Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Audra Dancer - 19.07.2011 03:17:23
-
Nimi: Pehmeä tuuli
Kirjotti: Audra Dancer eli Suoviitta.
Oikoluki: Ei.
Tyylilaji: Paritukseton, fiilistely, filosofeilu.
Ikäraja: Sallittu kaikille, koska mitään traumatisoivaa ei satu, mutten takaa että teksti aukenee jokaiselle lukijalle.
Paritus/Päähenkilöt: Ei paritusta, Minerva.
Yhteenveto: Minervan kevättä ja suuren sodan jälkeistä pohdiskelua. Finin vuodenaikahaaste: kevät. Genrehaaste: paritukseton. Tein kun en pidempiä juttuja jaksanut säätää enkä ollut koskaan kirjoittanut Minervasta mitään.
Varoitukset: Ei sisällä.
Vastuuvapaus: Rowlingin, Suovi leikkii.
// ins heitti ikärajan otsikkoon
Pehmeä tuuli
Ikkunasta aukenee usvan ihana meri. Se on laaja ja yksinäinen ja sen ylle tipahtelee hiljalleen lumen pisaroita tummista oksista, jotka eivät juuri liiku vaikka tuulee. Ilma on puhdasta ja pehmeää, eikä tuoksu enää pakkaselle ja on jo unohtanut miltä kenkiin takertuneet hangenpalat kuulostavat astellessaan narskahdellen sisälle kivisydämisiin holveihin viettäville käytäville ja odotusten täyttämiin eteishalleihin. Silmät, yhtä vihervänharmaina kuin aina, eivät enää erota aurinkoa tihentyneiden sadeharsojen takaa. On vain epämääräistä, tunkkaista valoa ja pehmeää tuulta, niin pehmeää. Kädet kietoutuvat teekupin ympärille - siitä ei ennusteta, siitä juodaan- ja esirippu laskeutuu kaiken ylle jättäen vain kitkerän maun viipyilemään sanattomaan suuhun. Syvä huokaus, kaikki alkaa tänään.
Vihreät versot pistävät esiin uhmakkaina viimeisten lumihangenrippeiden lomasta. Ei niitä huomaa, jos ei katso, mutta jos katsoo, ne ovat siinä. Ne muistuttavat loputtoman uudelleensyntymisen kiertokulusta ja paitsi siitä äärettömästä jälleenrakentamisesta, joka vielä on edessä, myös siitä, ettei mikään ole oikeasti päättynyt. Syvä huokaus, pitkiä askeleita ja hulmuava skottivuorinen viitta. Ihmiset keräilevät elämiensä palasia ja opettelevat onnellisuuden uudelleen. Hymyilee, muttei itselleen, vaan toisille. Liikkuville osille palapelissään, jossa hän itse ei osaa enää liikkua. Polkujen ylle kasaantuneita lasinsirpaleita ei kykene varomaan, jos on aina vailla kenkiä.
Pian koittaa kesä ja itse kenenkin on aika pysytellä hetki kotonaan, keskittyä elämiseen ja siihen, miltä ilo tuntuu. Iltaisin, kun lämmin oranssi valtaa kaiken, ei tarvitse enää pelätä. Nyt halla laskee viittansa nummien yli tassutellessaan kohmeisia jalanjälkiään ympäriinsä orastavaan vihreyteen, joka vaalimatta voimistuu ja vuosi toisensa jälkeen jaksaa kasvaa uudelleen samaan smaragdiseen loistoonsa. Ei vielä ole aika lähteä.
Pehmeä tuuli valmistelee onnea heidän kaikkien sydämiinsä ja pienet versot kylvävät kevätkukkien siemenillään iloisuutta, joka ehkä kuunkierron kuluttua pääsee oikeuksiinsa loistaakseen auringon kanssa kilpaa loputtoman kultaisina haloina ja eloisina kuvioina. He ovat kaikki lapsia, seikkailuita edessään ja takanaan, hiuksissaan yön villaista nukkaa ja jaloissaan kengät, joihin kasvamiseen on vielä pitkä matka. Verhot on vedetty ikkunan eteen, hän on nyt äiti, hän huolehtii heistä sitten kun tulee taas pimeää, ja seuraavan ihanan meren ulappa häämöttää taas kaukana.
-
Hahmovalintasi houkutteli lukemaan, niinpä avasin tämän. Kevään utuisuutta ja pohdiskelua juuri voitetusta sodasta. Pakkohan tässä oli kommentti laittaa, koska tämä yksinkertaisen mielenkiintoinen. Oleellista on kuitenkin se että pidin tästä. Kuppi teetä ja edessä ikkunalasin takana merimaisema.
Suuren sodan jälkeen mieli saattaa olla vahingostakin apea. Minerva oli kokenut, nähnyt kuin oppilaita oli kuollut, totta kai tuollaisen jälkeen mieli muuttuu hiljaiseksi filosofoimaan. Tunnelma oli hieman melankolinen, mutta sitä lämmitti toivo kesän lämmöstä. Koristeelliset kuvailut maisemasta ja tunnelmista toi tekstiin jonkun laista järjestelmällisyyttä, ja ennen kaikkiaan kauneutta. Minervan hahmosta en muista lukeneeni oikeastaan paljoon mitään ficejä, joten lähinnä Rowlingin mielikuvitus tehnyt ääriviivat Minerva-käsitykselleni. Kirjoitustyylisi oli kauniin hiomaton; kerroit asiat kivan runollisesti, jolloin annoit kivaa varaa lukijan omalle tulkinnalle. Kaunis tämä oli!
Kiitos lukukokemuksesta! (:
-
Kiitos kovasti! Hain tähän just sellaista tiettyä epäkonkreettista irtonaisuutta, jossa lukija saa itse rakentaa tarinan enemmän tai vähemmän tulkiten. Hienoa että meni putkeen, joskus öisin on kiva runoproosailla ihan huviksensa.
-
Hei vain! Etsin itselleni erästä kommentointihaastetta varten kommentoitavaa aiheella Kevät ja törmäsin tähän ficciin. Ilahduin kovasti nähdessäni, että tämä kertoo Minervasta - Minerva ei ole lempihahmojani, mutta luen aivan liian vähän hänestä kertovia ficcejä, sillä mielenkiintoinen hahmo hän ilman muuta on! Pidän jo etukäteen myös aiheesta - yleensäkin sodan jälkeisestä ajasta kertovat ficit ovat mieleeni.
Pidin siitä, miten pohdiskeleva ja kaunis tämä teksti oli. Olen tänään näköjään onnistunut lukemaan tekstejä, joissa nimenomaan kieli on mielestäni kaunista, ja niin se oli tässäkin! Vaikkei tässä varsinaisesti tapahtunut mitään, oli ilo lukea tätä silti, koska tämä oli hyvin kauniisti ja oivaltavasti kirjoitettu.
Tämä oli ehkä lempikohtani koko tekstistä:
Ihmiset keräilevät elämiensä palasia ja opettelevat onnellisuuden uudelleen.
Kiitos tästä pätkästä, tykkäsin ihan hurjan paljon!