Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Röhkö - 30.12.2011 18:40:30

Otsikko: Yhteiskunnan ratas (S/L, K-11, songfic, oneshot)
Kirjoitti: Röhkö - 30.12.2011 18:40:30
Title: Yhteiskunnan ratas (ent. Joka päivä ja joka ikinen yö)
Genre: Songfic, romance, angst
Paring L/S
Rating: K-11
Oneshot
Summary: Severus Kalkaros ja Lily Evans kohtaavat toisensa viimeisen kerran, kun n. parikymppinen Kalkaros menee Godricin notkoon käymään. Kalkaros on jo tehnyt Dumbledoren kanssa sopimuksen kukkulan laella siitä, että Lilyä perheineen suojellaan Voldemortilta.
Muuta: osallistuu Rakkauslaulu-haasteeseen.
Biisi: Joka päivä ja joka ikinen yö - Eppu Normaali

Yhteiskunnan ratas

Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen
Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Jostain syystä Albus Dumbledore oli valinnut turvatalon omalta kotiseudultaan. Godricin notko oli pikkuinen kylä, josta Rohkelikon tuvan perustaja oli kotoisin. Kylä ei vaikuttanut sen erikoisemmalta kuin muutkaan englantilaiset maaseutupitäjät, mikä ehkä osaltaan selitti sen turvallisuutta.

Severus toivoi, että Dumbledore itse olisi Potterien salaisuudenhaltija. Hän oli luotettavin mies maanpäällä. Hänen käsiinsä Severus olisi antanut vaikka oman henkensä… tai Lilyn hengen.

Severus tunnisti heidän kotinsa puutarhassa kukkivista valkoisista liljoista. Pihalla oli lastenvaunut…
Poika oli se mitä Pimeyden lordi halusi.

Severus oli varma, että Potter ei ollut kotona. Rehvastelija oli varmasti mennyt työpaikalleen ministeriöön, vaikka henki oli uhattuna. Mäntti jätti Lilyn ja pojan kotiin pelkäämään. Mitä tapahtuisi, jos Pimeyden Lordi hyökkäisi tänne? Mitä Potter tekisi? Luultavasti hän pelastaisi oman nahkansa ja pakenisi. Kouluaikoina Potter oli ollut kuin liimattuna Sirius Mustaan, jonka kanssa hän kiusasi Kalkarosta ja oli niin olevinaan. 

Viimeksi, kun Severus oli nähnyt Lilyn, he olivat olleet Viistokujalla. Lily oli katsonut muualle ja tarttunut Potterin käteen, kun Severus oli kävellyt vastaan. Silloin mikään eikä kukaan ollut vielä uhannut heitä. Severus ei ollut vielä tuolloin kuullut ennustusta. Oli hänen syytään, että Lily joutui piileskelemään kotonaan... Mutta sitä Potter ei saisi koskaan tietää. Jos Lily olisi alunperin valinnut Severuksen, hän olisi tällä hetkellä täysin turvassa.

Heidän viimeisimmästä varsinaisesta sananvaihdostaan oli ikuisuus. Silloin Severus ja Lily olivat olleet vielä Tylypahkassa, viimeistä iltaa. Lily oli jo silloin seurustellut Potterin kanssa. Severus palasi muistojen lehtoon hetkeksi...

  ”Lily, sinä sanoit itsekin että Potter on kusipää”, Severus oli huomauttanut Lilylle suuressa salissa, kun päättäjäispidot olivat loppumassa. ”Miksi sinä lähdit hänen matkaansa?”
Lily oli katsonut häntä tuimasti. Hänen ystävänsä olivat kauempana ja nauroivat todistukset kädessä. Kaikilla oli juhlakaavut.
  ”Ihmisiä ei saa tuomita ennakkoluulojen perusteella”, hän oli sanonut painokkaasti. Punaiset hiuksevat olivat kauniilla nutturalla.
Potter oli seisonut vähän matkan päässä, kalliissa kaavussa, odottamassa tyttöystäväänsä. Hän oli kai halunnut varmistaa, ettei Severus satuttaisi Lilyä… Ikään kuin…
  ”Minulla on ikävä sinua”, Severus oli sanonut ja esti kyyneleet vaivoin. Hän ei tihruttaisi Potterin nähden.
Lily oli katsonut häntä murheellisesti.
  ”Minulla on ikävä Seveä, joka ei kulkenut Averyn ja muiden tulevien kuolonsyöjien kanssa”, Lily kuiskasi. ”Minulla on ikävä aikoja, jolloin en edes tiennyt, mikä kuolonsyöjä on.”

