mikä ei oo yllättävää, mutta se on niin söpö kun se "kuulustelee" sitä :DD
-
AGFHJSHKSJKJGDHJFGSHJKJSFSJSHFS AWW AWW AWW. Vierekkäinnukkumista awww en kestä. ♥ Bobbykin oli niin hellunen yrmyillessään joulusta ja kaikkea, saat tyhmän aww-kommentin koska mulla on vähän kiire ja niin.
”Mitä minun pitäisi sillä aikaa tehdä?” enkeli kysyi, ja Sam kuvitteli tämän kallistavan päätään.
Kallistavan päätään tuitui, Cas ja päänkallistus on ehkä maailman söpöimpiä näkyjä. Ihanaa kun oot saanu tänne sekaan tällasia ihan pieniä juttuja jotka tekee Casista Casin. (Ja hfjdghdf Cas toimii lempinimenä kyllä paremmin jos kirjottaa englanniksi, suomeks taivuttaminen kuulostaa vähän... tyhmältä. Anyways se ei nyt oo kovin relevanttia. :D)
Sam vakoili vielä sen verran, että näki Castielin asettautuvan kiinni Deanin kylkeen kasvot kohti metsästäjää.
ashdijfhkbiuGASDUIHG awww kUOLIN. Liian söpöä. ♥
-Jadie
-
Jadie, tyhmät aww-kommentit on kivoja <3 Cas ja pään kallistus tosiaan on aww, mun tekee mieli tunkea sitä joka kohtaan. Ja kiva jos oon saanut laitettua mukaan asioita jotka tekee siitä Casin. Naww älä kuole, kiitos kommentista!
NeitiMusta, hihii hyvä että sain nostettua joulumieltä, tää kohottaa mun omaakin joulumieltä aina. Lainaileminen on aina soveliasta! Hah joo Casin ihmistietämys... mietin välillä, että teenkö siitä vähän turhankin urpon, mutta no jaa. Hahaha Cas kuulustelemassa kissaa on jotain aivan mahtavaa, sen ilme siinä kun se sanoo "I'll interrogate the cat" on ihana <3 mut joo kiitos kommentista!
Sekaisin, destiel-tunteiden räjäyttäminen on aina kivaa! Ja hienoa että tykkäät seurata noiden tunteiden kehittymistä. Tai lähinnä ehkä sitä että Dean tajuaa että Cas on sen elämän mies 8) eiku mitä. Ja kiva et tykkäät veljessuhteesta, mä en haluu kirjottaa mitään masentavaa niistä :') Kiitoksia kommentista! ja ps. toivottavasti, tosin nyt nekin on ohi tältä vuodelta ja on enää yks ihminen sekottamassa mun kirjottamista :3 what joo kiitti
Tällä kertaa teki mieli kirjoittaa vähän eri tavalla :3
18.12.
Sana: lumihiutale, ikäraja S, sanoja 145
Deanin silmät olivat kauniin vihreät, kauniimmat kuin Castiel oli nähnyt kenelläkään toisella ihmisellä (vaikkakaan enkeli ei ollut varma, johtuiko se vain hänen tavastaan katsoa Deania eri lailla kuin muita ihmisiä).
Ne olivat vihreät ja niin tunteita täynnä, ja niitä kehystävät ripset olivat pitkät ja mustat ja muistuttivat Castielia hämähäkeistä ja siivistä, ne olivat niin kovin kiehtovat ja vaaralliset ja lempeät.
Vasemman silmän ripsiin tarttui taivaalta eksynyt lumihiutale, jota Dean ei huomannut. Castiel katseli lumihiutaletta, hän katseli Deania, hän tarkkaili tämän hengitystä. Mies katseli metsään mutta kuunteli ajatuksiaan ja Castiel olisi halunnut kuunnella niitä myös; mutta hiljaisuus heidän ympärillään oli niin kovin kaunista, että hän vain katseli Deania ja tämän hämähäkkiripsiä ja lumihiutaletta.
Sitten Dean puhui ja lumihiutale suli ja he palasivat takaisin todellisuuteen. Mutta jos Castiel aivan rehellinen oli, todellisuus ei ollut miljooniin vuosiin tuntunut yhtä hyvältä kuin se tuntui Dean Winchesterin seisoessa hänen vieressään.
-
Hihii sain melkein kiinni päivämäärät! Huomenna (tai siis myöhemmin tänään) saatan olla vähän hattarafiiliksissä joten ehkä jotain söpöä ilmestyy ajallaan :3 tässä luukussa Dean käyttää rumaa kieltä, varokaa!
19.12.
Sana: kalkkuna, ikäraja K-11, sanoja 350
Dean ei hallinnut ruokakauppoja. Hänen ei tarvinnut hallita niitä, hän osti kaljaa ja valmisruokaa ja se siitä. Ei siis ollut mikään ihme, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, missä kalkkunoita säilytettiin.
”Onko täällä jotain... jouluruokaosastoa?” Sam kysyi myyjältä, joka kulki veljesten ohitse. Nuori nainen pysähtyi ja katsoi hetken ylöspäin pohtien.
”Mitä te etsitte?” tämä kysyi sitten.
”Kalkkunaa”, Dean vastasi.
”Tuolla kylmäaltaiden luona”, myyjä kertoi ja osoitti oikeaan suuntaan. Dean hymyili tytölle pikaisesti ja kääntyi sitten veljensä puoleen.
”Tämä on ihan järjetöntä. Miksei me vaan voida syödä jotain... normaalia ruokaa”, hän valitti. Sam lähti kävelemään kylmäosastolle.
”Koska meidän normaali ruokamme ei kohota joulumieltä”, nuorempi vastasi iloisesti.
”Miksi sinä höpötät jatkuvasti joulumielestä? Bobby valitti, että kävit hänenkin luonaan valittamassa hänen asenteestaan. Onko Cas tartuttanut sinuun jonkun höpöpöpön?”
”Ehkä”, Sam totesi olkiaan kohauttaen.
Dean tuijotti veljensä niskaa tämän johdattaessa heidät kalkkuna-altaalle.
”Oletko sinä saanut?” mies tiukkasi heidän pysähtyessään. Sam kohotti kulmiaan.
”Kyllä vain, joulumieltä olen saanut roppakaupalla, kiitos kysymästä”, nuorempi metsästäjä totesi ja onki altaasta pienen linnun. ”Onko tämä hyvä?”
”Sammy, kerro isoveljellesi”, Dean vaati.
”Nääh”, Sam ynähti ja nosti kalkkunan Deanin silmien eteen. ”Mitä sanot?”
”Kaipa se riittää kolmelle. Älä viitsi pihdata, haluan tietää kuka saa sinut levittämään joulun ilosanomaa.”
”Ehkä enkeli ilmestyi minulle ja käski tehdä niin”, Sam totesi hyväntuulisesti ja lähti kohti kassaa.
Dean jäi tuijottamaan toisen perään. Ehkä enkeli ilmestyi...
”Sam! Et ole tosissasi? Joku enkeli?” Sam ei vastannut, mutta Dean saattoi kuvitella veljensä virneen. Hemmetin kakara, miksi sen piti kiusata Deania? ”Sam, älä kävele pois, meillä on asia kesken!” hän huusi vielä, muttei saanut Samia kääntymään. Niinpä hän seurasi tätä kassalle ja maksoi kalkkunan Samia pahasti mulkoillen.
Parkkipaikka oli sopivasti tyhjä muista ihmisistä, joten Dean otti asian uudestaan esille.
”Sam, sano nyt ihan suoraan, oletko sinä nussinut enkeliä?” hän tivasi. Sam hymyili eteensä tuijottaen.
”Haluatko vinkkejä?”
Vaikka Dean ahkerasti yritti, hän ei saanut koko loppuillankaan aikana selvitettyä, oliko Sam sekaantunut enkeleihin vaiko ei. Ja se jos mikä ärsytti Deania, koska isoveljenä hänen olisi ehdottomasti kuulunut tehdä se ennen Samia.
