Title: Lasista rakkautta
Author: Swizzy
Beta: Nelxis
Genre: angst, romance, fluff, draama
Rating: K-11
Pairing: Hermione/Draco, Hermione/Fred
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterit, Liian kaukana ja Varkain se saapuu kuuluvat Kristiina Braskille, Send you packing Anna Abreulle ja Lasirakkaus Gimmelille.
A/N: Tämän ficin joka lukuun liittyy joku biisi, eli jatkoficci songficeistä. Hermionen näkökulmasta, kolmessa ekassa Dracoa puhutellaan sinuna. Trailerissa on laulunsanoja, toivottavasti ei liian sekava. One True Something 20 -haasteeseen Hermionella.
Traileri:
Kun rakkaus pettää...
”All of this time you were lying
you were trickin me”
”Victoria! Olisiko sinulla jotain kerrottavaa?”
...jäljelle jää vain tyhjää.
”Katoamaan
Sait kaiken kuin helmet hiekkaan”
Suljen oven nenäsi edestä ja patoutunut suru ja viha purkautuu kyynelinä.
Voiko kukaan enää...
”Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan”
Rohkaisen itseni ja kävelen etuovelle, nostan käteni koputukseen.
...korjata särkyneen sydämen?
”Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sain”
Fred on vapauttanut minut Dracon kahleista.
Ja jos niin...
”Sä edes tiedätkö että tahtoisin
tänä iltana sun syliin nukahtaa”
Hänen olemuksensa on iloa ja kaakaonkuumia tunteita.
...kuka siihen pystyy...
”Yllättäen
Oon onnellinen”
Näen hänessä kaiken sen mitä Draco ei ollut.
...saati miten?
”Saapuu se aivan hiljaa
sydämeen varaamattomaan”
Fredin sydän loimuaa lämpimänä, valmiina roihahtamaan kunnon liekkiin, liekkiin minun vuokseni.
Swizzy esittää...
”You keep saying that you're just friends
But I know better”
Miksi luvata, antaa minun toivoa, ja pettää lupauksensa?
Lasista rakkautta
Tonks, kiitos! Oon itsekin sitä mieltä että tämä on mun parhaita, kiva jos joku muukin ajattelee niin. Ihanaa angstia ei kyllä tässä viimeisessä luvussa ole juurikaan. Kiitos vielä!
ÄLKÄÄKÄ VIELÄ HEITTÄKÖ TOIVOANNE KANKKULAN KAIVOON, TÄHÄN ON EPILOGI TULOSSA!
Luku 4, Varkain se saapuu
Juuri kun olen koputtamassa, ovi aukeaa ja Fred kurkistaa ulos. Huomatessaan minut hänen etsivä ilmeensä muuttuu hymyksi.
”Olinkin kuulevinani jotain.” hän toteaa. Olemme hetken hiljaa. Minä sivelen hajamielisesti käsivarttani ja katselen Fredin kasvoja, en ole nähnyt häntä sitten Tylypahkan taistelun. Hänen hymynsä on samanlainen kuin aikaisemminkin, hän on samanpituinen ja yhtä iloinen kuin Tylypahkan vuosinani. Näen hänessä kaiken sen mitä Draco ei ollut.
Ei sanoja
Ei suunnitelmaa
”Miksi sinä täällä olet? Kuvittelin että hylkäsit Ronin Malfoysi vuoksi?”
”Olen pahoillani siitä, olin typerä. Draco ja minä erosimme.”
”Ai.” Hän katsahtaa minua jotenkin myötätuntoisesti, mutta hänen silmänsä hyppivät riemusta.
”Tuletko sisään, vai aiommeko seisoa täällä, varttua vanhoiksi ja ryppyisiksi?” Naurahdan ja seuraan Frediä sisään. Hän saa minut tuntemaan iloa, jopa nauramaan, vain hetkeä eroni jälkeen. Hän on uskomaton.
Yllättäen
Se tapahtuu
Lämpimässä keittiössä ei ole ketään, mutta tyhjänäkin se näyttää kodikkaalta. Molly, Arthur ja George tulevat olohuoneesta.