Severus huuhtoi menneisyyden kuvat mielestään. Siitä oli jo vuosia. Ehkä Lily suostuisi vihdoin puhumaan hänelle kunnolla. Tänään.
Severus astui pienelle etupihalle. Sitten hän koputti oveen.

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö

Kului tovi, ennen kuin mitään tapahtui. Ilmeisesti turvallisuuden varmistamisessa meni aikaa. Lopulta joku raotti ovea.
  ”Minä olen tarpeeksi taitava voittamaan sinut kaksintaistelussa, Severus”, tuttu ääni tiuskaisi. ”Me emme kaipaa kuolonsyöjiä täällä!”
Severuksen vatsassa tuntui kiristyvän jokin rautainen ja kylmä. Lilyn pelon ja uhkailun sekainen ääni sai hänen sydämensä kiristymään rinnassa.
  ”Minä en tullut uhkailemaan sinua”, Severus sanoi niin rauhallisesti kuin kykeni, ”minä tulin tervehtimään vanhaa ystävää.”
Vihdoin hän näki tutut, kauniit ja kirkkaan vihreät silmät avautuvan oven takaa.

Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin

Lily Evans ei ollut juuri muuttunut: hän oli hoikka, pitkä ja punatukkainen. Pisamat somistivat kauniita kasvoja. Mantelin muotoisilla silmillä näkyi tuttu häivähdys vuosien takaa; aivan kuin tuttu tyttö olisi taas seissyt siinä. Ehkä silmien alla oli hieman varjoja, kun katsoi tarkemmin...
Sitten Severus kuuli taustalta lapsen itkua ja muisti, että nyt Lily Evans oli myös äiti. James Potterin pojan äiti.

Lily hätkähti kuullessaan vauvan äänen.
 ”Severus, minä pyydän”, Lilyn vihainen äänensävy muuttui hetkessä aneluksi. ”Älä satuta lasta!”
Pimeänpiirtotatuointi tuntui kihelmöivän Severuksen kädessä. Aivan kuin merkki olisi vaatinut, että vauvaa piti satuttaa.
 ”Minä olen luvannut Dumbledorelle”, Severus sanoi hiljaa.

Lily katosi sisälle taloon, mutta jätti kuitenkin etuoven auki. Millaista huolimattomuutta! Severus astui eteiseen ja laittoi oven nopeasti kiinni. Kukaan ei saanut nähdä heitä.

 ”Anteeksi”, Severus sanoi ovensuusta. ”Dumbledore uskoutui minulle teidän olinpaikastanne. Minä olen tehnyt hänen kanssaan sopimuksen… minä en aio kavaltaa teitä, enkä minä edes voisi.”
Lily tuli takaisin, mutta tällä kertaa hänellä oli sylissään pikkuinen poikalapsi, jolla oli sysimustat hiukset ja siniset silmät. Vauva oli ilmetty Potterin kakara; Severus ei halunnut nähdä hänessä pilkahdustakaan Lilystä. Hän katsoi lattiaan.
  ”Silmien väri ei ole vielä vakiintunut”, Lily tuumi ja laski pojan lattialle. Tuollaisenko takia Severus oli saattanut rakastamansa naisen kuoleman vaaraan?

”Severus, mitä sinä haluat?” Lily tiukkasi ja katsoi silmät kipunoiden Severukseen. Hän laittoi kädet lanteilleen ja näytti melkein omalta itseltään, sellaisena kuin Severus hänet muisti.
Minä haluan sinut.
Severus katseli ympärilleen. Joka puolella oli paljon valokuvia. Paikka tuntui kotoisalta, ja täällä näkyi Lily. Oleskeluhuoneessa oli suuri takka, jossa oli suuri kattila liemien valmistusta varten.
  ”Tule mukaani”, Severus pyysi hartaasti, ”lähde kanssani pois täältä, turvaan. Sinä et tiedä, mihin kaikkeen Pimeyden lordi pystyy!”