-
Awwww. ♥
Oikeesti vähän hämmentävää, tää taitaa olla ensimmäinen fic, joka on _ihan jokasessa luvussa/pätkässä aiheuttanu näin suuria aww-reaktioita. Siis ihan jokasessa, tuntuu hölmöltä kun en osaa sanoa muutakaan, nää vaan on niin hirveen sööttejä. Sam oli edelleen IC (nostan hattua, en oo ite jaksanu edes yrittää kirjottaa Samia just sen takia että se on hankalaa :D) ja sulonen ärsyttäessään Deania tolla mysteerisyydellä, Deanin ruma kieli on parasta ja jotenkin niin Deanmaista ja haha ”Sam, sano nyt ihan suoraan, oletko sinä nussinut enkeliä?” hän tivasi. Sam hymyili eteensä tuijottaen.
”Haluatko vinkkejä?”
Vaikka Dean ahkerasti yritti, hän ei saanut koko loppuillankaan aikana selvitettyä, oliko Sam sekaantunut enkeleihin vaiko ei. Ja se jos mikä ärsytti Deania, koska isoveljenä hänen olisi ehdottomasti kuulunut tehdä se ennen Samia.
tämä. Ihana. :D
Sitten mä pääsenkin luukkuun 18. Siis gfhksrfjhrdogikf<bjzsgjknm.fsz,nhfgd anteeks mutta ahuhuhuh i can't, tää nousi niin selkeesti mun suosikiksi ja aaaaaaaaaaa mistä mä aloitan. DEANIN SILMÄT ja se miten sä kuvailit niitä ja i don't even apua mitä edes. Mua melkein itkettää kun tää oli niin nätti ja kaikki mielikuvat Castielista tuijottamassa sillain lempeesti Deania silmiin ja pohtimassa sitä olin niin ihania ja sit muutenkin sä kirjoitat niin hienosti. ;___; Anteeks tästä tulee nyt vähän hassu kommentti mutta en mä osaa olla asiallinen tän parituksen kanssa ja sain tästä niin paljon destielfeelsejä ja tykkään tästä niin paljon. :D
Ne olivat vihreät ja niin tunteita täynnä, ja niitä kehystävät ripset olivat pitkät ja mustat ja muistuttivat Castielia hämähäkeistä ja siivistä, ne olivat niin kovin kiehtovat ja vaaralliset ja lempeät.
Teki mieli lainata koko pätkä mutta se ei ehkä olisi ollut mikään paras idea joten mä sitten päädyin tähän koska asdfgfsd siivistä, siivet on niin ihania ja hämähäkkivertaukset myös ja tää lause on nyt tosi lähellä täydellistä. Ehkä se on täydellinen. Mutta kun! Oon lievästi jopa kateellinen että kirjotat näin söpösti.
Mutta jos Castiel aivan rehellinen oli, todellisuus ei ollut miljooniin vuosiin tuntunut yhtä hyvältä kuin se tuntui Dean Winchesterin seisoessa hänen vieressään.
Tämä niin paljon. ♥
-
Jadie, jee, en sitten tiedä, onko jokaisessa luvussa tulevat aww-reaktiot hyvä asia :'D mutta söpöys on aina hyvä, sovitaan niin. Deanin ruma kieli on upeaa, tässä se ei edes puhu kovin rumasti koska en haluu nostaa kaikkia ikärajoja sen takia :') Aaaa ihanaa että tykkäsit 18. luukusta, kirjotin sen tosiaan pari kertaa uusiks kun ei tullut hyvää. Mut joo ymmärrän, Deanin silmät ja destiel ja Cas tuijottamassa <3 mitä. Voi kamala, älä nyt kateellinen oo. Kiitos taas paljon kommentista :3
Ai että mä oon hyvä sulavissa lopuissa <3 ja pahoittelen, että tämäkin on taas myöhässä, sosiaalinen elämä on liian kiinnostavaa :')
20.12.
Sana: suklaalevy, ikäraja S, sanoja 730
Motellihuoneen lattiaa tuskin näki kaiken lahjapaperin, koristeteipin ja nauhan alta. Dean epäili vahvasti, että Castiel oli käynyt tyhjentämässä jonkin kaupan lahjapakkaushyllyn oikein huolella.
”Istu alas vain”, enkeli kehotti. Tämä itse istui jo polvillaan sakset kädessä valmiina paketoimaan lahjoja.
”Istu mihin, noin niin kuin tarkalleen ottaen?” Dean kysyi katsellen lattiaa epäilevästi. Ei siltä metsästäjän kokoista paikkaa löytynyt.
”Tähän”, Castiel vastasi, ja yhtäkkiä tämän vieressä olikin sopiva läntti. Dean huokaisi ja asteli varovasti lahjapaperirullien yli päästäkseen istumaan enkelin viereen.
Metsästäjä valitsi ensimmäisen edessään olevan lahjapaperin, rullasi sen auki ja asetti kädessään pitämänsä suklaalevyn paperin päälle.
”Kenelle tuo on?” Castiel kysyi.
”Samille.”
”Sinä annat Samille suklaalevyn?”
”Hei, älä yhtään aloita tuolla tuomitsevalla äänensävyllä”, Dean komensi, ja enkeli sulki suunsa saman tien. Kyllä Dean tiesi, että hänen lahjansa oli naurettava, mutta hän ei todellakaan ollut paras henkilö keksimään yhtään minkäänlaisia lahjoja.
Castiel nosti Samin kaulahuivin eteensä. Dean oli aika yllättynyt siitä, että huivi oli oikeasti ihan hieno eikä lainkaan niin sotkuinen kuin se olisi voinut olla. Metsästäjä jäi tuijottamaan, kun enkeli paketoi Samin lahjaa huolellisesti. Deanin vatsassa läikähteli jo tutuksi tullut typerä lämmin tunne, jota mies ei osannut – eikä ehkä halunnutkaan – hallita. Hän vaihtoi risti-istuntaan ja antoi polvensa jäädä lepäämään Castielin reiden päälle.
”Missä sinun muut lahjasi ovat?” enkeli kysyi ja vilkaisi Deania lahjanauhan sitomisen lomasta.
”En kai minä voi antaa sinun nähdä lahjaasi etukäteen.” Varsinkaan, kun kyseistä lahjaa ei ollut edes olemassa.
”Mutta entä Bobby ja Gabriel?”
Dean jäykistyi ja käänsi katseensa hyvin nopeasti Castieliin. Enkeli huomasi hänen katseensa ja irrotti silmänsä lahjapaketista vastatakseen siihen. Dean meni hieman hämilleen sinisten silmien tuijotuksesta, mutta pääsi nopeasti takaisin kärryille omista ajatuksistaan.
”Gabriel kuka?” Dean tivasi enkeliltä, joka näytti vain lievästi hämmästyneeltä.
”Minun veljeni Gabriel, arkkienkeli”, tämä vastasi yksinkertaisesti.
”Miksi, miksi sinulla on lahja Gabrielille?”
”Koska hän viettää joulua kanssamme.”
”Anteeksi mitä? Puhummeko me nyt samasta tyypistä? Siitä, joka saa hupinsa minun ja Samin kiusaamisesta?” Dean meuhkasi. Hän ei voinut uskoa korviaan. Minkä helvetin takia Castiel kutsuisi Gabrielin mukaan heidän perhejouluunsa – milloin Castiel oli edes puhunut sille sekopäälle? Ja miksei tämä ollut maininnut mitään aiemmin?
”Dean, minä tiedän kyllä, että teillä on ollut erimielisyytenne. Niin on minulla ja Gabrielillakin. Mutta emmekö me voisi joulun kunniaksi kaikki vain elää sovussa?” Castiel puhui rauhallisella äänellä ja kallisti päätään sillä ärsyttävän viattomalla tavalla, jolla tämä ilmeisesti luuli pääsevänsä kuin koira veräjästä.
”Emmekö me voisi – Cas, oletko sinä aivan järjiltäsi?”
”Rauhoitu, kulta.”
Jos Dean olikin aikonut jatkaa raivoamista, Castiel sai hänet niin hämilleen, että hän unohti sen tyystin.
