Fandom: Varjojen Kaupungit
Nimi: Salaisuuksia kesältä 1989
Kirjoittaja: Dria
Ikäraja: K-11
Paritukset: Clace, Celine/Stephen/Amatis, Maryse/Robert, Valentine/Jocelyn/Celine
Genre: Romantiikkadraama, fluffia
Lyhyesti: Maryse, Jocelyn, Celine ja Amatis. Kesän 1989 tarina kerrottuna neljän naisen näkökulmasta. Mitä tuona kesänä tapahtui ja miten se vaikuttaa seuraavan sukupolven elämään?
Disclaimer: Cassanda Clare on kirjoittanut VK:n enkä saa rahaa hänen maailman ja hahmokaartinsa käyttämisestä omiin tarkoituksiini. Kaikki, minkä tunnistatte CC:n kädenjäljeksi, on hänen.
Varoitukset: Insesti
Haasteet: One True Something20 (Femslash) , Aakkosprojekti II (Valentine)
A/N: Tämä idea sai alkunsa siitä, kun Neithin ja Solen kanssa puhuimme mpregistä ja mietimme, miksi ficeissä ei ole fpregiä. Sole sitten heitti tämän idean. Toivottavasti miellyttää. Kyllä kohtalo on julma kaveri. ^^ Sarjassa on 9 ficlettiä, joista jokaisessa on keskimäärin 500 sanaa ja PoV vaihtuu jokaisessa.
Spoilaa Lasikaupunkia, jos joku ei ole lukenut sitä.
Salaisuuksia kesältä 1989
Jace
Instituutti, 2007
Mustavalkoisesta punertavanruskeaksi haalistuneessa kuvassa oli neljä hymyilevää nuorta naista, jotka seisoivat suihkulähteen edessä yhdellä Alicanten kolmesta suuresta suihkulähdeaukiosta. Jace muisti olleensa samalla aukiolla monta vuotta naisten jälkeen. Poika selasi vanhaa valokuva-albumia, jonka hän oli löytänyt kirjahyllystä. Vuosi sitten sitä ei taatusti ollut ollut Jonathan Shadowhunterin elämästä kertovan näytelmän vieressä, sillä Jace oli lukenut jokaisen kirjan ja järjestänyt ne aakkosjärjestykseen. Kuvan alle oli kirjoitettu voimakkaasti oikealle kallistuvalla käsialalla neljä nimeä: Maryse, Jocelyn, Celine ja Amatis, kesä 1989.
Seuraavassa kuvassa oli samanlaisiin pukuihin sonnustautuneita miehiä, ja Jace etsi automaattisesti ensin Valentinen ja sitten isäänsä. Hän katsoi Stephen Herondaleksi olettamaansa nuorta miestä, jolla oli ollut maantienruskeat hiukset, jotka valuivat vihreille silmille. Stephen oli roteva mies, jolta Jace ei ainakaan ollut voinut periä siroa ruumiinrakennettaan. Hiukset eivät tarkemmin katsottuna olleet samaa sävyä silmistä puhumattakaan. Jace huokaisi. Hän oli yrittänyt uskoa, että jos hän näkisi isänsä kuvan, hän tuntisi paremmin yhteyden tähän. Isä toi kuitenkin edelleen mieleen Valentinen.
”Mitä teet?”
Jace ei ehtinyt läimäyttää kirjaa kiinni ennen kuin Clary kietoutui hänen kaulansa ympäri takaapäin ja painoi huulensa vasten Jacen poskea. Huoneen toisessa päädyssä Alec tuhahti Jacen mielestä täysin aiheettomasti. Vaikka Clary oli melko huomionhakuinen, ei Alecilla ollut varaa tuomita muita Rauhansalin tempauksensa jälkeen. Eikä Jace ja Clary esimerkiksi nuoleskelleet toisiaan – kuten Isabelle happamasti oli todennut – kovin usein muiden läsnä ollessa.
”Valokuvia?” Clary kysyi ihmeissään, ja Alec näytti hivenen kiinnostuneelta huoneen toisessa päässä. ”Kuka heistä on isäsi?”
”Tuo kai.” Jace osoitti Stepheniksi epäilemäänsä miestä.
”Kai?” Clary toisti epäillen. ”Miksi et kysy Maryselta?”
”Ei minun tarvitse”, Jace tuhahti, ”ei isälläni ole mitään merkitystä.”
”Se ei siis juolahtanut mieleesi”, Clary sanoi värittömällä äänellä. Jace mulkaisi häntä happamasti, muttei viitsinyt kieltääkään asiaa. Ei Stephenin ulkonäöllä ollut hirvittävästi merkitystä.
Jace ei ollut koskaan pitänyt siitä huomiosta, jonka hänen salaperäinen verenperintönsä oli aiheuttanut. Rakastuttuaan elämänsä tyttöön poika oli saanut kuulla, että Clary olikin hänen kauan kadoksissa ollut sisarensa, minkä vuoksi heidän tunteensa olivat väärin. Todellisen syntyperän paljastuminen oli ollut suuri helpotus, vaikka Jace muisti muutaman kauhuntäytteisen sekunnin.
Marysen ilme Jacen paljastettua syntyperänsä oli painunut pojan verkkokalvoille iäisyydeksi. Jace muisti Alecin kanssa vaihtamansa pelokkaan silmäyksen, joka välitti molempien ajatukset. Miksi Maryse oli näyttänyt niin epäuskoiselta? Ajatus ei vieläkään ollut jättänyt Jacea rauhaan, ja Claryn typerä, vastuuton idea kysyä Maryselta sai pelon tiukentamaan otettaan Jacen kaulasta. Entä jos jonkun typerän universumin pilan takia Maryse sanoisi, ettei hän ollut Herondale vaan Morgernstern?
Jace naurahti omille ajatuksilleen. Ei hänen tarvinnut miettiä asiaa enää. Amatis oli sanonut, että hänen syntymämerkkinsä osoitti, että hän oli Herondale, joten kaikki ylimääräinen spekulointi hänen syntyperästään oli sekä ärsyttävää että turhaa.
Jace veti Claryn syliinsä ja virnuili Alecille, joka nousi melko ärtyneen näköisenä ylös. Mustatukkainen poika ei vilkaissutkaan heidän suuntaansa pyyhältäessään ulos olohuoneesta. Joskus tilaisuus Alecin kiusoitteluun oli liian herkullinen, jotta sen olisi voinut jättää käyttämättä.
Claryn huulet painuivat vasten pojan kaulaa.
”Tuo oli ilkeää”, tyttö kuiskasi hiljaa.
”En kuule sinun valittavan.”
”En minä valitakaan.”
”Pian sinä vaikerrat”, Jace kehräsi vihjailevasti ja hänen kätensä silittivät Claryn selkää.