Lily kohotti kulmiaan. Lapsi hänen jalkojensa juuressa konttasi uhkaavasti kohti Severusta.
 ”Sinä olet seonnut”, hän parahti lopulta, ”minäkö lähtisin kuolonsyöjän matkaan ja jättäisin poikani ja mieheni tänne?”
Severus huokaisi ja katsoi niin kutsutun rakkauden hedelmää.
  ”Ota poika mukaan”, hän ehdotti epätoivoisena, ”Potter pärjää kyllä, hänellä on aina kelmit turvanaan, muistatko? Hän ei koskaan hyökännyt minun kimppuuni ilman heitä.”
Lily katsoi häntä synkästi.
  ”Sinä olet paremmassa turvassa minun kanssani”, Severus jatkoi suostuttelua, ”tule mukaani!”
Lily pudisti päätään ja nappasi taas vauvan syliinsä. Lapsi kikatti.
  ”Minä rakastan Jamesia”, Lily sanoi murskaten Severuksen jo valmiiksi särkyneen sydämen.

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Severus otti tukea seinästä.
  ”Minä tiedän hänen suunnitelmansa, Lily”, Severus sanoi. ”Hän aikoo tappaa – ”
”Minä tiedän. Dumbledore kertoi”, Lily sanoi kovaa. Vauva alkoi taas itkeä. Lapsi oli samanlainen vätys kuin isänsä: alkoi heti valittaa, jos asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla. Vauva pilkkasi Severusta. Se vei huomion hänestä itseensä.
  ”Harry, kaikki hyvin, äiti on tässä”, Lily lohdutti.
Lapsi tarrasi pitkiin punaisiin hiussuortuviin ja alkoi taas hymyillä.
  ”Miksi Harry?” Severus kysyi välinpitämättömästi ja kierteli huoneessa. Hän näki hääkuvan ja käänsi katseensa ikkunaan.
  ”Jamesin isoisän mukaan”, Lily vastasi. ”Harry James Potter.”
Täysi Potter siis, Severus ajatteli mielessään.
  ”Severus, sinun täytyy lähteä”, Lily sanoi hiljaa, ”James tulee kohta.”

Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen

Severus otti askeleen entistä lapsuudenystäväänsä kohti. Kerran he olivat olleet erottamattomat. Kerran heillä oli ollut jotain yhteistä: he molemmat osasivat taikoa ympäristössä, joka ei ymmärtänyt taikuutta. Molempien perheissä oli ollut joku, joka ei ymmärtänyt erilaisuutta.
  "Minä en rakasta vain muistoa", Severus sanoi vakaasti. Hän tarkoitti sanansa sekä itselleen että Lilylle. "Pahinta on, että olisin itse valinnut oikein."
Lilyn ilme tummui.
  "Sinusta olisi voinut tulla jotakin muutakin kuin Potter", Severus sanoi nieleskellen, "mutta jo pitkään olet ollut hänen varjonsa."
Sanojen oli tarkoitus saada Lily järkiinsä, mutta lähinnä ne taisivat loukata.
  "Häivy!" Lily tiuskaisi.
  "Minä liityin kuolonsyöjiin, koska halusin olla jotain muutakin kuin yhteiskunnan ratas", Kalkaros kertoi vielä, "halusin päästä vaikuttamaan muutokseen, joka oli väistämätön. Se olisi tapahtunut ilman minua tai minun kanssani."

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen


Severus käveli ovelle. Hän avasi sen sydän täynnä tuskaa ja vilkaisi vielä kerran Lilyä silmiin.
”Minä rakastin Lily Evansia”, hän sai sanottua ja kiiruhti ulos, pamauttaen oven äänekkäästi kiinni. Lily Potter oli valinnut kohtalonsa.
Hän halusi olla pelkkä yhteiskunnan ratas.