”Mitä?” mies pihahti.
”Rauhoitu.” Castiel käänsi jälleen katseensa lahjapakettiin, siirsi sen sivuun ja otti vierestään jotain muuta, mutta Dean ei kiinnittänyt siihen huomiota.
”Ei kun sen jälkeen.”
”Kulta?”
”Jep. Cas, tiedätkö sinä, mitä kulta tarkoittaa?”
”Tiedän.”
”Jalometallin lisäksi?”
”Samaa kuin 'rakas'.”
”Miksi sinä sitten sanoit minua kullaksi?” Dean kysyi ja hieroi ohimoaan. Hänen sydämensä löi sopimattoman kovaa, eikä asialla ollut mitään tekemistä vihaisuuden kanssa. Castiel nosti katseensa häneen.
”Mieti sitä”, enkeli tokaisi, tuijotti Deania vielä hetken ja jatkoi sitten paketoimista. Dean killitti enkeliä suu auki.
”Cas – ” mies yritti aloittaa, mutta ei saanut jatkettua ajatusten pyöriessä villeinä hänen päässään. Ei hän ollut ääliö, hän oli huomannut Castielin tunteet, omistaan puhumattakaan, mutta se ei tehnyt asiasta yhtään sen helpommin ymmärrettävää.
”Paketoi se suklaa”, Castiel komensi ärtyneeseen sävyyn, mutta kun Dean ei liikahtanutkaan, enkeli katsoi häntä jälleen silmiin ja hymyili hieman. ”Dean, kiltti, haluan kuusen alle kauniita paketteja.”
”Voisitko sitten laittaa itsesi pakettiin?” Deanin suusta lipsahti. Hän ei ollut aikonut sanoa niin, koska se oli typerää ja kliseistä ja kaikkea muuta kuin sopivaa siihen tilanteeseen, mutta ilmeisesti miehellä oli jokin refleksi, joka pakotti hänet sanomaan ääliömäisiä asioita. Castiel katsoi metsästäjää vaiti, miettien. Dean halusi kääntää katseensa, häntä hävetti, mutta hän ei ollut luovuttaja eikä hän varsinkaan aikonut hävitä tuijotuskilpailua Castielin kanssa.
”Dean, tuossa ei ollut mitään järkeä”, enkeli totesi lopulta. ”Oliko se iskurepliikki?”
”Ei”, Dean kiisti välittömästi. ”Unohda se ja tee niitä hemmetin kauniita paketteja, okei.”
Castiel katseli häntä vielä hetken ikävän pohtivaisena, mutta kiinnitti sitten huomionsa jälleen lahjojen paketoimiseen. Dean huokaisi helpotuksesta ja onnistui unohtamaan koko Gabriel-hässäkän aina iltaan saakka. Silloin hän huomasi, että myös Sam oli tiennyt arkkienkelin tulevasta vierailusta, eikä kypsä itkupotkuraivari auttanut Deania saamaan porttikieltoa kyseiselle keppostelijalle. Kovin äänettömästi mies ei tosin kohtaloonsa tyytynyt.
-
Tästä tulee näköjään vaan pelkkää Destieliä, mutta ehkei se haittaa vaikkei näin joulun alla demoneja tapetakaan.
21.12.
Sana: joulukuusenkoriste, ikäraja S, sanoja 305
Se oli varsin omituinen näky. Kolme aikuista ihmistä (tai no, kaksi ihmistä ja enkeli) koristelemassa joulukuusta kuin pikkupojat ikään. Bobby ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt nauraa vai mennä mukaan, joten hän päätyi vilkuilemaan poikia lehtensä takaa. Hänellä oli sellainen paha kutina, että Castiel saattaisi vaikka kuristaa Deanin vahingossa joulukuusenkoristeilla, sen verran lähekkäin enkeli ja metsästäjä kiehnäsivät.
Dean ei varmastikaan olisi arvostanut, jos olisi kuullut Bobbyn kutsuvan sitä ajatuksissaan kiehnäämiseksi, mutta ei vanhalla metsästäjällä parempaakaan sanaa ollut. Dean ja Castiel ripustivat koristeita yhdessä ja seisoivat lähekkäin, vähän väliä tosiaan ”huomaamattomasti” koskettaen. Bobby ei voinut kuin ihmetellä, mitä oli tapahtunut.
”Laitammeko me kuusen latvaan enkelin vai tähden?” Castiel kysyi pidellen kahta latvakoristetta käsissään. Sam ja Dean pysähtyivät samalla tavalla arvioimaan vaihtoehtoja.
”Enkelin”, nämä totesivat sitten yhteen ääneen ja virnistivät toisilleen. Castiel pudotti tähden takaisin koristelaatikkoon, ja yhtäkkiä enkeli jo killuikin kuusen latvassa.
”Minusta se alkaa näyttää valmiilta”, Sam totesi ja kääntyi katsomaan Bobbya. ”Vai mitä sanot?”
”Alkaa mennä kohta jo yli”, mies arvioi, sillä hänen silmänsä kestivät vain tietyn määrän kimallusta ja joulupalloja.
”Eiköhän se ole sitten siinä”, Dean tokaisi ja otti Castielin kädestä punaisen pallon, jolle enkeli oli vielä yrittänyt etsiä paikkaa täyteen ahdetuilta oksilta. Enkeli katsoi Deania ja antoi silmiensä viipyä tämän kasvoissa. Bobbya alkoi melkein jo ällöttää moinen rakastunut katse. Kun Dean vastasi katseeseen ja hymyili hieman, Bobby ei enää kestänyt.
”Dean, mene keittämään kahvia”, mies komensi saaden Deanilta miksi-aina-minä-katseen. ”Koska en kestä tuota siirapin määrää”, Bobby vastasi lausumattomaan kysymykseen.
”Siirappia sinulla on housuissasi”, Dean vastasi, mutta lähti keittämään kahvia pirteästi keskisormea vilauttaen. Castiel jäi tuijottamaan metsästäjänsä perään hymyillen, ja Bobbyn teki mieli pyörittää silmiään. Nuorta rakkautta ja sitä rataa, mutta rajansa kaikella.
Pahinta oli, etteivät nuo kaksi olleet vielä edes tunnustaneet sitä, minkä kaikki muutenkin jo näkivät. Bobby ei tohtinut edes kuvitella, mitä siitäkin sitten seuraisi.
-
22.12.
Sana: porkkananenä, ikäraja S, sanoja 342
Bobbyn keittiössä tuoksui ruoka. Ihan oikea, kotona tehty ruoka kaupan einesten sijaan. Castielin mielestä se oli outoa, ihan jo siitäkin syystä, että Sam oli oikeasti innostunut tekemään jouluruokaa, vaikkei hän ollut sitä mieheltä pyytänytkään. Ei se ollut tullut enkelille mieleenkään, hän itse kun ei syönyt.
Koska Castiel ei syönyt, hän ei myöskään tiennyt juuri mitään ruuanlaitosta. Sen takia hän vain istui pöydän ääressä ja heilutteli porkkanaa, jonka Sam oli jättänyt vahingossa hänen eteensä. Dean istui enkeliä vastapäätä ja tuijotti porkkanan heilumista ajatuksissaan. Castiel oli ehdottanut, että Dean olisi auttanut Samia, mutta nuorempi Winchester oli kieltäytynyt ajatuksesta ennen kuin Dean oli ehtinyt sanoa sanaakaan.
”Cas, et kai sinä suunnittele pykääväsi lumiukkoa?” Dean kysyi porkkanaa katsellen.
”En. Miten niin?” Castiel kysyi. Hän näki Samin hypähtävän vähän taaksepäin, kun pannulta roiskui rasvaa.
”Kun hiplaat sitä porkkanaa. Lumiukoilla on yleensä porkkananenä.” Castiel katsoi itsekin porkkanaa, joka tuntui heiluvan edestakaisin melkein itsestään.
”En suunnittele.”
”Hyvä.”