”Hermione!”
”Anteeksi.”
”Mitäs tuosta, tule tänne ja kerro miksi olet täällä”, Molly sanoo. Kyyneleet kihoavat silmiini. Draco.
”Hän erosi juuri Malfoysta”, Fred selittää muille huomattuaan tunteeni aiheen muistuessa mieleeni.
”Voi kulta pieni...” Molly ottaa minut hellään syleilyynsä. Tunnen oloni vieraaksi, vaikka minua kohdellaankin kuin perhettä.
”Hermione, tulisitko hetkeksi huoneeseeni?” Fred kysyy. George vislaa ja Fred mulkaisee tätä epätavallisen pahasti. Fred viittaa minut mukaansa, tarttuu käteeni ja johdattaa ylös portaita.
Ei tekoja
Ei tavoitetta
Yhtäkkiä vain rakastun
Oven sulkeuduttua perässämme Fred istuu sängylleen ja taputtaa paikkaa vieressään. Istuttuani hän alkaa puhua.
”Haluaisitko kertoa siitä Mal- Dracosta?”
”Kutsu Malfoyksi vain. En minä enää välitä hänestä.”
”Et vai?”
”Miksi sinun pitää olla noin tarkka? En kuitenkaan halua puhua siitä.”
”Ymmärrän.” Fred kietoo kätensä ympärilleni ja ottaa minut syliinsä. Minut valtaa outo tunne. Vapauden tunne. Fred on vapauttanut minut Dracon kahleista.
Kuin varkain se saapuu ja vangikseen mielen viettelee
Varkain sen valtaan mä vaivun ja vangiks antaudun
Fred tuoksuu kodille, lämmölle ja rakkaudelle. Hänen olemuksensa on iloa ja kaakaonkuumia tunteita. Yllättäen, myös minä lämpenen. Tunteeni lämpenevät. Frediä kohtaan, Dracoon olevat siteet haurastuvat, ennen pitkää katkeavat kokonaan. Draco ja Fred ovat vastakohtia, Fred on lämpöä, tulta porkkananpunaisine hiuksineen, Draco on kylmyyttä, pakkasta jäädyttävine silmineen. Draco on jäädyttänyt sydämensä. Fredin sydän loimuaa lämpimänä, valmiina roihahtamaan kunnon liekkiin, liekkiin minun vuokseni.
Ei vaateita
Ei valvomista
Yllättäen
Oon onnellinen
En olisi uskonut, että voisin näin nopeati eron jälkeen tuntea jotain muuta kuin surua tai vihaa. Hiljalleen kyyneleet alkavat valua kasvoillani, Dracon jättämät haavat vuotavat valuvina suolavesipisaroina. Fred vetää minut tiukemmin itseensä kiinni, kastelen hänen paitaansa. Hän haluaa vain lohduttaa.
Hetken kuluttua pyydän anteeksi, ja tiedän että Fred antaa. Draco ei tekisi niin, siksi tiedän että Fred tekee.
Kuin varkain se saapuu ja vangikseen mielen viettelee
Varkain sen valtaan mä vaivun ja vangiks antudun
Fred silittelee tukkaani ja pitää minua lähellään. Tätä minä tarvitsen, tähän minä kuulun. Ja kun Fredin sormet hipaisevat poskeani, minä tiedän. En voi vastustaa häntä. Hamuan hänen huuliaan omillani, tunnen hänen vastavaan suudelmaani yllättyneenä. Sormeni eksyvät hänen hiuksiinsa, hänen kätensä ovat vyötärölläni. Kun avaamme silmämme, katson hänen silmiinsä ja hän säteilee, on iloisempi kuin koskaan ennen olen nähnyt. Luulen näyttäväni samalta, sillä Fred suutelee minua uudestaan.
Olen rakastunut, jälleen. Mutta tällä kertaa olen valinnut oikein. Sen tuntee.
Saapuu se aivan hiljaa
Sydämeen varaamattomaan
-- siitä sen mä huomaan kun aamulla ilman syytä hymyilen