Joka päivä ja jokaikinen yö
Joka päivä ja jokaikinen yö
Otsikko: Vs: Joka päivä ja joka ikinen yö (S/L, K-13, songfic)
Kirjoitti: Hp-fani4EveR - 06.01.2012 18:01:14
oooih <3 Tää oli ihana. Voisin hyvin kuvitella että tää tapahtu ihan oikeesti. Salaa mielessä toivoin, että Lily lähtis Severuksen mukaan ja ficci jatkuis, mutta kun ei niin ei.
Rakentava nauttii ilmeisesti myös pidennetystä viikonlopusta, sori vaan!
Mutta siis tyksin ihan hirveesti :)
Otsikko: Vs: Joka päivä ja joka ikinen yö (S/L, K-13, songfic)
Kirjoitti: Varjuska - 10.01.2012 13:19:49
(Terveiset KK:sta.)

Rakastan tätä paritusta, vaikka kyseessä onkin raastavan yksipuolinen rakkaustarina. Vaikka luulisi, että maailma on jo täynnä samankaltaisia S/L -ficcejä, olen kai onnistunut pahimmilta kliseiltä välttymään (toisaalta enpä minä niin ahkera ficcien lukija ole, että olisi tästäkään niin paljon kokemusta karttunut). Mutta tämäkään ei mielestäni onneksi sortunut sellaiseen kuviteltavissa olevaan S/L -kliseeseen. Mutta joo, se näistä kliseistä, oikeastaan mua ärsyttää puhua niistä liikaa, koska ei kliseet aina ole paha asia.

En tiedä miksi, mutten yleensä tykkää lukea songificcejä. Kai se on se, että koen tekstiin liitettyjen lyriikanpätkien jotenkin rikkovan tekstin kulkua. Joskus myös häiritsee se, ettei biisi tunnu mielestäni sopivan tarpeeksi hyvin tarinaan, mikä johtuu varmaankin vain siitä, että minun ja tekstin kirjoittajan tavoittama tunnelma biisissä on aivan eri tai että ymmärrämme lyriikat eri tavoin. Tässä ficissä kuitenkin biisin sanat sopivat mielestäni ihan hyvin tarinaan. Sanoitukset auttavat rakentamaan ficille sopivan tunnelman.

Edellisen kommentoijan tavoin miekin voisin nähdä, että tämä kohtaus tapahtuisi oikeastikin. Severuksen ja Lilyn viimeinen kohtaaminen. Severus pyytämässä, rukoilemassa, että Lily pelastaisi itsensä. Koskettavaa. Väkisinkin kaikki sympatiat asettuvat lukijana Severuksen puolelle, kun näen, kuinka kylmä Lilyn vastaanotto on. Kylmyydestä huolimatta Lilyssäkin on tavoitettavissa surumielinen ja kenties hivenen anteeksipyytelevä puoli. Lopun repliikki on erityisen hyvä, vaikka tuntuukin, että Severus tavallaan sylkäisee sen Lilyn kasvoille rangaistuksena.

Pidin tästä oikein paljon, tämä oli kaikin puolin hyvä teksti : ) Kiitoksia!

- V.
Otsikko: Vs: Joka päivä ja joka ikinen yö (S/L, K-13, songfic, oneshot)
Kirjoitti: Röhkö - 16.01.2012 13:38:47
Kiitos kommenteista!

Hp-fani4EveR: ei hullumpi idea ficille tuo Lilyn ja Severuksen yhteinen pako. Joku muu saa vapaasti toteuttaa, minulle ei riitä aika :s
Varjuska: ei pidä sekoittaa klisettä klassikkoon ;) Minäkään en yleensä pidä songficeistä, varsinkaan jos riimejä on enemmän kuin varsinaista tekstiä. Onneksi tämä ei ärsyttänyt sinua. Olen tässä ficissä täysin Seven puolella, en halunnut kuvata Lilyä minään täydellisenä enkelinä.
Otsikko: Vs: Joka päivä ja joka ikinen yö (S/L, K-13, songfic, oneshot)
Kirjoitti: Dana Wolf - 09.02.2012 12:20:33
Höh, tätä ficciä lukiessani olin aivan varma että Lily heittäytyisi lopussa Severuksen kaulaan ja vannoisi tälle ikuista rakkautta, mutta tarkemmin ajateltuna ei sellainen loppu olisi sopinut tähän ollenkaan. Koko ficissä on jotenkin sellainen haikea, hyvästijätön tunnelma, aivan kuin Severus tietäisi koko ajan ettei saa Lilyä omakseen, mutta tahtoo silti kokeilla. Olet tavoittanut hyvin traagisen rakkaustarinan tunnelman, vaikka tapahtumat tai dialogi eivät sinänsä ole yllättäviä vaan aikalailla Lily/Severus-ficcien peruskauraa.