Dean ojensi jalkaansa pöydän alla ja jätti sen Castielin jalan viereen. Enkeli halusi vain hymyillä ja hymyillä. Hän ei ollut tottunut siihen. Hänellä ei ollut elämässään ollut paljoakaan hymyilemisen arvoista, mutta tällaisina rauhallisina hetkinä Deanin ja Samin seurassa Castiel tunsi kuuluvansa johonkin. Ehkä hän olisi oikeasti kuulunut taivaaseen, muiden kaltaistensa joukkoon – mutta toisaalta, milloin viimeksi Castiel oli ollut muiden enkeleiden kaltainen. Milloin viimeksi enkelit olivat välittäneet Castielista yhtään niin paljon kuin Winchesterin veljekset? Hän ei muistanut.
”Apua!” Sam huudahti äkisti saaden sekä Deanin että Castielin käännähtämään nopeasti suuntaansa. Mies oli sytyttänyt pannulla paistuneen ruuan tuleen ja yritti epätoivoisesti hapuilla jotakin, millä peittää pannu. Castiel keskittyi hetken, ja liekit katosivat. Sam katsoi häntä helpottuneena.
”Kiitos”, Dean sanoi ja hymyili.
”Miten me pärjäisimme ilman omaa enkeliä?” Sam päivitteli leikillään. Castiel tahtoi sanoa jotakin sellaista kuin ”miten minä pärjäisin ilman omia ihmisiäni”, mutta jopa hänen tilannetajunsa kertoi, että niin olisi outoa vastata vitsillä sanottuun asiaan.
”Onhan se aika kätevä vaahtosammutin”, Dean myönsi. Ei ehkä ihan se arvonimi, jolla Castiel olisi halunnut tulla kutsutuksi, mutta kelpasi. Hänelle kelpasi mikä tahansa, jos hän sai olla osa Winchestereiden perhettä.
-
Tätähän ei ole varmasti vielä liikaa hehkutettu, mutta..... SÖPÖÄ!
”Voisitko sitten laittaa itsesi pakettiin?” Deanin suusta lipsahti.
Voi Dean.. :3
Melkein surettaa lukea näitä kun tietää, ettei tulossa ole enää kuin pari luukkua.. Miten olisi kokonainen Destiel-kalenteri vuodelle 2013? ;D
-
Cutten, destiel-kalenteri vuodelle 2013 kelpaa mulle kyllä jos joku muu kirjoittaa :D mut sori, ei muuten.
En nyt taas tiedä, miten tämä liittyy mihinkään, mutta koska Sam tykkää jutella henkeviä Deanin kanssa, niin olkoon. Huomiseksi olen kehitellyt teille suurta ja kaunista viimeistä luukkua, yritän saada sen valmiiksi tässä jo tämän illan aikana :3
23.12.
Sana: toppatakki, ikäraja S, sanoja 400
”Joko olet keksinyt lahjan Casille?” Sam kysyi Deanilta, kun veljekset kävelivät eräässä itärannikon satamakaupungissa viime hetken jouluostoksilla. Ei heistä kumpikaan tosin mitään ostettavaa ollut löytänyt, he vain olivat kyllästyneet Castielin pakkomielteiseen koristeluvimmaan ja pyytäneet enkeliä viemään heidät johonkin kauas siksi aikaa, että tämä rauhoittuisi.
”Mm-mh”, Dean äännähti suu täynnä hodaria. Se oli muuten uskomattoman hyvä hodari, sinappia ja ketsuppia oli juuri oikeassa suhteessa.
”Onko se jotain, minkä voi paketoida?” Sam kysyi vakavalla naamalla.
”Niin sinä toivoisit”, Dean vastasi.
”En tiedä, haluanko olla näkemässä, kun annat sen.”
”Et halua.”
Heidän ohitseen käveli pariskunta samanlaisissa toppatakeissa. Mereltä puhaltava tuuli sekoitti naisen hiuksia.
”Mitä luulet, tuleeko Cas vaikeuttamaan metsästysreissuja tulevaisuudessa?” Sam kysyi katsellen samaa pariskuntaa kuin isoveljensäkin.
”Mitä sinä tarkoitat?”
”No, sinä olet välillä vähän pakkomielteinen minunkin suojelemisestani. Mietin vain, että miten sinun pääsi kestää, jos yrität minun lisäkseni suojella vielä poikaystävääsikin.”
”Älä aloita – ” Dean uhkasi, mutta Sam vaiensi hänet.
”Tarkoitan vain, että tähän asti Cas on ollut ystävä, johon olet selvästi rakastunut, mutta kuitenkin vain ystävä. Mutta koska sinulla on tarve olla isoveli ja mies ja sen sellaista, epäilen että alat kohdella Casia yhtä ylisuojelevasti kuin minuakin.”
”Alat – miten niin alan? Mistä lähtien?” Dean tivasi yrittäen peittää hermostuneisuutensa. Sam osui – kuten yleensäkin – asian ytimeen, eikä Dean osannut käsitellä sitä.
”Alat siitä lähtien kun keräät vihdoin rohkeutesi ja tunnustat tunteesi Castielille niin kuin mies”, Sam selvensi niin kuin hän olisi ollut varma siitä, että niin tulisi tapahtumaan.
”Tai niin kuin nainen, kun hän kerran on mies...” Dean mumisi. Sam hymyili tyytyväisenä, luultavasti siksi, ettei Dean väittänyt vastaan tunteiden kertomisesta.
”Joka tapauksessa. Voisitko sinä kenties yrittää muistaa, että Cas on Herran enkeli ja täysin kykeneväinen pitämään huolta itsestään?”
”Minä tiedän sen. Minä vain - ”
”Haluat pitää kaikki turvassa, joo, olen huomannut. Mutta jos saan sanoa, niin se ei mene vain niin päin, että Cas on turvassa sinun kanssasi. Sinäkin olet turvassa hänen kanssaan.”
Dean vaikeni. Hän tiesi sen kyllä. Miehellä vain oli vaikeuksia antaa muiden selvitä omillaan, jos hänellä oli mahdollisuus auttaa. Se oli hänen velvollisuutensa.
”Dean?” Sam kutsui, ennen kuin vanhempi metsästäjä ehti ajatella pidemmälle. ”Annatko Casin taistella vastaisuudessakin rauhassa?”
”Mmh, joo, vaikka.”
”Ja huolehtimatta?”
”Tuskin”, Dean hymähti hieman surullisesti. Sam taputti häntä olalle.
”Ehkä se riittää. Nyt kun päästiin aiheeseen, niin mitä jos lakkaisit holhoamasta minuakin...”
”Hah, ainahan voit haaveilla.”
-
D'awwwwwwww. Taas. ♥
Ahuhuhu tän jälkeen en malta odottaa huomisen luukkua koska jfdskghdfjghfjkfkisseachotheralreadyplsplspls. :D Ei mulla oikeastaan ollut muuta asiaa sen lisäksi että Cas kuusen alla rusetti päässä olisi ihan älyttömän söpö näky ja Bobby on edelleen paras ja Deanin keskisormen huitominen on sööttiä myös ja Samin syvälliset jutut oli hienoja ja en mä tiedä. Oon nyt sellasessa destielfeelsien pilvessä etten osaa sanoa tästä oikeen mitään koska mä tahdon destielpussailua niin paljon että auhufdhgfkjhfgj en edes.
-Jadie
-
Jadie, hohoho joo en mäkään osaa vastata sulle tässä kohtaa mitään paitsi että kiitos kommentista <3
24.12.
Sana: tuoksukynttilä, ikäraja S, sanoja 1350
Ilmassa oli mukavasti pakkasta, kun Gabriel ilmestyi Bobby Singerin kotitalon ovelle joulupäivän aamuna. Ei Gabriel sitä kylmyyttä tietystikään tuntenut, mutta ilma tuoksui hyvältä. Hän hymyili tyytyväisenä koputtaessaan Bobbyn ovelle.
Vanha mies tuli itse avaamaan ja katsoi Gabrielia pari kertaa päästä varpaisiin.
”Pojat, joulupukki tuli!” mies huusi sitten ja rullasi peremmälle taloon. Gabriel astui myös sisälle ja sulki oven perässään. Hän oli ylpeä joulupukkiasustaan ja lahjasäkistään, joka tosin oli valitettavan tyhjä.
