Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: hymykuoppa - 04.11.2011 21:24:43
-
Title: Aika kultaa muistot
Genre: angst, AU
Author: hymykuoppa (who else would it be?)
Paring: James Potter
Raiting: S
Summary: Lapsensa menettäneelle isälle muistot voivat olla kantava voimavara, ne ovat kultaakin kalliimpia, vaikka voivatkin olla piilossa kuoren alla.
A/N: Joo, että tällaisella ficletillä mennään tällä kertaa. Kävi angstituttamaan, ja tällainen idea on pyörinyt pari päivää pääkopassani.
Aika kultaa muistot
James Potter hiveli sormellaan tummapuisen pinnasängyn reunaa. Lastenhuone oli hiljainen, ei kuulunut vauvan itkua, ei uneliasta tuhinaa, ei mitään. Pieni tuulikello ikkunan ulkopuolella loi surullista helinää, ainakin Jamesin korviin se kantautui surullisen kauniina. Mailleen painunut syysaurinko hehkui taivaanrannassa hempeän punaisena, puista karkuteille tanssahtelevat lehdet rapisivat jalkakäytävällä. Pieni tuulenvire tervehti avoimesta ikkunasta tummatukkaista miestä.
Jamesin katse kierteli hitaasti ympäri huonetta. Lipaston päällä oli kuvia vauvasta – pienestä ihmisestä joka nauroi. Viereisissä kehyksissä pikkuinen poikavauva söi kuvan ulkopuolelta ojentuvasta lusikasta. Nuo kuvat, kullatut muistot loivat pienen hymyntapaisen Jamesin huulille.
Kukaan, joka tunsi töissä ilmapallon lailla intoa täynnä olevan Jamesin, ei olisi osannut odottaa noita kyyneliä miehen silmissä. Kyyneliä, jotka olivat valuneet miehen poskilla joka päivä kahden vuoden ajan. Ne kyyneleet kertoivat rakkaudesta, aidosta välittämisestä tuota pientä poikavauvaa kohtaan, joka nauroi lipaston päällä.
Kova ulkokuori kätki sisälleen nuoruuden ikuiset haavat. Aina kun Jamesilta kysyttiin, montako lasta tällä oli, vastaus oli aina sama – yksi.
-
voi voi vooi :c tää oli surullinen mutta omalla tavallaan kaunis pätkyskäinen.
Sä et tarvitse tähän parempaa kommenttia, koska sä olet niin mahtava ihminen ja tiedät että mä olen surkea kommentoimaan, ainakin nyt tiedät. Tässä oli mun mieleen juuri sopivasti kuvailua (inhoan pätkiä missä kuvaillaan ihan liikaa) ja ja ja... mitäs muuta. Tää oli söpö c:
Tilli#
-
Oiivoi, sie oot ihana <3 Kiitosta kovasti hälle. :) minä dikata kaunis angsti ;)
-
Ooiih. Tämä oli ihanan surullinen. En osaa sanoa mitään muuta kuin että lopetus oli paras kohta.
...
Ei mutta. Nyt vasta tajusin, kenen tämä on. Se selittääkin erinomaisuuden ;)
Kiitän ja lähden tästä etsimään lisää luettavaa.
-
ooi, suklaatikisuli, kiitoksia kovasti! :)