Minä olen songfic-ihminen siinä mielessä, että pidempäänkin tekstiä on miellyttävämpää lukea biisin rytmittäessä sitä. Suomenkielisistä kappaleista en kauheasti välitä songficeissä, vaikka muuten kovasti suomalaisesta musiikista tykkäänkin. Olet kuitenkin valinnut kappaleen hyvin, sillä minusta songficeissä biisin kuuluu toimia ikään kuin taustamusiikkina eikä olla se pääasia. Tässä kappale tukee hyvin tarinaa eikä vie pääosaa.

Kuten edelliset kommentoijat, kohtaus on todentuntuinen siinä mielessä että voisin kuvitella sen tapahtuvan oikeasti. Ei liikaa draamaa, vaan kohtaus, joka jättää asioita myös lukijan arvailtavaksi. Ainakin minua jäivät mietityttämään Lilyn tunteet ja se, houkutteliko Severuksen tarjous häntä sittenkin ihan pikkuriikkisen.

Mukava ficci!

- Dana
Otsikko: Vs: Yhteiskunnan ratas (S/L, K-13, songfic, oneshot)
Kirjoitti: Lily-Rose - 15.08.2014 16:17:58
Iltapäivää Kommenttikampanjasta!

 Paritus houkutti minua lukemaan tämän, olenhan Lily/Sev parituksen perään huutajia. Lilyn ja Severuksen tarina on kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan erittäin puhututtava eikä siitä kertovia ficcejä voi koskaan olla liikaa!

 Tykkään sun jotenkin rennosta kirjotustyylistä, tekstisi on aina tosi helppolukusia ja se on vain hyvä asia! Kappale toimi, hahmot olivat erittäin hyvin kuvattuja ja Severuksen katkeruus Jamesia kohtaan hipoi täydellisyyttä! Tätä lukiessa todella toivoo, ehkä jopa odottaa Lilyn jättävän kaiken taakseen ja lähtevän Severuksen mukaan ja äh, olin niiiiin pettynyt kun niin ei käynytkään! :---D

 Mitään muuta kuin positiivista sanottavaa en tästä ficistä keksi, kiitos oikein paljon! :)

<3: Lily
Otsikko: Vs: Yhteiskunnan ratas (S/L, K-13, songfic, oneshot)
Kirjoitti: Röhkö - 15.08.2014 16:40:16
Kiitokset kommenteista!
En edes muistanut, että olin muuttanut tämän ficin nimeä... Listauksessani kun on vielä tuo biisin nimi vain.

Dana Wolf: Kiitos kommentista! Aloin itse näin parin vuoden jälkeen pohtimaan, miten ihmeessä Dumbledore pystyi kertomaan Potterien olinpaikan, kun ei kerran ollut salaisuudenhaltija.. mutta no, pikkuseikka:D
Lily-Rose: Kiitos ja iltapäiviä sinullekin! Minä olen siinä mielessä kahtia jakautunut, että pidän sekä Severus/Lilystä että James/Lilystä. Molemmista saa ihan kivat tarinat. Ihanaa, jos kirjoitustyylini ei ole liian yksinkertaista. Olen joskus kokeillut vähän absurdimpaa kikkailua, mutta siitä ei seurannut mitään hyvää.
Otsikko: Vs: Yhteiskunnan ratas (S/L, K-13, songfic, oneshot)
Kirjoitti: Mariaxoxo - 01.01.2015 19:22:25
Tykkään kovasti tästä laulusta ja myös Lily/Severus on ihana paritus. Rakastuin myös tuohon otsikkoon ja siihen, miten se liittyy tähän tarinaan. Tämä on juuri sellainen kohtaus, minkä olisi voinut oikeastikin ajatella tapahtuneen. Toivoin kyllä, että Lily valitsisi Severuksen, mutta tavallaan tämä oli kuitenkin parempi näin. Ihana yksityiskohta muuten tuo, että Harryn silmien väri ei ole vielä vakiintunut.