Gabriel seurasi Bobbyn pyörätuolia peremmälle tilaan, jossa oli takka ja joka toimi ilmeisesti olohuoneena. Winchesterit ja Castiel istuivat kahdella sohvalla takan äärellä. Gabriel myhäili itsekseen sille, että Dean piteli Castielin kättä ennen kuin kääntyi katsomaan arkkienkeliä. Miehen silmät levisivät hieman.
”Kiva asu”, tämä kommentoi. ”Joulupukki tosin yleensä tulee yöllä ja häipyy kiltisti jätettyään lahjat.”
”Sinä olisit ampunut minut, jos olisin tullut tänne hiippailemaan keskellä yötä”, Gabriel huomautti.
”Mieli tekisi nytkin ampua”, metsästäjä irvisti. Gabriel hymyili tälle ivallisesti ja kiersi sohvan toiselle puolelle. Arkkienkeli lysähti Castielin viereen.
”Heippa, velipoika”, hän tervehti iloisesti Castielia, joka kurtisti kulmiaan. ”Avataanko lahjat?”
~*~
Ei, Dean ei vieläkään pitänyt siitä, että Gabriel istui heidän seurassaan takkatulen ääressä, mutta hän ei oikein voinut asialle mitään. Ei puolijumala ainakaan vielä ollut yrittänyt tappaa ketään, olihan sekin hyvä alku. Vielä parempaa oli se, että tyyppi siirtyi lahjasäkkinsä kanssa Samin viereen toiselle sohvalle. Bobby kelasi itsensä joulukuusen luokse.
”Onko täällä kilttejä lapsia?” mies kysyi naurahtaen.
”Hän viittasi joulupukkiin”, Castiel ilmoitti ylpeästi iloinen katse silmissään. Kaikki muut katsoivat enkeliä hetken, mutta kukaan ei sanonut sanaakaan.
”Joo”, Dean katkaisi hiljaisuuden lopulta. ”Annahan niitä lahjoja sitten tänne.”
Bobby alkoi heitellä lahjoja oikeille henkilöille. Sam ei tosin väisti Deanin lahjan tieltä, koska sen kurssi osui huolestuttavasti miehen päätä kohti. Myös Gabriel kävi lykkäämässä kaikille paketin omasta säkistään. Viimeiseksi Bobby keräsi omat lahjansa syliinsä ja rullasi muiden seuraan takkatulen ääreen.
”Haluaako joku aloittaa?” mies kysyi ja katseli kysyvästi ympärilleen. Yhtäkkiä kaikki näyttivät hieman vaivaantuneilta, paitsi Gabriel, joka näytti vain uteliaalta.
”Minä haluan”, Sam uhrautui, vaikkei selvästikään tarkoittanut sanojaan. Mies alkoi kääriä auki ensimmäistä lahjaansa, joka oli melko pieni paketti. Siitä paljastui nahkahanskat.
”Olet valittanut, että kätesi jäätyvät”, Bobby selitti jotenkin nolona. Niin, heillä ei tosiaan ollut tapana antaa lahjoja toisilleen.
”Öh, kiitos”, Sam mumisi. ”Okei, Casin vuoro!”
Enkeli katseli lahjojaan kiinnostuneena. Niitä oli kolme. Hän valitsi pienen ja litteän käärön, josta paljastui uusi sininen kravatti.
”Minulla on jo kravatti”, enkeli totesi kummissaan.
”Niin no, se alkaa olla vähän nuhjaantunut. Ja tuossa on kuvioita”, Sam selitteli ja näytti yhtä nololta kuin Bobby hetkeä aikaisemmin.
”Kiitos, Sam”, Castiel sanoi ja hymyili Samille kuin muistaen, ettei sopinut olla epäkiitollinen. ”Dean, avaa sinä seuraavaksi.”
Dean valikoi paketeista pienimmän, ympyrälieriön muotoisen. Se oli paketoitu huolellisesti poropaperiin ja Dean uskoi, että se oli Gabrielilta.
”Ömh”, hän äännähti paljastettuaan esineen paperin alta. ”Tämä on... kynttilä?”
”Tuoksukynttilä”, Castiel täsmensi hänen vierestään. Dean katsoi enkeliä kulmat koholla.
”Mukaviin ja rentouttaviin hetkiin”, Gabriel lisäsi pilke silmäkulmassaan. Dean katsoi kahta enkeliä epäluuloisesti. Olivatko nämä suunnitelleet lahjan yhdessä? ”Minä seuraavaksi!” Gabriel huudahti innokkaasti.
Arkkienkeli otti toisen kahdesta lahjastaan ja avasi sen lapsen innokkuudella. Sam katseli vieressä, kun tämä löysi paketista pussillisen tikkareita. Gabriel vilkaisi nopeasti kaikkia paikalla olijoita ja hymyili sitten Samille.
”Kiitos, Sam.”
”Ja Dean”, nuorempi Winchester lisäsi nopeasti, vaikkei Deanilla ollut kyllä ollut osaa eikä arpaa lahjan hankkimiseen.
”Ja Dean”, Gabriel toisti hymyillen Deanille ivallisesti.
”Ja Bobby”, Sam ujutti vielä, vaikka se vähän paksua olikin.
”Voi kiitos teille anteliaasta lahjastanne”, Gabriel pilkkasi. Dean kurtisti kulmiaan. Uskomaton tyyppi. Tuskin tämä oli odottanutkaan, että Dean viitsisi uhrata ajatustakaan mokoman ääliön lahjalle.
Bobbyn paketeista paljastui kirves, villasukat (Castielin käsialaa) sekä kullatun haulikon Gabrielilta, tosin kukaan ei tiennyt, mitä Bobbyn sillä oli tarkoitus tehdä. Sam, joka oli saanut eniten lahjoja, oli hieman näreissään Deanin antamasta suklaalevystä, sillä tämä itse antoi veljelleen autonkiillotussetin yhdessä Bobbyn kanssa. Pikkuveli kuitenkin myönsi, ettei hän ollut Deanilta mitään ihmeellistä odottanutkaan. Dean ei tiennyt, olisiko siitä pitänyt loukkaantua, mutta hän päätti jättää välistä.
”Teitkö sinä tämän itse?” Sam kysyi avatessaan Castielin lahjan. Enkeli näytti ylpeältä.
”Kyllä vain.”
”Sen huom- en tiennytkään, että osaat kutoa!”
”Itse asiassa se on neulomista.” Sam katsoi oudosti Deania, joka vain kohautti olkiaan. Castiel heistä se asiantuntija oli.
~*~
Oli yllättävän vaikeaa avata Gabrielin lahja Deanin nenän edessä, varsinkin kun arkkienkelin vihjailevista katseista ei voinut erehtyä. Dean kohottikin kulmiaan aika korkealle, kun Castiel löysi paketista hierontaöljyn. Mies ei kuitenkaan kommentoinut mitään.
Viimeinen lahja oli pistooli. Castiel ehti jo kääntää katseensa Deaniin, mutta Bobby puhui ennen kuin Castiel ehti kysyä.
”Ajattelin, että se saattaisi olla kätevä joissain tilanteissa.”
”Niin varmasti”, Castiel myönsi hieman pettyneenä. ”Kiitos.” Ilmeisesti hän ei saanut Deanilta mitään. Enkeli ei voinut olla tuntematta oloaan hieman surulliseksi, vaikkei hänkään ollut Deanille lahjaa paketoinut.
Samin ilme tämän avatessa Gabrielin lahjan oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mies tuijotti sitä pitkään osaamatta sanoa sanaakaan, mutta nauroi sitten hermostuneesti. Castiel ei tiennyt, oliko se tekonaurua vai pitikö Sam oikeasti lahjastaan, mutta Gabriel näytti tyytyväiseltä. Tämä oli tosin näyttänyt tyytyväiseltä koko aamun, eikä ilme kadonnut edes arkkienkelin avatessa toisen lahjansa, joka oli joulutähti Castielilta.
He nousivat ylös ja Sam ehdotti, että he alkaisivat siirtyä ruokapöydän ääreen noin kymmenen minuutin kuluttua. Gabriel katsoi Castielia kysyvästi, ja Castiel meni tämän luokse.
”Miksi joulutähti?” hänen veljensä kysyi.
”Kuulemma ihmiset antavat toisilleen kukkia, jos ovat saaneet apua esimerkiksi muutossa. Sinä olet auttanut minua.”
”Vai niin”, Gabriel hymisi ja katsoi Castielia ovelasti. ”Huomaan, ettet ole vielä antanut lahjaa Deanille. Taidankin mennä härnäämään Samia keittiöön.”
Niine hyvineen Gabriel lähti keittiöön ja Bobbykin keksi yhtäkkiä kadota eteiseen. Castiel kääntyi ympäri ja kohtasi Deanin katseen. Metsästäjä seisoi noin metrin päässä hänestä.
”Minä – minulla on lahja sinulle”, Castiel kertoi. Yhtäkkiä häntä hermostutti tavattomasti ja hänen suutaan kuivasi. Enkeli nuolaisi huuliaan hermostuneena.
”Mm-h?” Dean äännähti kysyvästi ja astui lähemmäs Castielia. Castielkin otti askelen lähemmän metsästäjää niin, että heidän rintakehänsä koskettivat. Hän kietoi kätensä haparoiden Deanin kaulaan ja hänen mahassaan muljahti, mutta mies ei työntänyt häntä pois. Sen sijaan tämä kiersi kätensä enkelin vyötärölle ja katsoi häntä silmiin hymyillen hieman.
Se oli paljon vaikeampaa kuin taisteluun lähteminen. Taisteleminen ei aiheuttanut Castielissa pelkoa, Castiel oli suunniteltu sitä varten. Mutta enkeliä ei oltu suunniteltu rakastamaan, ja se pelotti häntä enemmän kuin mikään muu. Silti hän nousi varpailleen ja suuteli Deania. Hellästi, kokeillen, ehkä hieman kömpelösti. Ja Dean vastasi suudelmaan, sellaisella halulla, ettei Castiel enää tiennyt, mitä tehdä.
Enkeli vetäytyi varovasti vähän kauemmas. Dean avasi silmänsä hieman hämillään, kysyvänä. Castiel silitti miehen hiuksia, sillä hän ei osannut sanoa sanaakaan. Hän ei osannut sanoa ”se oli mukavaa” tai ”kaikki on hyvin” tai mitään muutakaan. Enkeli osasi vain tuijottaa Deania ja silittää tämän hiuksia ja tuntea. Castiel tunsi niin paljon.
Dean taisi huomata sen hänen silmistään, sillä miehen katse rauhottui.
”Cas, tiedätkö... Sinä veit minun lahjaideani”, Dean totesi lempeästi.
”Voit sinä silti antaa sen”, Castiel sanoi, ja Dean suuteli häntä uudestaan. Se ei ollut enää aivan niin pelottavaa.
~*~
Sam katseli perhettään. Deania ja Castielia, jotka pitivät toisiaan muka salaa kädestä pöydän alla, Bobbya ja Gabrielia. No, eihän Gabriel varsinaisesti kuulunut hänen perheeseensä, mutta mukava tyyppi tämä oli. Ainakin silloin, kun ei yrittänyt iskeä Samia. Niin kuin juuri sillä hetkellä.
”Sam, minä ostin itselleni samanlaisen hierontaöljyn kuin Castielille. Haluttaisiko kokeilla?” enkeli ehdotti ja kohotti kulmiaan vihjailevan hymyn mausteeksi.
”Ei kiitos”, Sam kieltäytyi. Enää hän ei jaksanut edes hermostua toisen ehdotuksista, vaikkei tämä tuntunutkaan uskovan, ettei Sam ollut kiinnostunut miehistä tai edes enkeleistä. Metsästäjä pohti, mahtoivatko kaikki enkelit olla homoja, vai oliko heille vain sattunut naurettava tuuri.
Gabriel ei varsinaisesti syönyt mitään, mutta maisteli kuitenkin kohteliaisuuden vuoksi – tai sitten ihan vain sen takia, että arkkienkeli sattui pitämään hyvästä ruuasta. Sitä Sam ei tosin tiennyt, oliko hänen ruokansa lainkaan hyvää. Bobby kyllä söi sitä hyvällä ruokahalulla, mutta saattoihan sekin olla vain esitystä joulun kunniaksi. Sam arvosti sitä joka tapauksessa. Hän arvosti sitä hetkeä, joka ei välttämättä tulisi kestämään kauaa. Ehkä jo seuraavana päivänä heidän täytyisi kaikkien taas taistella maailman pelastamiseksi, mutta sinä iltana Sam sai nauttia rakkaidensa seurasta. Mies oli suhteellisen varma, että kun hän seuraavan kerran menisi taivaaseen, tämä hetki odottaisi häntä siellä.
Sam lällyilee taas ♥ mutta lupailin suurta ja mahtavaa luukkua, joten tässä vielä vähän ekstraa!
Tumblreja, jotka sisältävät paljon Supernaturalia:
trickster-demon (http://trickster-demon.tumblr.com/)
fallenbadass (http://fallenbadass.tumblr.com/)
destieliscanon (http://destieliscanon.tumblr.com/)
supermishamiga (http://supermishamiga.tumblr.com/)
castielism (http://castielism.tumblr.com/)
luciferscrusader (http://luciferscrusader.tumblr.com/)
halfhalfling (http://halfhalfling.tumblr.com)
finaljudgement (http://finaljudgement.tumblr.com)
dickspeightjr (http://dickspeightjr.tumblr.com)
fagstiel (http://fagstiel.tumblr.com)
thearchangelicdetectivetimelord (http://thearchangelicdetectivetimelord.tumblr.com)
tardis-impala (http://tardis-impala.tumblr.com)
tricksterity (http://tricksterity.tumblr.com)
casacastiel (http://casacastiel.tumblr.com)
Sitten pari gifiä, koska kaikki tietävät, että Destiel on totta ♥
Meg (http://weheartit.com/entry/45891215/via/tarrynyouapart)
Crowley (http://weheartit.com/entry/45891189/via/tarrynyouapart)
Balthazar (http://weheartit.com/entry/45891162/via/tarrynyouapart)
Uriel (http://weheartit.com/entry/45891141/via/tarrynyouapart)
Ja pari videota, joista mä tykkään syystä tai toisesta (hähää hukkukaa linkkien määrään). Suuressa osassa on kohtauksia Supernaturalista, parissa videossa monilta kausilta, joten jos pelkäätte spoilaantumista, niin älkää katsoko. Paitsi että katsokaa koska <3
Destieliä <3 (http://www.youtube.com/watch?v=BRFguMi5Yrk)
Crack!video jaksosta 8x07 (http://www.youtube.com/watch?v=Dwz5zbJLsh0), koska mulla on huono huumorintaju + destiel. Jos ette ole nähneet jaksoa ettekä halua spoilaantua, älkää katsoko!
Black Sabbath - N.I.B. (http://www.youtube.com/watch?v=jHCrOHR0iLI), koska shippaan salaa Samiferiä ja tää niin kertoo siitä.
Kohtaus jaksosta 6x19 (http://www.youtube.com/watch?v=FYGqtiLA2As), koska voi Castiel. Taas spoilaantumisvaara ehkä en tiedä.
Jensen ja Misha ja Misha's old resume 8) (http://www.youtube.com/watch?v=JWYfM6DV0P0) eli JIBConista.
Mark Pellegrino esittää Sweet Transvestiten karaokessa (http://www.youtube.com/watch?v=sH026hjRPVA)
Everything is Castiel and nothing hurts :3 (http://www.youtube.com/watch?v=XCZdBnoZ0Gc)
Vähän Lucifer quoteja (http://www.youtube.com/watch?v=OkXvCAPWD1c), koska Lucy ei mahtunut mukaan tähän kalenteriin </3
(http://i957.photobucket.com/albums/ae55/ffrii/tiutiu/merryxmasspn_zps78cfd71c.png)
© http://askteamfreewill.tumblr.com (http://askteamfreewill.tumblr.com)
Loppuun vielä tietenkin Carry On My Wayward Son (http://www.youtube.com/watch?v=HXqB3G19be4), mutta Panic! At The Discon versiona. Hyvää joulua! :3
-
Awwwwwwwwwwws. <3
Sori, oon vieläki vähän kikattavafanityttö-modella, nii en tiiä saanko minkäänlaista kommenttia aikaseks.
Tää koko kalenteri oli IHANA, ja tää viimenen luukku oli mahtava lopetus.
Gabriel myhäili itsekseen sille, että Dean piteli Castielin kättä ennen kuin kääntyi katsomaan arkkienkeliä.
On ne niin sulosia <3
”Cas, tiedätkö... Sinä veit minun lahjaideani”, Dean totesi lempeästi.
”Voit sinä silti antaa sen”, Castiel sanoi, ja Dean suuteli häntä uudestaan. Se ei ollut enää aivan niin pelottavaa.
Oi Dean kun oot lutunen. Ja Cas. <3
Yhden kirjotusvirheen taisin huomata mutta en löydä sitä enää, niin eipä se kai niin haittaa :D
Kiitos kovasti kun piristit mun joulukuuta tällä !
(kiltti joulupukki, saanhan lahjaksi oman enkelin?)
Hyvää joulua ! (:
-
On taas jäänyt monta välistä,
mutta koetan tässä joulunpyhinä (ja todnäk myös välipäivinä) korjata tilannetta hähää, sainkin kaikki kerralla luettua! :)
Tämän pää lepäsi selkänojalla, melkein Castielin olkapäällä. Enkeli puolestaan katseli Deanin unta katse varsin lempeänä aivan kuin paikalla ei olisi ollut ketään muuta.
Awww, cue the joulutunnelma <3
Ehkä hänen olisi vain pitänyt esittää joululahjatoiveenaan se, että Castiel tekisi Deanin onnelliseksi, sillä siihen enkeli ainakin pystyisi. Kaulaliinasta Sam ei ollut niinkään varma.
Herttaista, mutta LOL ;D Tosin kyllä mäkin ehkä epäilisin Casin neulontataitoja :P
Nää oli vuoroin hauskoja ja vuoroin fluffyisiä. Enkeleiden "se aika kuusta", pulkkamäen testaaminen (lol, Cas-parka sai pedo-leiman otsaansa x)) ja nuo kaikki Samin pohdinnat veljensä ja tämän enkelin ;) välisistä suhteista. Sopivan demonintappoveitsenkin valinta oli aika söppeliä, mahdollisesta gore-teemasta huolimatta. Sit oli kaikkea synkeääkin, kuten jouluna kuollut pikkupoika :F mutta tavallaan se palautti takaisin maan pinnalle, tässä on kyse metsästäjistä ja kun vihollisiin lukeutuu demoneja, niin ihmisuhrit ovat surullinen välttämättömyys.
Mutta awww, Gabriel ja Castiel jouluostoksilla yhdessä! Aika luttanaa :D
”Aivan Samin näköinen, eikö olekin?” tämä kysyi tyytyväisenä. Castiel tarkasteli hirveä ja päätti mielessään, että ainakin sillä oli Samin pitkät jalat.
Repesin, oikeasti repesin x)
Pipareita, aww. Koko ficletti oli taas humpsaus vaaleanpunaiseen pumpulipilveen, awwittelen vain sydämenkuvat silmissäni (ja enkelit!) <3
Aww, Bobby joulusiivoamassa <3 Tiäkkö, se tästä vielä puuttuukin, Crowley Bobbylle! En tiä kyllä miten se istuu tarinaan, mutta vähänkö olis ihkua :D Perhejoulu ja kaikilla joku :P
Sam vakoili vielä sen verran, että näki Castielin asettautuvan kiinni Deanin kylkeen kasvot kohti metsästäjää. Sitten hänen oli pakko tunkea peittoa suuhunsa, ettei olisi myhäillyt tyytyväisyyttään.
AWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW!!! <33333 Ja aiemmin heitto siitä, että Casin pitäisi antautua Deanille Impalan konepellillä <333 ja ja ja sitten vielä emmätiä, oon vähän sekasin nytte, ihanaaaaa :D :D :D ...niin tuo tiistai! LOL XD
”Oletko sinä saanut?” mies tiukkasi heidän pysähtyessään. Sam kohotti kulmiaan.
SABRIEL! Onhan se Sabrielia? Joohan?!?!?!?! :D :D :D
”Ehkä enkeli ilmestyi minulle ja käski tehdä niin”, Sam totesi hyväntuulisesti ja lähti kohti kassaa.
Aw, oli se, oot ihan paras <3
Voivoi, lahjojen paketointia jalat toisiinsa (melkein) kietoutuneina, kullittelua söpöjä lempinimiä ja typeriä iskurepliikkejä x) Ihanaa, muuten, miten näiden suhde on syventynyt tässä luukkujen aikana aivan uudelle tasolle <3
Bobby ei ehkä tohdi ajatella, mitä siitä seuraa, kun Dean ja Castiel lopultakin saavat sanottua asiansa kunnolla, luultavasti sen jälkeen seuraavat teot (ainakin mä odotan että ne seuraavat ja samalla kiroan tän ficin matalaa ikärajaa :F) mut juu, kivaa että Bobby sieti vain tiettyyn pisteeseen asti housuissaan olevaa siirappia, ennen kuin yritti parhaansa nuoriparin erottamiseen. No, ainakin ne häipyivät Bobbyn silmien alta ;)
Vaahtosammutin! ;D Mulle tuli kyllä porkkanasta mieleen aivan jotain muuta kuin lumiukko, mutta kirosin muistin taasen sen ikärajan :P
Uuh, nyt ne pitelee käsiään <3 eikä Dean väittänyt Samille ees pahasti vastaan! :D Joltisenkin söppeliä, kuten myös se, että Gabriel on pukeutunut joulupukiksi ja tiedostaa sen, että Dean olisi ampunut Gaben - tai no yrittänyt - jos tämä olisi hiipinyt yöllä sisään. Kyllä, hyvin todennäköistä :P
Repeilin taasen antaumuksella, kun Gabriel avasi tikkarilahjansa ja Sam ujutti sille kolme antajaa x) Varsin kätsyä! :D Ääääh, Samin lahjan pimittäminen oli ilkeä temppu! Mutta onnistuin olemaan kelaamatta luukun loppuun ja odottamaan kärsivällisesti (sen on paras paljastua!) MUTTA SITÄ EI PALJASTETTU?! Mitä Sam sai Gabrielilta? Kerro heti!!! (ja täh, eikö ne muka olekaan vielä duunailleet, hmpf)
Deanin ja Casin lahjat toisilleen olivat suloisensöpöjä ja aww, kyllä tuota kannatti odottaakin <3
Aww, toi kuva lopussa oli aika söpö, mä vähän mietinkin jotain tuommoista, kun ne koristelivat kuusta, mutta kuitenkin Cas valkkasi ficissä ilmeisesti elottoman enkelin latvusta koristamaan :P
Kiitos kivasta kalenterista <3
-
Jaa niin. Se lupaus siitä pitkästä kommentista. Jonka piti tulla eilen.
Ehkäpä ensin nää aivan pakolliset lainaukset...
”Kiva asu”, tämä kommentoi. ”Joulupukki tosin yleensä tulee yöllä ja häipyy kiltisti jätettyään lahjat.”
Samin ilme tämän avatessa Gabrielin lahjan oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mies tuijotti sitä pitkään osaamatta sanoa sanaakaan, mutta nauroi sitten hermostuneesti.
Mulla meni yöunet tota lahjaa miettiessä. Olet ilkeä. Tuli tuosta lahjasta muuten heti mieleen se hirvi...
Mutta enkeliä ei oltu suunniteltu rakastamaan, ja se pelotti häntä enemmän kuin mikään muu.
Kaunista.
”Ei kiitos”, Sam kieltäytyi. Enää hän ei jaksanut edes hermostua toisen ehdotuksista, vaikkei tämä tuntunutkaan uskovan, ettei Sam ollut kiinnostunut miehistä tai edes enkeleistä. Metsästäjä pohti, mahtoivatko kaikki enkelit olla homoja, vai oliko heille vain sattunut naurettava tuuri.
Lol Sam. Tottakai sä olet kiinnostunut enkeleistä, hölmö. Ja mikä sen parempaa, kun että miehille on enkeleitä vaikka millä mitalla. Tosin sitten mä jään ilman. Ehei, kaikki enkelit ei oo homoja. Minäkin haluan yhden joulukuusen koristeeksi ~
Nonii, mitä tästä fikistä nyt sitten sanois. Destieliä. Hyvin kirjoitettua sellaista.
Tämän lukeminen on piristänyt joulunalusta kummasti ja voi kuinka toivoisin tämän jatkuvan. No mikään ei kestä ikuisesti.
Mukavan iloinen ja keveä fikki näiden yleensä angstisten supernatural fikkien joukossa.
Hitto. En keksi mitään sanottavaa.
Tätä oli ilo lukea. Kiitän ja kumarran miks hitossa mä kumarran... Olet ihana.
^.^
-
Aivan ihanaaa! Tää oli jotain niin parasta, jäin janoamaan lisääää ;) Destiel ♥
-
Mun mielestä kesäkuu 2014 on ihan täydellinen ajankohta vuoden 2012 joulukalenterin lukemiselle, joten here I am! :D
Mitään järkevää en osaa kyllä kommentoida, koska koko ficin lukeminenkin oli vähän sitä sun tätä. Lähinnä vaan hihkuin typerästi ja kieriskelin onnessani, koska tämä oli vaan liian söpöä! Dean ja Cas on molemmat vaan niin awws, lähinnä koska ne on vaan niin hölmöjä. Tykkäsin erityisen paljon Samista tässä, se oli jotenkin niin IC ja muutenkin täydellinen. Tykkäsin myös siitä, että Bobby ja Gabriel oli otettu mukaan, muttei mitenkään liian näkyvästi.
”Jätkä on ihan rakastunut enkeliin”, Sam kiusasi ärsyttävä virne kasvoillaan.
Tässä vaiheessa olin viimeistään ihan myyty, koska no. Ensinnäkin se on totta ja toisekseen tää oli jotenkin niin Samin suuhun sopiva kommentti <3.
Koko kalenterin kruunasi vielä noi mahtavat linkit, joita olit lisännyt loppuun. Toi Destiel-video, APUA. Se oli jotain niin ihanaa että voi itku. Sitten siihen perään toi crack!video niin taas on päivän Supernatural annos saatu :'D Kiitos kovasti, tämä oli ihan mahtava!
-
Mä oon näköjään aika samoilla linjoilla edellisen kommentoijan kanssa, toukokuu 2015 on aivan täydellinen ajankohta lukea joulukalenteria kolmen vuoden takaa :D En päässyt vielä loppuun, juuri luin seitsemännen osan, mutta pakko aloittaa kommentointi jo tässä vaiheessa! Oon innostunut taas viime
aikoina päivinä katsomaan Supernaturalia, ja koska Castiel on vaan maailman ihanin ja koska Destiel ja koska vitoskauden kolmosjakso, niin etsiskelin täältä Destiel-ficcejä. Tää nyt oli eka vastaantullut oikeasti hyvä, joten kommentti oli ihan must jättää.
Eka ajatus tätä lukiessa: Castiel on niin Castiel! Aivan täydellisen IC, jotenkin sen kommentitkin kuuluu mun päässä Castielin äänellä. Ja siitä tajusinkin, miksi ne muut lukemani ei oo ollu hyviä. Niissä ei oo saatu oikeaa Cas-vaikutelmaa, joten on oikeastaan ihan sama onko pairing Destiel vai Pekka ja Raimo. Toinen ajatus tästä oli että myös Dean on totaalisen IC, samoin myös Sam. Eli onnittelut todella onnistuneista hahmoista, ei minusta ihan helpoin juttu :)
Ja sit tunnelmia viimeisimmästä osasta (7.12. siis, on muuten mun synttäripäivä). Voieivoieivoieiiiii Cas!! :'''D Se on niin äärettömän suloinen ja vakava ja suloinen ja eikääää, me likey much <3 Jatketaan....
Vitsi mulla näköjään tulis joka osasta hirveetä ihkutusta, mutta sanotaan nyt vaan että aaa Gabriel ja sen hitaat toiminnat! En itse tunne hahmona Gabrielia ollenkaan, kun meen vasta puolivälissä sarjaa, mutta hyvältä vaikuttaa.. Tämä kommentti koski siis 9.12. luukkua. Ja voi Castielin ja Gabrielin isoveli-pikkuveli-keskusteluja (14.12.), aaw :3 Cas on niin pieni ja viaton ja kaikesta ihan pihalla, kuten Samkin varsin osuvasti aiemmin totesi.. Tää on vaan ihana!
Jos Herran enkeli halusi lääppiä häntä, niin olkoon sitten.
Yksi näistä monista kohdista, joita halusin lainata. Tykkään hirveästi kun puhutaan "Herran enkelistä", niin ficeissä kuin sarjassakin. Sulin aivan täysin sarjassa (tais olla just tuo edellä mainittu s05e03), kun Cas meinaa mennä poliisiasemalle ilmoittamaan, että poliisiäijä näki Herran enkelin ja sitä rataa. Ja mikä on tää Samin ja Gabrielin selkeä salasuhde, joka tuntuu kehittyvän taustalla ilman että kukaan huomaa tai kuittailee asiasta? Jatkanpa taas jos tulis selvyyttä :) (Tähän väliin, myös Bobby tosi IC!)
Samin teki mieli virnuilla typerästi.
I feel you, Sam!
Pakko mainita, että 18.12. luukku ei säväyttänyt yhtään, harmi kyllä. Onneksi se oli vain tollanen erilaisen tyylin kokeiu kuitenkin. Ficit vaan yleensä on juurikin tolla tavalla kirjoitettu ja mulle se on aika luotaantyöntävä tyyli, en tykkää. Mut jatkuu vielä, en kestä että tää oikeesti loppuu kohta D:
”Rauhoitu, kulta.”
Jos Dean olikin aikonut jatkaa raivoamista, Castiel sai hänet niin hämilleen, että hän unohti sen tyystin.
”Mitä?” mies pihahti.
”Rauhoitu.” Castiel käänsi jälleen katseensa lahjapakettiin, siirsi sen sivuun ja otti vierestään jotain muuta, mutta Dean ei kiinnittänyt siihen huomiota.
”Ei kun sen jälkeen.”
”Kulta?”
”Jep. Cas, tiedätkö sinä, mitä kulta tarkoittaa?”
”Tiedän.”
”Jalometallin lisäksi?”
”Samaa kuin 'rakas'.”
Mä sulin oikeesti, mä sulin niin täysin lammikoksi lattialle ja mä kun luulin ettei tää vois enää ihanemmaksi mennä. Voi Castiel (ja Deanin jalometallit) <3<3<3<3 Anteeksi, mutta tilanne vaan vaatii pienempikuinkolme-raiskauksen. Tää typerä hymy ei oo muuten lähteny hetkeksikään mun naamalta sinä aikana, kun oon tätä lukenu. Sanoinko jo että tää on ihana. Muuten, lisäsin jo ekassa luvussa ajatuksissa sanan "enkelin" perään omistusliitteen "-sä", joten voi tätä iloa kun tekstissä vihdoin luki "metsästäjänsä", hihii :3
Ja yhyy, nyt se sitte loppui! Tämä oli kyllä niin hyvä, etten olis uskonut että tää on sun ainoa SPN/Destiel-fic :0 Kiitos kovasti, en keksi enää mitään järkevää sanottavaa kun Castiel vei mun sydämen niin täysin <3
Ps. Mark Pellegrinon Sweet Transvestite, parhautta :DDDD